Osu ja uppos

Vaikkaikin lappilainen perinneruokaprojekti on ohi, valmistin eilen suurta sarvipäätä. Pakastimeni huutaa sen verran hoosiannaa, että katsoin, mitä sieltä pitäisi heittää pois ja mitä sieltä voisi syödä. Yleensähän pakastimessa olevissa ruoissa on se idea, että niitä voi syödä, mutta en kyllä ole ihan varma vuodelta 2002 olevista mustista torvisienistä. En varmaan heitä pois, kun ne on niin hyviä, mutta en kyllä takuulla syökään. Voin ehkä antaa ne joskus vuonna 2046 lastenlapsilleni. Tai teen niistä avopuolisolleni syntymäpäivälahjaksi nilkkakorun. Ja sitten keräilen tavaroitani kadulta. Joka tapauksessa hirvipaisti vei niin paljon tilaa, että eikun lihoiksi vaan ja läski tummumaan. Hirvi on kyllä oikeasti vähärasvaista lihaa, joten unohdetaan jälkimmäinen. Hirvipaistin reseptiä en tähän jaksa kirjoitella. Sen verran on kuitenkin pakko sanoa, että ensinnäkin hirvipaisti kannattaa ympäröidä pekonilla, jotta mehevyys pysyy. Ja toiseksi, useissa ohjeissa sanotaan, että hirvi pitää olla sisälämpötilaltaan 70-75 astetta: mielestäni hyvä asteluku olisi lähempänä 65 astetta tai vaikka reilusti allekin. No kun en sisälämpötilamittaria laittanut, niin aika kypsää tuli. Hiukan taisi punaista jossain näkyä vielä.





Riistakastike

1 dl keittojuureksia
1 sipuli
1,5 dl punaviiniä
1 prk demi-glacea
1 rkl mustaherukkahyytelöä
7 katajanmarjaa
1/4 dl karpaloita
1 dl kermaa
s + p
rosmariinia
timjamia
(riistafondia)

Kastikkeen voi tehdä tietysti myös hirven paistoliemestä. Tein kuitenkin kastikkeen jo valmiiksi sillä aikaa, kun hirvi sai lämpöä, ja lisäsin vaan paistoliemeen muuten valmiiseen kastiin. Freesaa pilkottu sipuli ja keittojuurekset öljyssä. Lisää demi, hyytelö, punkku ja mausteet. Katajanmarjat rikoin ensin morttelissa. Ne antaa kastikkeelle ylisanallisen maun. Keittele n. 30 min ja lisää riistafondia ja vettä, jos tarve vaatii. Lisää karpalot ja keitä vielä hetki, niin että karpalot menevät rikki. Siiviöi ja lisää kerma. Tarkista suola ja pippuri.