Sen verran mahtipontinen mekkala oli tilhien ja rastaiden toimesta lähipihlajoissa, että päätin kerätä ainakin vähän marjoja talteen. Etteivät nyt ihan kaikkia vie ja makaile ympäriinsä käyneistä päihtyneinä. Muistan vieläkin vuoden, jolloin kuvittelin apokalypsian alkaneen toteuttaa itseään, kun sadat tilhet makasivat joko kuolleina tai täysin kännissä ympäri mantuja. Pelottava näky.
Testimielessä keitin ihan pienen satsin hilloa, josta tulikin ihan älyttömän hyvää. Olen sitä vedellyt useana aamuna kaurapuuron päällä pienen ison voisilmän seurana. Voisilmällä en tarkoita aamupalapöydän toisella puolella istuvaa henkilöä, vaikka tuo aika rasvaista juttua välillä vetääkin. Eikä pahaa ollut paahtoleivälläkään aurajuuston kyydissä.
Tässä ohjeessa pihlajanmarjojen kuoria ei siivilöidä pois, vaan annetaan mennä rennon maanläheisesti. Mutta ota toki siivilä käteen, jos siltä tuntuu.
Anekdoottina vielä: pihlajissa on eroja. Pyöräilin pitkin aurajokista rantaa ja maistelin vajaat kymmenen puuta läpi. Sieltä erottui selkeä suosikki, joka toki oli hapan, mutta sopivasti. Ja kun pakkanen ei ollut vielä päässyt marjoja puremaan, laitoin ne pakastimeen pariksi päiväksi.
Ohjeessa suositaan hunajaa, sillä sokeri on pahasta. Sen verran erehdyin pimeän puolelle, että koska en ollut varma, jaksaako omenan pektiini hyydyttää hilloani, rykäisin siihen muutaman hilloavan sokerihelmen.
Pihlajanmarja-omenahillo
1 rkl vettä
3-4 dl pihlajanmarjoja perattuna
3 dl omenoita pieniksi kuutioituina ja kuorittuina
1 kanelitanko
1 rkl jaloviinaa
2 dl hunajaa
3/4 dl hillo-marmeladisokeria (dansukker)
Poista ylimääräiset nöyhdät pihjanmarjoista ja huuhdo. Laita vesitilkka kattilan pohjalle, kiehauta ja lisää pihlajanmarjat. Anna muhista viitisen minuuttia. Lisää omenakuutiot, kanelitanko, jaloviina, hunaja ja hillo-marmeladisokeri. Anna muhista vielä n. 10 minuuttia. Poista tanko. Kaada kuumaan, steriloituun lasitötteröön ja malta antaa tekeytyä hilloksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti