Peston sanotaan olevan vanhin oliiviöljypohjainen kastike. En ota kantaa, aika tiukka väite kuitenkin. Väinämöisenkin epäillään olevan kotoisin Liperistä, joka kyllä kaikessa emäpitäjämäisyydessään onkin aikas alkulimainen paikka.
Nykyisin pesto (genovalainen) valmistetaan basilikasta, oliiviöljystä, pinjansiemenistä, parmesaanista, suolasta ja valkosipulista. Alkuperäinen pesto ei sisältänyt lainkaan basilikaa. Kaupallisessa versiossa pinjansiemenet on saatettu korvata munuaispuun pähkinöillä. Puu, jossa kasvaa munuaisia, ah mitä himosuiden herkkua. Sanoisin jopa gourmet. No kyseessähän on tuttavallisemmin cashew-pähkinä.
Jos valmistan itse pestoa, teen sen morttelissa. Muut käyttäköön blenderiä, sauvasekoitinta, tehosekoitinta, kynsiviilaa tai vaikka katuporaa, ihan sama. Mortteli on se ainoa oikea. Ja sen kanssa toimii tietysti pyörivällä liikkeellä possumaisen pehmeästi flirttaileva survin. Survimella basilikan aromit pääsevät omnipotentteihin oikeuksiinsa, kun taas blenderissä lehtisuonet runnoutuvat epämääräiseen muotoon väkivaltaisten, nopeudesta kuumenneiden, metalliterien karusellissä.
Peston valmistukseen on tietysti 999 eri tapaa ja jokaisen berlusconin tapa on se ainoa oikea. Kuten minunkin kuinkas muuten.
Pesto Genovese
1 ruukku basilikaa
10 g pinjansiemeniä
½ valkosipulinkynsi
25 g raastettua parmesaania
1½ dl oliiviöljyä
Pese basilikan lehdet ja valuta kuiviksi talouspaperin päällä. Laita mortteliin pinjansiemenet ja valkosipuli ja hiero survimella. Lisää hetken päästä ripaus suolaa ja osa basilikan lehdistä. Hiero pehmeästi tanssahtelevalla pyörivällä liikkeellä. Lisää loput basilikat ja jatka tanssahtelua. Kun ainesosat ovat muodostaneet tahnan, lisää parmesaani ja sekoita. Lisää öljy.
Pesto on loistavaa pastan kastikkeena, kalan kuorrutuksena majoneesin kanssa, mausteena, leivän päällä ja vaikka missä. Siitä saa tehtyä kivoja pikku suolapaloja, jotka maistuvat varsin mukavilta vaikka oluen kanssa.
Suolaiset pestorullat
voitaikinaa
pestoa
aurajuustoa
Kauli voitaikina ohueksi. Levitä päälle pestoa ja aurajuustomurua. Kääri rullalle ja leikkaa annospaloiksi. Paista uunissa kauniin ruskeiksi. Tai oikeastaan niistä tulee ruskeanvihreitä :) Kuvassa vasemmalla olevat rullat on täytetty tulisesti maustetulla jauhelihalla ja jalapenolla.
Jos valmistan itse pestoa, teen sen morttelissa. Muut käyttäköön blenderiä, sauvasekoitinta, tehosekoitinta, kynsiviilaa tai vaikka katuporaa, ihan sama. Mortteli on se ainoa oikea. Ja sen kanssa toimii tietysti pyörivällä liikkeellä possumaisen pehmeästi flirttaileva survin. Survimella basilikan aromit pääsevät omnipotentteihin oikeuksiinsa, kun taas blenderissä lehtisuonet runnoutuvat epämääräiseen muotoon väkivaltaisten, nopeudesta kuumenneiden, metalliterien karusellissä.
Peston valmistukseen on tietysti 999 eri tapaa ja jokaisen berlusconin tapa on se ainoa oikea. Kuten minunkin kuinkas muuten.
Pesto Genovese
1 ruukku basilikaa
10 g pinjansiemeniä
½ valkosipulinkynsi
25 g raastettua parmesaania
1½ dl oliiviöljyä
Pese basilikan lehdet ja valuta kuiviksi talouspaperin päällä. Laita mortteliin pinjansiemenet ja valkosipuli ja hiero survimella. Lisää hetken päästä ripaus suolaa ja osa basilikan lehdistä. Hiero pehmeästi tanssahtelevalla pyörivällä liikkeellä. Lisää loput basilikat ja jatka tanssahtelua. Kun ainesosat ovat muodostaneet tahnan, lisää parmesaani ja sekoita. Lisää öljy.
Pesto on loistavaa pastan kastikkeena, kalan kuorrutuksena majoneesin kanssa, mausteena, leivän päällä ja vaikka missä. Siitä saa tehtyä kivoja pikku suolapaloja, jotka maistuvat varsin mukavilta vaikka oluen kanssa.
Suolaiset pestorullat
voitaikinaa
pestoa
aurajuustoa
Kauli voitaikina ohueksi. Levitä päälle pestoa ja aurajuustomurua. Kääri rullalle ja leikkaa annospaloiksi. Paista uunissa kauniin ruskeiksi. Tai oikeastaan niistä tulee ruskeanvihreitä :) Kuvassa vasemmalla olevat rullat on täytetty tulisesti maustetulla jauhelihalla ja jalapenolla.
äinämöisenkin epäillään olevan kotoisin Liperistä, joka kyllä kaikessa emäpitäjämäisyydessään onkin aikas alkulimainen paikka.
VastaaPoistaAlkulimaisuus on kyllä aika mielenkiintoinen termi kuvaamaan kyseisen paikan vaikuttavuutta :D
Niin, ja pesto on kyllä hyvää.
No sehän tarkoittaa arkeologisesti arvokasta esihistoriallista kohdetta :)
VastaaPoistaOikein oikein hyvä idea cocktail-herkuiksi.
VastaaPoistaLiperillä on kunniakas historia. Kangasala on nokkava nousukas. Limainen paikka on se.
VastaaPoistaNäin olisi Väinämöinen kommentoinut. Ja toivonut Suur-Liperille voittoa tulevissa tuoksinoissa. Suohon olisi Kangasala laulettu.
Pesto maistuu kyllä Kirjeenvaihtajallekin. Ostin justiin purkin pestoa. Kun ei nyt ite jaksa väsäillä. Mutta jonnekin katosi vain se. Mystistä.
VastaaPoistaSinut on haastettu! Anna hyvän kiertää ja selvitä ihmeessä rypälepersoonasi ;-)
VastaaPoistaKuinka kauan itse valmistettu pesto säilyy?
VastaaPoista