Eggxactly!

Marenkipohjan jälkeen sain kyselyn, mihin voisi käyttää ylimääräiset keltuaiset. Koska asiaa on kyselty aiemminkin, heitetäänpä mietiskely aluille.

Yleisintä on varmasti heittää keltuaiset roskiin. Sitä itsekin harrastan aika ajoin. En kuulu varsinaisesti mihinkään seuraan, mutta silti se on harrastukseni. Vaan on se hieman keljua, kun muutamalla keltuaisella voisin pitää pienen sudanilaiskylän hengissä monta päivää. Ruoan heittäminen pois onkin aina väärin. Paheksun. Mutta mikä paheksuttavinta, paheksun enemmänkin sitä, kun valmista ruokaa heitetään pois. Siis ei siinä mitään pahaa ole, jos joku muutaman keltuaisen laittaa haisemaan. Mutta jätähän lautaselle ruokaa, niin täältä tulee huutia.
Minäkö sudanilaismoralisti?!

Jos ei jaksa tehdä ruokaa, jonka voisi heittää pois, niin keltuaiset voi kuin voikin pakastaa. Ehkä. Joskus kuulin juttua, että kannattaa kaataa vähän vettä joukkoon, niin pakastuvat paremmin. Eritysesti pakastamisesta enemmän tietäviä kehotetaan ilmoittautumaan kommenttikäytävällä tai Sudanin pakastinliikkeissä. Tähän neuvoon kannattaa suhtautua jäätävästi.

Mutta takaisin niihin ruokiin. Kuten Ylinaalikin tietää, meikäläinen pitää kastikkeista. Ja mikäpä voisikaan olla niissä monikäyttöisempää kuin keltuaiset. Niin maultaan kuin käytöltään. Keltuainenhan on mahtava suurustaja: sitä pitää vaan osata käyttää oikein. Suoraan kiehuvaan kastikkeeseen sitä ei kannata pläjäyttää, tai tulee kokkelia. Keltuainen sekoitetaan ensin pieneen määrään kastia ja sitten rauhassa loppuun ainekseen. Eikä enää anneta kiehua. Mahtavaa. Kastikkeista toinen aivoautputtina ulostuva asia on majoneesi. Mikä mukavampaa kuin pyöräyttää äkkiä majoneesi tai vaikka jatkaa sitä aioliksi. Tai maustaa se rakuunalla ja lorauksella chiliketsuppia. Ei pidä tietenkään unohtaa kuningasta eli sabayonia tai zabaglionea, kuka mitenkin kaveriaan kutsuu. Kunnon jälkkäri on aina kunnon salkkari.

Meinasin unohtaa hollandaisen, kun ei ole edes parsa-aika. Sudanissa.

Ahaa ja vielä lemon curd. Se on niin kattomaisen hyvää, että meinaa viimeisetkin reiättömät sukkani lähteä pyörimään hyrräksi Kassisen lippalakkkiin. Joutuisin ostamaan uudet sukat. Sudanissa ei muuten varmaan käytetä yhtä yleisesti sukkia kuin Suomessa.

Mitäs vielä? No vaikka leipään. Nyt kun on jäänyt jämät munista, niin jätetään vielä jämät perunamuusista. Lisätään vähän jauhoja, oliiviöljyä ja laitetaan mukaan ihania yrttejä ja humpsautetaan pieniksi leipäsiksi. Päälle lisätään vielä kirsikkatomaattiviipaleita ja oliiveja. Ja näin valmistui peruna-wanna-be-fogazzza-rieska. Perunoista kun oli puhetta, niin keltuaisia voi käyttää myös duchesseperunoihin. Hassuja kuin Hassu the clown.

Ja sitten tietysti Sudanin lahja suomalaisille: paistettu riisi/nuudelit. On kyllä ikuisuus, kun näitä olen tehnyt, mutta maistuu tässäkin suussa. Ja joka ei ole maistanut, niin riisit pannulle, keltuaiset sekaan ja mielikuvituskipa päähän. Suolaisesta osastosta on vaikea mennä dissaamaan pasta carbonarea. On se vaan niin hornyn hyvää pikaruokaa: valmista 13 minuutissa rips raps.

Taidankin jo lopettaa miettimisen, koska päätä painaa (se on niin iso) ja silmiä siristää. Paitsi että jäätelöön ja vanukkaisiin keltuaiset toki menevät myös.

Kaiken tämän munailun kunniaksi meillä valmistui tänään iltapalaksi sudanilaisia varhaispotui ja muna-valkokastiketta. Ei kannata ehkä liikaa arvailla, mistä jälkimmäinen syntyi. Hyvää pääsiäistä silti itse kullekin.

Kyllä, olen juuri katsonut ohjelman Sudanista. Ei, perunoita ei todellakaan kuorita.