Moosesaka

Jumalan ja bussinkuljettajan edessä olemme kaikki tasa-arvoisia. Manaaja sai juuri uuden jatko-osan, kun tuleva kokki käytti koko pahojen ajatusten repertuaarinsa linjan nro 32 kuskia vastaan. Meinasin nimittäin juuri jäädä bussin alle, kun ajomiehellä oli tapa-kangasalalainen-turussa-ja-saa-bonuskuponkeja-päivä. Vaikka rauhallinen olenkin, osaan silti kohtalaisesti pahat ajatukset ja kansainväliset sormiviittomat.

Iloisempiin asioihin. Varmasti moni keittiömestari kateellisena ihailee seuraavaa reseptiä. Onneksi olen keittiöalalla uuden koulukunnan edustaja: reseptini eivät ole valtionsalaisuuksia, vaan kaikki saavat käyttää niitä mielensä mukaan. Tähän ei tarvita kuin vettä lumisessa muodossa, yksi porkkana, rusinoita ja sadelätsä. Hahaa. Kaikki joukolla tekemään lumiukkoja vielä kun voi. No niin.

Joskus aikoinaan heitin keihästä aikas aktiivisesti. Ollessani korkeanpaikan harjoitusleirillä Kreetalla, tuli maisteltua kaikenlaisia mukavia paikallisia ruokia. Keppiä en kyllä heittänyt loppupeleissä matkalla kertaakaan, koska Saksan silloinen kuningaskeisari Helmut Kohl, oli tulossa kyseiselle kentälle pitämään juhlapuhetta. Kenttä ei kaivannut ylimääräisiä kepin mentäviä aukkoja. Piti keskittyä muihin asioihin, mutta se ei varsinaisesti ollut mikään suuri ongelma. Harjoittelin tietysti polkan askelkuvioita. Mutta erityisesti mieleeni jäi, ruotsalaisten yleisurheilijatyttöjen lisäksi, moussaka, tuo Afroditeksen lahja Jukolan jäärille. Moussakasta on monia eri versioita, kreikkalaisten lienee kaikkein kuuluisin: alimpaan kerrokseen tulee paistettua munakoisoa, keskelle jauhettua lammasta ja tomaattia, päälle bechamel-kastiketta. Joissakin maissa saatetaan käyttää lisänä sipulia, perunaa, kermaa, leipäkuutioita tai vaikkapa kesäkurpitsaa.

Kirjoittelinkin juuri tuossa taannoin munakoisosta ja siitä lähtien on tehnyt mieli sitä. Halujen säkillä ei ole pohjaa varsinkaan silloin, kun muovi on revennyt ja munakoison suhteen näin on ollut jo jonkin aikaa. Mökillä tietty viikonloppuna paisteltiin makkaraa ja muuta mukavaa, mutta moussakaakin oli pakko saada. Aina ei jaksa väännellä gourmet'a. Ei ehkä ihan perinteinen mökkiruoka paitsi Demostheneksen juhannuskarkeloissa. Meillä moussaka nautittiin jo hyvin vanhalla ja antavalla periaatteella: kun käsi koukistuu, silloin suu avautuu.

Moussaka



400 g hirven(moose) jauhelihaa
prk tomaattimurskaa
munakoiso
kesäkurpitsa
4 perunaa
2 sipulia
2 kynttä valkosipulia
4 dl valkoista kastiketta
4 katajanmarjaa
1 dl punaviiniä
basilikaa
suolaa
pippuria
timjami
1,5-2 dl juustoraastetta

Leikkaa munakoiso sentin paksuisiksi viipaleiksi, heitä suolaa päälle ja jätä lepäämään. Puolen tunnin päästä huuhtele viipaleet vedellä ja taputtele vaikka pyyhkeellä kuiviksi.

Kuori perunat, leikkaa puolen sentin viipaleiksi ja keitä n. 6 minuuttia.

Pilko sipulit reiluiksi siivuiksi ja freesaa pilkottujen valkosipulien kanssa pannulla. Lisää jauheliha ja ruskista se. Mausta jauheliha suolalla, pippurilla ja murskatuilla katajanmarjoilla. Sopii vaikka käyttäisit muutakin lihaa. Lisää punaviini ja keittele hieman kokoon. Kaada joukkoon tomaattimurska, anna hautua hetken ja mausta koko masa tuoreella basilikalla ja timjamilla. Lisää myös hiukan sokeria tai hunajaa. Hunaja on terveellisempää, mutta siinä on enemmän kaloreita. Tee seuraavaksi helppo valkokastike. Kaada maito kattilaan, kiehauta, ja sulata juusto. Juuston pitäisi suurustaa kastiketta tarpeeksi. Mausta valkopippurilla ja, jos tarvii, suolalla.

Leikkaa kesäkurpitsa sentin paksuisiksi viipaleiksi.

Voitele vuoka. Laita pohjalle ihan himppu valkokastiketta. Sitten mielesi mukaan vuorotellen munakoisoa, kesäkurpitsaa, perunoita, jauhelihakastiketta, valkokastiketta jne. Päällimmäiseksi kuitenkin valkokastiketta. Paista 200 asteisessa uunissa reilu 30 minuuttia.