Yö saariston on, sumutorven alla unohtumaton

Baltic Princess seilailee iltalähdöllä Tukholmaa kohti ja lähtee Turun satamasta 20.15. Jos minulta kysytään niin hieman myöhään, jos tarkoituksena on syödä buffassa runsaahkot sapuskat ja säästyä yöllisiltä vatsanväänteiltä. Onneksi ylensyönnin jälkeen voi kölliä deluxe-hytin parisängyssä, joka on muuten jotain ihan muuta kuin bonnell - ja tämä hyvässä mielessä. Hyvän patjan lisäksi uneen auttoi myös minibaarin kuohuviinipainotteinen sisältö, joka kuului deluxe-hytin etuihin. Hytin sijainti oli mukava, suoraan yläkannella komentosillan alla ihan laivan keulassa, kuutamosillassa.

Päivällisbuffa oli juuri sellainen kuin odotinkin. Tai eipäs ollut, se oli hieman parempi. Kyseessä oli tiistailähtö, joten buffa ei ollut pystyyn ammuttu ja notkuvien pöytien seassa oli helppo navigoida ilman varsijousta ja heittotähtiä. Noutoalue oli jaettu osastoihin: vegetable market, antipasti, salad market, sushi, fish market, street food, warm dishes, dessert market. Erityisesti mieltä lämmittivät antipasti, sushi ja jälkkärit.


Kalaosastossakaan ei olisi ollut mitään valitettavaa, mutta kyllä nyt perhana aitoa mätiä pitäisi olla: tällä kertaa valittavana oli mustaa ja punaista merileväkaviaaria. Pöh. Lämmin ruoka on yleensä aika turha broiskuineen, makkaroineen, ylikypsine lohineen ja paahtojuureksineen, joten ei siitä sen enempää. Paitsi että oli täällä vähän enemmän yritystä, sillä streetfood-osastolta löytyi myös lämpimiä ruokia, tosin ilman nimilappuja, mistä iso miinus. Toinen miinus streetfoodille siitä, että pääsärpiminä olivat ajanhengenmukainen nyhtöpossu ja texmex-maustettu jauheliha muttei kasvissyöjälle pääruokaa. Aivan hyvin jauhelihan olisi voinut jättää pois ja laittaa tilalle vaikka yksinkertaisen chili sin carnen. En silti lähde moittimaan kasvisruokailijoiden huomiotta jättämisestä, sillä mukanani seilannut kala-vegeihminen kertoi olevansa erittäin tyytyväinen tarjontaan.

Sushipöytä oli ehdotonta plussaa. Jos jonkin parannusehdotuksen sinne heittäisin, niin itse pienentäisin makien kokoa. Tämä siksi, että nyt kun makit eivät ole tuoreeltaan tehtyjä, vaan ovat siis kylmiä (toisin kuin yleensä sushiravintoloissa), niin liian iso rulla kylmää riisiä yhdellä suupalalla vähentää muiden osien nautittavuutta. Mutta muuten hienoja makuja sushipöydässä. Jälkkäriosasto oli eepisen erinomainen: paljon pieniä maistiaisia, erityisen vaikutuksen teki pienet toscapiirakat ja sitruunatartaletit.

Pieni kommentti vielä pikkuihmisten huomioimisesta. Kattaushan oli aika hiljainen ja tähän varmasti laivalla osattiin varautua. En ymmärrä, miksi lastenpöydän pyöreä todella syvä ranskissammio oli tungettu ääriään myöten täyteen ranskiksia, minkä seurauksena kaikki olivat ihan lötköjä ja kuvottavia. Tiedän tämän, koska tietysti kävin myös lastenpöydässä. Kokit olisivat voineet paistaa hieman vähemmän ranskiksia ihan lähtökohtaisesti ja käydä sitten tarpeen vaatiessa niitä lisäämässä. Satuin vain katselemaan kahden lämpimällä puolella seisoskelevan kokin ihmettelyä, heillä taatusti olisi ollut aikaa tähän.

Ja toinen kommentti ruoka-aineallergikkojen huomioimisesta.  Vieressä istui vanha rouva, jolla joku tällainen vaiva oli. Oli ilo katsella, kuinka hänet huomioitiin ja koko ajan kävi kokki tuomassa erityisapetta ja varmistamassa, että kaikki oli hyvin.

Kun aamulla heräsin viiden jälkeen aamupalalle, mietin maailman nälkää ja proteiinin puutteesta aiheutuvaa pallovatsaa. Sitä minulla ei ollut, siis proteiinin puutetta, mutta samalla ymmärsin, miksi Jesse, Allah, Huitzilopochtli ja Makemake rankaisevat ylensyönnistä. Kala-vegetaristi luki ajatukseni ja kaivoi ruoskan laukustaan: yhdellä sivalluksella olin jälleen pelikunnossa ja valmis yhtymään noutopöytäpeijaisiin. Aamupala tarjoiltiin a la cartessa ja tämäkin oli hyttiin kuuluvia etuuksia. Ja vaikkei olisikaan, niin suosikaa nyt hyvät ihmiset tuota buffa-aamiaisen tilalla. Hinta ei ole kuin muutaman euron kalliimpi, mutta tarjottavat on ihan eri maasta. Kuten kuohari ehkä Ranskasta, mäti Norjasta ja kermavaahto Ruotsista. Tai ei hajuakaan, mutta suosittelen silti. Ja hyvät leivätkin oli.

Ammuttuani prinssi Danielia pilailujäätelöllä kahdesti, ensin kampaukseen ja sitten kulmakarvaan, pelastauduin Galaxylle, joka lähti 1930 Värtanista. Kuinka ollakaan meille oli varattu illallispaikka Bistro Alexista. Tutkailin myös laivan muiden ravintoloiden ruokalistoja, mutta totesin, että Alex is the new black. Alkuruuaksi basilikarisottoa, pääruuaksi ahventa, poletaa ja hummerikastiketta ja jälkkäriksi jälkkärinoutopöytä. Hyvät valinnat, basilikarisotossa oli hyvien makujen lisäksi juuri oikea konsistenssi, ahvenen kypsyys oli sopiva, hummerikastike oli täydellisen tuhtia, eikä jälkkäreitäkään voi moittia. Tarjoilijat pitivät hyvin huolta ja olivat käytettävissä mutta näkymättömiä - täydellistä siis. Näin hyvän aterian jälkeen oli aika masentavaa, että vaikka jälkkäriksi oli ottanut jälkiruokapöydän, niin kahvi ei kuitenkaan kuulunut siihen. Tällä joku pahoittaa helposti mielensä, kehottaisin miettimään, onko tässä mitään ideaa.

Jäin myös miettimään Bistro Alexin ruokalistaa, siitä nimittäin huomasi, että se olisi pitänyt jo vaihtaa. Syyskuun alkupuoli ja ruokalistalla oli mm. parsaa ja korvasieniä - väärä sesonki. Ja nyt kun kävin katsomossa ruokalistaa, niin se on näköjään juuri vaihdettu eli kaikki hyvin.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Päällimmäiseksi matkasta jäi mieleen, että safkapuoli oli erinomaista, palvelu pelasi, henkilökunta oli ammattitaitoista ja oikein avuliasta. Ja kivaakin oli. Paitsi että paluumatkalla kävi vähän huono tuuri ja mieletön sumu laittoi Stubbingin tööttäämään kahden minuutin välein sumutorvea.

Vaan on tuo saaristo kaunis, varsinkin näin syksyllä.

Matka tehtiin yhteistyössä Tallink Silja Oy:n kanssa.