Miksi Hesburgerin ranskalaiset maistuvat kuralle?

Aamutilitys: eniten v#@*ttaa monetkin asiat, mutta juuri tällä hetkellä erityisesti —»

Ranskikset Hesburger: peruna, muunneltu tärkkelys, riisijauho, tärkkelys, suola, nostatusaineet (E450, E500), sakeutusaine (ksantaanikumi), mausteuute (E100), rypälesokeri, auringonkukkaöljy. Valmistaja: Lamb Weston, Hollanti.

Vieläkö ihmettelette, miksi hesen ranskikset maistuvat kuralle? Siis oikeesti, riisijauhoja ja nostatusaineita. Jos mietitte, mihin näitä tarvii ranskiksissa, niin ei mihinkään. Tai siis nähtävästi tarvitaan, mutta pitäisikö. Veikkaisin, että hesen ranskalaiset ovat maksimissaan 70-80% perunaa. Tuleeko syödessä sellainen olo, että niitä voisi kutsua myös riisiranuiksi? No ei, mutta voisi tulla. Hesen viestintäpäällikkö Heini Santos kertoo, että riisijauhoja käytetään kuorrutteessa maun takia. Erikoinen strategia: halutaan tehdä pahoja ranskalaisia.

Mietin vielä, miten hesen ranut valmistetaan. Luulen, että epämääräisestä massasta, joka valetaan muoteissa etäisesti ranskalaisia muistuttaviksi tikuiksi. Mäkkärissä sentään viillellään kokonaista perunaa ja viillostikkuja sitten möhennetään rypsi-auringonkukkaseoksessa. Maussa sen huomaa. Laitahan vierekkäin hesen ja mäkkärin ranut ja maistele. Taidan pistää massaepäilystäni vielä Heinille kyselyn kuten myös hesen ranujen perunaprosenttiosuudesta.

Ja eikö Suomesta tosiaankaan löydy ranskisten valmistajaa, vaan käytetään jenkkifirma Lamb Westonia, joka valmistaa heselle ranut Hollannissa? Rehellisyyden nimissä, samaa firmaa käyttää myös mäkkäri ja burger king ja jälkimmäinen lotraa vielä palmuöljylläkin.

Niin että lopettakaa se meuhkaaminen siitä, syödäänkö hesellä aterioidessa ensin ranskikset vai hampurilainen (#hesegate). 

Ja jos ei kuluttajaa aliarvioitaisi, hese myisi rehellisesti ranskisten kaltaisia peruna-riisijauhotikkuja.

Ja kun nyt kerran mietitte, niin vastaus on ei, en käynyt eilen hesellä.

________________

Edit: Veikkasin hieman alakanttiin, sain juuri vastauksen Heseltä, että ranskisten perunaosuus on 86%. 

Mihin käyttäisin omenani?

Pallukoita on tänä vuonna paljon. Tiedän, että niitä kärrätään taas kaatopaikoille: voi kuinka koskee, kelle sen kertoisin, syvälle sydämeen sattuu. Kannattaisiko vaikka laittaa facebookiin viestiä, että meiltä saa tulla poimimaan tai hakemaan. Tarvitsijoita kyllä löytyy. Facessa on myös erinäisiä annetaan/lahjoitetaan -sivuja. 

Tai voi osasta tehdä jotain makoisaakin. Tässä muutama maistuva lempparini.

1. Tuunattu sinappi grillimakkaralle, Raasta omena ja purista raasteesta  nesteet pois. Sekoita joukkoon lempisinappiasi, savusuolaa ja runsaasti currya.

2. Puolukka-omenapiirakka. Aivan järjettömän hyvä ohje, jolla on osallistuttu kaurakilpailuunkin. Polkkapossun kestosuosikki,

3. Aprikoosi-omenahillo. Tätä kun tekee isomman satsin ja antaa sukulaisille myös, suosio on taattu. En ole antanut sukulaisilleni. Persoonallinen vivahde syntyy aprikoosista.

4. Omena-kanelikompotti ja ternimaitojuustoa. No tähän nyt ei varsinaisesti ihan hirveästi omenoita saa kulumaan, mutta maku laittaa isoisänkin vetämään leukoja ja mummon napatanssijoogaan.

5. Kaino Vienon amerikkalainen omenapiirakka. Ei kai tästä sen enempää. Parempaa saa hakea.

6. Omena-currysilakat. Omenaa voi ja pitääkin käyttää myös suolaiseen ruuanlaittoon. Huippuohje ja jotain vaihtelua niihin ikuisiin tomaattikastikkeessa lilluviin uunisilakoihin.

7. Coleslaw. Ei coleslawta ilman omenaa. Perusresepti, 100% hyvää.

8. Punaviini-omenakastike. Hittisoosi vaikka porolle tai hirvelle. Mukana rosmariinia, karpaloa, katajanmarjaa, mustaviinimarjahyytelöä ja jotain muutakin. Kastikemies on puhunut.

Corn-gratulations: muheva maissi-katkarapukeitto

Maissi. Ah, tuo asteekki-jumalten keltainen kulta, jota myös paljolti possuille rehuna syötetään, kirvoittaa sian kuin sian epätodelliseen kurkkulaulun ja oopperan välimaastoon. Kuulisittepa. 

Tanssahdellessani laulamisen ja maissinkeittelyn aikana elämäniloisesti kirjahyllyn ohitse huomasin pitkäaikaisen keittokirjalempparini Elämäniloisia ruokia Louisianasta ja Meksikosta. Näkisittepä. Tanssahteluni. 

Hemmetti, on se vaan vieläkin hieno kirja. Pitää nyt oikein nostaa eräs jo kymmenen vuotta sitten julkaisemani hieno resepti, joka on ammennettu kirjan opeista. Koska tölkkimaissia ei meikällä sattunut olemaan, keitin kaapista pari tähkää ehtaa tavaraa. Voi ryydänä ryydänä ryydänä.

Muheva maissi-katkarapukeitto

1 tölkki maissinjyviä
1 tölkki tomaattimurskaa
1 iso sipuli
reilu kourallinen tuoretta basilikaa
250 g katkarapuja
sokeria
omenaviinietikkaa
worchestershire-kastiketta
suolaa
pippuria
cayannepippuria
vettä

Freesaa sipuleita hetki ja lisää tomaattimurska. Lisää hieman vettä. Keittele jonkin aikaa ja lisää muut aineet katkarapuja ja maisseja lukuunottamatta. Sekoittele ja pöristele hellan ympärillä. Keittele hieman kokoon. Maistele ja lisää mausteita. Surraa tehotikulla keitos tasaiseksi. Lisää maissit. Keittele vielä hetki ja lisää ihan lopuksi katkaravut.

Yours truly - salkopapuja ja lehtikaalia valkosipulin ja sitruunan kanssa

"Hei arvoisa Possu, onko sinulla jokin suosikkiresepti lehtikaalille, jonka haluaisit jakaa kanssani? En enää tiedä, mitä tuolla kaikella määrällä tekisin ja roskikseenkaan en haluaisi heittää. Tarvisin todellakin apua. - Yours truly, Minna"

Hei Minna (ja muut myös). On kyllä! Lehtikaali-fetasalaatti ja vehnäolutvinegretti on vähintäänkin toimiva yhdistelmä. Eikä lehtikaali-sardiinisalaattikaan pahaa ole. Lehtikaalisipsit on aina varma valinta katkarapu-lehtikaaliwrapeista puhumattakaan. Mutta viime aikoina olen valmistanut useampaan otteeseen lehtikaalihässäkän, jota olen tehnyt niin tapaspöytään kuin perunamuusin ja sienikastikkeenkin lisuriksi. Helppoa, hyvää, nopeaa, maistuvaa, parhauttta.

Salkopapuja ja lehtikaalia valkosipulin ja sitruunan kanssa

salkopapuja
lehtikaalia

2 kynttä valkosipulia

sitruunamehua
kasvismargariinia
muskottipähkinää
suolaaa

Keitä salkopapuja suolavedessä 4-6 minuuttia koosta riippuen. Poista lehtikaaleista paksut lehtiruodit ja revi muutenkin hieman pienemmiksi. Freesaile pannulla muutama minuutti käännellen. Pilko valkosipulit ja lisää pannulle mukavan rasvanokareellisen kanssa. Lisää myös pavut, paista hetki ja purista päälle sitruunalohkosta mehu. Mausta muskottipähkinällä ja suolalla.   

Leffapäivä 10.9. Turussa: Scandic Julian suklainen maistelumenu

Koko Turun kaupunki muuttuu 10.9.2016 suureksi elokuva-areenaksi. On ulkoilmanäytöstä, sisäilmanäytöstä, kauhua, draamaa, kellopelejä, appelsiineja, korkeita korkoja, musikaaleja ja ties mitä. Ylivoimaisesti mielenkiintoisin kattaus järjestetään kuitenkin Scandic Julian Å salissa, jossa leffana pyörii Pieni Suklaapuoti. 

Kulinaristin näkökulmasta Scandicin kattauksesta helmen tekee se, että leffan yhteydessä tarjoillaan useamman ruokalajin maistelumenu, jossa suklaa on jotenkin esillä jokaisessa ruokalajissa. Keittiömestari Mervi Lähteenmäki kertoo, että pelkästään hyvään ruokaan ei kuitenkaan tarvitse tyytyä. Esteettinen elämys esillepanoineen tulee olemaan huikea ja rajoja rikkova. Kylmät väreet ja suuauki-fiilis muutenkin kuin pelkästään ruokaa maistellessa on joka hetki läsnä. 

Ja hei, onhan tää ihan älyttömän siisti juttu, aika harvoin tulee vastaan tällaisia. Joillekin suklaa vaikkapa pääruuassa saattaa kuulostaa hieman vieraalta, mutta niin kuulostaa suomalainen kansanveisuukin. Silti sitä harrastetaan hilpeissä porukoissa ympäri Suomea harva se lauantai-ilta. Puhumattakaan likilegendaarisista cokisnakeista, joita harrastetaan vain kerran kymmenessä vuodessa. 

Missä: Scandic Julian Å salissa, Eerikinkatu 4, Turku
Milloin: 10.9.2016 kello 19
Hinta: 34€
Kenen kanssa: Makeiden ja makeansuolaisten ihmisten, Juliette Binoche ja Johnny Depp
Mitä katsellaan: Pieni suklaapuoti (draama, 121 min)
Mitä syödään:

Amuse bouche: Tonnikalaa & valkosuklaata
Lammasta ja raakasuklaata
Paahdettu kukkakaalikeitto & suklaakrutonkeja
Parsarisottoa, valkosuklaa beurre blanc & grillattua kampasimpukkaa
Chili con carne & kaakaota
Friteerattua vuohenjuustoa & tummasuklaabalsamicoa
Syysmarjoja, raparperia & maitosuklaata

Mistä varataan: +358 2 336 02132 tai täältä.

Jos mä oisin sä, kävisin heti varaamaassa itselleni paikan tapahtumaan.

Kurkkua myöten täynnä

Viipaloin leikkuulaitteella äitini kanssa avomaankurkkuja, kun lankapuhelin soi.

- "Älä sitten koske mandoliiniin sillä aikaa, kun äiti puhuu."

- "En tietenkään", vastaan.

Hetken päästä veri lentää ja pikkurillini pää roikkuu enää vain puolittain kiinnittyneenä. Yritän laittaa tapahtuman koiramme syyksi, mutta hankalaa se on, sillä äitini tietää, ettei meillä ole koiraa. Jo tutuksi tullut lääkäri tikkaa taas vaihteeksi terveyskeskuksessa. 

No, tästä on jo aikaa vuosia. Mutta onhan kurkkujen leikkaaminen hauskaa puuhaa pikkupojan mielestä, jos ei isonkin. Pojallani (7v.) on harjoituspuukko. Sen kanssa on veistelty niin kaarnalaivoja kuin avomaankurkkujakin. Tällä kertaa olin kuitenkin veistelemässä leipurin tyttären opissa. 

Huomautuksena: kuvassa en ole minä Spiderman-paidassani.

Maustekurkkujen maustesekoituksen voit tehdä itsekin, mutta helpoin tapa säilöä on käyttää Hilloxia. Lisäksi tarvit etikkaa, sokeria, vettä, kruunutilliä, piparjuurta, valkosipulia ja mustaherukanlehtiä. Ehkä johonkin purkkiin myös hitusen chiliä ja neilikkaa. Jos et kuitenkaan halua käyttää valmista maustesekoitusta, tarvitset maustepippureita, sinapinsiemeniä, karkeaa merisuolaa, valkosipulijauhetta ja säilöntäainetta. 

En ala sen enempää heittelemään ohjetta mittasuhteineen kehiin, pussin kyljestä löytää. Helppoa se kuitenkin on ja aikas vaivatontakin. Ja mikäli tilaa riittää, onhan se aika ihanaa, kun on erilaisia kurkkuja odottamassa mielin määrin, yllin kyllin, halujen mukaaan ja yleensä vielä vähän enemmänkin. 

Valmista puhtaisiin lasipurkkeihin. Pohjalle pala piparjuurta, valkosipulia ja mustaherukanlehti. Sitten kurkkuviipaleita, kruunutilliä, mustaherukanlehti, piparjuuri, valkosipuli, viipaleet jne. Päälle vielä mustaherukanlehti, piparjuuripala ja ympyrään kierrettyjä tillinvarsia pitämään viipaleet pinnan alla. Sitten purkki täyteen säilöntänestettä. Tekeytymiseen menee kuukausi jopa parikin, mutta maistelun voi aloittaa jo parin viikon päästä. Kun eihän sitä kuitenkaan malta. 

Kukkakaali-maapähkinäcurry

Hieman voi välillä oikaistakin. Erittäin mallikelpoinen curry valmistuu ihan pienellä valmiskastikkeen tuunaamisella: autenttisuus erehdyttäisi jopa Tenzin Gyatson. Citymarketissa huomasin erän Patak's Creamy Coconut & Peanut Saucea tarjouksessa ja kun tiesin tuotteen hyväksi, lätkin sitä ihan älyttömän määrän ostoskärryihin. No hei, eurolla kaksi tötteröa! Kassaneiti repi hartiahuivinsa ja kimononsa, kun oli nähtävästi itsekin ajatellut hamstrata tuotetta kotiinsa. Kyllä, hieman erikoinen asukokonaisuus kassalle, mutta kutsuin hänet kuitenkin myöhemmin syömään. 

Mutta siis loistava kastikepohja curryyn. Hieman kun itse lisää mausteita, homma on helppo kuin meitsi sunnuntaiaamuisin. Ja näin se valmistuu:

Kukkakaali-maapähkinkäcurry

kukkakaalia

vihreitä papuja

purkillinen Patak's kookos-maapähkinäkastiketta

3/4 purkillista vettä

rypsiöljyä

1 keltasipuli

3 valkosipulinkynttä

juustokuminaa

neilikkaa

inkivääriä

kanelia

kuminansiemeniä

suolaa

chiliä

tuoretta korianteria

Esikeitä kukkakaalin kukinnot ja vihreät pavut lähes kypsiksi. Freesaa pilkotut sipulit pannulla. Lisää kukkakaalit, pavut, kastike ja vesi. Mausta reilulla kädellä juustokuminaa, hieman vähemmän sitten muita mausteita. Chilillä pikkaisen potkua ja suolalla, no, suolaisuutta. Tuore korianteri kruunuksi. 

Tarjoa täysjyväriisin ja raparperichutneyn kanssa. Eikä turkkilainen jugukaan tässä varsinaisesti pahaa ole. 

Itse tehdyt tortillat

Ei hätää. Vaikka pöllöilitkin ja unohdit ostaa tortilloja viikonlopun fajitaskinkereihin, ei kaikki ole vielä menetetty. Kyllä, kauppakin on vielä muutamana päivänä auki ennen ruokarilluttelua ja Siwahan on kuulemma selvää säästöä??  Tai voit tehdä tortillat itse. Helposti ja yllättävänkin pienellä vaivalla. Muutaman ohjeen olen kokeillut, mutten ole ollut kertaakaan täysin tyytyväinen tulokseen. Oma juttunsa on sitten, saako maukkautta lisää käyttämällä maissijauhoja. Varmasti niin, mutta olen ollut koko ajan varma, että puolikarkeilla vehnäjauhoillakin pärjää. 

Ja kyllä. Se on siinä. Jutun juonena on, että taikinaan pitää laittaa hieman voita. Paska juoni kirjalle, loistava tortillojen valmistamiseen. Mitenkäs se vanha latinankielinen letkautus rasvasta ja tortilloista kuuluikaan Caesarin paistellessa lättyjä muurikkapannulla Rubikonin rannalla Producere tortillae cum adeps nesesse est, vivere non est necesse. Huh. 

Itse tehdyt tortillat

7 dl puolikarkeita  vehnäjauhoja

3/4 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

70 g voita

2 dl kiehuvaa vettä

Heitä kippoon jauhot, suola ja leivinjauhe, sekoita. Lisää voi ja nypi se joukkoon. Lisää kiehuva vesi ja varo, kuumaahan taikinasta tulee. Älä menetä uskoasi, kyllä tästä taikina tulee, vaivaa muutama minuutti. Elmukelmuta kippo ja anna levätä puoli tuntia. 

Muotoile taikina pötköksi ja jaa se n. 13-15 yhtä suureen pallukkaan. Kauli sen jälkeen pallo kerrallaan tortilloiksi. Tavoitteena on erittäin ohut, lähes läpinäkyvä, lätykkä. Parhaiten tuo muodostuu hyvin jauhotetulla alustalla. Paista kuumalla pannulla ilman voita 20-40 sekuntia per puoli, kuitenkin siten, että pintaan alkaa muodostua tummaa pilkkua. Parempi hieman vähemmän paistettu kuin yli mennyt: kääriminen on helpompaa, kun lätty ei murene osiin. Itse kaulitsin lätyn sillä välin, kun toinen oli paistumassa. 

Vielä ehtii grillaamaan: Topas Wheaty

Topas Wheaty on tuoteperhe, joka sopii vegaaneille, mutta kelpaa myös sekasyöjille. Pääraaka-aineena on luomuvehnä, josta proteiini erotellaan. Seitantuotteita siis ja iso painotus luomuun.

Olen jo moneen otteeseen maistellut kyseisen tuoteperheen leikkeleitä, makkaroita, kebablihaa ja pihvejä. Ei pettymyksiä, pelkkää juhlaa. Lemppareitani ovat tällä hetkellä pienet Frankenbergerit ja isommat Merquez-makkarat. Kovaa kansansuosiota tuntuu nauttivan myös Cheese Bangers -herkkunakit, joiden sisälmys tihkuu vegaanijuustoa. Ruohonjuuren raati ehti jo kertaalleen julistaa herkkunakit maailman parhaiksi kasvisnakeiksi. Ihan noin pitkälle en vielä ole valmis lähtemään, vaikka ne kieltämättä maistuvia olivatkin. En vaan ole ikinä oikein ymmärtänyt, minkä vuoksi nakin sisään pitää tunkea juustoa, mikä sitten kuumenee niin hemmetisti, että taas on hetken päästä kitalaki riekaleina. Tiedättehän, kun Possu saa ruokaa eteensä, on malttaminen harvinainen hyve. Ja valehtelisit, jos väittäisit, ettei sinulla ole koskaan palaneet paikat juustomakkaraa syödessäsi.

Oma testiraatini hotki usemmankin grillillisen Topas Wheaty -vegaanituotteita, jotkut tai joku herkutteli raatomakkaroillakin. Tuo kaveri oli erityisen karvainen, kuolasi paljon ja läähätti vielä enemmän, käveli jo hieman kankeasti, makaili maassa ja välillä riepotteli palloa, vaikka olikin jo lähes 16v. Ja sitten oli myös yksi koira. Kaikki olivat vähintäänkin tyytyväisiä vegaaniversioihin ja erityisesti Merquez-makkara ylitti odotukset. Kaikki vietiin käsistä ennen kuin ehdin itse kunnolla asettumaan pöytään sorvin so. grillin äärestä. Topas Wheaty -tuotteista grillattiin Cheese Bangereita, Merquez-makkaroita, schnitzeleitä ja seitanspiraaleja. Näiden lisäksi heitin vielä Pikkupojan nakkeja vartaisiin ja Merquezeja ruokaisaan pastasalaattiin.

TÄRKEÄ huomio grillaamiseen: seitanmakkaroita kannattaa sutia kevyesti öljyllä, kuivuvat lihamakkaroita helpommin grillissä ja myös yligrillaamista kannattaa välttää.

Pikkupojan grillivartaat ja tsatsikia

Pikkupojan nakkeja

maissia

kesäkurpitsaa

paprikaa

ananasta

Paloittele ainekset ja pujottele grillivartaisiin. Sivele öljyllä ja suolaa kevyesti. Paista kaunis väri pikaisesti grillissä, laita sen jälkeen grilliritilöille foliota, nosta vartaat päälle ja paista siinä. Osaan sudin vielä kesken grillailun BBQ-kastiketta, ei sekään huonoin valinta.

Vegaanitsatsiki

Tsatsikin perusaineet ovat turkkilainen jugurtti, pilkottu tai raastettu kurkku, pilkottu valkosipuli, suola ja minttu. Koska soijajugurtti on hieman notkeampaa kuin turkkilainen versio, kannattaa tähän pilkkoa kurkku pieniksi kuutioiksi (ei raastaa) ja nostaa sen määrää verrattuna juguun. Valkosipulia tietenkin reippaasti, muutama mintunlehti sekaan ja päälle loraus oliiviöljyä.  

Currylla ja mangolla maustettu Merquez-pastasalaatti

pastaa

herneitä
Merquez-makkaraa

paprikaa
omenaa

kurkkua

punasipulia

kesäkurpitsaa

timjamia

lehtipersiljaa

Keitä pasta ja herneet napakoiksi ja paista pätkityt makkarat pannulla pikaisesti. Kuutioi, pilko ja silppua loput. 

Sekoita kastikkeeseen:

soijajugurttia

mangososetta 

jotain chilikastiketta esim. srirachaa

curry-maustesekoitusta

suolaa

Soijajugun ja mangososeen suhde 4:1. Sekoita kaikki. Just eat it.

Topas-tuotteita saa varmimmin Citymarketeista ja K-supermarketeista. Toki myös Ruohonjuuresta. Mitä Turun alueeseen tulee, eli siis blogini kotikaupunkiin, erityismaininnat annettakoon K-supermarket Manhattanille ja K-Citymarket Kupittaalle. Molemmat ovat petranneet hienosti vegevalikoimaansa. Ja vinkkinä vielä, että jälkimmäisestä saa myös vegebagelin, jonka sisällä on Wheatyn burgerpihvi. Niin ja tietysti vegekaupasta saa Topas-tuotteita.

Syvä kumarrus vielä Itu Biodynille, joka osaltaan mahdollisti tämän mukavan grillailuhetken. Ja miten sattuikaan, kumartaessani takanani oli D. Trump, jolle siis täysin tahattomasti nyt pyllistin. 

Sheese, aikas maukasta vegaanijuustoa

Joko olette testanneet vegaanisia Sheese-juustoja? Niitä on jo hetken ollut saatavilla K-kaupoissa kautta maan. Ja jos omassasi ei satu olemaan, voit aina kuiskata toiveen omalla kauppiaalle. Olen päässyt maistamaan kolmea eri tuorejuustoa: valkosipuli-yrtti, sweet chili ja maustamaton. Sheese-tuoteperheeseen kuuluvat näiden lisäksi myös kreikkalaistyylinen juusto ja sinihomejuusto. Nekin maistettu ja tykätty. Ruohosipulista tuorejuustoa en ole vielä saanut käsiini. Suosikkini näistä oli tuo kreikkalaistyylinen, herää vain kysymys, voiko enää lähemmäs fetaa päästä kasvipohjaisella vaihtoehtojuustolla.

Sheese-tuotteet ovat siis kasviperäisiä ja sopivat kasvissyöjille ja vegaaneille. Kyseinen mainostaminen jaksaa aina naurattaa, sopivat ne toki myös lihansyöjille! Monissa purkeissa on maininta palmuöljytön, gluteeniton, GMO-vapaa, laktoositon jne. Tuotteet ovat soijapohjaisia, joten jos ravitsemuksellisia plussia haetaan, niin maidollisiin versioihin verrattuna osassa näistä on myös kuituja. Ja soijahan on tunnetusti hyvä proteiinin lähde. Eettisiä plussia ei tarvinne edes käsitellä. 

  

Tuorejuustoja on maisteltu mm. Linkosuon ruissipsien päällä. Valkosipuli-yrttituorejuustoa käytin myös väkevän soijasuikalestroganoffin pohjaan. Maustamattomalla versiolla voitelin tortillalätyt, joihin sitten lisäilin muutaman muun raaka-aineen ja rullailin wrapeiksi. Aina hyvä idea, kun alkaa leipä kyllästyttää. Ja sitten grillikesän klassikko eli täytetyt herkkusienet. Tähän tuorejuustot menivät ihan älyttömän hyvin. Rakenne pysyi hieman kiinteämpänä ja sienen sisällä oli muutakin kuin vetistynyttä ja erottunutta tuorejuustonestettä. Koita tätä!

Pakastimessa kannattaa aina säilyttää lehtitaikinalevyjä. Esimerkiksi Myllyn Parhaan taikina on tehty kasvimargariinipohjaan. Levyt voi joko kaulita ohuemmiksi tai pitää alkuperäisen paksuisina. En oikein tiedä, kumpi on parempi idea: pidän molemmilla tavoilla tehdyistä. Riippuu ehkä hieman käyttötarkoituksesta. Toivoisin, että se olisi kuitenkin syöminen. 

Tein piiraita kolmella eri täytteellä, kahteen laitoin Sheese Blue Style -juustoa (sinihome) ja yhteen Sheese Greek Stylea (feta). Täytteet vaihtuivat matkan varrella useampaankin otteeseen, Vielä siinä vaiheessa kun aloin piirakoita vääntää, harras tarkoitukseni oli päällystää yksi lehtitaikinalevy punajuurella, rosmariinilla, hunajalla ja sinihomeella. Homma meni vähän samaan malliin kuin Jeesuksella pääsiäisenä, en kerro enempää punajuurien kohtalosta. Mutta tässä ne kolme erilaista ideaa. Kaikissa on siis sama pohja eli sulatettu lehtitaikinalevy, jonka olen sitten voidellut kevyesti rypsiöljyllä. Täytteet kannattaa laittaa siten, että jättää n. sentin reunasta vapaaksi. Ja sitten uuniin paketissa olevan ohjeen mukaan. Juuston voi joko murustella, viipaloida tai siivuttaa täytteiden alle tai päälle.

Kantarelli-fetapiiras

uuden sadon sipulia freesattuna

kantarelleja pikaisesti paistettuna

pippuria

suolaa

Sheese Greek Style -juustoa

Tomaatti-oliivi-pestopiiras

tomaattiviipaleita

punasipulia

oliiviviipaleita

pestoa

Sheese Blue Style -juustoa

Kikherne-paprikapiiras

juustokuminalla ja suolalla maustettuja pikaisesti paistettuja kikherneitä

pikaisesti paistettuja paprikasiivuja

srirachaa tai Tannisen chilikastiketta

savupaprikajauhetta

Sheese Blue Style -juustoa

Nyt kun sain pakkasesta tyhjennettyä lehtitaikinalevyt, päätin tehdä edellispäivänä jääneesta riisi-ohraseoksesta paistetun version. Harva edes tajuaa, kuinka hyvää paistettu riisi on, kun sen kunnolla maustaa. Tähän ajattelin upottaa myös kreikkalaistyylistä Sheese-juustoa, yhtä hyvin sen olisi voinut toteuttaa myös sinihomeet hihoissa. 

Mausteinen paistettu riisi-ohra, kesäkurpitsaa ja paprikaa

edellispäivän riisi-ohrajämät

sipulia 

valkosipulia

kesäkurpitsaa

paprikaa

inkivääriä

juustokuminaa

kurkumaa

chiliä

suolaa

pippuria

Sheese Greek Style -juustoa

turkkilaista jugua

srirachaa tai pimeäpullo paholaisen kastiketta

limeä

Sipuli, valkosipuli, kesäkurpitsa, paprika ja inkivääri freesataan pikaisesti ja poistetaan pannulta. Nostetaan riisi-ohrajämät pannulle ja maustetaan tunteella, hullutellen ja reilulla kädellä juustokuminalla, kurkumalla, chilillä, suolalla ja pippurilla. Joukkoon lisätään äsken poistetut raaka-aineet ja lopuksi kreikkalaistyyliset fetakuutiot. Älä laita niitä liian aikaisin, etteivät sula joukkoon. Tarjoa turkkilaisen jugun ja jonkin väkevän kastikkeen kanssa. Purista päälle limeä. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Sheese Finlandin kanssa.

Mustikkasuu

Tänä vuonna tulee mahtava mustikkasato. No oli viime vuonnakin, mutta mauttomia vaikkakin kookkaita ja runsaasti. Jouduin juuri keskeyttämään poimimisen sateen vuoksi, joten päätin välissä kaivaa pari herkullista piirakkareseptiä valmiiksi.

Kookos-mustikkapiirakka

Aprikoosi-mustikkapiirakka

MakuPastoja Myniksestä

Maku-Muna Oy on vuonna 2000 perustettu mynämakeläinen perheyritys, joka aloitti kananmunilla, mutta laajensi toimintaansa kuivapastoihin. Pastat tehdään durum-vehnästä ja kahta lukuun ottamatta kananmunasta. Yritys tituleeraakin itseään ainoaksi kotimaiseksi munapastojen valmistajaksi. MakuPastat on maustettu esimerkiksi tomaatti-, basilika-, nokkos-, punajuuri- ja tomaattijauheilla. Pastoja on kuutta erilaista ja ne on valmistettu nauhaksi, spagetiksi, kotiloksi tai kierteeksi. Kuten tiedämme, erilaisten pastatyyppien kanssa sopii erilaiset kastikkeet ja muut särpimet. Otetaanpa tähän ihan kertaukseksi pikainen paritusopastus, joka ei suinkaan ole virallinen, mutta torellinen. Lainatakseni kotipaikkakuntalaisuuttani. 

Putkipastat. Esim. penne ja rigatoni. Nämä ovat ehdottomia suosikkejani. Sopivat hyvin seuraksi tuhdeille ja paksuille kastikkeille, jotka piiloutuvat onttoihin putkiloihin. Monissa näistä on vielä uritettu pinta, jolloin yhä enemmän kastiketta tavoittaa tarttumapintaa. Sopii esimerkiksi pitkään muhineen ragun kanssa, mutta toimii myös salaateissa. Ei ihan kuraa laatikoissakaan.

 

Pitkät pyöreät pastat. Spagetti, capellini, vermicelli. Kukapa ei rakastaisi herkullista jauhelihakastiketta ja spagettia, onhan yhdistelmä valittu useampaan kertaan suomalaisten suosikkiruoaksi. Nämä pitkät ja pyöreät pastat kaipaavat seurakseen liukastetta ja toimivat esimerkiksi kastikkeiden kanssa, jotka pitävät sisällään reilusti oliiviöljyä tai tomaattia. Tällainen kastike peittää pastan sopivasti sitä kuitenkaan hukuttamatta. Capellinille täydellinen pari on hieman herkempi puttanesca. Jos pitkiin pastoihin sotkee vihanneksia, kannattaa ne leikata ennemmin pitkulaisiksi kuin kuutioiksi, jolloin ne sekoittuvat paremmin pastan joukkoon. 

 

Lättänäpastat. Lasagne, pappardelle, linguine, fettucine, tagliatelle. Nämä ovat pastoja, jotka ovat jääneet jyrän alle - ne ovat ikäänkuin litistettyjä spagetteja. Lasagne on jo enemmänkin levy kuin nauha, mutta loput ovat nauhoja, leveys vaihtelee. Ideaalipari näille on tuhti kermainen kastike: jos nyt jotain mainitsisi, niin vaikka tagliatelle ja kermainen korvasienikastike. Näiden kanssa toimivat hyvin myös runsasöljyiset kastikkeet, sillä tarttumapintaa löytyy. 

 

Muotopastat. Farfalle, fusille, orecchiette. Sopivat kevyempien kastikkeiden kanssa, menevät hyvin myös keittoihin ja salaatteihin, sillä ovat mukavan lyhyitä pituudeltaan. Ne kuitenkin toimivat myös hieman raskaampien kasvissoosien mukana, sillä muotoilu on monesti luonut tarttumapintaa. Huomoi aina koot, esimerkiksi pienen pieni minimakaroni ei jaksa kantaa kidneypapua, kun taas esimerkiksi canneloni saattaa tuntua hieman isohkolta tomaattikeittoon.

Texmex-vuoka

1 pss kotilomunapastaa (MakuPasta)

1 pss porkkana-munaspagettia (MakuPasta)

3 dl tummaa soijarouhetta

3 rkl oliiviöljyä

2,5 dl kasvislientä

2 rkl soijakastiketta

1 keltasipuli

2 valkosipulinkynttä

1 fajita spice mix tai joku muu sekoitus texmexisiä mausteita

500 g paseerattua tomaattia

2 dl vettä 

(kuivattu chilipalko)

2 dl kaurakermaa (Planti)

1 pss herne-maissi-paprikaa

70 g emmentalia tai muuta maistuvaa juustoa raastettuna

Keitä pastat ohjeen mukaan ja huuhtele kylmässä vedessä. Pyörittele soijarouhetta hetki öljyssä pannnulla, lisää kasvisliemi ja anna sen imeytyä rouheeseen. Mausta soijakastikkeella. Lisää pilkotut sipulit ja valkosipulit ja freesaa hetki soijan seassa. Lisää spice mix, paseerattu tomaatti ja vesi. Itse murustelin tässä vaiheessa joukkoon vielä tulisen kuivatun chilipalon. Anna muhia hiljalleen muutama minuutti ja lisää kaurakerma. Tarkista suola, pippuri ja muut mausteet. Lisää pussillinen hemapaa. Lurauta uunivuoan pohjalle öljyä, sekoita pasta ja kastike ja laita puolet vuokaan. Lisää tässä vaiheessa kerros juustoa. Taas pastaa, kastiketta ja juustoa. Paista vuokaa 200 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Munakoiso-valkosipulipasta

1 pss muna-nauhapastaa (MakuPasta)

40 g voita

3 rkl oliiviöljyä

1 tl fariiinisokeria

3 isoa valkosipulinkynttä

½ munakoiso

muutama kirsikkatomaatti

muutama basilikanlehti

suolaa ja pippuria

suolaheinää

sitruunamehua

parmesaania

Keitä pasta ohjeen mukaan. Pilko valkosipulinkynnet ja freesaa niitä hetki miedolla lämmöllä reilussa rasvassa eli voin, oliiviöljyn + fariinisokerin seoksessa. Fariinisokeri estää valkosipulin kitkeröitymisen. Lisää pilkottu munakoiso ja freesaa muutama minuutti. Älä päästä munakoisoa mössöytymään. Heitä ihan lopuksi sekaan puolitetut tomaatit. Kaada pastat joukkoon ja pyörittele hyvin ympäriinsä niin, että pastat saavat kunnon kasteen valkosipulista ja öljystä. Rouhaise joukkoon suolaa ja pippuria ja silppua päälle basilikaa ja suolaheinää. Purista vielä pikku tujaus mehua sitruunasta ja viimeistele raastetulla parmesaanilla. 

MakuPastoja myyvät mm. Citymarketit, K-Supermarketit, useat Prismat, S-Marketit sekä lukuisat suoramyyntikeskukset. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Maku-Muna Oy:n kanssa.

Raparperi-ginisorbetti

Valitse raparpereista punaisimmat varret, jotta saat sorbettiin kauniin värin. Älä unohda säästää ginistä puolta desiä. Jos kuitenkin unohdit, sekin on ihan ok. Tästä tulee ihanan kirpeä sorbetti, olisin voinut jopa jättää inan sokeria pois. Mutta kun kirpeä on uusi musta.

Raparperi-ginisorbetti

1 dl vettä
2,2 dl sokeria
1 l raparperia kuutioituna
muutama suklaamintun lehti
muutama sitruunamelissan lehti
½ dl giniä (bombay)
1 kananmunan valkuainen vatkattuna

Mittaa kattilaan vesi sekä sokeri. Kiehauta ja anna sokerin sulaa. Lisää raparperi ja anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Lisää mintut ja melissat, vedä sauvalla tasaiseksi massaksi. Mittaa gini ja sekoita joukkoon. Lisää myös valkuainen ja sekoita taas. Valmista jäätelökoneessa koneen ohjeen mukaan sorbetiksi. Sorbetin voi valmistaa myös pakastimessa: kaada massa kulhoon ja sekoita tunnin välein, kunnes sorbetti on kokonaan jämähtänyt. 

Ruokalista

Näin bloggaaja syö tällä viikolla. Arkista.

Raparperichutney

Grilliruokien kanssa maistuu raikkaat kastikkeet, tahnat ja villit sötkötykset. Kirpeä raparperichutney, jota on makeutettu kookossokerilla ja potkaistu etikalla, on juuri tällainen ihanan pehmeä läppäys poskelle, jota ei voi olla huomioimatta.

Raparperichutney 

1 l raparperia pilkottuna
1,5 dl kookossokeria
2 dl hillomarmeladisokeria
1/3 dl väkiviinaetikkaa
1 tl fenkolinsiemeniä
1,5 tl garam masalaa
1 punainen chili pilkottuna
1 keltainen chili pilkottuna
½ punasipuli pilkottuna
1 valkosipulinkynsi pilkottuna

Laita mortteliin fenkolinsiemenet, garam masala ja chilit. Survo nuijalla hetki. Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja keittele 10 minuuttia hiljaa kiehuillen. Anna jäähtyä hetki ja lataa kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Nokkos-vuohenputkicannelonit

Eilen metsästämässä villivihanneksia. Tulos oikein hyvä ja varsinkin herkullinen.

 
Nokkos-vuohenputkicannelonit (nokkosen ja vuohenputket voi korvata myös pinaatilla)


Täyte:

iso kourallinen ryöpättyjä nokkosia ja vuohenputkia
2 valkosipulinkynttä pilkottuna
suolaa
pippuria
hyppysellinen muskottipähkinää
250 g ricottaa
50 g parmesaania raastettuna

Sekoita ainekset kulhossa. Täytä pastaputket lusikalla tai pursottimella.

Tomaattikastike:

200 g tomaattimurskaa

0,5 dl valkoviiniä

oliiviöljyä

1 valkosipulinkynsi

sokeria

suolaa

pippuria

basilikanlehtiä

Lämmitä tomaattimurska kasarissa, lisää valkoviini ja oliiviöljy. Kuori valkosipulinkynsi ja heitä sekaan. Anna muhia 15 minuuttia. Tasoita tomaatin happamuutta sokerilla ja mausta suolalla ja pippurilla. Revi vielä joukkkoon puoli kourallista basilikanlehtiä.


Mozzarellakastike

3 rkl voita

3 rkl vehnäjauhoja

6 dl maitoa

ripaus muskottipähkinää

ripaus valkopippuria

suolaa

80 g mozzarellaa

Sulata voi, sekoita joukkoon vehnäjauhot. Älä päästä ruskistumaan, lisää maito hiljalleen hyvin sekoittaen. Anna kiehua  hiljalleen miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia. Mausta muskottipähkinällä ja pippurilla. Sulata joukkoon mozzarella.

Voitele uunivuoka. Peitä pohja ohuesti pienellä lorauksella tomaattikastiketta ja valkokastiketta. Kokoa vuokaan täytetyt pastaputket vierekkäin. Kaada päälle loput tomaattikastikkeesta ja valkokastikkeesta. Paista 180 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia.

Kyytipojaksi sopii joku raikas salaatti, vaikkapa...

Feta-retiisisalaatti 

jotain vihreää salaattia
retiiisiä
fetaa
kurkkua
persiljaa
kevätsipulia
tomaattia
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Martat keräävät ruokamuistoja

Sain sen verran kiinnostavan tiedotteen, että päätin jakaa Polkkapossussa. Kaikki mukaan. Kuvassa mukava muisto mökkirannasta vohveleiden, jäätelön ja raparperihillon kanssa. 

Marttaliitto ry

Marttaliiton, S-ryhmän ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran yhteistyössä toteuttama Ruokakalevala.fi-nettipalvelu ja sen keräämistä tarinoista syntyvä Ruoka-Kalevala-kirja kokoavat yhteen suomalaisten ruokamuistoja ja -kokemuksia.

Operaation tavoite on kerätä yhteen 100 000 suomalaisten ruokamuistoa ja -kokemusta. S-ryhmä vastaa ruokamuistojen ja tarinoiden keräämisestä: keräys tapahtuu tänään avattavan Ruokakalevala.fi-nettipalvelun avulla. Ruokakalevala.fissä jokainen käyttäjä voi jakaa omia ruokatarinoitaan ja nähdä muiden tarinoita. Lisäksi palvelu kokoaa yhteen #ruokakalevala- ja #suomiruoka-tunnisteella varustettuja kuvia, twiittejä ja postauksia.

- S-ryhmä on Suomen suurin ruokatoimija ja suomalaisten ihmisten omistama kuluttajaosuuskunta. Yksi tehtävistämme on edistää avointa ruokakeskustelua ja lisätä suomalaisen ruoan arvostusta. Siksi lähdemme kokoamaan suomalaisen ruokakulttuurin tarinaa, linjaa SOK:n pääjohtaja Taavi Heikkilä.

- Suomi sijaitsee idän ja lännen välissä, ja olemme erilaisten ruokakulttuurien tiivistymä. Meillä on monipuolinen ja ruokasuvaitsevainen kulttuuri. Ja siellä, missä on ruokaa, syntyy muistoja. Haluamme kutsua suomalaiset saman pöydän ääreen jakamaan ruokamuistonsa, summaa hankkeesta SOK:n osalta vetovastuussa oleva kaupallinen johtaja Ilkka Alarotu.

SKS on kustantanut Elias Lönnrotin kokoamat Kalevalat, ensimmäisen version vuonna 1835. SKS vastaa myös vuonna 2017 kirjana ilmestyvän Ruoka-Kalevalan sisältötyöstä ja toimii sen kustantajana. Kalevalakin kerättiin kansan parista kertomus kerrallaan ja nyt kerätään ruokamuistoja tarina kerrallaan, nykyaikaista tekniikkaa hyödyntäen. Ruoka-Kalevalan ilmestyttyä SKS tallentaa keräyksen annin arkistoonsa tulevien tutkijapolvien käyttöön.

- Ruoka-Kalevala on tarina suomalaisista. Sen tavoite on synnyttää tässä ajassa kokonaisvaltainen kuva siitä, mitä kaikkea suomalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu, toteaa SKS:n kustannusjohtaja Tero Norkola.

Marttaliitto hyödyntää omia kanaviaan ja aktiivista jäsenistöään ruokatarinoiden keräämisessä.

- Elämme sormi suomalaisen ruokakulttuurin valtimolla. On hienoa, että nyt pystymme yhdessä kokoamaan yhtenäisen tarinan suomalaisten ruokakokemuksista, sanoo Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä.

Ruokakalevala.fi:n konseptoinnista ja toteutuksesta vastaa luova teknologiayritys Reaktor. Tulevina kuukausina palvelu tulee samaan uusia ominaisuuksia ja toiminnallisuuksia käyttäjien toiveiden ja käyttödatan perusteella. Ruokakalevala.fi:n tavoitteena on löytää suomalaisenruokakulttuurin moninaisuus tarinoiden kautta ja tehdä se näkyväksi.

Ruokakalevala.fihin kerätään ruokatarinoita myös videomuodossa. Toimittaja Kari Lumikero lähtee Video-Lönnrotina kiertämään Suomea ja tallentamaan suomalaisten muistoja elävän kuvan keinoin.

Mitä on suomalainen ruokakulttuuri? Miten se on kehittynyt, miten se elää ja muuttuu? Uudet perunat ja silli. Vihersmoothie. Ruisleipä. Iskender. Karjalanpaisti. Sushi. Kirnupiimä. Välipalarahka.

Raparperi-idea x 6

Ou mama ja maman pojat! Raparperi, meitsin lempparivihannes. Koko kevään olen käynyt tuskailemassa, koska pienet punaiset pallukat nousevat maasta. Ihana kirpeys on jälleen läsnä. Läsnäolon huomaa myös sähköpostistani: raparperireseptejä kaivataan. Poimin muutaman tähän.

1. Raparperi-nektariinisalsa

Aivan mahtavaa yhdistettynä nokkosfalafelien, tsatsikin, pitan ja riisin kanssa.

raparperia
nektariinia
punasipulia
chiliä
korianteria
limeä
sokeria

Pilko raparperi ja freesaa hetki pannulla, pitää jäädä napakaksi. Ripottele päälle hieman sokeria. Pilko nektariini ja punasipuli ja silppua korianteri. Sekoita kaikki, purista vielä limen mehua joukkoon ja sekoita taas.

2. Raparperi-mansikkapiirakka

Pohja: 

2 dl kaurahiutaleita

3 dl vehnäjauhoja

3 dl kookossokeria

2 tl leivinjauhetta

0,75 tl ruokasoodaa

1 tl kardemummaa

1 tl kanelia

0,5 tl inkivääriä

1 dl sulaa voita

1 kananmuna

3 dl maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja kosteat aineet keskenään, sen jälkeen sekä kuivat että kosteat keskenään. Levitä taikina leivinpaperin päälle uuninpellille.

Täyte: 

1 l pilkottua raparperia

4 dl pilkottuja mansikoita

1 rkl kookossokeria

0,5 tl kanelia

Pilko raparperit, heitä niihin sokeri ja kaneli, pyörittele vähän ja anna mehustua 30 minuuttia. Sekoita mansikat joukkoon. Kippaa raparperi-mansikkasatsi taikinan päälle.

Sokerimurut: 

0,5 dl (50g) voita

1 dl kaurahiutaleita

1 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

Nypi ainekset muruiksi ja heittele satunnaisesti piirakan päälle. Paista 200 asteisessa uunissa n. 30 minuttia. Parhaimmillaan piirakka on seuraavana päivänä, joten yritä edes malttaaa jättää yksi pala sinne asti. Jos et malta, ota edes kyytipojaksi vaniljajätskiä. 

3. Raparperisuplais 

3-4 vartta raparperia

sitruunamehua

kanelia

3/4 dl sokeria

2½ dl kaurahiutaleita

100 g oivariinia

1 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

Viipaloi raparperit. Heitä ne pieneen pussiin ja lorauta perään inalirahdus sitruunamehua, kunnon ripaus kanelia ja vajaa desi sokeria. Hölskyttele pussia ja anna mehustua hetki. Valmista sillä aikaa murupäällys. Mittaa kippoon kaurat, oivariini (älä sulata), sokeri ja vehnäjauhot. Nypi murukönteiksi. Voitele kevyesti pyöreä piirakkavuoka ja kaada raparperit pohjalle. Viskaa murupläjäys tasaisesti päälle ja rankaise vielä muutamalla oivariininokareella. Paista 200  asteisessa uunissa puolisen tuntia. Armahda jätskin kanssa.

4. Valkosuklaa-raparperi-mansikka-ricottajuustokakku

Pohja:
200 g suklaakeksejä
80 voita

Täyte:
1 3/4 dl kermaa
260 g Panda-valkosuklaata
500 g ricottajuustoa
1 dl sokeria
3 kananmunaa
muutama tippa vaniljaesanssia

4 dl raparperia kuutioina
2 dl mansikoita
1/2 dl vettä
3/4 dl sokeria

Valmista pohja: Sulata hieman voita ja sekoita murskatut suklaakeksit sekaan. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja painele seos vuoan pohjalle.

Sulata seuraavaksi suklaa. Kaada vesihauteeseen kerma ja lisää suklaa sinne vähitellen hämmennellen. Tee lopputäyte. Sekoita ricottajuusto ja sokeri. Lisää kananmunat yksi kerrallaan sekoittaen. Tipauta joukkoon vaniljaesanssi. Yhdistä sulatettu suklaa loppuun täyteainekseen ja sekoita.

Valmista mansikka-raparperimössö. Yhdistä raparperi, mansikat, sokeri ja vesi kattilassa ja keitä niin kauan, että menee sopivasti mössöksi.

Kaada pohjan päälle puolet täytteestä. Runttaa sekaan puolet mansikka-raparperimössöstä. Kaada sitten mukaan lopputäyte ja taas puolet viivoina täytteeseen. Vedä veitsenkärjellä viivojen läpi, niin saat kakkuusi kivan kuvion.

Paista 170-asteisen uunin alaosassa noin tunti. Jäähdytä kunnolla kylmäksi ennen kuin alat edes uneksia kakun ottamisesta pois vuoasta. Maista mielellään vasta seuraavana päivänä, kun täyte on kunnolla tasoittunut. Parasta kolmen päivän päästä.

Tarjoa mansikkakastikkeen kanssa: mansikoita, tippa vettä ja sokeria. Keitä, aja sauvalla tasaiseksi ja jäähdytä. (kuvassa on oikeasti valkosuklaa-vadelma-ricottajuustokakku)

5. Raparperi-mansikkakeittomehujää

raparperi-mansikkakeittoa 

tai vaihtoehtoisesti raparperia, mansikoita, vettä, sokeria ja perunajauhoja -> keitto

jäädytystikkuja

pakkasta

aurinkoa

6. Raparperi-siiderikastike vaalealle kalalle

4 dl raparperia pilkottuna
1 dl siideriä
1,5 dl kalalientä
2 dl kermaa
1 rkl fariinisokeria
150 g voita
mieleisiäsi tuoreyrttejä

Laita voita lukuun ottamatta kaikki kattilaan ja anna kiehuilla 10 minuuttia. Lisää voi nokareina ja poraa sauvalla tasaiseksi. Määrät ovat hyvin suuntaa-antavia, luultavasti tarvit lisää fariinisokeria. Meikäläinen pitää kirpeästä.

Mistä rautaa rakastajalle?

Lihansyöjät ovat jälleen kovin huolissaan kasvissyöjien rautavarastoista. Ei hätää: tutkimuksissa on todettu, että kasvissyöjät saavat vähintään yhtä paljon rautaa kuin lihansyöjät, eikä anemiaakaan esiinny yhtään enempää. Totutusti liha on toki suurin raudan lähde, mutta helppo sitä on saada myös kasvikunnan tuotteista.

Rauta edistää hapen kulkeutumista kudoksiin, kaksi kolmasosaa elimistön raudasta on hemoglobiinissa. Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan ihminen tarvitsee rautaa 9-15 mg vuorokaudessa riippuen sukupuolesta ja iästä. Esimerkiksi kuukautisten vuoksi naisten raudan tarve on suurempi teini-iästä vaihdevuosiin saakka.

Muutama juttu pitää huomioida, jos haluaa tarkemmin miettiä rautailuaan:

1. Huolehdi, että saat runsaasti C-vitamiinia. Enempi askorbiinihappoa on parempi raudan imeytymisen kannalta. 
2. Tässä suhteessa kannattaa vältellä maitotuotteita, kananmunaa ja tanniineja. Ruuan jälkeen kuppi maitokahvia tai runsastanniinista punaviiniä saattaa hukata yli puolet imeytymismahdollisesta raudasta. Imeytymismahdollinen, voi hyvä luoja.  
3. Jos haluat ottaa irti kaiken hyödyn valurautapannustasi, paista siinä jotain todella runsaasti C-vitamiinia sisältävää ainesta ja nakkaa nassuun. Kyllä.Älä syö pannua.
4. Oma hemoglobiini on n. 170. Lääkäri vihjaili, että voisi olla aika luovuttaa verta. Mitä sekin tietää?! Huippupingispelaajilla on yleensä korkeat hemoarvot.

Mutta mistä kasvikunnan tuotteista rautaa saa helpoiten?

Kurpitsansiemenet. Yleensäkin siemenet ja pähkinät ovat hyviä raudan lähteitä, mutta erityisesti kurpitsansiemeniä kannattaa popsia orastavaan anemiaan. 100 grammassa kurpitsansiemeniä on 15 mg rautaa eli siis vähintäänkin koko päivän tarve. Sanonta "syö kuin lintu" ei suinkaan tarkoita pieniruokaisuutta vaan sitä, että heikon hemoglobiininsa vuoksi linnuille annetaan talviruokintana juuri kurpitsansiemeniä. En kuitenkaan käyttäisi edellistä virkettä lähteenä.

Merilevä. Helpoiten ja helpoiten. Merilevä ei ole välttämättä edes hyvää, eikä se ole ihan suosikkini, mutta onhan sitä joskus johonkin salaattiin tullut uitettua. Raudan lisäksi merilevässä on muita tärkeitä ravintoaineita kuten jodia, kalsiumia ja magnesiumia.

Soijapavut. Muitakin papuja kannaattaa natustella ilolla ja riemulla rautaisesta aspektista. Soijapapujen lisäksi varsinkin pinto-pavuilla on rautaisia vaikutuksia.

Purukumi. No niinpä. 100 grammassa purkkaa on 7,4 mg rautaa. Suunnitelmissani on hubbabubba-jenkkipiirakka. Ja lasketaankohan purukumi edes kasvikunnan tuotteisiin.

Basilika. Tummemmat vihreät ovat monesti hyviä raudan lähteitä. Basilikahan on kuivattuna ihan omassa luokassaan, mutta kyllä se tuoreenakin toimii. Eikä unohdeta paksoita, nokkosta, pinaattia tai vaikkapa okraa. 

Kuivatut hedelmät. Kuivattua aprikoosia suositellaan neuvoloissa vauvoillekin. Myös rusinoista saa nopeasti rautatäydennystä. Muistan, kun jo muutama vuosi sitten annettiin rajoituksia maksalaatikon syömiselle, ettei vaan vahingossa tulisi saatua liikaa rautaa. No miksi hemmetissä maksalaatikkoon pitää sitten laittaa vielä rusinoitakin?! KOSKA niin kuuluu tehdä. Ja maksalaatikko ilman rusinoita on kuin rakastaja ilman intohimoa. Kierkegaardia lainatakseni. Tai ei hän maksalaatikosta puhunut.