30.12.2007

Kreikkalaiset tarinat kertovat muusista

Nimimerkki Noora lähetti minulle sähköpostia ja kaipaili jotain uusia ideoita perunamuusiinsa. Ajattelinpa postata tämän kaikkien nähtäväksi, koska muutkin varmaan kaipailevat vaihtelua. Ruohon takanahan aita on aina vihreämpi, vai miten se menikään.

Vaikka perunamuusi onkin ihan sinällään jo herkkua, saa sitä ihan luvan kanssa joskus jalostaakin.

Ideariihen jälkeen tämä jäi pöydälle:

- yrttimuusi: sekoita perunamuusin joukkoon tuoreita yrttejä (basilikaa, persiljaa, salviaa, rakuunaa, kesäkynteliä...)
- bataatti-perunamuusi: kumpaakin yhtä paljon
- raejuustomuusi
- parmesaanimuusi
- peruna-palsternakkamuusi
- kukkakaalimuusi: enimmäkseen kukkakaalia, pari perunaa
- porkkanaraaste-perunamuusi
- rucola-sipuli-perunamuusi: rucola ja sipuli pieneksi hakattua
- vuohenjuustoperunamuusi
- valkokastike-perunamuusi: tee paksu valkokastike ja sekoita se muusiin
- pestomuusi
- punajuuri-perunamuusi: sotke muusiin muutama soseutettu etikkapunajuuri
- sienimuusi: mausta paistetuilla torvisienillä, keltavalmuskoilla, tateilla, häränkielillä...
- punakaalimuusi: punakaali keitetään perunoiden joukossa ja ajetaan siellä tasaiseksi
- pakasteherneitä
- välimerellinen muusi: mausteeksi oliiviöljyä, viipaloituja oliiveja, aurinkokuivattua tomaattia
- omenatarhurin muusi: perunoiden joukossa keitetään omena ja soseutetaan, syödään makkaran kanssa
- tryffeliöljy-perunamuusi
- taideopiskelijan muusi: sekoita muusiin papuja, linssejä ja kauramaitoa
- tahinimuusi: mausta muusi parilla ruokalusikallisella tahinia
- dijonmuusi
- nokkosmuusi
- runsaalla paprikajauheella maustettu muusi, jossa mukana soijarouhetta

Ja tätä possukeittiössä valmistettiin tänään:

Mama India -muusi

voita
1 tl juustokuminaa
1 rkl hasselpähkinämurskaa
1 rkl saksanpähkinämurskaa
½ rkl kuivattuja valkosipulilastuja
1 rkl mantelimurskaa
1 pss sulatettua pakastepinaattia
perunamuusia kolmelle


Sulata voi pannulla ja paista juustokuminaa siinä puoli minuuttia. Lisää pähkinät, valkosipulit ja mantelit ja pyöräytä niitä juustokuminavoissa hetki. Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Muusin voi tarjota vaikka inkiväärivoissa paistetun kanafileen kanssa.

28.12.2007

Voihan pyhä ayrshirelehmä!


Siellä se vaan puuhailee valtakunnassaaan: Polkkapossun äitimuori nimittäin on aikamoinen mestari kyökin(kin) puolella. Kaikkea rakas emä oli taas tehnyt aurinkotomaattisilleistä punajuuri-parsakaali-porkkanaterriinin kautta äyriäispateeseen. Pakko olla kiitollinen ja antaa mojova rutistus! Kyllä kokkipoika vaan on ylpeä äidistään. Ja isulista myös, oli kuulemma ollut reippaana keittiöapulaisena.

Vaikka kaikki oli maistuvaa, ylivoimainen suosikki oli kaikessa aatelisuudessaan valkosuklainen rahkakakku. Voihan pyhä ayrshirelehmä ja videoitu joikaavan suden kärsä, kyllähän se suli suuhun sillä sekunnilla, kun lusikka kieleen sattui! Emä kertoi hakeneensa ohjeeseen hieman inspiraatiota Yhteishyvästä, mutta hän se vaan on niin vaatimaton.


Chef Emän Valkosuklainen rahkakakku
mansikka-mustikkakiilteellä

Pohja:
200 g suklaakeksejä
80 g margariinia

Täyte:
4 liivatelehteä
200 g valkosuklaata
2 dl kermaa
2 tlk rahkaa
3/4 dl sokeria
2 tl vanilliinisokeria
puolikkaan sitruunan mehu

Kiille:
2½ dl mansikoita
1 dl mustikoita
2½ dl punaviinimarjamehua
4 liivatelehteä


Valmista pohja sekoittamalla margariini ja murustetut keksit. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele seos pohjalle. Laita jääkaappiin kovettumaan hetkeksi.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 10 minuutiksi. Sulata suklaa vesihauteessa ja vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita sulanut suklaa, kermavaahto, rahka ja sokerit. Sulata liivatelehdet kiehuvaan sitruunan mehuun, jäähdytä neste ja sotke muun massan joukkoon tasaisesti sekoittaen. Kaada massa irtopohjavuokaan keksipohjan päälle ja hyydytä kaapissa muutama tunti.

Laita kiilteen liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 10 minuutiksi. Asettele marjat hyytyneen kakun päälle. Ota tilkka mehua, lämmitä se kiehuvaksi ja sulata liivatelehdet siihen. Yhdistä liivatemehuseos loppuun mehuun ja kaada se marjojen päälle. Hyydytä taas kaapissa.

Jos kakku ei meinaa lähteä irti reunoista, voi sitä auttaa hieman leikkaamalla varovasti reunoja pitkin veitsellä.

27.12.2007

Jos et muuta keksi, kelpaisiko... Eno-Elmerin Bastogne-mollukat?

Alkuruokamusalautasella aivan mahtava Feist. Kappaleet löytyy tuolta sivupalkista.
------------------

En voi olla kehaisematta LU:n Bastogne-keksejä. Varsinaisesti en ole keksien ystävä, saati sitten palvontamenojen järjestäjä. Bastognen kanssa löysimme kuitenkin yhteiset soinnut nopeammin kuin Mozart A-mollin klaviatuuriltaan. Heräsinkin ihmettelemään, miksi Bastognet ovat niin hyviä: vehnäjauhoja, sokeria, siirappia, kananmunaa, kanelia, suolaa, vanilja-aromia. No kai noista aineista voi hyvääkin saada aikaan. Minä tuskin saisin, sillä olen aikamoinen poroisovarvas.

Mutta tiedättekös, noihin aineisiin jos lisäisi vähän tummaa suklaata ja kuivattuja karpaloita, niin miau, vuh, grii ja kabooom! Eno-Elmerikin heittäytyisi (t)Ransuksi. Messevän maistuvia pieniä makeispalleroisia. Nyt kun kaikilla on joulun jälkeen suklaata joka nurkassa, niin eihän niitä sellaisenaan jaksa syödä: sulattelemaan vaan. Ei tarvi olla täysin tummaa suklaata, voi hyvin käyttää vaikka jotain joulusta uupuneita väsyneitä konvehteja.


Eno-Elmerin Bastogne-mollukat

180 g Bastogne-keksejä
1 dl kuivattuja karpaloita
200 g tummaa suklaata


1. Murenna keksit - ei nyt ihan hienoksi, mutta sillai sopivasti hei.
2. Veistele karpalot pienemmiksi.
3. Sulata suklaa vesihauteessa.
4. Yhdistä ainekset.
5. Muovaile kahdella pikkulusikalla karamellivuokiin pikku namupalleroisia.
6. Laitaa jääkaappiin kovettumaan.

23.12.2007

Aika muhevaa!

Lallatilaa hehkuttelee blogissaan: "Kunpa voisin pakottaa teidät kaikki kokeilemaan tätä leipää, siis ehdottomasti parasta leipää maailmassa." On aika vaikea olla eri mieltä. Aivan käsittämättömän herkullista: maistuu ehkä jopa paremmalta kuin kuusi jaksoa Tinan keittiötä putkeen. Aika paljon luvattu, tiedän. Mutta silti, huh huh: tällä ohjeelle on pakko antaa 10 pistettä ja papukaijamerkki.

Tuloksena on kiihkeän kostea ja miellyttävän tiivis paketti, jota voi imuroida vaikka ihan sellaisenaan. Erittäin hyvältä päällä maistuu vaikka katkarapu- tai savuporomousse. Ei se pahaa ole kermaisen kantarellikeitonkaan kanssa. Jos haluaa jotain kikkailua leipätaikinaan, voi siihen heittää vaikka nyrkillisen puolukkasurvosta tai vaikka muutaman murskatun katajanmarjan. Mikäli haluaa päästä Elvikseksi, voi koittaa chiliä, suklaata ja suolapähkinöitä. Turussa ravintola Samppalinnan listalla on saaristolaisleipä-vuohenjuustokakkua siianmädillä. Uuh, aah, meinaa lähteä kimono päältä ja verkkosukkahousut jalasta, kun päästää mielikuvituksensa valloilleen. Ideavihossani komeilee saaristolaisleipää ja palsternakkakakkua, mutta annos on vielä työn alla. Eikä tietenkään valmistu koskaan.


Tätä leipää on muuten tehty jo useammassakin blogissa, mutta sehän ei haittaa mitään. Saaristolaisleipänkeliumia pitää levittää.


Saaristolaisleipä


1 l kirnupiimää
50 g hiivaa
3 dl siirappia
3,5 dl kauraleseitä
3,5 dl mämmi-ja leipämaltaita
3,5 dl ruisjauhoja
n. 1 l vehnäjauhoja
1 rkl suolaa


Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja liota hiiva joukkoon. Lisää siirappi ja yhteen sekoitetut kuivat aineet, sekoita hyvin, taikina jää melko löysäksi. Jaa taikina leipävuokiin ja anna kohota kaksi tuntia. Paista 160-asteessa n. 2 tuntia.

20.12.2007

Kansalliset kynttiläpäivät

Saanen toivottaa kaikki opettajat tervetulleiksi sivuilleni. Varmaan täällä joku on jo aikaisemmin käynytkin, sillä sormissani on selviä karttakepin jälkiä. Tai sitten käteni jäi uuniluukun väliin, molempi pahempi. Nyt osaan jo käyttäytyä, jos pienen pieniä jäyniä ei lasketa.

Tervetuliaistoivotukset siksi, että allekirjoittanut lähtee Opettaja-lehden palstakokiksi vuoden alusta. Voi siis olla, että joku eksyilee tännekin sitä kautta. Tämä blogi ei tietenkään katoa mihinkään. Lähden vaan sekoittamaan opettajien makumaailmaa erinäisillä kolanakeilla ja porkkana-kurkkuketsupeilla. Siitä tuleekin hauskaa, biliiw mii piipol!


Esimakua tulevasta saa Opettajan nettiversiosta. Ei, en oikeasti ole niin vakavamielinen, mitä kuvastani voisi päätellä. Todisteeksi ilomielistänauruhöhötysröhötysstä: höhöhöhöhööööö.

Ota kinkusta kii ja lähde possun kanssa leipomaan uaa

Lucky me, maan kuopsuttaminen kärsällä kuuluu possun perustarpeisiin. Olen selvinnyt tähän asti piileskelemällä lättiini kaivetussa kuopassa. Ei se helppoa ole ollut ja kärsänikin on kaivamisesta vielä hellänä. Katsokaas, joulu ei ole oikeastaan possuille mitään erityistä kulta-aikaa, jota omena suussa töpinöitäisiin porukalla jouluaterialla. Lähetin muuten Donaldsonin Julialle tulenkatkuista sähköpostia, kun on mennyt tekemään ohjekirjan, miten piileskelevä sika löydetään! Ei, en ole saanut vastausta.

Viimeksi postasin sellerikeiton reseptin ja menin höpöttämään, että laitan seuraavaksi tänne keiton kyytipojaksi sopivan yrttipatogin ohjeen. Yritän olla suoraselkäisesti saparoni mittainen sorkkaeliö, joten tässäpä tätä. Vaikka Tiville lupaamani sinappikastikkeen ohje onkin vielä tulematta. Mutta kuten huomaat Tiv, muistissa se on kyllä. Olenkos jollekin muullekin lupaillut jotain?


Yrttipatonki (alkukeiton seuraksi)

½ l vettä
1 rkl tummaa siirappia
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
1 pkt kuivahiivaa
n. 9 dl vehnäjauhoja

tuoretta basilikaa
tuoretta timjamia
leivontamargariinia


Sekoita veteen siirappi, suola ja oliiviöljy. Sekoita kuivahiiva desiin jauhoja ja lisää nesteeseen. Lapo jauhoja taikinaa samalla innokkaasti alustaen. Anna kohota liinan alla puoli tunti. Levitä jauhoja työtasolle ja jaa taikina kahteen osaan. Kaulitse taikina suorakaiteen muotoiseksi ja voitele sinne tänne hieman margariinia. Lisää timjamia ja basilikaa ympäriinsä ja kierrä rullalle jostain kulmasta vinottain alottaen. Leikkaa saksilla pieniä viiltoja päälle ja paista 225-asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä.

19.12.2007

Selleri pukeutuu Pradaan

Joku ei voi elää ilman uintia, tervapääskyjä, Reginaa, humalaa, kaalimatoa tai Soinin wanhanajan päiviä. Kunpa olisikin niin helppoa: tänään jäin pohtimaan, voiko olla elämää sellerin jälkeen. Mitä tekisin, jos kaikki maailman sellerit vaan yhtäkkiä katoaisivat? Hajoaisin varmaan tuhansiksi palasiksi ja repisin jälleen kerran partani. Olen bloggauksissani repinyt sen jo niin usein, että mahtanette luulla minulla olleen alun alkaen aikamoinen karvapörhelö. Siis jo syntyessäni. Mutta ei se pidä paikkaansa.

Joidenkin mielestä sellerin syömiseen kuluu enemmän energiaa, kuin mitä siitä itsestään saa. Niin järkyttävä sen maku on. Totuus kuitenkin on, että kukaan ei voi elää vetämättä selleriä.
Puhun tässä nyt oikeastaan juuriselleristä vaikka vähintään yhtä hyvää on varsivastaava. Myönnän kyllä, että sellerin maku on monijakoinen ja ehkä aika hankalakin. Se on jotenkin niin aromikkaan rahvas mutta samalla kuitenkin mielettömän hienostunut, elegantti. Jos sellerin mausta ei pidä, voi sitä kuitenkin yrittää lähestyä pettämättömällä kikalla: on syömättä ensin pari päivää, niin jo alkaa maistua. Näin voi opetella syömään myös napanöyhtää. Cibi condimentum fames est - nälkä maustaa ruoan :D

Tein tänään juurisellerikeittoa, josta tuli aika metkan makuista. Keitto on selkeä alkukeitto, pieni kulinaarinen maistelupala. Yrttipatongin kanssa oikein toimiva kokonaisuus. Sain jopa huvilamme toisenkin karvapörhelön maistamaan keittoa, tosin aika pitkin hampain. Hän kun kuuluu tuohon kummalliseen sellerivihaajistoon. Kommentti oli ihan positiivinen: "No ei tää pahaakaan oo."


Hienostuneesti hapan, mutta erittäin
silkkinen selleri(alku)keitto
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
600-700 g juuriselleriä
5 dl vettä
2 dl valkoviiniä
1 kanaliemikuutio
3/4 dl creme fraichea
1 dl gogreenin kaurakermaa (MiniMat) 6%
1/3 pakettia aurajuustoa
½ rkl juoksevaa hunajaa
pippuria
(suolaa)
50 g voita
timjamia



Pilko sipuli ja valkosipuli ja freesaa niitä hetki öljyssä. Lisää vesi, valkoviini, kuoritut ja paloitellut juurisellerit ja kanaliemikuutio. Keitä sellerit kypsiksi. Poraa sauvasekottimella erittäin sileäksi. Lisää creme fraiche, kaurakerma, murustettu aurajuusto, hunaja, rouhaus pippuria ja voi. Poraa jälleen. Lisää suolaa, jos kaipaat. Revi joukkoon vielä kunnon puska timjamia.

Tarjoa yrttipatongin kanssa. Sen ohje tulee ehkä seuraavaksi, jos vielä jaksan tänne joskus jotain kirjoittaa. Höhöhööö, ay caramba!

17.12.2007

Tötterön tuliaistötteröt


Possukeittiössä tehtiin tänään joulukarkkeja. Ohjeen inspiraatio on haettu Iltalehdestä Sanna Miettusen keittiöstä. Alkuperäisen ohjeen sokerimäärää lisättiin rutkasti ja suolapähkinät vaihdettiin saksanpähkinöihin. Tässä siis kevyesti tuunattu versio.


Maapähkinänamuset

100 g voita
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl maapähkinälevitettä
1 3/4 dl tomusokeria
2 tl vanilliinisokeria
saksanpähkinöitä

Sekoita pehmennyt voi, tuorejuusto ja maapähkinälevite kuohkeaksi vatkaimella. Lisää tomusokeri ja vanilliinisokeri ja sekoita taas. Laita massa pursotinpussiin ja pursota karkkivuokiin. Paina kunkin pintaa puolikas saksanpähkinä. Anna kovettua jääkaapissa.

16.12.2007

Parkouria ja palmusiirappia

Puihin kiipeileminen viehätti allekirjoittanutta hyvinkin paljon pikkupoikana. Se mahdollisti nopeimman mahdollisimman siirtymisen paikasta A paikkaan maja ja piti yllättävän ketteränäkin. Ymmärsin taannoin, että minulle on annettu toinen mahdollisuus. Voin ihan heittämällä viskata kiipeillessäni pari volttiakin, eikä kukaan edes katso minua kummeksuen. Pikkupoikamaiset huvitukset on taitavasti naamioitu parkouraamiseksi, jota jokainen trenditietoinen kaupunkilainen ainakin silloin tällöin harrastelee.
Thaimaassa parkouriin on yhdistetty ansaitsemisnäkökohta. Ihmiset kiipeilevät kilvan palmuihin ja heittelevät itseään liaaneilla viereisten puiden oksille. He keräilevät samalla palmuista mahlaa, jota sitten keittelevät palmusokeriksi. Tuskin sillä rikastumaan pääsee, sillä ruokosokeri on kuitenkin The Juttu. Mutta ei lisäansiot ole lainkaan pahaksi. Ihmisiä myös tippuilee puista, joten ei palmusokeri mikään vaaraton juttu ole.
Aasia-marketeissa palmusokeria myydään usein muovipurkeissa ja paras aines tulee Thaimaasta. Tai paras ja paras, taikkusokerissa on oma pieni savuinen makunsa, jota ei erota esimerkiksi Malesian ja Indonesian vastaavista tuotteista. Tuote on monesti lähes yhtä kovaa kuin Hitti-Litti, jolloin pitää käyttää luovuttaa, miten sitä parhaiten voisi hyödyntää. Toisaalta, jos tuote on überkovaa, ei se ole parasta laatuakaan, mutta Suomessa ei kai hirveästi ole varaa olla ronkelikaan. Eilen ostamani palmusokeri ei ollut lainkaan kovaa vaan aivan täydellistä. Yksi keino on raastaa sokerista osia. Se on kyllä vähän hankalaa. Sitten voi myös silpoa sokeria kokkiveitsellään, joka on aina suositeltavaa. Ehkä helpoimmalla pääsee, jos kuorii ensin muovin massan ympäriltä ja nasauttaa pari tuhtia iskua lekalla sokerikristalleihin. Sokeri hajoaa paloiksi, jotka voi sitten laittaa uusiin säilytysastioihin. Ja juoksevaksi sokerin saa vaikka lisäämällä siihen pienen tilkan vettä ja nukettamalla mikrossa.
Jos kaikki edellinen tuntuu liian vaivalloiselta, mitä se kyllä onkin, voi palmusokerin korvata yhdistämällä tavallista kidesokeria ja vaahterasiirappia. Savufleivori tietty jää matkasta, joten jos lorauttaisi joukkoon vielä tilkan jotain hyvää savuviskiä. Tai sitten ei. Joidenkin mielestä korvaushakemuksen voi tehdä myös fariinisokerilla, mutta se on ihan soopaa. Jos tarkkoja ollaan, tarvitaan siihen Kelan lomaketta sv127.
Vaikka palmusokeria käytetäänkin lähinnä makeissa jälkiruoissa, ei se ole huuhkajampaa curryihin tai muihin vahvoihin kastikkeisiin. Varsinkin thaimaalaisessa keittiössä sitä palvotaan vähän kuin esi-isiä konsanaan. Mahtavat fibat se antaa mm. Santa Marian fishsaucelle: ei paljon muuta tarvi kuin riisiä, kaffireita, kokoosmaitoa ja vihanneksia, niin jo on ateria koossa. Niin tosiaan, kookosmaidon kanssa se on ihan säädyttömän syötävää. Oikein hävettää kuinka hyvää. Katkarapuja kippoon ja menoksi. Eli ideanahan tässä on koko ajan löytää oikea suolaisen ja makean tasapaino. Kalakastike on suolaista ja niin myös katkaravut. Myös papaijalle palmusokeri potkaisee lähtemättömän vaikutuksen, en tiedä kyllä miksi, mutta kättä on selvästi lyöty. Panna cottaa sillä voisi maustaa tai vaikka tehdä jotain hauskaa kookostahnaa. Kaakkois-Aasiassa kovin rakas jälkkäri on burbur cha cha: tapiokaa, bataattia ja kookosmaitoa. Sitäkin voisi kai väkertää. Mutta ei tänään. Jossain muistan nähneeni lettuja, joiden väliin oli laitettu siirappisia banaaneja. En voinut vastustaa kiusausta.

Hasselpähkinälettuja ja palmusiirapissa pyöriteltyä banaania

lettutaikinaa, johon on lisätty puolta litraa maitoa kohden ½ dl hassepähkinärouhetta
½ dl vettä
3 rkl palmusokeria
2 banaania viipaloituna

Sekoita lättytaikinan aineet ja anna jauhojen turvota jonkin aikaa. Taikina saa olla kohtuullisen paksua. Paista lätyt voissa.
Mittaa kattilaan vesi ja palmusokeri. Sulata sokeri ja lisää banaanit. Anna muhia hetki.
Tarjoa lettujen kanssa palmusiirappia ja kermavaahtoa.


13.12.2007

Ihahaa, ihahaa, pipari hirnahtaa

Sokerihumala pääsi yllättämään, jos et arvannut.

Pakko myöntää, että meikäläinen on vannoutunut piparin ystävä. Siksi joulukuun ruokahaasteen aihe osui allekirjoittaneelle kuin herne lehtopöllön nokkasieraimeen. Mielenkiintoisia vaihtoehtoja pohdittiin erään kanssabloggaajan kanssa ja yksi varteenotettavimmista oli piparisilli. Asianhaaroista johtuen en siihen kuitenkaan voinut päätyä. Pitkän miettimisen tuloksena ajauduin tällaiseen hieman ehkä hassultakin kuulostavaan ratkaisuun.

En sitten tiedä, voiko mistään tulla kovin pahaa, jos siihen laittaa kermavaahtoa ja ylimakeaa mustikkakastiketta. Ja kastikkeen pitää siis tosiaan olla makeaa, ettei brien suola pääse keekoilemaan liikaa. Pääasia kuitenkin, että maut maistuivat tasapuolisesti, eikä ketään passitettu nurkkaan. Eräälle vesselille nekin paikat ovat tarpeettoman tuttuja.

Osallistunpa tällä siis haasteeseen.



Piparipaneroitua briejuustoa, mustikkakastiketta
ja kermavaahtoa


briejuustoa (President)
vehnäjauhoja
kananmunaa
pipareita
rypsiöljyä

kastike:

1 dl mustikoita
1 dl sokeria
½ dl vettä

kermavaahtoa

Leikkaa briejuusto sopivan kokoisiksi annospaloiksi. Ota kolme lautasta ja laita yhdelle vehnäjauhoja, toiselle kananmuna (josta rakenne rikottu) ja kolmannelle pieneksi murustettua piparkakkua. Kierittele juustopalat ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunissa ja vielä pipareissa. Jos ei tartu kunnolla, niin tee sama uudestaan. Kaada pieneen kattilaan reilusti rypsiöljyä, eli siten ettei juustopala kuitenkaan uppopaistu siinä. Lämmitä öljy todella kuumaksi ja paista palat pikaisesti siinä varovasti niitä kääntäen. Minä paistoin yksi kerrallaan, sillä nämä kärähtää tosi nopeasti, jos on vähänkin liian kauan ja liikaa säädettävää. Paiston jälkeen laitoin palan valumaan metallisiivilään ja siitä hetkeksi talouspaperin päälle.

Mittaa kastikeaineet kattilaan, kiehauta ja poraa sauvasekoittimella. Kiroile, kun joka paikka on mustikassa. Tarjoa siten, että kastike on kylmää, briejuusto lämmintä ja kermavaahtoa on paljon. Mitään näistä aineksista ei nimittäin parane jättää pois.

10.12.2007

Liha "Watt" Lihapulla


Ei kannata olla turhan tarkka eikä varsinkaan vakava siitä, mitä lihapullataikinaansa heittelee. Perinteitä toki saa kunnioittaa ja pitääkin, mutta kaavoihin on turha kangistua. Jos todellisuus ei sovi kaavan muottiin, kannattaa kaavaa korjata.

Tänään tein vähän erilaisen taikinan ja päätin käyttää pinjansiemeniä, rusinoita ja parmesaanin loppua. Ruiskorppujauhot turvotin oluessa. Yhtä hyvin olisi voinut laittaa muita jämäpusseja esim. kookoshiutaleita, hasselpähkinärouhetta, auringonkukansiemeniä ja strösseleitä. No ehkei kuitenkaan noita viimeisiä.


Pinjansiemen-rusinalihapullat


400 g sika-nautajauhelihaa
1 kananmuna
1 dl ruiskorppujauhoja
1 dl olutta
2 rkl pinjansiemeniä
2 rkl pilkottuja rusinoita
1 dl raastettua parmesaania
2 silputtua valkosipulia
tuoretta persiljaa
kanelia
neilikkaa
suolaa
pippuria

Turvota korppujauhoja hetki oluessa. Sekoita kaikki aineet keskenään ja työstä taikinaa joko yleiskoneen taikinakoukulla tai käsilläsi pieni tovi. Kastele kätesi kevyesti ja pyörittele tiukoiksi pulliksi. Pyörittelyvaiheessa kannattaa taikinamassaa painaa aika reilustikin molempia kämmeniä vasten, jota pullista ei irtoile osia paistamisen aikana. Paista pieni koepala pannulla, jotta saat tarkistettua maut. Lisää mausteita tarpeen mukaan ja ota pannulla oliiviöljyssä kaunis väri pullien pintaan.

kastike:

1 tll tomaattimurskaa
½ kanaliemikuutio
1 dl vettä
½ rkl vadelmaviinietikkaa
sokeria
kuivattua oreganoa reilusti
pippuria
suolaa

Mittaa kattilaan tomaattimurska, kanaliemikuutio, vesi ja vadelmaviinietikka. Anna muhia 5 minuuttia. Lisää sokeri, oregano, pippuri ja suola. Kaada kastike paistinpannulle, jossa lihapullat ovat. Anna pullien muhia kastikkeessa n. 15 minuuttia tai kunnes ne ovat varmasti kypsiä.

Tarjoa vaikka pastan tai perunamuusin kanssa.


9.12.2007

Pääsiäishanukas

Kihersin eilen tätä ruokaohjetta niin lujaa, että annan sen myös teidän sulateltavaksi. Video on hieman hidas latautumaan, mutta lupaan, että pätkä on odottamisen väärti.

Kuva on Ylen elävästä arkistosta linkitetty.

6.12.2007

Kukonhäntäkutsuilla

Alkuruokamusapalaksi kevyttä pureskeltavaa eli Erland Oye.
--------------

Tein tänään joulusiivouksen. Kävin läpi mielettömän määrän vanhoja kansioita ja tylysti heitin turhat roskiin. Hommasin myös uutta puhdistusainetta, jolla suuri osa paskasta ammuttiin kuuhun juuri niin taianomaisesti yhdellä pienellä liikkeellä kuin TV-shopissakin mainostetaan. Tuolla CCleanerilla sain jopa roskakorin tyhjennettyä suit sait ihan istualtani. Vasaleikkeitä vedettiin tänään Suomen kunniaksi ja ajatelkaas tätä: CCleaner puhdisti jopa leikepöydän. Tajuttoman hyvää ainetta. Nyt kun Nokialla jyrää erilaiset virukset, kannattaa hygieniaan todella panostaa. Pyyhin samalta istumalta laatikkoni vielä puhtaaksi viruksista ja törmäsin pariin matoonkin, mutta annoin niille kyytiä kuin Tunte, Madon sotilas, vain voi.

Nyt kovalevyni tuntuu paljon paremmalta.

Siivouksen yhteydessä selailin läpi vanhoja valokuvia. Löysinkin yhden arkiston aarteen, jonka voisin nyt vaikka polkata. Kokkiystäväni, Uittamon Nadia Comanecin, kanssa nimittäin kokkailtiin kerran törkeän herkullisia cocktailpaloja, joita kansa sitten jonotti räpylät ojossa leipäjonossa. Cocktailpalat ovat yhtä helppoja biittejä valmistaa kuin biitit E-Typen ensimmäisellä levyllä. Antaa siis mennä vaan. Kuvassa on stanssattuja mätipaloja, kylmäsavupororullia ja minikolmioleipiä, joiden sisältöä en taida enää muistaakaan. Mutta tuo keskimmäinen...



Kylmäsavuporo-piparjuuripalat

kylmäsavuporoleikkelettä
piparjuurituorejuustoa
sitruunamehua ihan inuinen loraus
silputtua ruohosipulia

Levitä pöydälle tuorekelmua ja sen päälle poroleikkeleitä hieman limittäin, siten että tuloksena on tasainen suorakaiteen muotoinen pinta. Sekoita piparjuurituorejuusto, sitruunamehu ja ruohosipuli. Levitä seosta pinnalle ja rullaa kelmun avulla tiiviiksi ja siistiksi rullaksi. Laita hetkeksi pakkaseen kohmettumaan ja leikkaa sitten rullasta ihqja cocktailpaloja.

5.12.2007

The Coca-Cola



Joskus on kiva hassutella. Repikää siis tästä huumoria! Sitä pienempi yleisökin on tehnyt facebookin profiilikuvallani aikojen takaa (vaatii rekisteröitymisen).


Sosa-Solanakit


10 nakkia
4 dl Coca-Colaa

Leikkaa nakkien kärkiin viillot. Keitä niitä Coca-Colassa niin kauan, että vähiin käynyt neste on alkanut muuttua siirappimaiseksi. Meni ehkä n. 40-45 minuuttia. Pinoa nakit lautaselle ja piiritä ne kolasiirapilla.

4.12.2007

Ruokarestaurointia

Olen innostunut paistelemaan asioita, joita on ensin pyöritelty parmesaanissa. Voisi asiat huonomminkin olla: Voisin olla innostunut antamaan ohjeita vatsatanssiharjoittelusta tai ostamaan veljilleni varsan. Molemmille. Tai BB-tarroista, lannevanteista tai Djiboutissa asumisesta.

Voisi ehkä jopa sanoa, että innostukseni on hyvin terveellä pohjalle. Yleensä ne paistellut asiat ovat vielä olleet jotain ruoka-aineita.


Parmesaanipaistaminen antaa hyvin pienellä vaivalla sille tappavan tavalliselle ruoalle uuden elämän. Sitä voisikin verrata vaikka huonekalun restauroimiseen. Et tarvitse kuin vanhan rakkaan tuolin, jonka kangasrepaleista tiirailevat pystyjouset houkuttavat sinut yhä uudelleen asettamaan arvoisan ahterisi oikeaan paikkaan. Muutamalla juutilla, nyörillä, nauhalla ja kevyesti pompöösillä ympäriverhoilulla tuoli herää uuteen elämään ja saa myös peppuposkesi punastelemaan uudesta ihastuksesta. Juuri tästä on parmesaanipaistamisessa kysymys.

Parmesaanipaistetut tomaatit

tomaatteja
2 kananmunaa
parmesaanijuustoa hienonnettuna (tai formaggio)
mustapippuria
rypsiöljyä

Leikkaa tomaatit ½ cm viipaleiksi. Riko kananmunat lautaselle ja sekoita hyvin haarukalla. Kaada toiselle lautaselle hienonnettu juusto. Sekoita joukkoon ripaus mustapippuria. Kääntele viipaleet ensin munassa ja sitten juustossa. Paista pannulla rypsiöljyssä. Paista vain hetki molemmilta puolilta, ettei mene lötköksi.

Voit tarjota joko lämpimänä lisäkkeenä tai vaikka yhtenä lämpimänä tai kylmänä tapaksena.
----------
Jälkkärimusaruokalautasella Satanic Surfersin ...And the Cheese Fell Down. Ossom.

3.12.2007

Aavikkokermaa


Voiko teen mausta yleensä pitää? Siis olenhan maistanut vaikka mitä, mutta mikään ei ole vienyt jalkoja alta. Semejä löytyy iso kirjo, mutta se ei riitä minulle: asioiden pitää kolahtaa. Kellään vinkkejä?

Sain jo ajat sitten Reilulta kaupalta toukokuun haastekisavoiton palkinnoksi mm. rooibos-teetä. Tai teen kaltaista juomaa, miten vaan. Vasta viikko sitten se tuli kaapista ulos, harvainaista meillä. Kiertelin ja kaartelin ensin netissä saadakseni jotain kuvaa, mitä ihmettä tuo rooibos edes on. Sehän kuitenkin tuntuu silloin tällöin vilahtelevan lehtienkin palstoilla, liekö jokin tämän hetken trendijuoma. Selvisi, että kyseessä on Etelä-Afrikassa kasvava pensas, jonka nimi on afrikaansiksi punapensas.

Kovasti joka paikassa hehkutetaan rooibosin terveysvaikutuksia. Ainakin näihin voisi olla tarjolla apua: korkea verenpaine, päänsäryt, unettomuus, masentuneisuus, allergiat, akne, koliikki, ärtyneisyys, kaihi ja irronnut käsivarsi. Ja aina muistetaan mainita, ettei ikinä ole ilmennyt mitään haittavaikutuksia.

Oma kokemus: ei lähtenyt jalat alta. Teen tapaiseksi juomaksi oli ihan jees, mutta ei sen kummempaa. Tietysti noita on vaikka mitä erilaisia versioita. Joku on maustettu kanelilla, toinen tanelilla ja kolmas appelsiinilla. Minun punapensaan neulaset oli maustettu suklaaöljyllä ja paahdetulla suklaarouheella. Jos nyt hyviä puolia haetaan, niin tätä juomaa ei tarvitse enää tappaa imeläaineilla: rooibus on itsessään kevyesti makeaa. Eikä siinä ole kofeiiniakaan joten illalla napaan vaan.

Seuraavaksi aion testata rooibosia ruoanlaitossa. Aion korvata sillä ensin veden ja sitten kerman. Sitten teen jotain kummaa kuten tofua ja rooiboskastiketta. Siitä joskus tulevaisuudessa.

1.12.2007

Nonparellimaista krumeluureilua

Silkinsileää pintaa, mataloita silmiä, paistattelevaa possunpunaisuutta ja ihailtavan säännöllistä soikeutta. Rosamundan ollessa värillinen svedu, on se puikulan ohella lempiperunani. Harmittaa vaan, kun media on seksuaalistanut sen. Matti, Susanna (oikaisy myöh: Susan) ja Matin uuniperunafetissit.

Tuo punainen pallukka on parhaimmillaan uuniperunana, mutta soveltuu lähes kaikkiin muihin tarkoituksiin paitsi keitinperunaksi. Sen puhdas ja hieman makeahko aromi puolentoista tunnin uuninuketuksen jälkeen on niin mieletön, ettei se välttämättä kaipaa seurakseen kuin valkosipulilla ja tillillä höystettyä voisulaa. Jos haluaa jotain pientä ekstraa, (voisulan lisäksi kaikki on nonparellimaista krumeluureilua) voi koittaa voisulan lisäksi myös seuraavaa:

Savulohi-katkaraputartar - täyte uuniperunalle

pikku pala savulohta
150 g katkarapuja pilkottuna
3 dl creme fraichea kevyesti vatkattuna
puolikas sipuli pilkottuna
1½ rkl kurpitsapikkelssiä pilkottuna
4 etikkakurkkuviipaletta pilkottuna
tilliä hakattuna
pikku loraus sitruunan mehua
suolaa
pippuria


Sekoita kaikki aineet keskenään.

---------
Jälkkärimusiikkilautasella EKG-ajan ennustaja.