Kukkis

Joskus Seppä Ilmarisen aikaan, ei niin kauan sitten, kukkakaali oli aina valkoinen. Nyt taitaa olla jo sateenkaari kirjoltaan edustettuna: itse olen nähnyt valkoisen lisäksi vihreitä ja purppuraisia. Vihreä lienee risteytetty parsakaalin kanssa, sillä ainakin sen englanninkielinen nimi on brocco-flower. Purppurasta en tiedä. Princen? Munakoison? Keltaisiakin kuulemma on. No mitäs siitä. Joskus kun vanhemmat kasvattelivat tomaatteja isoissa kasvihuoneissaan, se vihreä tomaatti oli raaka. Nyt se vihreä voi olla harmittoman herkullinen keltaisesta puhumattakaan. No onhan se kivaa, että tulee uusia tuotteita ja väriä lautaselle. Voisi kai kukkakaalin risteyttää lampaankin kanssa. Tulos olisi kai ihan kumma.



Kukkakaali on herkkua ja monikäyttöistä sellaista. Raakana, höyrytettynä, paistettuna, keitettynä, ihan miten vaan. Jos oikein haluaa kikkailla, voi kukkakaalin vaikka murentaa pieneksi ja nautiskella couscousin korvaajana. Kukkakaali rakastaa kastikkeita: hollandaisea, valkokastiketta, currykastiketta, juustokastiketta. Ranskan aurinkokuningas Ludvig XIV oli varsin lumoutunut kukkakaaliin voin ja muskottipähkinäkastikkeen kanssa. Intiassa kukkakaali saa usein seurakseen kurkumaa, Ranskassa siitä tehdään keittoa ja Turun rautatieaseman läheisyydessä se gratinoidaan. Paitsi ei tällä kertaa.

Kukkiksessa on paljon C-vitamiinia, rautaa, magnesiumia ja kalsiumia. Siinä on vähän hiilihydraatteja (5%), mikä tekeekin siitä mainion raaka-aineen. Kukkakaalia tutkitaan parhaillaan syövän hoidossa tai oikeastaan syövän ennaltaehkäisyssä.

No niin, kukkiksen valmistamiseen liittyy pikku niksi. Jos sen keittää emäksisessä vedessä, muuttuu sen väri keltaiseksi. Siitä kuinka emäksistä vesijohtovesi loppupeleissä on, ei ole hajuakaan. Emäksistä se yleenä kuitenkin on. Käsittääkseni. Emäksisessä vedessä ei sinänsä ole mitään huonoa, sillä siitä odotetaankin yhtä seuraavista terveysjuomista. Sillä on tutkimusten mukaan todettu olevan antioksidanttisia vaikutuksia. Toisen tutkimuksen mukaan emäksinen vesi suojaa DNAta hapettumisen aiheuttamilta vaurioilta. No jos jotain kiinnostaa enemmän asia, juttua löytyy lisää Adluxin sivuilta. Kukin suhtautukoon, miten haluaa. Niin pointtihan oli tosiaan tässä vain se, että kukkakaali muuttuu emäksisessä keitinvedessä keltaiseksi. Kaunis valkoinen väri säilyy, jos keitinveteen lisää ruokalusikallisen sitruunamehua.


Kukkakaalisosekeitto


2 isoa kukkakaalia
2 sipulia
1 rkl sitruunamehua
rypsiöljyä
1,25 l vettä
2 kanaliemikuutiota
2 dl juustomestarin kastiketta (9%)
suolaa, pippuria

persiljaa

Paloittele kukkakaali kukinnoiksi. Keitä kiehuvassa vedessä, johon on lisätty sitruunamehua, kukkakaaleja muutama minuutti. Kuullota hienonnettuja sipuleita paistinpannulla, mutta älä siis anna niiden ruskistua. Vettä on jäljellä nyt vajaa litra. Lisää kanaliemikuutiot ja kaada sipulit kattilaan. Keitä kokoon, kunnes nestettä on jäljellä vajaa puoli litraa. Aja keitto huolellisesti tasaiseksi sauvasekottimella ja lisää juustomestarin kastike. Tarkista suola ja pippuri ja lisää tuore persilja.