Cityshoppari

19.7. -------------

Musiikkilautasella tämä ja tämä.

------------------

Helsingissä tepastelu ja tapastelu venyikin muutaman päivän ennakoitua pidemmäksi, kun mieli ei malttanut poistua Kolmannelta linjalta. Oivan portsari ei tosin saanut tällä kertaa lanttia, vaikka siellä piipahdinkin. Mutta ei kyllä ollut portsariakaan, liekö saanut Frediltä niin hyvät lantit aikoinaan. Helsinki on kyllä hieman kumma paikka, sillä siellä lokitkin ovat kajahtaneita. Korkeasaaressa paikallinen tiutaulokki oli niin kuutamolla, että luuli itseään flamingoksi. Herra seisoskeli lintupesueessa ihan muina lokkeina yhdellä jalalla kuin paraskin vaaleanpunasulkainen. No olihan siellä muitakin kivoja pörröisiä.

Sitten ravintoon. Pari pientä säästövinkkiä Helsinkiin matkaaville tai miksei myös siellä jo asuville: Cityshoppari-kortti kannattaa hommata. Monet ravintolat tarjoavat buffapöytiä kaksi yhden hinnalla ja a la carte-listaakin pääsee muutamassa paikassa sohimaan.

No mihinkä sitten päädyin cityshoppaamaan? Ensimmäinen sohaisemani lounasbuffa oli La Famigliassa, joka oli ihan semijees. Noutopöydästä sai herkullisesti marinoitujen vihannesten ja salaatin lisäksi pastaa ja kahta eri kastiketta. Tomaattikastikkeeseen tehty hieman yllättävä lohikastike oli ihan okei, kermainen kantarelli-sipulipastakastikekin menetteli. Ei mitään jäätävän hyvää, muttei voi paljon haukkuakaan. Pippuria oli tosin kokki viskannut kumpaankin soosiin jäyhän järisyttävästi, joten miinus siitä. Paikka oli siisti, eikä hintaakaan voi oikein haukkua: 8,60 kahdelta shoppari-kortilla.

Toinen maistamani lounasbuffa tyyliin kaksi yhden hinnalla oli Cafe Lasipalatsissa. Tyydyin syömään vain keitto- ja salaattibuffan, sillä jauhelikastike ei nyt oikein jaksanut iskeä. Olisi siinä ollut myös jotain vuohenjuusto-pastapaistostakin, mutta siitä olisi luultavasti tullut pahan laatuinen ähky; en ollut valmis ottamaan riskiä, varsinkin kun lihani on hallitsemattoman heikko vuohenjuuston ollessa maisemissa. Keittona tarjottiin bataatti-tuorejuustokeittoa, joka oli aika herseestä. Bataatin makeus hyppäsi silmilleni kuin raivotautinen kenguru kiima-aikana ja se ei ole ennenkään ollut kovin mukava kokemus. Bataattikeitto toki saakin olla makeaa, mutta jollain makeutta saisi vähän tasoittaa. Söin silti keiton loppuun asti kiltisti kuin skotin hame, joten voit äiti olla ihan ylpeä antamastasi kasvatuksesta. Salaatit oli oikein herkullisia ja kastikkeetkin jees. Hinta kahdelta 8 egeä, joten ei taaskaan paha.

A la cartea maistelin Marco Polossa säästöpankinrannassa Kallion laitamilla, jälleen siis kaksi yhden hinnalla. Paikka oli oikein miellyttävä, tuota paikkaa voisin jopa suositella. Söin kevyesti savustettua siikaa, jokiraputerriiniä, rucola-tomaattisalaattia ja sahrami-voikastiketta. Siika oli sopivan kypsää, terriini ihan jees, rucola antoi hieman potkua annokseen, sahramikastikkeelta olisin odottanut vähän enemmän. Mutta oikein maistuva annos. Kielenkääntäjätär söi chorizolla täytettyä kananrintaa ja vuohenjuustorisottoa. Aika basic-annos, mutta kuulemma ihan maistuva. Parempaakin vuohenjuustorisottoa oli kuulemma saanut, tiedä sitten kenen tekemänä.



Ruoholahdessa kävin Rinsun innoittamana katsastamassa Tang Dynastyn. Cityshopparilla kahdesta pääruoka-annoksesta halvemman sai ilmaiseksi. Tunnelmassa ja ruoassa ei ollut mitään vikaa, päinvastoin isot pisteet niistä. Ilman korttia paikka olisi kuitenkin ollut turhan kallis tuon tyylin paikaksi, aasialaista kun on tottunut saamaan aika halvalla. Lisäväriä paikkaan toi pari särkeä, 17 karppia ja yksi tummaleväpleko, jotka uiskentelivat ankkalammessa oviaukolla. Hinta 15,50 kahdelta.

Vatsalaukkuruoan lisäksi limbinen aivokuoreni kaipaa myös hengenravintoa. Siis se toinen säästövinkki: Helsinkihän on täynnä kiinnostavia näyttelyitä ja museoita. Eihän niihin paljon maksa sisään, mutta toisaalta on turha uhrata oravannahkojaan, kun ilmaiseksikin voi päästä. Moniin museoihin pääseekin hymyilemällä aina jonain tiettynä päivänä johonkin tiettyyn kellonaikaan, yleensä 17-20. Joihinkin pääsee ihan aina ilmaiseksi kuten Päivälehden museoon, jossa voi hurjastella metrosimulaattorilla. Kupinsa hullakin.

Sederholmin talossa menee tällä hetkellä näyttely Rikospaikka Helsinki. Pakko suositella, sillä vaikka jo kuvatkin ovat hienoja, niin kuvatekstit varsinkin ovat tutustumisen arvoisia. Hauskan ironisesti ja elävästi nimittäin kirjoitettuja, ikään kuin olisi itse joutunut ajan virrassa tapahtumapaikalle. Tuohonkin näyttelyyn pääsi siis maksutta.

Kiasman ja Kulttuurien museon kävin myös katsastamassa. Kiasmaan vapaa pääsy perjantaisin 17-20 ja Kulttuurien museoon torstaisin 17-20. Ensimmäinen meni vähän ohi, kun olin vielä sen verran poikki Korkeasaaren apinoiden naurattamisesta, mutta Kulttuurien museo oli kyllä varsin kiinnostava. Erityisesti yläkerran näyttely Korealainen koti vetosi allekirjoittaneen sielunmaisemaan. Vaikka lattialla syöminen onkin mielestäni turhan vaivalloista.