Keskustelu sivupersoonani kanssa

Ohessa jutustelu, jonka kävin kiroilevan sivupersoonani kanssa. Kyseessä on siis se rajatilaismaaninen ihmehiihtäjäpossu, joka aina haluaa pilata ruokani viskomalla niihin kaikkia kummallisuuksia lopputuloksesta välittämättä.

Possu: Taas on kaapissa kantarelleja, mitähän niistä veivaisi?
Ihmehiihtäjäpossu: Mitä jos keittäisit ne ensin vichyssä, marinoisit kokiksella, kaivertaisit prinssinnakkeihin kolot ja täyttäisit sienillä. Sitten heittäisit kaikki helvettiin ja raapisit varpaitasi.
Possu: Ja idea oli?
Ihmehiihtäjäpossu: Kunhan veistelin, sulla on kuitenkin vaan jotain tylsää mielessä.
Possu: Siitä olikin apua, mieli tekis ehkä jotain keittoa.
Ihmehiihtäjäpossu: Kyllä mä tiedän, mikä sulla on mielessä. Vai ajattelitko heittäytyä niin rohkeaksi, että kuullottelet ensin sipulia pannulla, sitten paistelet vähän sieniä, lisäät hirmulöräyksen kermaa ja perkeleesti voita, maustat suolalla ja pippurilla ja ehkä vielä suurustat maizenalla?
Possu: No ei lainkaan huonompi idea, siitä ainakin tulee hyvää.
Ihmehiihtäjäpossu: Been there done that. Niinpä niin, mihin tarvii enää mietintämyssyä, kun on valmiiksi mielikuvitusköyhä! Vetäisit nyt vaikka sienet edes soseeksi!
Possu: No en tosiaankaan. Ainakin sieniin pätee vanha kokkiviisaus, että on kiva nähdä, mitä syö.
Ihmehiihtäjäpossu: - kimeällä äänellä - Ainakin sieniin pätee vanha kokkiviisaus, että on kiva nähdä, mitä syö. Voi V mikä urpo.
Possu: Tänks. Kanssasi on aina mukavaa keskustella.
Ihmehiihtäjäpossu: Vaan mitkä on vaihtoehdot?!
Possu: Niinpä, huh huh. Pitää vaan elää sen kanssa. No ehkä ideassa oli jotain hyvääkin, mitä jos tekisin pohjaksi sosekeiton ja laittaisin kantarellit lopuksi sinne.
Ihmehiihtäjäpossu: Ja mitäs ajattelit laittaa siihen soseosuuteen?
Possu: Näkyis olevan ainakin sipulia, perunaa, porkkanaa ja kesäkurpitsaa kaapissa.
Ihmehiihtäjäpossu: Kannattaisiko harkita myös aikaista kaihileikkausta, silmänpaineen alentamista glaukoomalääkkeillä, piilolasia tai ehkä jopa kahta, tai tikkuna silmässä sarveiskalvon siirtoa? Meillähän on täällä myös etikkapunajuuria, oliiveja, inkivääriä, kananmunia, nauriita, retikkaa, maa-artisokkia, koskenlaskijaa, viiniä, kossua, madeiraa, rusinoita. Että miten olis Mr Boring?
Possu: No on on, mutta sientenkin maun pitäisi päästä esiin. Noi on kaikki vähän semmosia, jotka vähän kuitenkin peittää sen.
Ihmehiihtäjäpossu: - kimeällä äänellä - No on on, mutta sientenkin maun pitäisi päästä esiin. Noi on kaikki vähän semmosia, jotka vähän kuitenkin peittää sen. Vitun nörtti, hankkisit elämän, niin mullakin olis kivempaa.
Possu: Jep jep, okei, koskenlaskijaan voin ehkä lähtee mukaan ja madeiraan. Harmi, ettei oo valkkaria, se kyllä menis.
Ihmehiihtäjäpossu: Sori, saatan olla ehkä vähän juoppo, huitasin sen ja muutaman portviinin aamupalan lisänä.
Possu: Miksenköhän taas ylläty.
Ihmehiihtäjäpossu: No mitäs nyt aiot sitten?
Possu: Eiköhän tää ollut tässä. Heitit siis noi ideat taas ihan soseessa vai?
Ihmehiihtäjäpossu: Hou hou hou, pata sikaa soimaa. Sosekeittoahan tästä tulikin.
Possu: Vedä kuivat, moho.

Soseutettu kantarelli-koskenlaskijakeitto

3 perunaa
3 porkkanaa
1 kesäkurpitsa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
kanalientä niin että peittyy reilusti
(tai vettä ja 2 kanaliemikuutiota)
1 dl kuohukermaa
1 pkt koskenlaskijaa
1 rkl madeiraa
kuivattua rakuunaa maun mukaan
2 kourallista kantarelleja

Kuori kasvikset ja pilko ne. Keitä kypsiksi kanaliemessä ja poraa tasaiseksi sauvasekottimella. Lisää kerma ja koskenlaskija. Poraa taas tasaiseksi ja heitä mukaan rakuuna ja madeira. Lisää kanalientä, jos tarvii: keitto saa olla kuitenkin mukavasti juoksevaa. Paista kantarellit nopeasti voissa ja runttaa keiton sekaan. Tarkista maut eli lisää tarpeen mukaan suolaa ja pippuria.

Chimichurria ja paahdettuja paprikoita

Niinpä! Yritin jo muutaman kerran lausua tämän kastikkeen nimen, mutta tulos oli sekainen kuin muurahaisten syysvaellus - kevätvaellushan on hyvin organisoitu. Olen tosin kärsinyt jo muutaman kuukauden pahemman sortin dysleksiasta. Sanoja on vaikea tuottaa, ymmärtää, kirjoittaa ja kaikkea. Tänään juuri mietinnässä oli, kuinka hankalaa onkaan sanoa kaikkia niitä asioita siten, että toinen ihminen ymmärtäisi täydellisesti juuri sen, mitä haluat kertoa. Lohduttaudun siis motollani: dyslectics have more fnu!


Chimichurri assosioidaan useimmiten punaisen lihan kastikkeeksi tai marinadiksi ja niihin tarkoituksiin se kyllä tosi hyvin sopiikin. Mutta voi sitä käyttää kalankin kanssa. Erityistä herkkua kalasta saa voitelemalla sen chimichurrilla ja heittämällä grilliin. Sanotaan nyt vaikka glaseerautumaan. Glaseerautumaan, ymmärsithän sanoa.

Mutta meikähän antoikin peukkua kastikkeelle paahdettujen paprikoiden kanssa. Kyytipoikana savustettu makrilli, jolta paha ja väkivaltainen metsämies oli vääntänyt niskan poikki. Olisinkohan minä kaikessa väkivaltaisuudessani kykeneväinen johonkin noin raivoisaan veritekoon?!

Chimichurri on iisipiisi valmistaa. Ainesten määrillä ei kannata päätään vaivata, kunhan muistaa muutaman perusjutun. Pohjaksi lutvitaan oliiviöljyä, sitruunamehua ja tuoretta silputtua persiljaa. Seuraavaksi lisätään valkosipulia ja pikkusipuleita pilkottuina. Sitten kädet onkin vapaat: basilikaa, timjamia, alkulimaa, oreganoa, chiliä, paprikaa, punaviinietikkaa, pippuria, villahousuja, suolaa, siis ihan mitä vaan. Jos tuotos tuntuu liian kirpeältä, saa mukaan viskata vaikka vähän sokeria. Mikäli kastiketta käyttää marinadina, kannattaa sen antaa tasoittua päivä kaapissa. Maut vaan intensiivistyvät, kuten ennen Vanhasta oli tapana sanoa. Chimichurriin on mukava kastaa myös vaaleaa maalaisleipää, tulipahan vaan mieleen näin lopuksi.

Ja paprikat valmistuu uunissa, kun vedät siivuiksi, pursotat öljyä päälle ja annat kuoren paahtua mustapilkulliseksi. Kun paprika on hieman jäähtynyt, lähtee kuori vetämällä pois. Allekirjoittanut ei jaksanut kaikessa saamattomuudessan kuoren kanssa alkaa kilvoitella. Ass a hard guy vetäisi tuo vain kaiken suihinsa.

Torvi-ideoita

Kyselin viime postauksessani, mitä tekisin torvisienistä. Kiitos vaan, hienoja ideoita tulikin. Heti ensimmäiseksi tietty toteutin risoton, sehän ei mikään yllätys ollutkaan. No se olikin oma idea. Muita ajatuksia:

• Koistisen torvisienisämpylät (ovat juuri uunissa, seuraavan postin aihe)
• Grand Master Sakari Cosmicin ideana sienicappuccino (tehty)
• friteeraa ne! (Ylimuulin yllätysveto, hieno sellainen)
• Koistisen pitsa (odottaa uuniin menoa)
• Arleenan vinkistä Metsästäjän munat (toteutetaan)
• Koistisen sienikeitto koskenlaskijalla höystettynä (toteutetaan)
• Valopäiden kuningattaren lasagneen (toteutetaan ja siihen laitetaan myös pinaattia)
• Tuo mulle! by sama valopää (toteutetaan)

Mustatorvisieni-katkarapurisotto

Mutta siihen risottoon. Sehän tietysti tehdään näin eli ohjeistamallani: Miten tehdään täydellistä risottoa. Paitsi että torvisienet paistetaan pannulla ja lisätään lopuksi risoton joukkoon. Silloin koko riisihässäkkä ei ehdi täysin mustumaan sienen väristä. Ai kyllä vaan oli hyvää, näytti maistuvan TPS-Suikkasen vaimollekin: voi että tää on hyvää, uuh, on tää vaan niin hyvää, aah, jos ottaisin vielä vähän lisää. Ehkä saan lippuja tuleviin matseihin :D

RIP

Visa Nurmen muistoa kunnioittaen. Suuri sydämeltään tuntui olevan tuo mies.

Etutaskussani jolkottelevat torvet

Olipahan eilen mukavaa Ruissalossa, tietäisittepä. Vaikka meninkin muiden asioiden ohella sekaisin hulluista määristä torvisieniä. Ajatelkaas: torvia oli niin paljon, ettei edes viitsinyt kaikkia kerätä. Siis ei läheskään. Nyt on sienet perattu, sormet mustat, ärräpäät manattu ja pahat silmät heitetty. Ja useamman kerran olen ollut myös peloissani torvien sisuksissa jolkottelevista önniäisistä.

Vaan mitäpä torvista tekisin?! Ideoita otetaan vastaan, jotain toki jo löytyy vasemmasta etutaskusta. Älkää kuitenkaan ehdottako piirakkaa tai soosia tai vaihtoehtoisesti soosia tai piirakkaa.

Kohtuus kaikessa, myös marsunkasvatuksessa

Arleena kyseli viime postaukseni kommenteissa, mitä suolaista voisi syödä retkellä. Kun nyt kerran makeita banaaneja valmistettiin. No miten olisi loimumarsu? Anteeksi, piti tietysti sanomani loimulohi.

Alkuruoaksi j LO-HI quality.

Loimulohi

1 lohifilee
merisuolaa
vettä
hunajaa
katajanoksa

Suolaa kala merisuolalla 3 tuntia ennen kuin alat kypsentämisen. Valitse laudaksi tasapintainen lauta, paremman puutteessa siihen kelpaa myös halko. Liota sitä vedessä vähintään puoli tuntia. Veistä koivusta 4–5 pikkurillin kokoista puutappia, teroita kärjet ja liota taas. Laita filee nahkapuoli alaspäin laudalle ja paina puukonkärki niistä kohdista kalasta läpi, joihin aiot puunaulat kiinnittää. Kopauta naulaa kevyesti vaikka pienellä kivellä ja naputa varovasti kala lautaan kiinni.

Määritä kalalle sopiva etäisyys nuotiosta: vie käsi lähelle kalaa ja kun pystyt pitämään käden selkäpuolta paikallaan hetken sitä juuri ja juuri polttamatta, on etäisyys mainio. Ja lohilaudanhan tulee olla pystyasennossa.

Tee vedestä, juoksevasta hunajasta ja suolasta sekoitus. Valele lohta sillä muutaman kerran paistamisen aikana. Valeluun sopii hyvin vaikkapa katajanoksa, joka ensinnäkin kirvoittaa suomalaiskansallista olotilaa ja toiseksi saattaa antaa kalalle vielä makuakin. Käännä lauta kerran loimuttamisen aikana. Lohen kypsymiseen menee koon, nuotion ja tuulen mukaan vähintään 45 minuuttia, yleensä kuitenkin reilu tunti.

Ruoan voi valmistaa myös takkatulella.

Kuvassa oleva kaveri on syönyt isosta lohesta molemmat fileet. Tällaiseksi se sitten vetää. Pitäisi muistaa kohtuus kaikessa.

Mitä retkinuotioon?

No ei ainakaan rinta-/vatsakarvoja vaikka sainkin ne juuri ajettua. Pääsee lihakset oikeuksiinsa! Retkeilykin on mukavampaa, kun pystyy ilma kiertämään. Vaan olisihan siinä mennyt vuosia sata, jos olisin kokonaan sheivannut (engl. shave = ajella).

Banaani-suklaanyytit
(4 annosta)

4 banaania
8 palaa tummaa suklaata
foliopaperia

Kuori banaanista yksi kaistale auki. Painele puolitettuja suklaapaloja banaaniin. Laita kaistale kiinni ja kääri hyvin folioon. Valmista banaani nuotion hiilloksella, valmistumiseen menee 15–20 minuuttia. Voit välillä avata nyyttiä ja katsoa näkymää: kun banaaninkuori on täysin mustunut, on se valmista herkuteltavaksi.

Sydänkohtauksia

Mikä saa miehen lauantaiaamuna klo 6.37 metsään? Olipa tyhmä kysymys: elämän kävyt tietysti eli ne kuuluisat pienet ilot. Sienillä on iso käpyosuus ja hämähäkinseiteillä ja myös sekä että.

Ehkä myös huonosti nukutulla yöllä ja erinäisillä stressitekijöillä saattoi olla jotain merkitystä. Jos tällä hetkellä voin olla jostain iloinen, niin siitä etten ikinä ennen ole huomannut, kuinka hienolta kuusen oksa näyttääkään sateen jälkeen. Hieno rivi hentoja pisaroita neulasten kärjissä.




Metsäkokemus alkoi ehkä hieman hupaisasti säpsähdellen. Ensin sepelkyyhky lähti aivan vierestäni lentoon ja saatatte tietääkin, minkä mekkalan tuo urvoinen kujeltaja silloin pitääkään. Sydänkohtaus numero 1. Toinnuttuani siivekkäästä joku/jokin huhuili kahden metrin etäisyydellä. Linnuthan periaatteessa voivat sanoa vaikka huhuu, mutta eiväthän ne oikeasti sano. Ihmiset niin tekee. Tuon huhuilun kuullessani totesin, että kyseessä ei ole lintu, joten sen on pakko olla ihminen. No kuka ääliö, minun lisäkseni, voi eksyä metsään tuohon aikaan aamusta. Ketään ei näkynytkään, kunnes maasto liikahti ja uusi luontokuvaajatuttavuuteni Jessica huhuili uudestaan maastotakissaan. Siellä oli tyttö kytiksessä hienoine vempeleineen, ei kuulemma halunnut pelästyttää meikäläistä, joten vain vienosti huhutti. Pelästyin kyllä ihan perkeleesti, sydänkohtaus numero 2. Juttutuokio oli kuitenkin antoisa, terkut vaan jos tulit tänne asti. Tokihan tilaisuuden tullen mainostin sivujani höhöhöhööö.

Vaan mitäpä ähmästin koriini: yksi kappale koivunpunikkitattiesiintymää, muutama limanuljaska, kaksi herkkutattia, tosi keltaisesti kantarelleja, sinisesti valmuskoja. Orakkaita nyt olisi ollut vaikka madot söisi ja niinhän ne oli syöneetkin. Haperoihin en jaksanut koskea, rouskuihin sen verran, että sai ruisleivän päälle sienisalaattia, kehnäsienillä heittelin hirvikärpäsiä, hirvikärpäsillä hyttysiä ja kärpässienistä hain satumetsäinspiraatiota. Lehtolohisieniä vain ihailin, kauniita kun ovat.



Koivunpunikkitateista saa mahtavan kastikkeen. Ne ovat maultaan lempeitä kuin öiset kissankellot - mutta kuitenkin sopivasti imeliä. Toisin kuin öiset kissankellot tietenkin. Vai kenen mielestä kissankellot ovat imeliä? Onko jollain jotain kissankelloja vastaan? Häh? Raavas Polkkaäijä tunnustaa fiilistelevästi fanittavansa kissankelloja. Sydänkohtaus nro. 3. Eksymisen jälkeen totean, että rakuuna sopii helskatin hyvin valkoviinin, kerman ja punikkitattien joukkoon. Tämä kastike on todella hyvää.


Varoitukseton varoituksen sana: tattejahan voi yleensä maistella ihan raakanakin suoraan maasta, mutta koivunpunikkitatin kohdalla se ei kannata, jos haluaa välttää vatsavaivoja. Punikille suositellaan hieman pidempää kypsytystä, josta allekirjoittanut neljä veisaa. Veisatkaa te paremmin.


Koivunpunikkitatti-rakuunakastike

voita
1 sipuli
muutama punikkitatti
3 dl kermaa
2-3 rkl vinho verdeä (tai valkkaria)
suolaa
valkopippuria
ripaus muskottipähkinää
kuivattua rakuunaa

Freesaa pilkottua sipulia hetki voissa. Lisää pilkotut punikkitatit ja paistele tovi. Lisää kerma ja vinho verde. Anna porista hiljalleen kasaan ja lisää suola, pippuri, muskottipähkinä ja rakuuna. Suurusta jos tarvii.

Alatyylinen tortilla

Nuo hupaisat meksikolaiset eivät käytä tortillojaan pelkästään ruokana. Tortillat toimivat myös maalausten kankaina. Ensin tortillat paistetaan, sitten peitetään akryylilla ja vihdoin maalataan. Elämäntapaintiaani Joe Bravo kertoo käyttävänsä tortilloja kankaana siksi, että ne ilmaisevat espanjalaista kulttuuriperimää. Koska lättänäleipä on antanut joskus latinoille elämän, haluaa hän antaa tortilloille saman. Mikä mies!

Jos satut joskus astumaan espanjalaiseen ravintolaan ja tilaamaan siellä tortillan, saat hyvin todennäköisesti lautasellisen avomunakasta. Jos tarkoituksenasi oli kuitenkin syödä ohutta vehnä-/maissileipää, jonka mukana ehkä yleisemmin röhnätään lihaa, ehdotan että tilaat burriton, fajitaksen tai enchiladan.

On mahdotonta selvittää, koska tortilloja on ensimmäisen kerran syöty. Mayojen legendan mukaan maalaiset keksivät sen tyydyttämään nälkäisen kuninkaansa pohjatonta vatsaa ehkä joskus 10000 vuotta sitten. Vuonna 1519 Hernando Cortez seurueineen purjehti uuteen maailmaan, josta hän kirjoitti Espanjan kuninkaalle mielenkiintoisesta maissista tehdystä lättänästä leivästä, jota paikalliset kutsuivat nimellä tlaxcalli. Tälle leivälle espanjalaiset antoivat myöhemmin nimen tortilla.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: kun meillä jostain tietystä asiasta saatetaan käyttää hieman alatyylistä nimitystä piirakka, voidaan sitä lationkulttuurissa kutsua tortillaksi. Asia jonka saatoin jo omaksua, alatyylinen brutaali moukka kun olen.

Tortilloista saa muuten helpon pitsapohjan ja muutenkin tortillapitsat ovat mukavaa kutsusyötävää.


Tortillapitsa

tortilloja

pohjakastiketta (tomaattimurskaa, sokeria, suolaa, pippuria, viinietikkaa, basilikaa)
jauhelihaa
paprikaa
punasipulia
juustoraastetta

pohjakastikkeeksi pestoa
kanaa
sipulia
ananasta
juustoraastetta

Täytteet päälle ja hetkeksi uuniin. Reunat kärähtää nopeasti, joten kannattaa vartioida.

Nordic Gourmet - v***n hyvää

Fazer lanseeraa markkinoille syyskuussa uuden suklaatuoteperheen Karl Fazer Nordic Gourmet. Ensimmäisessä vaiheessa ilmoille päästetään mustikkapiirakka, vadelmamousse ja puolukkaparfait. Allekirjoittanut sai ennakkoon tilaisuuden tutustua uutuuksiin ja lupasinkin kirjoittaa sivuilleni rehellisen arvion. Kuten aina.

Johtavana teemana on pohjoismainen luonto, sen karu kauneus ja puhtaat maut. Jo itse tuotepaketti laittaa sylkirauhaset erittämään omaa mahlaansa mauista puhumattakaan. Jos glandula submandibularis ei vielä täysin innostu, veisaa glandula sublingualis omaan eritteistä hallelujaansa nielusfääriin.


Possu tykkää kirpeistä mauista, jo tämän päiväinen rengaskarkkivalinta osoitti asian jälleen kerran todeksi. Siksipä ylivoimaiseksi ykköseksi kolmikosta humahtaa puolukkainen suklaahässäkkä. Jos jokin asia voi lävähtää vasten kasvoja hyvällä tavalla, tämä puolukkakarlinlahjasuklaanystäville tosiaankin tekee sen. Ihan huippu. Jos olen tällä hetkellä jostain asiasta todella lumoutunut, otetaan lisää yksi lumon kohde. Uuh ja aah.

Suklaiden koostumuskin on mahtava. Sitä sametinpehmeää silkkikultaa, johon on täytteeksi erotettu marjaa hillomuodossa. Monestihan tällaisissa suositaan kuivattuja marjoja, mutta minuun kyllä iskee enemmän hillo.

Negatiivisia puoliakin on tietysti pakko kirjata, koska kyseessähän on rehellinen arvio. Vaikka pakkaus herättääkin vihertävissä silmissäni visuaalisen erektion, pakkauksen avaaminen laskee sen yhtä nopeasti. Se on yksinkertaisesti liian tiukka. Asiasta kyllä selviää, mutta tiukka se on silti. Ja vadelmasuklaa maistuu liikaa saman firman aikaisemmalle tuoteelle eli vadelma-karpalolle. Siis törkeän hyviähän ne ovat molemmat, mutta liian lähellä toisiaan.

Joka tapauksessa pointsit Fazerille. Ensinnäkin siitä että ymmärsi lähettää allekirjoittaneella suklaita ja toiseksi siitä, että nuo kyseiset suklaat maistuvat ihan v***n hyviltä. Ja pointsit myös meikälle, sillä kirjoitin rehellisen arvion: tämähän ei ole maksettu mainos :D

Terkut Karl-kullalle.

Pidän Karitasta ja Huldasta

Tiesittekö, että kikherneitä on joskus kutsuttu kik-herneiksi. Vanhassa nimityksessä oli selkeästi enemmän potkua ja oli huomattavasti viihdyttävämpi. Vaikkei nimi tietysti herneitä pahanilkistäkään. Mutta ehkä parantaa: itse olen viehättäytynyt Karitasta, joka syystäkin on Suomen viljellyin hernelajike. Vaikka Huldasta nyt tuleekin paras soppa.

No en ihan oikeasti tiedä.


Kikherne-lohipihvit

350 g kikherneitä
1 prk säilykelohta
1,5 dl keitettyä bulguria
1 kananmuna (+1 kananmuna)
1/4 dl sipulia pilkottuna
tilliä
valkoipippuria
suolaa
rypsiöljyä


Aja kikherneet sauvalla tasaiseksi massaksi ja valuta liika neste. Sekoita ainekset keskenään. Itse laitoin vain yhden kananmunan, koska en halua pihvin maistuvan liikaa munalle. Laita silti toinen, niin pysyy paremmin koossa. Kaada pannulle reilusti rypsiöljyä ja nostele reiluja ruokalusikkalliskasoja massaa. Painele ne pihveiksi. Paista molemmilta puolilta kullanruskeiksi, mutta älä yritä kääntää liian aikaisin. Valmista kastike kermaviilistä, sitruunamehusta, tillistä ja sokerista.

Tarjoa puolukkaviinietikassa ja sokerissa paistetun valkokaaliviipaleiston kanssa.

Possu polkkaa

Eli Deezerin musiikkipalikka tuossa sivun vasemmassa yläreunassa on hieman uudistunut. Mahtaakohan kukaan käydä kuuntelemassa hyvinkin tarkkaan :D valitsemiani kappaleita. No miten vaan, ainakin minusta on helskatin hauskaa arpoa sinne aina silloin tällöin uutta ja vanhaa kuraa. No nyt siellä on taas uutta. Tällä kertaa ehdoton helmi on Morningwood. Ehkä.

En vedä teitä höplästä

Alkuruoaksi musiikkilautasella:

MGMT: Kids
Muse: Supermassive Black Hole
La Roux: Bulletproof
Empire of The Sun: Walking on a dream


Jos tiedät, mikä on höplä, jaa itsesi minulle.

Jos taas sinulla on joskus ollut kammo tehdä mustikkapiirakkaa, koska se on niin hankalaa, heitä nyt kammosi hiivattiin. Tämä piirakka on täydellistä ja valmistuksen klaaraisi jopa isäni.

Rehellisyyden nimissä, mangokuutiot oli ihan turhia. Tai siis oli ne ihan ok, mutteivät oikeastaan edes erottuneet mustikasta. Jätä siis pois. Toki tuotoksesi kuulostaa braissailevammalta, kun sanot kyseessä olevan mustikka-mangopiirakan, mutta brassailla kannattaa ehkä ennemmin vaikka sillä, että pääset spagaattin. Öhöm, kuten allekirjoittanut. Mutta sitruunalla maustettu rahka osui ja upposi, täydellinen yhteensopivuus mustikan kanssa. Kun sellaisen parin löytää, kannattaa sitä ehdottomasti hehkutella. Valiolle muutenkin pointsit tuosta, rahkahan on hyvää myös ihan yksinänsä vaikka välipalana. Purkki nasukkaan ja olet taas 320 kcal:a kookkaampi. Kaksi purkkia 640 kcal:a, kolme purkkia 960 kcal:a, neljä purkkia ja itse harkitsisin avun hakemista.


Sitruunalla maustettu mustikka-mangopiirakka

valmis piirakkapohja (/muovasin vuoan lehtitaikinalevyillä)
200 g maustettua rahkaa Valio sitruuna
1 kananmuna
1,75 dl sokeria
pieni luraus vaniljasokeria
0,8 l mustikoita
1 dl viipaloituja mangokuutioita

Painele piirakkapohja vuokaan. Sekoita rahka, muna ja sokerit. Kaada pohjan päälle tasaisesti mustikat ja mangokuutiot. Kaada sekaan rahkahässäkkä. Paista uunissa 190 asteessa 45 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ja vetäytyä täysin jääkaapissa, sitten se on vasta valmista syötäväksi. Maistuu erityisen hyvältä vaniljajätskin ja mustikkashotin kanssa.

Tomaattia ja sambucaa

Tomaatinviljely edistyy hitaasti mutta vaihtelevasti. Kun on taitoa käpälässä yhtä paljon kuin olmilla karvoitusta, on lopputuloksesta lienee turha olla huolissaan. Lopputuloksessa on kuitenkin aina se hyvä puoli, että sellainen joka tapauksessa on. Mikään siis tuskin on turhaa.

Tomaateista innostuneena lähdin nautiskelemaan alvariinsaninini arvostamani Chef Superintendent Dignitary Forerunner Harbingerin mojovalle maistuvaa sambucaista shottia. Joku voisi väittää sen maistuvan ennemminkin majavalle, mutta en kuvailisi makua kuitenkaan melamaiseksi. Sen tuomalta olotilalta voisi ehkä odottaa tuota adjektiivia. "Hei, oloni on melamainen. Saatan vaikuttaa maalla hieman tohelolta, mutta kosteissa paikoissa olen ketterä kuin liesituuletin."

Jo muinaisena kokkausiltana Chef Harbinger hehkutteli sambucaa, olinkohan silloin edes kuullut kyseisestä. Tämä likööri maistuu anikselta ja hyvin usein sitä tarjotaan kolmen kahvipavun kanssa. Hyvin usein tarkoittaa sitä, että ihan sama. Paremmalta se kuitenkin maistuu epäilemättä näin:


Sambuca Beaver

shottilasi
sambucaa
tomaattimehua
tabascoa
(tulikohan siihen mustapippuria)

Kaada shottilasiin sambucaa, sen päälle lusikan kautta n. sentin kerros tomaattimehua ja sopivat tipat tabascoa. Ehdotan, että testaat ensin yhdellä tipalla, sitten kahdella, kolmella jne. Kymmenennen kohdalla voit heittää lätinää isompiin puhelimiin.

Oi, olisinpa orja

Ystävälläni on viinirypäleplantaasi - aivan mieletöntä, iso hattu ylös. Pääsin seuraamaan vierestä orjien sielukasta laulua, kun he tummuvassa illassa keittelivät gumbojansa ja friteerasivat alligaattorin tassuja. Oi, olisinpa orja. Jos haluat tehdä minusta orjasi, soita heti 0700-POSSU (24€/min + ppm). Tilalla voi myös ihmetellä päärynäpuita ja muita mielenkiintoisia hedelmiä.

Jos ei kuitenkaan ole niin kovin kiinnostunut vapaudenriistosta, voi aina nauttia vapaudesta ja lähteä piknikille. Sinnehän tehdään mukaan köllivän kesäinen salaatti.


Savuinen peruna-pallassalaatti

10 keitettyä uuttaperunaa halkaistuna
150 g savupallasta (tai muuta savustettua kalaa)
½ prk kidneypapuja
2 rkl kapriksia
1 uuden sadon sipuli varsineen pilkottuna
½ paprika pilkottuna
muutama retiisi siivutettuna
tilliä hakattuna
mustapippuria
(suolaa)


Sekoita kaikki ainekset. Suolaa tuskin tarvitset - sitä makua löytyy savustetusta kalasta ja kapriksista. Eväs ei välttämättä kaipaa kastikettakaan. Jos kuitenkin haluat lisätä mehukkuutta, voit sotkea joukkoon kermaviiliä ja dijonia.

Raparperinen kahvileipä

Wanna-be-luontoräpsytteliä makaili hetkiä hakkuuaukiolla ja katseli ympärillensä. Kummallisia elukoita ja öhkiäisiä tapasi.

Jos joku kaipaa hyviä vinkkejä pihoillaan rehottavien raparperien valmistukseen, niin tässä lepää. Aineksetkin löytynevät aika hyvin kotitarpeista - olettaen tietysti että kaapeistanne on ne raaka-aineet joita sieltä possun mielestä aina pitäisi löytyä. Tuloksena on hauska kaakkusen ja piirakkaisen välimuoto, joka pysyy mehevän kosteana monta päivää.

Minua on muuten aina ärsyttänyt sana kahvileipä. Siis sehän on ihan perseestä. Ensinnäkään siinä ei tarvi olla kahvia ja toiseksi se on yhä edelleen ihan perseestä. Mitä se muka kuvaa? Sitäkö että pitää olla kahvia, että sitä voisi nautiskella. Entä jos ei juo kahvia? Häh. Ihan siksi siis:

Älköön kukaan huomauttako, että ohjeessa on sekä leivinjauhetta että ruokasoodaa. Ihmetelkää sitä, mutta älkää valittako.



Raparperinen kahvileipä

2½ dl ruskeaa sokeria
1 dl rypsiöljyä
1 muna
1 1/3 dl kermaa
½ tl suolaa
1/4 tl kanelia
1 tl vanilliinisokeria
½ tl ruokasoodaa
½ tl leivinjauhetta
3½ dl vehnäjauhoja
1 dl maapähkinä-rusinasekoitusta
2½ dl raparperia ohueksi pilkottuna

päälle:

luraus oliiviöljyä
ripaus kanelia ja sokeria

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja vuoraa leipävuoka leivinpaperilla. Heitä mäski kehiin ja vihmo päälle oliiviöljyä, kanelia ja sokeria. Viskaa 165-asteiseen uuniin 55 minuutiksi. Älä poista vuoasta kuin vasta seuraavana päivänä yhden jääkaappipäivän jälkeen.

Sielunmaisema

Olen kovin iloinen siitä, että ujo kaupunkiin muuttanut maalaispoika osaa vieläkin hämmästellä ja kummastella luonnossa vastaan koikkelehtivia ihmeellisyyksiä ja tavallisuuksiakin. Olen aina nauttinut metsästä, sen turpeasta tuoksusta, eläimistä, marjoista, sienistä ja siitä kaikesta mystisestä, jonka oksat ja varvut allensa kätkee. Keittokirjojen ohella hyllyyni on alkanut ilmestyä mielikuvitusta lennättäviä luontokirjoja, joiden parissa aika juoksee kuin hyvässä seurassa parhaimmillaan - tai oikeastaan pahimmillaan.

Tänään opin mielenkiintoisia asioita meriharakoista, noista lempilinnuistani, joiden oranssin nokan pituudessa en juurikaan jää nolostelemaan. Muutama päivä sitten sain tärkeää tietoa vesihämähäkeistä ja niiden universumia ohjailevista kudelmista. Päivitin myös korvakuulolla tietoni muurahaisista ja ahkerista poluista, joita ne teppoavat viimeiseen asti. Vielä kohtasin sileää kiveä kannonnokkaan kuljettavan yksilön: lajitunnistukseni oli heikkoa, mutta on minulla hyvä aavistus.

Tämän kaiken siivittämänä pakkasin aikaisin aamulla kärryt, joilla toisin sienet keittiööni. Nousin keltaiseen vaaraan, tuohon riista-ja metsäviljeylaitoksen ilmaiseen sieniwagoniin ja suunnistin varmoille apajille. Iskiessäni saappaani märkään maaperään tiesin saavani tänään. Veikkasin löytäväni myös muutaman keltavahveron. No niin kävikin. Suunnistin tutun torimyyjän kojulle ja ostin puoli litraa kantarelleja hintaan 2,50€. Sain kylkiäisinä vielä palon hernettä, sillä Sallisen Päiviö, tuo hieno ihminen joka kyseiselle myyjälle toimittaa herneet, sattui juuri mainitsemaan, että tältä myyjältä saa sitten torin parhaat herneet. Minä onnenpekka.


Rakuunaporkkanat ja kantarellikastiketta
(2 annosta)

rakuunaporkkanat:

5 houkuttelevaa uuden sadon porkkanaa
luraus oliiviöljyä
pieni luraus puolukkaviinietikkaa (tai muuta viinietikkaa)
reilu ropaus fariinisokeria
kuivattua rakuunaa

Vedä porkkanat puoliksi pitkittäissuunnassa, heitä uunivuokaan ja sotke muiden aineiden kanssa. Nuketa mikrossa 9 minuuttia. Jos et halua mikrossa tulevaa hieman hassua kuorta, valmista uunissa.

kantarellikastike:

voita
1 kevätsipuli ja varren kanssa toki
½ litraa pieniä kantarelleja
2 dl kermaa
lorausnen valkoviiniä
suolaa
pieni ripaus valkopippuria

Freesaa pilkottua sipulia hetki voissa. Lisää kantarellit ja paistele hetko. Lisää nesteet ja mausta lopputulos suolalla ja valkopippurilla. Jos kaipaat lisää makua, lisää 1/3 kanaliemikuutio.

Tarjoa uusien perunoiden kanssa.

Nimiansassa

Onhan se niin, että Nuuskamuikkusen hassunakkeja on huomattavasti mukavampaa syödä kuin nakkeja ja ranskalaisia. Myös Ron Jeremyn räjähtelevä pannupihvi kuulostaa herkullisemmalta kuin pelkkä pannupihvi. Tai no, mutta kuitenkin. Kari Salmelaisen viiksekkäistä ravuista saisin takuulla kiksit puhumattakaan Mikko Alatalon Blue Kongo -duchesseista.

Kävin Naantalin Kala-trapissa, jota suosittelen kaikille Naantalissa vieraileville. Listalta bongasin ahvenselykset, keltasientä, rieslingkastiketta ja juurespyttipannua. Eihän tämä sinänsä mitään ihmeellistä pidä sisällään, mutta kuulostaa paremmalta kuin ahventa valkoviinissä ja uunijuureksia. Näin Polkkaposssu valmistaisi ruoasta oman versionsa:



Ahvenselyksiä, keltasientä, rieslingkastiketta ja juurespyttipannua

ahvenfileitä
limemehua
suolaa
ruisjauhoja
voita

Mausta ruodottomat ahvenfileet limemehulla ja suolalla ja kääntele ruisjauhoissa. Paista pikaisesti pannulla voissa.

keltavahveroita

Paista keltavahverot pannulla ja mausta suolalla ja pippurilla

rieslingkastike:

1 dl rieslingia (valkoviini)
½ kanaliemikuutio
2 dl kermaa
1/3 sitruunan mehu
ripaus fariinisokeria
maizenaa
50 g voita vähintään
(suolaa)

Mittaa kattilaan viini ja lisää liemikuutio. Kiehauta. Lisää kerma ja kiehauta taas. Purista sitruunan mehu ja ripauta mukaan hieman sokeria. Suurusta maizenalla ja lisää voi. Tarkista suola.

Juurespyttipannu löytyy täältä. Koristeeksi pala keitettyä porkkanaa ja kypsennettyä paprikaa.
Ja tietysti tähän aikaan vuodesta tillikasteen saaneet varhaiset perunat kuuluu lautaselle. Annoksen voi koristella saksankirvelillä.

Niin ja olihan siinä pari sinisimpukkaakin. Ne valmistuu näin.

Paahdetut valkosipulitomaatit

Seurailen hämmästyneenä parveketomaattieni kehittymistä. Tai lähinnä vihreiden osien. Varsinaisia syötäviä ei ole vielä näkyvissä, liekö niitä tulossakaan. Lannoitus on hoidettu, kastelu tapahtuu sopivan lämpöisellä vedellä, ilmankosteus on niin täydellinen, kuin nyt parvekekasvihuoneessa voi olla.

Vaan mahtaakohan pölytyksessä olla ongelmaa?! Tomaatti kun ei oikein paukauta punaista osaa ilman hyönteis- tai tuulipölytystä. Pitänee täristellä tukilankoja niin, että heteiden siitepölyhiukkaset varisevat emin luotille.

Paahdetut valkosipulitomaatit

kirsikkatomaatteja

valkosipulinkynsiä
oliiviöljyä
suolaa pippuria
basilikaa
hunajaa
korppujauhoja

juustoa

Halkaise tomaatit. Aja loput aineet tasaiseksi lukuunottamatta korppujauhoja. Älä välitä määristä, anna mennä vaan. Lisää korppujauhot ja sekoita. Laita tomaatit vuokaan vieretysten ja lusikoi päälle tahna. Peitä juustoviipaleilla. Paista 180-asteisessa uunissa puoli tuntia.

Säteilevä porsas

Läntiseen Suomeen on annettu UV-varoitus: säteilyltä on syytä suojautua, kun UVI kohoaa yli kolmen. Jos otetaan vaikka malliksi Helsingille 25.6.2009 eli torstaiksi annettu ennuste, pitäisi sen perusteella suojautua erityisen tarkoin klo 10-17.

Ehkä olen tuplakiduttaja, mutta possu on jälleen grillautunut. Ehkä jonkin verran olen ottanut opiksi, hyvin harvoin tulee grillattua 10-17 välisenä aikana.


Täyttöpossu

1 itsemarinoitu possun sisäfileepötkylä
lempparimaustettua tuorejuustoasi
tuoretta basilikaa
tuoretta timjamia

Leikkaa pötkylä pituussuunnassa lähes halki, käännä lihat sivuille perhoseksi. Nuiji ohuemmaksi ja täytä tuorejuustolla, basilikalla ja timjamilla. Kääri rullalla ja sido narulla tai hätävarana varrastikuilla. Ajele grillissä kypsäksi.