Mother of all grains

Taidan olla tällä hetkellä innokas kuin Tahko Pihkala kakkospesällä. Minä nimittäin olen löytänyt uuden siemenen. Tai jyvän, miten vaan. Jo pitkään riisin syöminen tai pelkkä ajatus siitä, on aiheuttanut epämiellyttäviä tuntemuksia. Juuri tällä hetkellä seuraisin mieluummin nurmen kasvamista kuin söisin riisiä. Tämä on tietysti kausiluonteista, mutta näin nyt.

Onneksi törmäsin quinoaan. Siitä käytetään myös suomalaisittain kirjoitettua nimeä kvinoa, mutta se ei kuulosta lainkaan yhtä sympaattiselta. Lähetinkin jo Turun kaupunginhallitukselle ehdotuksen, että quinoasta tehtäisiin Turun kaupungin nimikkojyvä. No kui(n) o? En ole saanut vielä vastausta. Pahuksen Aleksi. Heti kun tulee vähänkin vaalikiireitä, niin kaveri unohtaa kansalaisten ruohonjuuritason ongelmat.

Quinoaa on sanottu inkojen kullaksi ja kasviskaviaariksi. Geografi Aleksander von Humboldt kirjoitti 1800-luvulla quinoan olleen muinaisille Andien asukkaille se, mitä viini oli kreikkalaisille, vilja roomalaisille ja puuvilla arabeille. Quinoa oli inkojen pyhä kasvi, jonka uskottiin olevan lahja jumalilta - kuten perunan ja maissinkin. Quinoaa palvottiin ja sen menestymisen takeeksi uhrattiin eläimiä ja ihmisiä. Maan päällä hallitseva jumala, inka-kuningas, istutti kylvön ensimmäisen siemenen kultaisella taquizallaan eli kylvökepillään tarkoin määritellyin rituaalein. 1530-luvulla Pizarro sotilaineen valloitti inkavaltakunnan ja lähetti maanviljelijät kultakaivoksiin. Quinoan viljeleminen loppui vuodessa lähes kokonaan.

Meille länsimaiden ihmisille quinoa ei ole mitenkään tuttu siemenkasvi, mutta sillä voisi korvata lähes ohjeesta kuin ohjeesta riisin. Eilen tein muuten kaalikääryleitä, joissa riisi oli syrjäytynyt tiedätte-kyllä-millä. Veikkaisinpa kuitenkin, että hiljalleen se tulee saamaan enemmän ja enemmän huomiota erilaisten erityisruokavalioiden yleistyessä. Quinoa on ravintoarvoiltaan superkasvi, jossa on enemmän proteiineja kuin viljakasveissa, paljon välttämättömiä aminohappoja, fosforia ja ravintokuituja. Siinä on runsaasti myös magnesiumia ja rautaa. Niin ja tosiaan isona plussana, se on gluteeniton. Maku on miedon pähkinäinen kaikessa miellyttävyydessään.

Tällä hetkellä quinoaa viljellään pääosin Boliviassa, Perussa ja Ecuadorissa. Suomessa myytävä bolivialainen versio kuuluu reilun kaupan järjestelmään.

Koska en ollut ennen maistanut quinoaa, päätin aloittaa kokeiluni hyvinkin simppelisti. Päätin tehdä risottoa eli siis tässä tapauksessa quinottoa. Varsin maistuvaa.


Quinotto

3 dl quinoaa hyvin huuhdeltuna
2 dl suikaloitua valkokaalia
2 sipulia pilkottuna
300 g jauhelihaa
3 porkkanaa raastettuna
100 g pitkiä pakastepapuja
1 iso valkosipulinkynsi
½ rkl juoksevaa hunajaa
suolaa
pippuria
paprikamaustetta
basilikaa
grillimaustetta


1. Keitä quinoaa hiljalleen vedessä n. 15 minuuttia. Quinoaa 1 osa/vettä 2 osaa. Anna lopun veden imeytyä quinoaan kannen alla.
2. Keitä pikkukattilassa kaalisuikaleet kypsiksi.
3. Kuullota öljyssä pannulla sipulia ja lisää jauheliha. Paista hetki ja lisää porkkanat, pavut ja puristettu valkosipulinkynsi. Paista kypsiksi ja mausta reilulla suolalla, pippurilla paprikamausteella ja basilikalla. Lisää myös hunaja.
4. Sekoita keskenään quinoat, kaalit ja jauhelihamössö. Jos tarvii, mausta vielä suolalla ja pippurilla. Lisää joka tapauksessa yllätysripaus grillimaustetta.

Ja koska minulla nyt sattui olemaan kaalia, tein vielä raikkaan ja yksinkertaisen kaalisalaatin tämän kanssa. Eli silputtua kaalia, johon sotketaan puolukkahilloa. Puolukka kun menee tuon risotonkin kanssa aika sutjakasti yhteen, vaikka kaalin kanssa tulikin hieman liioteltua.