Joku ei voi elää ilman uintia, tervapääskyjä, Reginaa, humalaa, kaalimatoa tai Soinin wanhanajan päiviä. Kunpa olisikin niin helppoa: tänään jäin pohtimaan, voiko olla elämää sellerin jälkeen. Mitä tekisin, jos kaikki maailman sellerit vaan yhtäkkiä katoaisivat? Hajoaisin varmaan tuhansiksi palasiksi ja repisin jälleen kerran partani. Olen bloggauksissani repinyt sen jo niin usein, että mahtanette luulla minulla olleen alun alkaen aikamoinen karvapörhelö. Siis jo syntyessäni. Mutta ei se pidä paikkaansa.
Joidenkin mielestä sellerin syömiseen kuluu enemmän energiaa, kuin mitä siitä itsestään saa. Niin järkyttävä sen maku on. Totuus kuitenkin on, että kukaan ei voi elää vetämättä selleriä.
Puhun tässä nyt oikeastaan juuriselleristä vaikka vähintään yhtä hyvää on varsivastaava. Myönnän kyllä, että sellerin maku on monijakoinen ja ehkä aika hankalakin. Se on jotenkin niin aromikkaan rahvas mutta samalla kuitenkin mielettömän hienostunut, elegantti. Jos sellerin mausta ei pidä, voi sitä kuitenkin yrittää lähestyä pettämättömällä kikalla: on syömättä ensin pari päivää, niin jo alkaa maistua. Näin voi opetella syömään myös napanöyhtää. Cibi condimentum fames est - nälkä maustaa ruoan :D
Tein tänään juurisellerikeittoa, josta tuli aika metkan makuista. Keitto on selkeä alkukeitto, pieni kulinaarinen maistelupala. Yrttipatongin kanssa oikein toimiva kokonaisuus. Sain jopa huvilamme toisenkin karvapörhelön maistamaan keittoa, tosin aika pitkin hampain. Hän kun kuuluu tuohon kummalliseen sellerivihaajistoon. Kommentti oli ihan positiivinen: "No ei tää pahaakaan oo."
Hienostuneesti hapan, mutta erittäin
silkkinen selleri(alku)keitto
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
600-700 g juuriselleriä
5 dl vettä
2 dl valkoviiniä
1 kanaliemikuutio
3/4 dl creme fraichea
1 dl gogreenin kaurakermaa (MiniMat) 6%
1/3 pakettia aurajuustoa
½ rkl juoksevaa hunajaa
pippuria
(suolaa)
50 g voita
timjamia
Pilko sipuli ja valkosipuli ja freesaa niitä hetki öljyssä. Lisää vesi, valkoviini, kuoritut ja paloitellut juurisellerit ja kanaliemikuutio. Keitä sellerit kypsiksi. Poraa sauvasekottimella erittäin sileäksi. Lisää creme fraiche, kaurakerma, murustettu aurajuusto, hunaja, rouhaus pippuria ja voi. Poraa jälleen. Lisää suolaa, jos kaipaat. Revi joukkoon vielä kunnon puska timjamia.
Tarjoa yrttipatongin kanssa. Sen ohje tulee ehkä seuraavaksi, jos vielä jaksan tänne joskus jotain kirjoittaa. Höhöhööö, ay caramba!
Joidenkin mielestä sellerin syömiseen kuluu enemmän energiaa, kuin mitä siitä itsestään saa. Niin järkyttävä sen maku on. Totuus kuitenkin on, että kukaan ei voi elää vetämättä selleriä.
Puhun tässä nyt oikeastaan juuriselleristä vaikka vähintään yhtä hyvää on varsivastaava. Myönnän kyllä, että sellerin maku on monijakoinen ja ehkä aika hankalakin. Se on jotenkin niin aromikkaan rahvas mutta samalla kuitenkin mielettömän hienostunut, elegantti. Jos sellerin mausta ei pidä, voi sitä kuitenkin yrittää lähestyä pettämättömällä kikalla: on syömättä ensin pari päivää, niin jo alkaa maistua. Näin voi opetella syömään myös napanöyhtää. Cibi condimentum fames est - nälkä maustaa ruoan :D
Tein tänään juurisellerikeittoa, josta tuli aika metkan makuista. Keitto on selkeä alkukeitto, pieni kulinaarinen maistelupala. Yrttipatongin kanssa oikein toimiva kokonaisuus. Sain jopa huvilamme toisenkin karvapörhelön maistamaan keittoa, tosin aika pitkin hampain. Hän kun kuuluu tuohon kummalliseen sellerivihaajistoon. Kommentti oli ihan positiivinen: "No ei tää pahaakaan oo."
Hienostuneesti hapan, mutta erittäin
silkkinen selleri(alku)keitto
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
600-700 g juuriselleriä
5 dl vettä
2 dl valkoviiniä
1 kanaliemikuutio
3/4 dl creme fraichea
1 dl gogreenin kaurakermaa (MiniMat) 6%
1/3 pakettia aurajuustoa
½ rkl juoksevaa hunajaa
pippuria
(suolaa)
50 g voita
timjamia
Pilko sipuli ja valkosipuli ja freesaa niitä hetki öljyssä. Lisää vesi, valkoviini, kuoritut ja paloitellut juurisellerit ja kanaliemikuutio. Keitä sellerit kypsiksi. Poraa sauvasekottimella erittäin sileäksi. Lisää creme fraiche, kaurakerma, murustettu aurajuusto, hunaja, rouhaus pippuria ja voi. Poraa jälleen. Lisää suolaa, jos kaipaat. Revi joukkoon vielä kunnon puska timjamia.
Tarjoa yrttipatongin kanssa. Sen ohje tulee ehkä seuraavaksi, jos vielä jaksan tänne joskus jotain kirjoittaa. Höhöhööö, ay caramba!
Ai ögrii - juurisellerin suhteen, mutta en miekään varsiselleriä mielelläni syö. Bloody Maryn sekoitteluun se sopii.
VastaaPoistaJuuriselleriä on kuttumainen viljellä, pitää uskaltaa antaa sen olla maassa mahdollisimman pitkään syksyllä. Suorastaan lumen tuloon, että se kasvaa mahdollisimman suureksi.
Onpa muuten kaunis kuva; jotenkin herkullinen suorastaan. Pakko olla keitonkin ehkä herkkua, vaikkei sellerin maku niitä houkuttelevimpia olekaan...
VastaaPoistaSatujatar, ai ögrii bloody maryn suhteen :D Viljelystä en kyllä tiedä sitten terttiäkään, mutta on hyvä, kun jotkut tietää.
VastaaPoistaArja: Kiit. Aahaa... sellerivihaaja?
Juurisellerissä on hieno maku. Sen sijaan varsisellerin ystäväksi en voi minäkään ilmoittautua, vaikka pienten varsisellerien lehdet ovatkin hyviä!
VastaaPoistaEi suinkaan! Ei vihaaja, vaan kuuluu luokituksissani samaan pakettiin valkopippurin kanssa; ilmankin tulisi vallan mainiosti toimeen. Varsinkin kun niitä käytetään usein "väärin" ja pilataan koko ruoka.... Ei tuossa sun sopassa kyllä selleri varmaan paljon maistu muiden makujen yli?
VastaaPoistaKauhia! Pakko tulla nostamaan metakka VARSIsellerin puolesta ettei jää rassu ihan yksin. Minä tykkään molemmista, suur on sydän. :-)
VastaaPoistaSammakko, varsiselleristä saa muuten kivoja suupaloja täyttelemällä niitä kaikella hauskalla. esim. tuorejuustolla johon on sekoittanut suolapähkinöitä.
VastaaPoistaArja, sellerin maku on sen verran voimakas, että kyllä maku tulee oikein mukavasti vielä läpi. Eihän sitä nyt hyvää makua kehtaa peittää.
MP, onhan täällä joku sellerirakastajakin. Pelästyin jo olevani ihan yksin!