Pizzakivellä rapean kuohkeaa

Erittäin lämmin suositus pizzakivelle. Itse olen testaillut kiviä grillissä ja kiviä uunissa, hyvin on toiminut kummassakin. Huomaathan kuitenkin, että kaikki pizzakivet eivät sovellu esimerkiksi grilliin. Vaikka kuinka tykkäänkin ohuesta ja rapeasta pohjasta peruspizzassa, pizzakivijutuissa homma menee erilailla. Sillä saadaan aikaan juuri sellainen ihanan rustiikkinen, paksuhko mutta kuitenkin rapean kuohkea pohja, jota tiedän Emilian ja Giuseppen isoäidin Lorenza Barbi di Fiorellin veivaavan Napolin viereisessä pienessä kylässä  kiviuuniarinassaan. 

Pizzakiviostoksia voi tehdä vaikkapa Kitchentimessa tai Clasulla. Kuvan pizzakivet taitavat olla Weberin tavaraa. Tosin tämän kirjoituksen ainoa sponsori on meikän kurniva vatsa, joka kaipaa yhtä tasaisin väliajoin pizzaa kuin suuhygienisti sähköhammasharjaansa. 

Viimeksi kun tehtiin uunissa pizzaa, laitettiin pohja folion päälle täytteineneen ja sitten folio tulikuuman kiven päälle ja uuniin. Olen todennut sen hyväksi metodiksi ja folio ei haittaa autenttisuutta. Turha tässä alkaa kuitenkaan pizzan tekemistä opettamaan, heitetään nyt tähän vaan eräs herkullinen täyteideointi, joka toteutettiin koirakokkien tykönä lähellä Suomen pohjavesirivieraa. Koirat saivat toki osansa. 

Takuuvarma pizzapohja: 

1½ dl vettä

3/4 pkt hiivaa
½ tl suolaa
ripaus sokeria
3 rkl rypsiöljyä
n. 5 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, sokeri, öljy ja osa jauhoista. Lisää loput jauhot ja leseet alustamalla pohjaa käsin. Lisää sen verran jauhoja, että pohja irtoaa sopivasti käsistä. Laita pohja kohoamaan lämpimään liinan alle vähintään puoleksi tunniksi.

Täytteenä tässä maukas tomaattikastike, parsaa, vuohenjuustoa, anjovista, tomaattiviipaleita ja toki mozzarellaa. Eipä siihen muuta tarvi.