2.3.2009

Mikä pentele tuolla kaapissa taas muhii?

Ylikypsennetyn valkokaalin haju on kai saanut monellekin aikaan traumoja, yleensähän kaali vedetään totaalisesti överiksi, epämääräiseksi mössöksi. Mutta mikäs pakko sitä on vetää ylikypsäsi?! Kaalista saa oikein hyvää jo pelkästään suikaloimalla, freesaamalla sitä öljyssä ja maustamalla kaikilla ihanuuksilla. Ei sinänsä, överiksi muhinut kaalipata on maullisessa kauneudessaan jotain yhtä kaunista kuin sika pienenä. Minua ei kaalin haju ole ikinä jaksanut häiritä.

Ilmaisena vinkkinä vielä niille, joita tuo haju silti vihmoo: heitä pannulle pala vaaleaa leipää, se imee leijonan osan hajusta. Tuosta leijona ei tietenkään ole tyytyväinen, karttele sitä siis tai vie leipä Korkeasaareen. Ja jos keität kaalin, loraus sitruunamehua tai etikkaa auttaa säilyttämään kauniit värit. Varsinkin jos punakaalista on kyse.

Mutta eihän kaalia ole mikään pakko kypsentää. Tällä hetkellä jääkaapissa on hautumassa raastettua valkokaalia ja porkkanaa hmmm.. jännittävässä liemessä. Jotain hauskaa hapatettua siitä pitäisi tulla, sen näen huomenna. Ilmoille heitettiin kyllä jo lausahdus: "Vesku, mikä pentele tuolla kaapissa taas kerran muhii". No muhii muhii...Taka a chance on me, darl.

Jos haluaa päästä vielä helpommalla, niin ehdotan siirtymistä takaisin 80-luvun alun ala-asteelle. Silloin tämä salaatti ei ehkä herättänyt minussa vastustamatonta mielihyvää, nyt voisin syödä sitä viikottain:



Valkokaali-puolukkasalaatti

pilkottua valkokaalia
puolakkahilloa

Sekoita ainekset.

2 kommenttia:

  1. puolukkahillo vielä menee tuossa, mutta on jäänyt trauma kun meillä koulussa sekaan laitettiin jäisiä puolukoita jotka olivat varmasti terveellisiä mutta ah niin kitkeriä.

    VastaaPoista