Peko(o)nipähkinää

Suunnitelmissani oli toteuttaa vielä yksi ruoka pekoniviikolle. Alkaa kuitenkin tulla pekoni jo korvista ulos, joten saa jäädä. Käytiin nimittäin eilen Parillassassa syömässä ja pakko oli sitten listalta valita juuri se ruoka, johon oli sotkettu pekonia. Entrecôte houkutteli kuitenkin liikaa: 250 grammainen pihvi ja hinta 14,60€. Ei paha. Pihvi olikin tosi hyvää, mutta annos oli aivan liian rasvainen. Neulapapuja sotkettu pekonin kanssa, älyttömän rasvaiset maalaisperunat, pihville maustevoi, ja anttihan on tunnetusti aika rasvaa tihkuva pihvi. No hyvää kaikki siis oli, mutta turhan rasvainen kokonaisuus.

Laitan kuitenkin reseptin jakoon. Tämä on nimittäin mainio lisäke. Toteuttakoon joku muu sen, jos haluaa tai vaikkei haluaisikaan. Ruusukaalit jakaa mukavasti porukan. Niistä joko pitää tai ei pidä. Minä pidän.

Peko(o)nipähkinäiset ruusukaalit

pikku läjä ruusukaaleja
8 pekoniviipaletta
2 tl vehnäjauhoja
½ dl fariinisokeria
3 rkl vettä
3 rkl omenaviinietikkaa
2tl dijon sinappia
½ dl pekaanipähkinöitä

1. Pese ruusukaalit ja tee jokaisen kantaan pieni x-viilto veitsellä. Kanta kypsyy hitaammin, mutta x-viilto auttaa. Keitä kaaleja suolavedessä n. 7-10 minuuttia. Älä kuitenkaan ylikypsennä, sillä maku kärsii.

2. Kaalien keittyessä paista pekonit pannulla rapeiksi. Poista pekonit ja laita ne valumaan talouspaperin päälle. Lisää jauhot pekoneista jääneen rasvan joukkoon pannulle ja sekoittele kunnes seos alkaa hieman kuplia. Ota pois lämmöltä.

3. Sekoita kulhossa fariinisokeri, vesi, viinietikka ja sinappi. Lisää syntynyt seos tasaisesti sekoittaen rasva-jauhoseokseen. Laita kypsät ruusukaalit tarjoiluastiaan ja kaada kuuma kastike kaalien päälle.

4. Paloittele pekonit ja pähkinät pieniksi ja ripottele kaalien päälle.

Maissille makua

Pekoniviikko jatkuu...

Pekoni-tomaattilevite

2 dl margariinia
4 siivua pekonia
1 dl aurinkokuivattua tomaattia
kourallinen tuoretta basilikaa
ripaus mustapippuria

1. Paista pekonit rapeiksi pannulla ja valuta hetki talouspaperin päällä.
2. Pilko pekonit, tomaatit ja basilikat pieniksi ja sekoita margariinin joukkoon.
3. Lisää mustapippuri.


Leivänpäälläkin maistuu erinomaiselta. Minä söin iltapalaksi esikeitettyä uunimaissia, jonka päälle sitten laitoin tätä levitettä. Toimi kuin jeesusteippi. Mukana meni salaattia, jossa oli mm. ituja, papuja, oliiveja, kirsikkatomaatteja ja raejuustoa.

Uusia

Ruokablogeja on taas näköjään pukannut. Näitä en ollut aiemmin huomannut...

Evelinin ruoka
Huilisti
Nettikokki

Possulle kyytiä

Pekoniviikko on alkanut ja Polkkapossu ilmoittautunut mukaan. Tällä viikolla vierasta sikaa viedään ja tuttu possu asetetaan tarjolle. Lisää tietoa Sorsanpaistajalta.

Biff á la Lindström

Turun tori on loistopaikka. Sitä vaan ihmettelee, miksi tulee käytyä niin harvoin. Paitsi kesällä kun haistelee torin tuoksuja ja tunnelmia ja kuuntelee huutokauppatyyliin hillityn äänekkäästi kiekuvia torikauppiaita. Ja kuinka paljon halvempi tori onkaan verrattuna kauppoihin. Tällä hetkellä kurkku 0,70€/ kilo, kolme isoa paprikaa eurolla, marokon uusia perunoita 1,90€/kilo. Viinirypäleitä saa eurolla ison pussin, kun kaupassa eurolla saa viisi siementä, joista kolmessa on hometta. Lopuista kahdesta voi sitten yrittää kasvattaa viinirypälepuun ja sadon voi tietysti mennä myymään torille.

Uudet perunat oli pakko-ostos. Ei sinänsä, nuha on niin kova, etten edes maista mitään, mutta pakko niitä oli saada. Saikkua joutui ottamaan ravintolan keittiöstä. Espanjan perunat olisivat maksaneet 4 euroa litra, joten päädyin marokkolaisiin. No eihän siinä ole kuin pieni märkä Välimeri erottamassa maita, joten ei perunan makukaan voi olla kovin erilainen. Eipä. Hieman sama asia kuin ostaa Hampurista mansikoita 2 euroa halvemmalla kuin Kemiön manssuja. Mutta, kuten sanottu, sen verran on flunssaa, että makuaisti ei ole parhaimmillaan. Uusien perunoiden kanssa maistuu Lindströmin pihvit ja kermainen purjo-tattimuhennos.

Lindströmin pihvit on janssonin kiusauksen ohella ruotsalaisten lahja maailmalle. Niin eikä lihapullatkaan ihan järkyttävä keksintö ole. Ruotsalaiset sen kuitenkin ovat tainneet omia. Punajuuripihvien kehittäjä saattoi olla 1800-luvulla elänyt ruotsalainen kaffelisti Maria Kristina Lindström. Toinen syyttävä sormi osoittaa venäjällä syntyneeseen Henrik Lindströmiin. Hahaa. Taidankin uskoa tähän teoriaa ennemmin, näinpä pihvit eivät olisikaan ruotsalaista syntyperää. Toisin kuin Uma "Lindstömin pihvi" Thurman. No mutta tämä Pietarissa asustellut Henrik Lindström, Venäjän konsuli Visbyssä, meni poikkeamaan ystäviensä kanssa Kalmarissa Hotelli Wittissä 1862 toukokuun neljäntenä päivänä. Henrik halusi tarjota ystävilleen ruokaa, jota hän oli tottunut syömään Pietarissa. Toimeliaana miehenä Henkka tilasi pöytään pihvin raaka-aineet, joista jokainen vieras sai sitten Henkan ohjeiden mukaan muovata itsellensä pihvin. Ja siitä se sitten lähti. Ehkä.


Lindströmin pihvit
400 g nauta-sika jauhelihaa
1 sipuli
n. 15 kaprista
2 etikkapunajuurta
1 peruna
2 kananmunaa
3/4 dl ruokakermaa
valkopippuria
1½ tl suolaa

Lindstömin pihvit saavat mehukkaan makunsa kapriksista ja punajuurista. Monissa ohjeissa kapris on jätetty pois, mutta se on sitten ihan oma moka.

Laita blenderiin pieneksi lohkotut punajuuret, kuutioitu sipuli ja kaprikset. Älä kuitenkaan anna masan mennä liian hienoksi. Kaada kasvismasa pois blenderistä kulhoon ja lisää raaka raastettu peruna. Jotkut tykkäävät käyttää kypsää, mutta minä laitoin raa'an. Sekoita toisessa kulhossa jauheliha, kananmunat, kerma ja mausteet. Yhdistä masat. Öljyä kädet ja tee taikinasta sopivan kokoisia pihvejä. Paista pihvejä voissa pannulla molemmilta puolilta muutama minuutti, siten että pihvit saavat kauniin värin. Muista kääntää varovasti. Laita paistetut pihvit uunipellille ja paista uunissa 225 asteessa vielä n. 15 minuuttia. Takuulla hyvää. Tarjoa kermaisen purjo-tattimuhennoksen kanssa. Ja perunoiden. Harmi, ettei sattunut olemaan tilliä kaapissa.
Olisi sekin maistunut pottujen siivellä.


Kermainen purjo-tattimuhennos
Tämä on aikas kevyt versio, mutta voit tietysti tehdä ihan kunnon kermastakin. Tässä taloudessa yritetään päästä kevyesti, jos vaan kyetään. Silloin tällöin.

1 purjo
tatteja pakkasesta
2 dl ruokakermaa (5%)
1 dl maitoa (0%)
puolikas kanaliemikuutio
(nokare voita)
suolaa
valkopippuria

Halkaise purjo pituussuunnassa ja pese mullat pois huolellisesti. Leikkaa purjo pieniksi siivuiksi. Freesaa tatteja öljyssä ja lisää sen jälkeen purjot. Paistele hetki. Lisää nesteet ja liemikuution puolikas. Anna porista jonkin aikaa ja hieman keittyä kasaan. Jos haluat, lisää hieman voita. Mausta suolalla ja pippurilla ja suurusta maizenalla, jos tarvii.

Kirpeän yksinkertaista

Eilen illalla iski mieliteko: piti saada jotain hyvää pienellä työllä. Tein jäätelöä, mikä kuulostaa ehkä hieman kummalliselta ideaan nähden. Mutta tämä on helppo jätski, johon ei tarvi jäätelökonetta ja on kohtalaisen nopeasti valmista. Siis jäätelöksi, joka ei vaadi jädekonetta. Ei tarvi kuin jaksaa puristaa vähän hedelmistä mehuja ja vatkata kermaa. Siinä. Ja on ältsin hyvää. Joku voisi ehkä sanoa tätä jäädykkeeksi, mutta siihen viittaan uunikintaalla.


Kirpeän raikas appelsiini-limejäätelö

1 appelsiini
1 lime
2 dl tomusokeria
2 dl kuohukermaa

Pese appelsiini ja lime hyvin ja raasta molemmista kuori kulhoon. Purista kulhoon appelsiinin mehu ja puolikkaan limen mehu. Lisää reilu 2dl tomusokeria ja sekoita hyvin, niin että tomppeli sulaa. Kaada mukaan kuohukermaa ja vatkaa seos kuohkeaksi vaahdoksi. Kaada seos astiaan, kahvikuppeihin tai mistä nyt haluatkin jäätelösi syödä ja laita pakastimeen. Minä laitoin pieniin pyöreisiin kulhoihin ja jätski oli syötävää n. 2,5 tunnin kuluttua. Tämä jätski on mukavan kirpeä, joten jonkin makean kanssa toimii hyvin, esim. suklaafondantin. En jaksanut vääntää fondantia, joten sulatin yhden pienen pätkän minttusuklaata kastikkeeksi.

Maistaja saa paikan - elinikäisen

Pakko myöntää, etten ole oikein ikinä ollut sinut papujen kanssa. Hernesoppa on kyllä aina maistunut, varsinkin jos siivellä on saanut sinappia ja sipulihakkelusta. Ja jos soppaan on hieman laitettu jotain savulihaa. Valkoiset pavut ovat natsanneet tiettyinä aamuina. Ja silloin munakokkelin ja pekonin kanssa. Erilaisia palkokasveja olen käyttänyt lähinnä wokkeihini. No mutta meinasin jo unohtaa hemapan. Yliopistossa opiskellessani oli herne-maissi-paprika mitä monikäyttöisin pussi: siitä tehtiin sekä alku- että pääruoka. Puhumattakaan arki- ja juhlaruoista. Usein mukaan lastattiin riisiä ja tonnikalaa, eikä ruoka paljon muuta tarvinnutkaan. Kun ei tiedä paremmasta, on elämä niin kovin kaunista ja yksinkertaista. Nyt samaan riisimössöön riisit keitettäisiin sahramisessa vesi-valkoviiniseoksessa, johon nestettä lisäiltäisiin aina, kun vanha olisi loppunut. Hemapat marinoitaisiin yrttimausteliemessä ja tonnikalat saisivat tulta kiduksiinsa liekitysriitissä. Heh. Taisipa mennä liiotteluksi. Mistäs olinkaan jorisemassa.

Kaiken lisäksi pavut ovat myrkyllisiä - luontaisesti. Niin ovat monet muutkin ruoka-aineet. Perunoissa on glykoalkaloideja kuten solaniinia, kasviksissa nitraatteja, korvasienissä gyromitriiniä, pavuissa lektiiniä. Näiden lisäksi löytyy vielä biogeenisiä amiineja sisältäviä ruoka-aineita tai ruokia kuten kovat juustot, erilaiset säilykkeet, hapankaali, suklaa, sitrushedelmät, tomaatti, banaani jne. Biogeenisiä amiineja ovat mm. histamiini ja tyramiini.

Luontaisesti haitallisia aineita voidaan onneksi välttää valitsemalla ja käsittelemällä elintarvikkeita oikein. Glykoalkaloideja saadaan mm. vihertävistä perunoista; siksipä emme valitse niitä. No ei ollut kovin vaikeaa. Perunan keittäminen ei poista glykoalkaloidivaaraa, mutta kuoriminen vähentää sitä n. 60 prosentilla. Vihertymisen estämiseksi peruna kannattaa säilyttää pimeässä.

Nitraateille herkimpiä ovat pienet lapset, nuo apinoivat suloiset peukaloiset. Nitraatteja saadaan juomavedestä ja kasviksista, tosin ei aina ihan pelkästään luonnostaan vaan myös lannoitusten takia. Nitraatti varastoituu kasviin, jos maassa on paljon typpeä. Nokkosessa, pinaatissa, punajuuressa ja kiinankaalissa on perinteisesti ollut paljon nitraatteja.

Välillä hauskuutamme itseämme ravintolan keittiössä erilaisilla "päivän motoilla". Chef Master Big-M heitti sienipäivänä motoksemme jotkut sienet ovat myrkyllisiä ja joitain pystyy syömään vain kerran. Myrkyllistä gyromitriinia sisältävät korvasienet saadaan kyllä syömiskelpoisiksi käsittelemällä ne oikein. Kaupoissa pitäisikin olla sienten välittömässä läheisyydessä tiedotus myrkyllisyydestä ja käsittelyohje. Pitäisi löytyä myös pakkauksesta. Ja kaktusviikunoista.

Useat papulajit sisältävät myrkyllistä valkuaisainetta, lektiiniä, joka hajoaa, kun papuja liotetaan tarpeeksi kauan ja keitetään. Proteiinit tuhoutuvat vain lämpökäsittelyssä, eivätkä ole vesiliukoisia myrkkyjä, kuten esimerkiksi korvasienen gyromitriini. Suuria pitoisuuksia lektiiniä löytyy punaisista kidneypavuista, joita muuten tänään valmistetaan. Raaoissa pavuissa lektiiniä on yli satakertainen määrä verrattuna liotettuihin ja keitettyihin. Eri papulajit vaativat erilaisia käsittelymenetelmiä. Onkohan tämä juuri se asia, miksi pavut ovat jääneet minulla hieman takavasempaan. Tiedon puute ei ole auttanut kiihottumaan tarpeeksi. Suo siellä, vetelä täällä. Hmm. Niin. Tosiaan, eli eri papulajeja pitäisi käsitellä eri tavoin. Siksi myytävän pavun pakkauksessa tulisi aina olla pavun nimi, käyttöohje ja varoitusmerkintä. Noiden päälle pitäisi tietää vielä pieniä juttuja, jotka pitäisivät ruokamyrkytykset poissa. Esimerkiksi happamia aineita, kuten tomaatteja tai situshedelmiä, ei saisi lisätä papupatoihin kovin aikaisessa vaiheessa, sillä hapot keskeyttävät papujen kypsymisprosessin. Voi olla, että oireet eivät tällöin jää pelkästään parisuhteeseen jännitystä tuoviin hajuhaittoihin.

Kidneypavut ovat saaneet nimensä siitä, että ne muistuttavat munuaisia. Japanilainen Kari-san myykin omiaan ja aika halpaan hintaan vielä suomalaisen elinmyyjän sivuilla. Muille tuotteille on merkitty paino tai kappalemäärä, mutta munuaisille ei, taitaa olla höynäytystä. Yleensä tuolla sivulla myydään eläinten elimiä. Huolimatta urbaanilegendoista, munuaisvarkauksista ja nettimyynnistä, kidneypavut näyttävät miniatyyrimunuaisilta. Onneksi ne kuitenkin maistuvat aavistuksen, ja varsin suuren sellaisen, paremmalta kuin munuaiset. Tai sitten minun makuaistini ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt. Kidneypavut sopivat hyvin marinoitaviksi tai patoihin, sillä ne imevät maut mahtavasti itseensä. Niiden käsittelystä en halua antaa ohjeita, ettei kukaan tule kärsimään hassun hauskasta kevätruokamyrkytyksestä. Kuten Lahdessa kävi -97, kyseessä ei ehkä ollut kevät, enkä minä humanistiopiskelijana liittynyt tapaukseen mitenkään. Mutta Tolvasen Juhapekka antaa sinulle Ultimate paranoidin papujenkäsittelyohjeen. Siinä on sentään rohkea mies.

Pääsiäisen aikana meillä kävi kavereita viettämässä iltaa. Eräänä hauskana purtavana oli marinoidut kidneypavut. Kauniimpi meistä repäisi ohjeelle pohjan Hesarista ja sitten toteuttikin sen kaikessa monimuotoisuudessaan. Ohjeessa tehtiin tosin härkäpapuja.


Marinoidut kidneypavut

1 tlk kidneypapuja
puolen sitruunan kuori
puolen sitruunan mehu
tilliä
kevätsipulia
oliiviöljyä
ripaus sokeria
suolaa
pippuria

Valuta pavut. Ei tarvi enää liottaa eikä keitellä, sillä ovat säilykkeitä. Lisää papujen sekaan tippa oliiviöljyä. Raasta papujen päälle puolen sitruunan kuori ja purista puolen sitruunan mehu. Hakkaa tilli ja kevätsipuli pieneksi. Lisää papukulhoon. Lisää vielä hyppysellinen sokeria ja ripaus suolaa ja pippuria. Anna marinoitua jonkin aikaa ennen tarjoamista. Mahtoikohan mennä oikein?

Jos on tekemisen puutetta

Niin täältä löytyy pdf-muodossa kaikkea mukavaa. Esim. pääsiäisruokaohjeita ;)

Lammas on keittymässä ja ihanat rosmariinin ja valkosipulin tuoksut täyttävät itäsiiven. Taidetaanpa kuitenkin syödä sitä vasta huomenna.

Odottelua

Lammasta odotellessa syödään varastot tyhjiksi ja tehdään jämäruokia. Lammaspäivä on vasta sunnuntaina, joten siihen asti taidan syödä vain pyttipannua. Tai en ehkä kuitenkaan koska tänään tulee vieraita ja kai heillekin jotain tarjotaan. Hahaa... pelkkiä kaapinpohjia. Mutta äsken pytäri maistui hyvältä.

No joka tapauksessa. Kyselin ravintolamme keittömestarilta hieman lammasvinkkejä. Australiassa asuva serkkuni nimittäin kävi kylässä ja toi lampaan. Ihan vaan sen takia, että sattuu olemaa pääsiäinen. Kauas on matkaa.Tässä keittiömestarimme kuulemma idioottivarma lammaspaistiohje.

lammaspaisti
lanttua
sipulia
selleriä
palsternakkaa
valkosipulia
rosmariinia
suolaa
pippuria

Poista lampaasta kalvot, turhat rasvat jne. Paista pannulla paistin pintaan väri. Freesaa pilkottuja kasviksia ja puolikkaita valkosipulinkynsiä kattilassa. Laita lammas kattilaan ja rosmis myös. Laita kattilaan vettä, niin että paisti juuri peittyy ja hieman yli. Keittele reilu kaksi tuntia. Ideana olisi, että liemestä tulisi kastike, ihan vaan lopuksi poraamalla se sauvasekoittimella. Eli kasvisten ideana olisi, että niitä olisi siis sen verran, että lopuksi suurustaisivat kastikkeen. Sitten vaan tarkistamaan maku ja lisäilemään suolaa ja pippuria.

Pitäisi tulla hyvää ja helposti. Minäpä kokeilen.

Vinkuintiaani?

Janssu kertoi Soppaa-blogissaan ruokavammaisista. Totesi vielä, että kyseessä ei suinkaan ole ravintoloissa haukkumasana, vaan ennemminkin siitä on tullut käsite ravintolaslangiin. Pitää paikkansa. Janssu mainitsi myös sanan irtopäitä, joka tarkoittaa yksittäisiä asiakkaita, jotka eivät ole varanneet pöytiään. Hauska sana. Janssun innoittamana keräsin tähän muutaman ravintolaslangin sanan. Alaa tuntemattomalle ne saattavat olla outoja, mutta ravintoloissa ne vilahtelevat tuhkatiheään.

ceecee = coca-cola
hieromasauva, pamela, riemusauva = sauvasekoitin
häpyheinä = persilja
joukkohauta = silakkalaatikko
lasse = lasagne
aseet = ruokailuvälineet
mesu = keittiömestari
neekerintussu = pata-pata hankaustyyny
esko = tarjoiluvati, jossa on kahvat
piisi = hella
antti = entrecote
pikkuhousunsuoja = kahvikupin aluspaperi
haulisoppa, kuulakeitto, kontaktisoppa = hernekeitto
ruuhkaleevi = iso lasta
sattari = chateaubriand
putkimiehen yrjö = makaronilaatikko
huora = nuolija
smegma = smetana
spyde = pyttipannu
metsuri = metsästäjänleike
pitkä hyvä = kurkku

Raskas työ vaatii raskaita juttuja. Huhut, joiden mukaan ravintoloissa käytetään aika reippaan rasvaista kieltä, pitävät paikkansa. Itsehän puhun tietysti kirjakieltä. Naturlicht.

vinkuintiaani?

Vuohenjuusto - halloumi 1-1

Halloumi on minulle kovin uusi tuttavuus. Niin paljon olen kuitenkin saanut kuulla hehkutusta siitä, että päätin kehitellä jotain purtavaa. Aikani nettiä selailtuani, olin hieman sekaisin. Lähinnä siitä, pitääkö halloumia ensin liottaa vai ei. Suolainenhan juusto on, mutta en oikeastaan tiennyt, kuinka suolainen. Ja kokeneemmat halloumin syöjät eivät ainakaan omien sanojensa mukaan sitä juurikaan liottele. Veikkaisin, että ainoa kerta, kun olen kyseistä juustoa mutustellut, oli Kreetalla joskus kymmenen vuotta sitten ja se ei ainakaan jäänyt mieleen mitenkään erityisen suolaisena.

Taas on kovaa kädenvääntöä, kenelle halloumi kuuluu. Näyttäis kuitenkin siltä, että Kypros on ottanut niskalenkin niin Kreikasta, Libanonista, Syyriasta kuin Irakistakin. Nimi kuitenkin on ilmeisesti lähtöisin Egyptistä, jostain 600-luvulta, jolloin egyptin pääkieli oli kopti. Silloinen muoto oli haloum. Mitä ikinä se tarkoittaakin... ehkä juustoa... tai suolaa. Tai suolaista juustoa tai juustoista suolaa.

Halloumi-juusto on suolaista kuin hylätyn rakkauden kyyneleet ja valkoista kuin sieluni puhtain kolo. Kumimaista kuin kovamuoviset miniatyyrit, mutta ah lämmitettäessä niin sulahtavaa kuin naapurintytön leikkisä tervehdys tanskankielellä parhaimmillaan. No niin eli siis minä ainakin tykästyin halloumiin, enkä oikeastaan muuta osannut odottaakaan. Paitsi ehkä jotain pientä veikkausvoittoa tämän illan vetoihin, mutta se ei juurikaan liity halloumin ja minun tämän hetken suhteeseen. Halloumi valmistetaan perinteisesti vuohen ja lampaan maidon sekoituksesta, vaikkakin kaupoissa saattaa olla halloumia, joka on perin lehmähtävää. Halloumin pintaan on usein ripoteltu minttua: jotkut väittävät sen lisäävän fleivoria, mikä varmaan pitääkin paikkansa. Mintulla on tosin myös antibakteerisia ominaisuuksia, joten sitä on saatettu lisätä myös pidentämään halloumin säilyvyyttä. Joka onkin erittäin hyvää luokkaa, sillä halloumia voi esimerkiksi pakastaa ja mikä parasta sen pitäisi näin säilyä jopa vuoden.

Ruokaohjeita hetken selailtuani totesin, että halloumia voi käyttää lähes mihin vaan ilman suurempaa pelkoa megakatastrofista. Useimmiten tosin sitä syödään grillattuna tai paistettuna, jolloin sen rakenne muuttuu sisältä mukavan juoksevaksi. Minä siis perässä paistamaan kuin taskulamppu konsanaan. Jos minulla vain olisi grilli, olisi halloumi saanut kuumaa kyytiä. Mutta ei ole, ei ole. Grillivartaita kyllä löytyy...

Halloumi-ananas-jättikatkarapuvartaat, salsakastiketta ja bruschettaa

grillivartaita
jättikatkarapuja
ananasta
halloumi-juustoa
pippuria

Liota halloumia juoksevan veden alla ennen paistamista. Tee ananaksesta ja halloumista yhtä isoja paloja ja laita ne varrastikkuun jättikatkarapujen kanssa. Paista pannulla oliiviöljyssä (tai mieluummin grillivastusten alla) muutama minuutti molemmin puolin ja ripottele pinnalle hieman mustapippurirouhetta.

salsa:

2 chiliä
limen raastettu kuori + puolikkaan limen mehu
sokeria
sitruunaoliiviöljyä
tuoretta minttua
2 tomaattia

Poista siemenet chileistä ja tomaateista ja kuutioi pieniksi. Paista chilejä hetki pannulla. Ota pois lämmöltä ja sekoita mukaan tomaatit, sitruunan kuori, mehu, sokeri, öljy ja minttu. Sekoita hyvin.

Tarjoa vartaiden kanssa ja seuraksi vielä bruschettaa. Bruschettan ohjetta en viitsi tähän laittaa. Se löytyy vaikka täältä.

Ragu bolognese

Ragulla tarkoitetaan bolognalaista lihakastiketta, joka yleensä tarjotaan pastan kanssa. Sana tulee ranskan verbistä ragoûter, joka tarkoittaa "kiihottaa ruokahalua". Useimmiten ragu sisältää jauhelihaa, sipulia, selleriä, tomaattia, porkkanaa, viiniä ja mausteita.

Pastakastikkeelle löytyy taatusti vähintään yhtä monta ohjetta, kuin on kokkiakin. Jokaisella on oma pieni salainen ainesosa, minkä he kastikkeeseensa lisäävät. Salaisuudet on kuitenkin tehty jaettaviksi: ne voi vaikka lähettää faksilla jollekin kansanedustajalle. Joillekin pastakastikkeen salaisuudet liittyvät käytettävään lihaan. Joku kokki heittää pannulle vasikkaa, toinen lisää possua (mikä allekirjoittaneesta kuulostaa kovin julmalta) ja kolmas lisää vielä hieman kanan maksaa. Joku kaataa kastikkeeseensa valkoviiniä, toinen haluaa punaviinin täyteläisyyttä ja kolmas haluaa kylpeä edes pienen pienessä pisarassa kermaa. Jonkun kokin tärkein tavoite on pitää kastike niin yksinkertaisena kuin mahdollista, jolloin perusainesten omat ihanat makeat maut pääsevät valloilleen.

No jokaisella on siis oma tapansa, mutta jokin kuitenkin yhdistää kaikkia kunnon ragun tekijöitä. Kaikki keittelevät soosejaan tunteja ja odottelevat valmistumista rauhallisesti ja hartaasti kuin Sillanpään kaapista tuloa. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Paitsi että...

Täytyy kyllä todeta, että meillä suomessa harvemmin pastakastiketta keitellään kolmea tuntia. Perinteisestihän heitetään sipuli pannulle, sitten jauheliha, vähän tomaattimurskaa, mausteet ja se on siinä. 20 minuuttia ja valmista. Ei siinä mitään, hyvää siitäkin tulee. Mutta joskus voisi ehkä koittaa hieman toista tapaa ja huomata vinha ero lopputuloksessa.

Jotain saattaa ihmetyttää tässä ohjeessa anjovis. Se onkin oikeastaan ihan uusi tuttavuus minulle tässä yhteydessä. Mutta hyvin sopii. Antaa mukavan pikantin maun keitokselle. Eräs viininmaistelija tuttuni tästä vinkkasi ja sehän piti heti testata.


Ragu bolognese


oliiviöljyä
5 siivua pekonia pieniksi leikattuina
1 sipuli pieneksi pilkottuna
sokeria
1 valkosipulin kynsi pilkottuna
1 porkkana pieneksi kuutioituna
1 varsiselleri pieneksi kuutioituna
(1 prk herkkusieniä)
400 g sikanautajauhelihaa
tomaattipyreetä
1 prk tomaattimurskaa
4 anjovisfilettä pieniksi huitaistuina
2½ dl maitoa
2½ dl kuivaa valkoviiniä
tuoretta basilikaa
3 dl lihalientä
muskottipähkinää
suolaa
pippuria
parmesaanijuustoa

1. Paista pekonipalat pannulla. Lisää suolaa ja pieni ripaus sokeria. Lisää sipuli ja anna hieman jopa karamelisoitua, mutta vain siis hieman. Antaa mukavaa makua kastikkeelle.
2. Lisää porkkana ja varsiselleri ja paistele sen aikaa, että ne alkavat hieman pehmetä. Lisää myös valkosipuli.
3. Lisää pannulle jauheliha ja paistele sitä hetken aikaa. Ruskista liha ihan kevyesti. Jotkut ovat sitä mieltä, että lihan ei pitäisi antaa lainkaa ruskistua, vaan heti kun se alkaa päästää nesteitään ulos, tulisi siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Viisaammat ehkä tietää, minä en, ruskista silti liha kevyen kevyen kevyesti ja mausta se suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä.
4. Lisää tomaattipyree ja paistele sitä hetki.
5. Lisää desi maitoa ja anna sen kiehua niin kauan, että lähes kaikki neste on haihtunut pannulta pois.
6. Lisää valkoviini ja tomaattimurska. Lisää anjovikset. Lisää myös kourallinen basilikasilppua.
7. Lisää lihaliemi ja sekoita kastiketta kunnolla.
8. Anna kastikkeen poreilla hiljalleen vähintään puolitoista tuntia. Saa poreilla vaikka kolmekin tuntia. Tarkista aina välillä, ettei neste ole loppunut ja jos on lisää nestettä.
9. Nyt kastikkeen pitäisi olla kohtalaisen paksua. Lisää siihen loput maidosta. Lisää myös parmesaanijuusto ja sekoita kunnolla.
10. Syö jo. Toivottavasti muistit keittää tagliatellen.

Syö, mitä haluat

Tähän alkuun ensin nopea linkki. Minä sain ainakin mahtavat naurut tästä, mikä sinänsä on aika karua, koska nuohan ovat ihan tosissaan. Kajarit päälle siis.

Japanissa erittäin suosittu ruoka on okonomiyaki. Se muistuttaa jotenkin ovelasti munakkaan, pizzan ja pannukakun sekoitusta, mutta ei kuitenkaan ole lähelläkään mitään näistä. Okonomiyaki tarkoittaa oikeastaan "mitä haluat". Japanissa on opiskelijaystävällisiä halvan budjetin ravintoloita, joissa pöytien vakiovarustukseen kuuluu pannu, jossa okonomiyaki itse paistetaan. Kyseinen ruokalaji koostuu jauho-muna-kaalitaikinasta, jonka päälle sitten kootaan erilaista sälää purjosta mustekalaan. Koko homma paistetaan molemmilta puolin. Eka kertalaiselle ideana on siis, että täytteet saa määritellä itse ja sitten olla pihalla kuin tampaxin naru. Okonomiyakin päälle voi sitten lisätä vaikkapa majoneesia ja erityistä okonomiyaki-kastiketta ja vetää narusta, jos haluaa kovasti pois.

Japanissa okonomiyaki valmistetaan paikasta riippuen hieman eri tavoin. Ruokalaji, kun on kovin suosittu, niin alkuperämerkinnän ottajia olisi monia mm. Kioto ja Hiroshima. Hiroshimassa okonomiyakiin lisätään monesti paistettuja nuudeleita, jotka tunnetaan nimellä yakisoba. Kioton erikoisuutena taas on heittää mukaan rekkalavallinen tummia vihanneksia.

Esimerkkejä okonomiyakeista:

Ebi-tama: sisältää pieniä katkarapuja
Buta-tama: sisältää possun viipaleita
Negi-yaki: pohjaan on lisätty kevätsipulia ja kastike on soijakakastike
Modan-yaki: sisältää paistettuja nuudeleita
Mikkusu-yaki: sisältää kaikkea mahdollista, mitä täytteiden valintalistalla on

Okonomiyakin kanssa sopii hyvin olut. No olut nyt menee vaikka kinuskisorbetin kanssa uskovaisenkin miehen ruokalistalla. Mutta erityisen hyvin se sopii okonomiyakin kanssa, varsinkin jos on ollut järkevä kuin vegaani ja ottanut täytteiksi pekonia ja kimchiä (hapankaalia).

Täytyy sanoa, että tulipa aikas hilpeä makuelämys. Erittäin mukavia makuja ja kun kaalista pitää, tätä ei voi ohittaa. Kuten aikasemmin mainitsin, niin vehnä kannattaa paistaa kunnolla kypsäksi. Minulla oli vähän rajoilla. Okonomiyaki-kastiketta kannattaa kaataa suht reilusti kiekon päälle, sillä se tosiaankin sopii tähän ruokaan. Ja rasvaton majoneesi.

Okonomiyaki

pohjalle

2 1/4 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
1 muna
1/8 kaalia

Kippaa jauhot, vesi ja muna astiaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää pieneksi silputut kaalit ja sekoita hyvin. Valmista seuraavaksi täyteaineet. Kuvan annokseen meni vajaa puolikas pohjasta. Melkein sanoisin, että jos yhden annoksen tekee, niin pohjan mitat voisi jakaa kolmella paitsi munaa voisi käyttää silti ainakin puolikkaan. No kyllä te tiedätte.


täytteeksi

Mitä nyt sitten mieleen tulee ja mitä kaapista sattuu löytymään. Minä laitoin näitä:

ohuita lihaviipaleita
paprikaa
sipulia
herkkusieniä
hapankaalia
persiljaa


Pilko kaikki pieniksi. Laita pannulle öljyä ja heitä täyteaineet mukaan. Kypsennä vihannekset ja lihat lähes kypsiksi. Mausta ainakin suolalla ja pippurilla. Muotoile täyteaineet pyöreäksi kiekoksi pannun keskelle. Aseta päälle kaalitaikinaseos ja sekin samanlaiseen pyöreään muotoon. Minun okonomiyakista tuli n. 2 cm paksu ja tuntuisi siltä, ettei paljon paksumpaa kannata tehdäkään. Tai sitten paistoajat pitenevät huomattavasti. Ja kannattaa paistaa kypsäksi, sillä raaka vehnämössö ei välttämättä ole parasta nautiskeltavaa.Anna paistua vähintään 5 minuuttia ja käännä sekasotku ympäri. Minä ainakin tarvin kaksi lastaa, sillä massa ei ole mikään järin kiinteä. Paista tätä puolta n. 8 minuuttia tai niin kauan kuin se alkaa näyttää kypsältä. Kippaa okonomiyaki lautaselle.

päälle

okonomiyaki-kastiketta
majoneesia

Kaada päälle okonomiyaki-kastiketta. Sitä harvalta kuitenkaan löytyy kotoa, joten se pitää tehdä itse. Se tosiaan kannattaa tehdä, sillä antaa loistavaa potkua. Siihen menee 20 sekuntia, mikä tarkoittaa käytännössä 3 rkl ketsuppia, 1 tl soija-kastiketta ja 1 rkl worcestershire-kastiketta. Sekoita kaikki keskenään.

________

Np: Tommy James_ Hanky Panky

Tulee joltain, kielestä päätellen ehkä hollantilaiselta, radioasemalta, joka soittaa 60- ja 70-luvun kappaleita. Jos jotain kiinnostaa kuunnella, winamp päälle ja sieltä vasemmasta ylälaidasta file -> play url, johon sitten osoite http://84.244.180.116:8020

Backstreet's back, All right!

Koska eilen tuli kiljuttua sukkahousuheviä sankareiden kanssa, oli tänään aika poikabändeille. Ensin lävähti Backstreet Boysin Show me the meaning ja sen jälkeen Westlifen You needed me. Tässä vaiheessa otin shufflen pois päältä, menetini katu-uskottavuuteni ja poistin muutaman kappaleen kovalevyltäni. Sinne on aikojen saatossa kertynyt aika paljon kaikkea kummaa, joka kaipaisi siivousteknikkoa. Tämä kaikki poikabändi-ihanuus sai minut kuitenkin niin imelälle tuulelle, että päätin tehdä jotain imelää. Ja lievästi hapanta. Kinkkisafka kuulosti hyvältä vaihtoehdolta.

Kuivakaapistani löytyi bambunversoja, joten niillä piti selvästi päästä alkuun. Bambu on muuten luultavasti maailman nopeiten kasvava kasvi ja sen kyllä huomasi, sillä se olikin jo kiipinyt ylimmälle hyllylle. Ei hätää, sain sen kyllä alas kiipeämällä keittiöjakkaralle. Löin alas tullessa pääni kaapin oveen, mikä otti sen verran kaaliin, että muistin jääkaappiin jääneen kaalin jämän. Päähän sattui kuitenkin niin penteleesti, että tuli tippa silmään, joten päätin valmiiksi itkevänä pilkkoa hieman sipulia mukaan. Poikabändikurimuskin oli jo vaihtunut Pastor Troyn Championsiin ja taas lanttuni päällä syttyi airam, joka osoitti pöydällä olevaa herkkusienipurkkia. Lanttua en kuitenkaan viitsinyt tähän ruokaan käyttää. Siinä alkoikin olla pohja valmiina kunnon kiinalaista ruokaa varten, joten siirryin lieden ääreen mesoamaan. Ajattelin pistää riisit kiehumaan, kun naapurin puudeli alkoi henkeäsalpaavan haukunnan rappukäytävässä. Onni onnettumuudessa, muistin mökkireissulta laukkuuni jääneen riisinuudelipaketin. Heitin hiljaisuuden toivossa puudelia postiluukusta riisinjyvällä ja olin taas onnellinen kuin tyttöni kanssa viime kesänä Vepsässä.

Kiinalaista ja kiinalaista. Mikä sitten onkaan kiinalaista. Ehkä pitäisi sanoa ennemmin kiinalaisvaikutteista. No hapanimeläkastike ainakin vaikuttaisi menevän Aasian suuntaan. Tähän laittamani hapanimeläkastikkeen ohje kannattaa ottaa talteen, sillä se ei vaadi liikoja kikkailuja ja tulos on sairaan hyvä. Vannon kautta lohjalaisuuteni!

Wes tli fe chicken
1 pkt kanan filesuikaleita
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 porkkana
1/4 keräkaalia
1 paprika
1 prk herkkusieniä
1 prk bambunversoja

Pilko valmiiksi sipuli ja valkosipulit suikaleiksi, porkkana ja paprika tikuiksi ja kaalikin suikaleiksi. Kaada pannulle öljyä ja ruskista kanat. Heitä mukaan sipulit ja paistele hetki, lisää sitten porkkana ja paistele taas pari minuuttia. Sitten paprika ja pientä paistelua. Lopuksi kaalisuikaleet, bambunversot ja herkkusienet sekä hieman herkkusienipurkista nestettä. Paistele hiljalleen ja valmista vasurilla samalla hapanimeläkastike.

Hapanimeläkastike kanalle

1,2 dl valkoviinietikkaa
1 dl sokeria
2½ rkl soijakastiketta
3½ rkl ketsuppia
2½ rkl maissijauhoja
1,2 dl appelsiinimehua

Laita kattilaan valkoviinietikka, sokeri, soijakastike ja ketsuppi. Suurusta appelsiinimehun ja maissijauhojen seoksella. Kaada kastike kana-kasvishärdellin päälle ja anna muhia niin kauan, että oletat kasvisten olevan kypsiä.

Tarjoa riisin, nuudelin tai riisinuudelin kanssa.