Wanna-be-luontoräpsytteliä makaili hetkiä hakkuuaukiolla ja katseli ympärillensä. Kummallisia elukoita ja öhkiäisiä tapasi.
Jos joku kaipaa hyviä vinkkejä pihoillaan rehottavien raparperien valmistukseen, niin tässä lepää. Aineksetkin löytynevät aika hyvin kotitarpeista - olettaen tietysti että kaapeistanne on ne raaka-aineet joita sieltä possun mielestä aina pitäisi löytyä. Tuloksena on hauska kaakkusen ja piirakkaisen välimuoto, joka pysyy mehevän kosteana monta päivää.
Minua on muuten aina ärsyttänyt sana kahvileipä. Siis sehän on ihan perseestä. Ensinnäkään siinä ei tarvi olla kahvia ja toiseksi se on yhä edelleen ihan perseestä. Mitä se muka kuvaa? Sitäkö että pitää olla kahvia, että sitä voisi nautiskella. Entä jos ei juo kahvia? Häh. Ihan siksi siis:
Älköön kukaan huomauttako, että ohjeessa on sekä leivinjauhetta että ruokasoodaa. Ihmetelkää sitä, mutta älkää valittako.
Raparperinen kahvileipä
2½ dl ruskeaa sokeria
1 dl rypsiöljyä
1 muna
1 1/3 dl kermaa
½ tl suolaa
1/4 tl kanelia
1 tl vanilliinisokeria
½ tl ruokasoodaa
½ tl leivinjauhetta
3½ dl vehnäjauhoja
1 dl maapähkinä-rusinasekoitusta
2½ dl raparperia ohueksi pilkottuna
päälle:
luraus oliiviöljyä
ripaus kanelia ja sokeria
Sekoita kaikki ainekset keskenään ja vuoraa leipävuoka leivinpaperilla. Heitä mäski kehiin ja vihmo päälle oliiviöljyä, kanelia ja sokeria. Viskaa 165-asteiseen uuniin 55 minuutiksi. Älä poista vuoasta kuin vasta seuraavana päivänä yhden jääkaappipäivän jälkeen.
Jos joku kaipaa hyviä vinkkejä pihoillaan rehottavien raparperien valmistukseen, niin tässä lepää. Aineksetkin löytynevät aika hyvin kotitarpeista - olettaen tietysti että kaapeistanne on ne raaka-aineet joita sieltä possun mielestä aina pitäisi löytyä. Tuloksena on hauska kaakkusen ja piirakkaisen välimuoto, joka pysyy mehevän kosteana monta päivää.
Minua on muuten aina ärsyttänyt sana kahvileipä. Siis sehän on ihan perseestä. Ensinnäkään siinä ei tarvi olla kahvia ja toiseksi se on yhä edelleen ihan perseestä. Mitä se muka kuvaa? Sitäkö että pitää olla kahvia, että sitä voisi nautiskella. Entä jos ei juo kahvia? Häh. Ihan siksi siis:
Älköön kukaan huomauttako, että ohjeessa on sekä leivinjauhetta että ruokasoodaa. Ihmetelkää sitä, mutta älkää valittako.
Raparperinen kahvileipä
2½ dl ruskeaa sokeria
1 dl rypsiöljyä
1 muna
1 1/3 dl kermaa
½ tl suolaa
1/4 tl kanelia
1 tl vanilliinisokeria
½ tl ruokasoodaa
½ tl leivinjauhetta
3½ dl vehnäjauhoja
1 dl maapähkinä-rusinasekoitusta
2½ dl raparperia ohueksi pilkottuna
päälle:
luraus oliiviöljyä
ripaus kanelia ja sokeria
Sekoita kaikki ainekset keskenään ja vuoraa leipävuoka leivinpaperilla. Heitä mäski kehiin ja vihmo päälle oliiviöljyä, kanelia ja sokeria. Viskaa 165-asteiseen uuniin 55 minuutiksi. Älä poista vuoasta kuin vasta seuraavana päivänä yhden jääkaappipäivän jälkeen.
Mielenkiintoista - pitääpä kokeilla - kuvat oikein muikeita!
VastaaPoistaSeuraavaksi plaseerauksen perusteet, jooko. Kode plaseerais varmaan maksalaatikonkin, jos sitä joskus sais. Mie vaan lapan lautaselle ja alan mättää. On niin juntti olo, auta.
VastaaPoistaM
Eilen Kode ei olisi kyllä plaseerannut sitä maksalaatikkoa, kiitos professorin ja kellarin. Tuossahan olis ihan postauksen aihe. Ei kyllä ihan heti repeä, vaan onkos liperinnalla kiirus?
VastaaPoistaAi, oliko meidän K pikkuisen huppelissa? Ainakin vielä viiden aikaan aamulla oli kovinkin juttelukunnossa toisin kuin minä. Tänään K saa vääräaikaisten puheripuleidensa korvaukseksi plaseerata ton jääkaapin sisustan, vieläpä rätin kanssa.
VastaaPoistaMulla ei ole kiirusta sivistykseen, maestro ottaa aikansa vaan.
K oli kevyesti keskellä päivää. Ja siitä etiäpäin :D
VastaaPoistaPannaan homma työn alle jossain lähitulevaisuudessa.
Kahvileipä on parasta jääkaappikylmän maidon kera :). Mukavan tuntuinen resepti, täytynee kokeilla.
VastaaPoista