Jäkäläpää natisee taas

Ei ole epäilystäkään siitä, mikä on ketsuppimarkkinoiden Rolls Royce. Myös Heinzin konepellissä voisi olla kumartuvaa keijukaista esittävä Spirit of Ecstasy -veistos: sitä tuo jalo hapanimeläkastike minulle edustaa.

Vaan mikä perkele maksaa taas? Tänä vuonna yhtiö viettää 240-vuotisjuhlaansa, eikä silti olla vieläkään pystytty kehittämään kunnollista truuttaa pullon päähän. Tuossa ajassa ihminen nousi joskus merestä, oppi kävelemään, keksi tulenteon, vessanpöntön ja postilaitoksen. Voitaisiin Heinzillakin vähän panostaa. Välillä pullosta ei tule mitään, sitten joutuu puristamaan vähän lujempaa, jolloin puolet sisällöstä lävähtää ruoalleni. Ei helvetti vaikka haintsi hyvää onkin, en haluaa nauttia sitä pääruokana. Perustuuko paskat pullonokat siihen, että ketsuppia kuluu paljon, jolloin pitää hankkia pikaisesti uusi pullo tilalle. Ei noin hyvän ketsupin tekijä voi olla maksimaalista voittoa keinoja kaihtamatta tavoitteleva yhtiö; uskon vakaasti Heinzin altruismiin, pyyteettömään ihmispoloisia ilostuttavaan ideologiaan.

Taas kerran ehdotan pienen napalmimäärän viskomista tuotekehitysosastolle ja varsinkin sinne pullonkorkkikehitysosastolle! Oikeastaanhan kyse on taantumasta, sillä on hyviäkin korkkeja nähty. Tämä tilitys koskee erityisesti pienempi purkkeja. Mutta ihan sama, paska mikä paska. En ehkä silti voi alkaa boikotoida, addiktius on suurempi suola. Tai sitten vaihdan täysin kehittelemääni bantsuppiin.