Vuohenjuusto - halloumi 1-1

Halloumi on minulle kovin uusi tuttavuus. Niin paljon olen kuitenkin saanut kuulla hehkutusta siitä, että päätin kehitellä jotain purtavaa. Aikani nettiä selailtuani, olin hieman sekaisin. Lähinnä siitä, pitääkö halloumia ensin liottaa vai ei. Suolainenhan juusto on, mutta en oikeastaan tiennyt, kuinka suolainen. Ja kokeneemmat halloumin syöjät eivät ainakaan omien sanojensa mukaan sitä juurikaan liottele. Veikkaisin, että ainoa kerta, kun olen kyseistä juustoa mutustellut, oli Kreetalla joskus kymmenen vuotta sitten ja se ei ainakaan jäänyt mieleen mitenkään erityisen suolaisena.

Taas on kovaa kädenvääntöä, kenelle halloumi kuuluu. Näyttäis kuitenkin siltä, että Kypros on ottanut niskalenkin niin Kreikasta, Libanonista, Syyriasta kuin Irakistakin. Nimi kuitenkin on ilmeisesti lähtöisin Egyptistä, jostain 600-luvulta, jolloin egyptin pääkieli oli kopti. Silloinen muoto oli haloum. Mitä ikinä se tarkoittaakin... ehkä juustoa... tai suolaa. Tai suolaista juustoa tai juustoista suolaa.

Halloumi-juusto on suolaista kuin hylätyn rakkauden kyyneleet ja valkoista kuin sieluni puhtain kolo. Kumimaista kuin kovamuoviset miniatyyrit, mutta ah lämmitettäessä niin sulahtavaa kuin naapurintytön leikkisä tervehdys tanskankielellä parhaimmillaan. No niin eli siis minä ainakin tykästyin halloumiin, enkä oikeastaan muuta osannut odottaakaan. Paitsi ehkä jotain pientä veikkausvoittoa tämän illan vetoihin, mutta se ei juurikaan liity halloumin ja minun tämän hetken suhteeseen. Halloumi valmistetaan perinteisesti vuohen ja lampaan maidon sekoituksesta, vaikkakin kaupoissa saattaa olla halloumia, joka on perin lehmähtävää. Halloumin pintaan on usein ripoteltu minttua: jotkut väittävät sen lisäävän fleivoria, mikä varmaan pitääkin paikkansa. Mintulla on tosin myös antibakteerisia ominaisuuksia, joten sitä on saatettu lisätä myös pidentämään halloumin säilyvyyttä. Joka onkin erittäin hyvää luokkaa, sillä halloumia voi esimerkiksi pakastaa ja mikä parasta sen pitäisi näin säilyä jopa vuoden.

Ruokaohjeita hetken selailtuani totesin, että halloumia voi käyttää lähes mihin vaan ilman suurempaa pelkoa megakatastrofista. Useimmiten tosin sitä syödään grillattuna tai paistettuna, jolloin sen rakenne muuttuu sisältä mukavan juoksevaksi. Minä siis perässä paistamaan kuin taskulamppu konsanaan. Jos minulla vain olisi grilli, olisi halloumi saanut kuumaa kyytiä. Mutta ei ole, ei ole. Grillivartaita kyllä löytyy...

Halloumi-ananas-jättikatkarapuvartaat, salsakastiketta ja bruschettaa

grillivartaita
jättikatkarapuja
ananasta
halloumi-juustoa
pippuria

Liota halloumia juoksevan veden alla ennen paistamista. Tee ananaksesta ja halloumista yhtä isoja paloja ja laita ne varrastikkuun jättikatkarapujen kanssa. Paista pannulla oliiviöljyssä (tai mieluummin grillivastusten alla) muutama minuutti molemmin puolin ja ripottele pinnalle hieman mustapippurirouhetta.

salsa:

2 chiliä
limen raastettu kuori + puolikkaan limen mehu
sokeria
sitruunaoliiviöljyä
tuoretta minttua
2 tomaattia

Poista siemenet chileistä ja tomaateista ja kuutioi pieniksi. Paista chilejä hetki pannulla. Ota pois lämmöltä ja sekoita mukaan tomaatit, sitruunan kuori, mehu, sokeri, öljy ja minttu. Sekoita hyvin.

Tarjoa vartaiden kanssa ja seuraksi vielä bruschettaa. Bruschettan ohjetta en viitsi tähän laittaa. Se löytyy vaikka täältä.