Bibliomaniaa lähes ilman mania

Tähän aikaan vuodesta hyllyyn tulee väkisinkin lisää keittokirjoja. Tammikuinen kirja-ale vetää niin harjaantumattomamman mamman kuin alalle vihkiytyneen bibliofiiilinkin fiilistelemään akateemisen opuspinojen väleihin. Katsellessa saattaa vierähtää tunti jos toinenkin.


Kellekään ei varmaan ole tajunnan räjäyttävä yllätys, kun kerron pitäväni keittokirjoista, joissa ohjeisiin liittyy jotain tarinointia. Alice B. Toklasin keittokirja on juuri tällainen. Paksu kirja, jossa ei ole värejä eikä kuvitusta, mutta teksti on värikkäämpää kuin sateenkaarikuvitettu vappupallo. Kirja kertoo kahden emigrantin elämästä 1900-luvun alun Euroopassa. Alice B. Toklas oli kirjailija Gertrude Steinin elämänkumppani. He pitivät salonkia Pariisissa ja viihdyttivät boheemiseurapiirejä niin tarinoillaan kuin kulinaarisilla herkuillaan. Toklasin ja Steinin kestitettäviin kuuluivat mm. Pablo Picasso, Ernest Hemingway, Thornton Wilder ja Henri Matisse. Vanhana kulttuurihistorian opiskelijana on pakko sanoa, että kyseessä on kulttuurihistoriallinen helmi. Ehdotottoman herkistävä aikalaiskuvaus kahden gastronautin sielunmaisemasta. Ja lähes kaiken elämän tarkastelu kulkee täydellisen kulinaarisen elämyksen etsimisen kautta. Reseptit on hauskalla tavalla kumpuillen kirjoitettuja, mutta niitä kun noudattaa, pääsee varmasti kiitettävään lopputulokseen. Ja lopputulokset vaikuttavat herkullisilta. Mahtaako tähän vaikuttaa, että kirja on kirjoitettu nälkäisenä, maksatulehduksen vaadittua hyvinkin ilotonta ruokavaliota. Kesken kirjan on pakko tarttua soppakauhaan.

Toinen helmi on Jylhän Raku: a Book of Japanese Food. Kirjan normaalihinta on lähempänä 50 euroa, mutta nyt se lähti mukaan hintaan 3.90€. En voi sanoa pahaksi. Visuaaliselta ilmeeltään Jylhän teos on onnistunut ja pelkkä kuvien katselu saa aikaan hyvän olon so. rakun. Kirjassa puhutaan muustakin ruoasta kuin sushia ja esitellään japanilaisen ruokakulttuurin tapoja ja kauneusoppia. Jylhä isännöi Helsingin Wanhassa kauppahallissa Norisushi-ravintolaa, johon ilmeisesti moni japanilaisturistikin on löytänyt tiensä. Suomenkielisenä kirjaa ei alennuksella tosin saanut, mutta eipä tuo mitään. Hyvä ettei ollut japaniksi. Watashi wa ringo o tabemasu.

Anoppi on vaikuttanut sen verran tyytyväiseltä kastikkeisiini, että sain häneltä Michel Rouxin Kastikekirjan. Roux on alan ammattilainen: hän pitää veljensä kanssa kolmen michelin-tähden ravintolaa. Kastikekirjan ensimmäinen painos ilmestyi 1998 ja olisi jo silloin pitänyt hankkia kirja hyllyyn. Roux kertoo valmistavansa vuoden aikana satoja kastikkeita, joista hän on sitten kerännyt pari sataa kansien väliin. Kirjassa on ohjeita vinegreteille, kylmille ja lämpimille kastikkeille, eikä jälkiruokakastikkeitakaan ole unohdettu. Myös kastikeklassikkoihin on koskettu ja niistä on rohkeasti väännetty uusia versioita.

Ruoka-ainekirjaa ei oikeastaan pitänyt edes ostaa, mutta täällä se nyt kuitenkin on. Hinta 7,90€. Siitä ei löydy varsinaisesti reseptejä vaan ruoka-aineita kuvitettuna. Ja jokaisesta on aina kerrottu hieman, mihin sitä voidaan käyttää. Kirja on hauska avata satunnaisesta kohtaa ja valita yksi satunnainen ruoka-aine ja sitten hakea netistä vaikka kymmenen ohjetta, joissa kyseistä ruoka-ainetta on käytetty. Näin tein juuri eilen piparjuurella ja löysin oikeastaan aika mukavat reseptisivutkin, joissa osa ohjeista on kuvitettu.

Ruokatoimittaja Rebecca Field Jagerin Annetaan muhia! on takakannen tekstin mukaan suunnattu enemmänkin naisille - tosin se sopii myös miehille, jotka etsivät reseptejä, joissa ei ole liian vaiketa v-alkuisia sanoja kuten vatkata, veivata ja virpoa. Olen sitten kai sellainen. Tiedä sitten tuostakaan. Kirjan ideana on valmistaa ruoka hauduttamalla, jolloin sitä ei tarvitse koko päivää vartioida, vaan jää siinä samalla aikaa muille hommille. Hieman tulee jenkkiläistä kotirouvamentaliteettia, mutta ei kai siinä mitään. Ehkä ensimmäiseksi valmistan aurinkokuivatuilla tomaateilla höystetyn kanagumbon. On tehnyt kunnon gumboa mieli jo pidemmän aikaa.