Ilmastonmuutos on ihan lehmästä

Viimeisin huippuilmastokokous meni ihan käteen - mitä siltä ihan tosissaan odotettiinkaan. Pakko vaan todeta, että tämän hetkiset poliittiset toimet ovat aivan riittämättömiä rajoittamaan päästöjä. Ihan vaan herättämään ajatuksia: ihmisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat lisääntyneet 40 prosenttia vuoden 1990 tasolta. Tuo taso oli Kioton sopimuksen vertailutaso.

Ja jossain jaksetaan vielä taistella siitä, onko ilmastonmuutos edes todellisuutta. Ihan miten vaan, lukaisin pikaisesti Turun Sanomien nettiversion vanhoja otsikoita:

• Ilmastonmuutos nostaa kalojen myrkkypitoisuuksia
• Ilmastonmuutos tuhoaa jopa viidesosan eliöistä
• Mannerjää sulaa sisältä
• Pohjavedet vähissä
• Rikkaiden maiden tuettava köyhien maiden metsien suojelua
• Maatilatalouden osuus ravinnepäästöistä kasvanut

Tosiaan ihan miten vaan, todellisuutta tai ei, pyytäisin jokaista ainakin hetkeksi miettimään asioita. Vaikkei asioita tekisikään, on sekin jo hyvä alku, että asiat edes tiedostaa. Toki voidaan elää periaatteella Après nous le déluge - Meidän jälkeemme vedenpaisumus. Nyt ei kuitenkaan olla Madameja ja hävitä Rossbachin taistelua Fredrik Suurelle: kyseessä on aika paljon isommat panokset. Meidän on helppo mesoa täällä Suomessa, kun asiat eivät ole niin konkreettisia. Tälläkin hetkellä miljardit, siis ihan tosiaan miljardit, ihmiset kärsivät vesipulasta. Kerskakuluttaja meikäläisellä on tälläkin hetkellä lasi vettä edessäni, jota heittelen naamalleni aika ajoin pysyäkseni hereillä. Että näin.

Vaikka äärimmäiset sääilmiöt tulevatkin lisääntymään, kärsitään vesipulasta, sademetsät häviävät, päästörajoitusvaatimukset ovat naurettavia, jäätiköt sulavat ja mieletön osan maapallon eläinlajeista tulee tämän huonon skenaarion mukaan kuolemaan sukupuuttoon, liittyy tähän silti mahdollisuus.

Vielä on aikaa tehdä jotain ja tarvittava teknologia on jo olemassa.

Koska kyseessä on ruokablogi, katsotaan asiaa ruoan kannalta. Voin vaikka lyödä vasemman kivekseni vetoa, että hyvin moni suomalainen ei ole missään määrin tietoinen maatalouseläinten prosentuaalisesta rasituksesta kasvihuonepäästöille. Oikean kivekseni lyön vetoa siitä, että joku lukijani tietää tuon osuuden olevan kolmannes. Ja onhan se ihan hitosti. Pallini lienee turvassa?

Jenkkitutkimuksissa esitetään aina hienoja lukuja: jos jokainen amerikkalainen vaihtaisi yhden kana-aterian viikossa kasviksiin, olisi sillä hiilidioksidipäästöjen kannalta sama merkitys kuin ottamalla puoli miljoonaa autoa päiväksi pois liikenteestä. Kun otetaan kaikki punainen liha huomioon, saadaan vielä hienompi tulos: jos jokainen amerikkalainen söisi yhden lihattoman aterian viikossa, olisi sillä sama ympäristövaikutus kuin 5 miljoonan auton ottamisella liikenteestä.


Välihuomautus: kuvassa on sinänsä virheellinen teksti, että eihän lehmä mikään pahis ole vaan
ihminen, joka lehmää viljelee.



Tästä voidaankin lukea, että naudanlihan syöminen on kasvihuonepäästöjen kannalta vähintäänkin kuolemansynti. Liha aiheuttaakin kolmanneksen Suomen ekologisesta vyölaukusta, mutta myös muut eläinperäiset tuotteet kuluttavat suhteellisen megalomaanisesti. Tuotteiden ilmastollista hyvyyttä voidaan tarkastella elintarvikkeiden kokonaismateriaalitarpeen perusteella. Materiaalipanos kertoo, kuinka paljon elintarvikkeeseen käytetään materiaalia ennen kuluttajan ostopäätöstä. Huonoimmin vertailussa selviävät naudanliha, juusto, voi, sianliha, ympärivuotinen kurkku ja broilerin liha. Hyvin menee mm. oluella, omenalla ja perunalla.

Ruokapakkauksistakin käydään keskustelua. On kuitenkin todettu, että niiden osuus ruoan kokonaisympäristövaikutuksiin ei ole kovinkaan suuri. Hyvää karmaa saadaan ennemminkin suurien satsien valmistamisella, pakastamisella ja mikroaaltouunin käytöllä. Jossain on jopa väläytelty haittaveroa lihalle ja juustolle: se kuulostaa ehkä pikaisesti ajateltuna jo hieman liiottelulta. Vaan mikä on liiottelua, jos kyseessä on maapallon tulevaisuus. Silti, ennemminkin voisin lähteä Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan ajamaan kasvisruokapäivää päiväkoteihin, kouluihin, vankiloihin, työpaikoille, vanhainkoteihin ja sairaaloihin. Ei todellakaan pöllömpi idea, kun tietää, kuinka paljon sillä voitaisiin saada aikaan.

Itsearviointi. Syön punaista lihaa ja tunnen kehossani, että sitä on saatava aina joskus. Syön myös hyvin paljon kasviksia ja pidän viikossa taatusti vähintään pari lihatonta päivää. Koitan juoda viikottain reippaasti olutta pitääkseni materiaalipanokset tasapainossa. Ja ympärivuotisen pohjoisessa kasvatetun kurkun tasapainottajana toimii omena ja siitä mikrossa (lue: uunissa) valmistetut omenahyveet. Materiaalipanoksellinen lusifermaisuuteni kulminoituu juustoissa: olen todellinen bad ass, pahis, kaikkien huonopeppujen kuningas. Juusto on paheeni, se kirvoittaa sanani säiläämään, sylkirauhaseni erittämään, vatsani ajattelemaan. Ilman juustoa elämällä ei ole merkitystä eikä makuaistilla käyttöä. Yksi vastaava juttu tulee myös mieleen. Kierrätän parhaani mukaan ja kauppamatkani teen jalan. Vaikka kauppa onkin 50 metrin päässä, ei se muuta sitä tosiasiaa, että käyn silti jalan. Autoa en edes omista. En suosi luomua mutta lähiruokaa kylläkin. Olen pyrkinyt lisäämään mikroaaltouunin käyttöä, huonolla menestyksellä ainakin vielä. En valmista suuria määriä ruokia, vaikka joskus jotain meneekin pakkaseen. Hyvin harvoin ruokaa menee roskiin laitettavaksi.

Johan siinä olikin.