Leppoisa lisäke iänkaikkisen perunan tilalle. Lanseeraan tässä termin parsakaalimuhennettua, ihan vain siksi että olen luultavasti maailman ensimmäinen ihminen, joka kirjoittaa sanan ja siksi tietysti ainutlaatuinen yksilö. Jos sinä nyt sanot sen ääneen, olet todennäköisesti ensimmäisten kymmenien sen sanoneiden joukossa, ehkä jopa ensimmäinen. No niin: paaaarsakaaaalimuuheenneettuuuaa. Tiedän kyllä, että Muuli meni taas tähän, jos sattui paikalle.
Ja sitten eetvarttiin. Ihan vaan siksi, että tänään herätti ihmetystä, mistä tulee sanonta tehdä eetvarttia. Ja se jäi ihan häiritsemään. Ja arvatkaas mitä - en saanut sitä selville. Sen verran kävi ilmi, että sanontaa käytettiin jo 1930-luvulla, muttei ole tietoa, liittyikö se kenties johonkin Edward-nimiseen henkilöön. Yleensä vastaavat sanonnat tulevat muotiin vasta silloin, kun kyseinen nimi ei enää ole muodissa.
Oma veikkaukseni on, että sanonta liittyy Åbo Akademin entiseen rehtoriin, Edvard Westermarckiin ja hänen opetuslapsiinsa. Heillähän oli ei ollut tapana aivoilun jälkeen jäädä tekemään eetvarttia: "You know Fikus, I was making Edvard. -Oh, how explended, me to." Tajusin kyllä aukon teoriassani: miksi he puhuisivat englantia.
Parsakaalimuhennettu lanttu
(3 lisäkeannosta)
1 lanttu
voita
1½ dl kermaa
½ dl valkoviiniä
1 laakerinlehti
muutama parsakaalinnuppu
ripaus rakuunaa
ripaus muskottipähkinää
ripaus suolaa
Kuori lanto ja pilko se peukalonpään kokoisiksi kuutioiksi. Freesaa hetki pannulla, lisää kerma, valkoviini ja laakerinlehti. Anna muhentua pannulla niin kauan, ettei kermaa ole enää sanottavasti kastikkeeksi jäljellä ja lanttu on lähes kypsää. Lisää parsakaalinnuput ja muhistele muutama minuutti. Mausta rakuunalla, muskottipähkinällä ja suolalla. Poimi laakerinlehti.
Tarjoa vaikkapa bratwurstin ja oluen kanssa.
Ja sitten eetvarttiin. Ihan vaan siksi, että tänään herätti ihmetystä, mistä tulee sanonta tehdä eetvarttia. Ja se jäi ihan häiritsemään. Ja arvatkaas mitä - en saanut sitä selville. Sen verran kävi ilmi, että sanontaa käytettiin jo 1930-luvulla, muttei ole tietoa, liittyikö se kenties johonkin Edward-nimiseen henkilöön. Yleensä vastaavat sanonnat tulevat muotiin vasta silloin, kun kyseinen nimi ei enää ole muodissa.
Oma veikkaukseni on, että sanonta liittyy Åbo Akademin entiseen rehtoriin, Edvard Westermarckiin ja hänen opetuslapsiinsa. Heillähän oli ei ollut tapana aivoilun jälkeen jäädä tekemään eetvarttia: "You know Fikus, I was making Edvard. -Oh, how explended, me to." Tajusin kyllä aukon teoriassani: miksi he puhuisivat englantia.
Parsakaalimuhennettu lanttu
(3 lisäkeannosta)
1 lanttu
voita
1½ dl kermaa
½ dl valkoviiniä
1 laakerinlehti
muutama parsakaalinnuppu
ripaus rakuunaa
ripaus muskottipähkinää
ripaus suolaa
Kuori lanto ja pilko se peukalonpään kokoisiksi kuutioiksi. Freesaa hetki pannulla, lisää kerma, valkoviini ja laakerinlehti. Anna muhentua pannulla niin kauan, ettei kermaa ole enää sanottavasti kastikkeeksi jäljellä ja lanttu on lähes kypsää. Lisää parsakaalinnuput ja muhistele muutama minuutti. Mausta rakuunalla, muskottipähkinällä ja suolalla. Poimi laakerinlehti.
Tarjoa vaikkapa bratwurstin ja oluen kanssa.
Kai nyt teen mitä käsketään.
VastaaPoista:-D
Jes, hienoa Muulinen. Mulla onkin muutama loistava idea.
VastaaPoistaJäipä vaivaamaan....
VastaaPoistaOn sitä muutkin ihmetelly: http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx ja hakusanaksi eetvartti.
Terv.TiV
Eilen testattu, hyvää oli.
VastaaPoistaJuttusi vaivaavat ihmisiä vuosia niiden kirjoitushetken jälkeen. En sitten niin mitenkään tajunnut englanninkielistä vitsiä. Hetkeksi minulla oli teoria, että se olisi tuhma, ja ehkä onkin, mutta kun viikuna on fig eikä fag. Tai ehkä blogisi on suunnattu dysleksiaa minua paremmin hallitseville henkilöille.
VastaaPoistaEn vaivu epätoivoon. 70-luvun alussa kuulin ohimennen, kun minua 13 vuotta vanhempi isoveli yo-kirjoituksien kesken kertoi vitsin: Nykyään talitintitkään eivät sano ti-ti-tyy vaan di-di-tyy. (Ja meille sentään tuli Suomen Luonto, jossa oli mielenkiintoinen maapallo pissapotassa ja Niiskuneiti ja i-ha-na kuva järvestä, joka oli täysin lumpeenlehtien peittämä.) ...13 vuotta myöhemmin kertasin biologiaa yo-kirjoituksiin ja yhtäkkiä muistin, ymmärsin, naurahdin!
Jätetään hautumaan.
P.S. Voihan räkä. Luin läpi vitsin vielä kerran ennen napin painoa, ja nythän minä hemmetti ymmärsin, kiinnitin vain liikaa huomiota siihen fig fag -juttuun, kun vastaus olikin silmien edessä. Äh. Paetako paikalta, vai painaako nappia jul