Luin jostain, että hardcore-sienestäjät etsivät metsistä nyt sikurirouskua, selvä trendisieni siis. Idea on jotenkin kaukainen, sillä sikurirousku on ollut minulle tuttu niin kauan kuin muistan. Toki myönnän myös olevani ahkera metsässä mönkijä ja menen viimeistään elokuun puolivälissä sekaisin erilaisista itiöemistä tai pelkästään niiden näkemisestä. Jehnaa.
Yleensä olen keräillyt sikurirouskua suolasienten sekaan tai ihan pikaisesti pannulla paistettavaksi. Tätä voisi sanoa arvotavaran tuhlaukseksi ja sitä se tietysti onkin. Tällä kertaa keskityin sikureiden kuivattamiseen ja jauhamiseen, mielettömät aromit pystyy tuntemaan vieläkin parin päivän jälkeen.
Sikurirousku on helppo tunnistaa, muista rouskuista sen voi lähinnä sekoittaa pikkurouskuun tai kangasrouskuun, joista kumpikaan ei ole vaarallinen, kangasrousku tosin käsittelemättä erittäin voimakkaan makuinen. Sikurirouskusta tulee tosi reilusti valkoista maitiaisnestettä, lakki on punaruskea, heltat selkeästi ruskeammat kuin näköislajeillaan. Tunnistuksesta ei enempää, käy vaikka täällä vilkaisemassa.
Vaan ei savua ilman tulta, eikä tulta ilman currya. Miksi siis sikurirouskusta niin paljon tällä hetkellä puhutaan? Siinä vaiheessa, kun kuivatut sienet laittaa kutteriin jauhautumaan, alkaa tuoksun lävähtäessä ymmärtämään arvon. Miellyttävän pehmeä, hieman curryyn vivahtava, lakritsiin ja kaneliinkin jotenkin sekoittuva aromi, voi hyvää päivää. Olen kuullut, että jotkin käyttävät jauhetta voimistamaan kevyesti esimerkiksi sienikastikkeidensa makua. Natriumglutamaattia/umaamia? Jauhetta voi käyttää myös currykastikkeeseen, leipätaikinaan, munakkaaseen, murekkeeseen, piirakoihin, perunamuusiin, maksapihveihin ja lähes nyt mihin vaan kuviteltavissa olevaan ruokaan. Käytetäänpä sitä jopa lihaliemikuution korviikkeenakin, joten uskoisinpa, että yhdistämällä lipstikkaan saa tehtyä jo aika hienon soppaliemen.
Mitä itse kuivaamiseen tulee, niin se ei ole iso projekti. Itselläni huristi kuivuri reilu pari tuntia parvekkella ja homma paketissa. Kuivatut sienet myllyyn, jauhe maustepurkkeihin. 
Hei, tämä on hieno idea. Tulin sieniseuran sivujen kautta katsomaan ruokablogiasi. Hienoja ohjeita sinulla, tulen varmasti uudestaan.
VastaaPoistaSikurirouskujauhe on mainio idea :) Kokeilen seuraavaksi.
VastaaPoistaOletko muuten lukenut Saimi Hoyerin Sieniä ja ihmisiä-kirjan? Valloittava opus kertomuksineen, sienineen ja ohjeineen.
Paula, Sieniseuran sivuilla onkin käynyt aikas kuhina, kun on tällainen vuosi ollut. Tervetuloa uudestaan.
VastaaPoistaOmenaminttu, En ole lukenut, mutta olen kyllä kuullut, että Saimi on hurahtanut sieniin. Laitan to do -listalle.
Hyvä kun kävit vinkkaamassa, olisi mennyt ohi! Sikurirouskua on kyllä tullut nyt monelta suunnalta silmille - jotenkin huvittava ajatus, että sienissäkin on muoti-ilmiöitä, mutta siltä se tosiaan nyt näyttää. Ja Sieniä ja ihmisiä -kirja on munkin mielestä hurmaava. Ei mikään sieniopas, vaan viihdyttävä sienestysopus.
VastaaPoistaSikurit kuivumassa, mielenkiinnolla odottelen kokkailuun pääsemistä.
VastaaPoistaUmaamia löytyy sienimaailmasta myös suppiksesta. Ruskeasta kastikkeesta tulee ihan poskettoman hyvää kun siihen heittää suppista, toiminee varmaan sikurillakin?
Minkälaisella terällä sait silputtua sienet jauhoksi?
VastaaPoistaMinkälaisella terällä sait silputtua sienet jauhoksi?
VastaaPoistaEi mitää kummallista tarvi. Itelläni on tän tyylinen sauvasekoittimen päässä http://www.wilfa.fi/tuotteet/keittio/sauvasekoitin/sauvasekoitin-sm-1fp/
VastaaPoista