Piikkisika

Ihan vaan ihmetelläkseni... kuka keksii tällaisen nimen kaupalleen? Oli pakko napata kuva, kun oon sitä jo muutaman kerran katsastellu.



Aloin eilen illalla ihmetellä toistakin asiaa: miksi kättäni kirvelee ympäriinsä. Ihan kuin siinä olisi pieniä haavaumia ympäriinsä, mutta mitään ei kuitenkaan näkynyt. Välillä kirpaisi niin pirusti. Nyt aamulla pistely on vaan lisääntynyt. Ja syykin on jo selvinnyt. Käytiin iltakävelyllä eilen Kupittaan Citymarketissa, jossa tutkiskelin ennennäkemättömien hedelmien osastoa. Kyllä, kyllä - sittarit ovat tarpeeksi isoja iltakävelylaitumia :) ja ennnennäkemättömien hedelmien osasto on karkkikauppa. Joka tapauksessa aikani väänneltyä ja hedelmäisiä käänneltyä nappasin mukaani kaktusviikunan ja omenabanaanin.

Kaktusviikuna lähti saman tien googleen ja jo ensimmäiset tulokset kertoivat minulle, että sitä ei saisi käsitellä paljain käsin. Mm. Kespro tiesi kyseisen asia, joten kyllä sittarin henkilökunnankin olisi syytä tietää. Reklamaatio lähti jo kyseiseen puljuun ja vastauksenkin sain jo, tai oikeastaan kolme erillistä vastausta. Erittäin asiallista toimintaa sittarin puolesta ja pointsit Kupittaan Aaltoselle. Kaktusviikunahyllyyn tulee varoitukset hedelmän käsittelemisestä paljain käsin. Asia on nimittäin niin, että kaktusviikunassa on pienen pieniä lähes näkymättömiä piikkejä koko pinta täynnä. Aaltonen tiesi kertoa, että tavarantoimittajan pitäisi alkuperäismaassa harjata piikit pois, mutta näin ei sitten ilmeisesti aina tapahdu. Tai sitten he ovat huolimattomia kuin Stevie Wonder jukolanviestissä. Se musta mikä törmäilee puihin. Pitänee toivoa, ettei pistely kovin kauaa jatkuisi, on nimittäin yllättävän v-maista. Varsinkin kun olen tutkinut käteni suurennuslasin kanssa läpi ja näkyvistä piikeistä ei ole pienintäkään haisua. Aloin jälkeenpäin miettiä, että olisiko minun pitänyt olla fiksumpi. Olihan kyseessä hedelmä, jonka nimi on kaktusviikuna. Helou, kaktus = piikkejä. Mutta ei. Päivän kriittinen kommentti: kyllä kaupalla on mielestäni vastuu t. polkkaava piikkisika. Mutta nou haad fiilings.




Hedelmä sopisi kai hyvin Saksan Yhtyneille Viiksi- ja Nahkamiehille, heillä olisi jo valmiiksi suojaavat nahkahanskat kädessään. Leikkasin kaktusviikunasta ensin pään pois ja sitten pohjan pois. Sitten skalpeerasin veitsellä sen ihon. Vähän kuin appelsiinia olisi fileoinut. Olisin tietysti voinut leikata sen vaan pitkittäissuunnassa puolittain ja syödä lusikalla pois, mutta sitten en olisi saanut siitä mukavia hedelmäsalaattipaloja. Kaktusviikunan mausta sanotaan löytyvän mansikkaa, tamarilloa, vesimelonia, persikkaa ja viikunaa. Siksi sitä sanotaan myös nimellä hedelmäsalaattihedelmä. Sitä käytetään jäätelöihin, pikkelsseihin, kakkuihin ja mm. hilloihin. Hillo kieltämättä kuulosti houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta raaka-ainetta oli hieman liian vähän. Karibian saarilla hedelmästä valmistetaan viiniä ja muita alkoholipitoisia juomia. Israelissa kaktushedelmien vienti on kasvanut räjähdysmäisesti ja siellä kaktusviikuna tunnetaan nimellä "sabrah". Mielenkiintoista kyllä, sabrah tarkoittaa Israelissa syntynyttä henkilöä. Paikallisen folkloren mukaan Israelin kansalla on raju ulkokuori, mutta sisältä he ovat makeita ja pehmeitä. Juuri kuten kaktusviikuna, sabrah.

Omenabanaanista en sitten tiedäkään juuri mitään. Ugandassa niitää kasvaa nimellä Sukaali Noiizi. Maku muistuttaa, yllätys yllätys, omenaa. Omenabanaani on pieni, palttiarallaa minun etusormeni kokoinen. Kuorimiseen olisi kaivannut mukaan muutaman sadan sivun manuaalia mielellään pdf-muodossa. Myös omenabanaani tulee löytämään kodin hedelmäsalaatista. Valmistan sitä sitten illemmalla, paremmalla ajalla ja kehittelen siihen jonkin hyvän kastikkeen.




T