Nimi: Villivihannekset: Terveyttä pihoilta, niityiltä ja metsistä
Kirjailija: Sinikka Piippo
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy
Kieli: Suomi
Sivumäärä: 280
Asu: Kovakantinen kirja
Julkaisuvuosi: 2016
ISBN: 978-952-312-278-9
Luonto tarjoaa rajoittamattoman aarreaitan kaikille villivihanneksista kiinnostuneille. Vaikka hortoilu onkin tällä hetkellä suosittua ja jopa muodikasta, on käsittämätöntä, kuinka vähän luonnon villivihannespöytää siltikään hyödynnetään. Itse olen hurahtanut hiljalleen ja alan jo tunnistaa mukavan määrän ravinnoksi kelpaavaa villikasvillisuutta. Kuinka mukavaa onkaan unohtaa parsakaali ja korvata se joka paikasta löytyvällä ukonpalolla. Vielä mukavampaa on valmistaa siitä vaikka piirakka ja yhä mukavammaksi menee, kun syökin sen. Tai kuinka kivaa vaihtelua saa salaatteihin silppuamalla sekaan vaikka koivunlehtiä, apilaa ja siankärsämöä. Tai vuohenputkea. Tai litulaukkaa, piharatamoa ja ketunleipää. Eikä tietysti kannata unohtaa terveysvaikutuksia.
Mutta tarkka pitää olla. Mitään, mitä et tunnnista, ei pidä sinun syömän. Kuinka agricolamaista.
Sinikka Piipon teos on siinä mielessä ainutlaatuinen, että ainakaan minä en ole vielä lukenut vastaavalla yksityiskohtaisuudella kirjoitettua opusta villivihanneksista. Kirjassa keskitytään nimenomaan niihin villivihanneksiin, joiden sisältämistä aineista on tutkimuskohtaista tietoa.
Jokainen esitelty kasvi käsitellään samanlailla: ensin pieni alustus (levinneisyys, ominaisuudet, yleiskäyttö), sitten mietitään ruoka- ja juomakäyttöä ja lopuksi rohdoksellista puolta. Jos on tarvetta, Piippo muistaa vielä mainita muutaman kasviin liittyvän varoituksen sanan. Kuten että mesiangervo saattaa liikaa nautittuna aiheuttaa huimausta, eikä muutenkaan sovi munuaisvaivaisille. Tai että huolimatta pihatähtimön laihduttavista vaikutuksista sen runsasta napostelua kannattaa vältellä, sillä kasvissa oleva saponiini saattaa huonolla tuurilla aiheuttaa jopa halvauksen. Toisaalta saponiinit saattavat myös estää syöpäsolujen jakautumista ja lisätä immuunisolujen määrää ruuansulatuskanavassa. Näiden lisäksi jokaiseen esiteltyyn villivihannekseen on laatikoitu hyvinkin yksityiskohtainen luettelo kasvin ainesosista.
Hieno kirja monella tapaa. Jostain syystä olen löytänyt itseni monena iltana sohvalta kyseinen opus kädessäni ja Salkkarit silmissäni. Kirjassa on myös muutama resepti, mutta tämä on sivujuonne. Eli senkin kannalta Piipon kirjaa pystyy hyvin lukemaan illalla ilman ruuallisiin mielitekoihin yllyttäviä impulsseja. Tai no, siinä ja siinä, itselläni lähtee helposti moottoripolkupyörä vyörymään, mutta ei sitä Piipon viaksi voi laittaa.
Mitä itse kirjoittajaan tulee, todettakoon, että FT Piippo on kasvitieteen professori Helsingin yliopistossa ja kirjoittanut ison määrän tieteellisiä ja populaareja julkaisuja. Suosittelen tutustumaan juuri tähän julkaisuun.
Kirjoitus on tehty yhteistyössä kustantajan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti