Murskataan väestön vastustustahto

Aurajokiranta on nautinto, ilman sitä Turku olisi surku. Jokilaivoja ja mukavia ravintoloita, herkkiä hetkiä ja ruokaretkiä. Elämää. Kyllä sen enempää.

Viime viikolla rietastelin italialaisessa ravintolassa, Sergiossa. Olen ehkä joskus mainostanut, että siellä on mieletön pitsa, parmankinkku-rucolaplätty katsokaas. Kovin yksinkertainen, mutta täyttä hunajaa. En kuitenkaan syönyt sitä, vaikka viereisessä pöydässä törmäsinkin sattumalta kokkikaveriini Uittamon Nadia Comaneciin. Tämä nimittäin kauhoi kyseistä pitsaa ja heti minut nähdessään kysyi, olenko maistanut kyseistä. No hei jou, tosiaankin olen. Olin kuitenkin päättänyt pitäytyä pastassa.

Ja pastaa myös sain. Erittäin syötävää, vaikka makuja olisi ehkä vähän voinutkin hioskella. Jos joku haluaa koittaa jotain vastaavaa, niin tässä possun näkemys. Määristä ei ole taas juuri sanottavaa, kunhan kattilaan aineita nakkelis, ja valkosipulia hakkelis.

Semperin linguinepasta on hauska uusi tuttavuus. Tuote on luontaisesti gluteeniton ja se on valmistettu mm. maissitärkkelyksestä, perunajauhoista ja soijajauhoista. If you're going to San Francisco, be sure to wear some semperpasta in your head.


Linguinepastaa, äyriäisiä ja curry-kahvikastiketta

Semperin linguinepastaa (tai tagliatellea/spaghettia)
reilusti voita
currya
valkosipulinkynsi
fariinisokeria
kahvia loraus
simpukoita (jos ei ole muita, niin säilykkeet kelpaa)
(mustekalaa (säilyke))
sulatettuja katkarapuja
parmesaania
mustapippuria

Keitä pasta al dente. Sulata voi kattilassa ja freesaa currya hetki siinä. Lisää pilkottu valkosipulinkynsi ja nokare fariinisokeria. Anna olla hetki ja heitä joukkoon luraus kahvia. Lisää ihan lopuksi simpukat, mustekalat ja katkaravut siten, että ne juuri ehtivät lämmetä. Sekoita kastike hyvin pastan kanssa. Lastuta annoksen päälle muutama parmesaanihippu ja rouhi vielä mustapippuria myllystä. Rucolakaan ei tee pahaa.