Vakosamettitossuhousuinen tomppeli

Daim oli joskus Dajmia, ehkä lapsuudessani. Silloin kun olin vielä pieni palleroporonjäkälä(pää). Silloin kun käytin vielä tyylikkäitä pöksylöisiä. Silloin kun mummolan nurmikko oli niin pitkää, etten nähnyt eteeni siellä taapertaessani. Silloin kun istuin turvassa isän tai äidin sylissä, kun naapurin tädit halusivat väkisin ottaa minut syliinsä ja pörröttää pellavapäätäni. Silloin kun päätin hypätä liaanilla nokkospuskaan ilman paitaa. Silloin kun ajoin apupyöräpyörälläni mäkea alas tuhatta ja sataa, kunnes puu ei väistänytkään. Voi äitiä ja sydämentykytyksiä. Silloin kun hiihdettiin vaarin kanssa ympäri Kangasalan harjuja ja välillä juotiin mummon matkalle laittamaa kuumaa marjamehua. Silloin kun kävin ilmoittamassa kerhoenglannillani naapurin louvalle I lav juu. Voi pojat niitä aikoja.

Daim-limekääretorttu

Pohja:

4 munaa
3 dl kaakaotomusokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
kidesokeria

Kostutukseen:

limen mehua

Täyte:

2 pötköä Daimia
200 g tuorejuustoa (naturel)
1 dl kaakaotomusokeria
muutama tippa vaniljaesanssia

Vatkaa munat ja tomppeli vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja nostele vaahdon sekaan. Voitele leivinpaperi ja levitä pohja sen päälle. Paista 200-asteisessa uunissa 8 minuuttia. Ota toinen leivinpaperi, ripottele sen päälle tasaisesti kidesokeria ja kaada pohja leivinpaperille. Irrota uunissa ollut leivinpaperi.

Anna pohjan jäähtyä hieman ja kostuta reilusti limen mehulla. Oman uskalluksen mukaan. Tämä sorkkaeläin rakastaa kirpeää.

Valmista täyte. Silppua Daimit pieniksi palasiksi ja sekoita tuorejuuston, tomppelin ja esanssin kanssa. Levitä pohjan päälle ja rullaa kääretortuksi leivinpaperia apuna käyttäen.

Inspiroituminen Dansukkerin sivuilta ohjetta hieman soveltaen, mm. lisäämällä lime ja kaakaotomppeli

Kuohkean ilmavan vaahtokarkkimainen raparperi-mansikkakakku

Marenkipohjaa kannattaisi jokaisen kokeilla kakkupohjana. Hauskasti veivattiin Todella Salaisen LeivontaYstväväni kanssa lähes samanaikaisesti tällä pohjalla paakkelssit. Pohja on Jumalatar-Nigellan käsialaa, ei ihme että se on hyvää. Ja ei ihme että siinä on paljon sokeria. Ja ei ihme että se lihottaa. Mutta on se ihan hirviömäisen hyvää, jopa parempaa kuin Hartsport.

Raparperi-mansikkakakku marenkipohjalla

kakkupohja:

4 valkuaista
200 g sokeria
2 tl maizenaa
muutama tippa valkoviinietikkaa
2-3 tippaa vaniljauutetta (tai vaniliinisokeria tai vaniljaa)

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri hiljalleen koko ajan vatkaten ja vatkaa sokeri sileäksi. Lisää jauhot, viinietikka ja vanilja kevyesti nostellen. Levitä massa leivinpaperoidulle uunipellille halkaisijaltaan n. 20 cm tasaiseksi ympyräksi. Paista 150 asteessa uunin keskitasolla n. 50 minuuttia. Älä pelästy: marenki paisuu kauniisti. Rakenne saa jäädä sisältä löysähköksi. Tai siis sen pitää jäädä.

2 dl kermavaahtoa

Vatkaa kermavaahto, lisää siihen sopivasti sokeria ja vaniliinisokeria ja levitä joka paikkaan jäähtyneen kakun päälle.

ja kermavaahdon päälle hilloke:

5 vartta raparperia
litra mansikoita
reilusti sokeria
loraus vettä

(Kuvassa näkyy myös tomaatti-katkarapukeitto. Sitä ei ole tarkoitus laittaa kakun päälle :D)
Pilko raparperit. Heitä ainekset kattilaan ja keitä lähes mössöksi. Laita mössöhilloke siivilään ja anna nesteiden valua kippoon. Tässä vaiheessa kannattaa muuten sekoita nesteet kirkkaaseen viinaan (1/3 viinaa, 2/3 raparperi-mansikkamehua) ja laittaa odottelemaan pakastimeen parempia aikoja. Levitä jäljelle jäänyt jäähtynyt hilloke kermavaahdon päälle.

Koska kakusta ei tule tässä tapauksessa kovinkaan kaunis, heitin päälle vielä muutaman vadelman ja sitruunamelissan lehtiä. Eipä siitä kaunista saanut näinkään, enkä oikein viitsinyt alkaa tuunaamaankaan. Maku on tässä ehdoton pääasia ja absoluuttinen totuus.

(_,_) stä

Huh, palasin juuri Belgradista euroviisuista. Mukava ilta yhdistettynä yltiöpäiseen mölkkyilyyn. Harmillista kyllä Bosnia-Hertze ei voittanut. Ja onneksi ei myöskään Suomi. Vaikka hevistä pidänkin. Voittaja Venäjä oli ihan (_,_)stä: on kai aivan sama, vaikka laulaisivat puhelinluetteloita, aina kuitenkin pärjäävät. Sen verran otan krediittiä, että voitin kymmenen porukassa vedonlyönnin. Viiden parhaan joukosta heitin neljä oikein, kolme oikeilla paikoilla. Norjaa en osannut arvata. Jumbonkin viskasin oikein eli britit, tosin jaetulla oli pari muutakin maata. No ihan paskoja ne olikin.

Venäjän voiton kunniaksi lötkäytin ruisleivälleni smetanaa. Sana tulee venäjänkielen verbistä smetat, joka tarkoitti jotain kokoon kaapimista. Vuolukerma, kerma vuoltu maidon päältä. En muistanutkaan enää, kuinka tuskainen kieli venäjä on. Menin kikkailemaan töissä venäläisen pariskunnan kanssa tiedustellen, mikäs on mielessä. Suomalaismiehelle en noin viitsisikään virkkoa. Tajusin heti kysyttyäni, että taitaa olla jo tovi, kun opiskelin venäjää. Kieli vaihtui nopeasti englanniksi.

Katkaraputahna

kourallinen katkarapuja pilkottuna
1 prk smetanaa (tai puolet ranskankermaa)
1 rkl chilimajoneesia
ruohosipulia pilkottuna
sitruunamehua
sokeria
tilliä hakattuna
suolaa ja pippuria

ruisnappeja

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna levätä hetki kylmässä. Syö ruisleivän päällä.

Cream of balsamic vinegar

Joku voisi luulla, että katson hyvinkin tarkkaan, mitä pullon sisään on laitettu. No tottahan se onkin, taas syynäsin mikroskoopilla, että varmasti löytyy ksantaanikumia ja sulfiittiketjuja. Ettei tule turhia pettymyksiä.

Ehdoton kuukauden tähtituote siis: modenalainen balsamiviinietikkakastike. Tai no, voidaan puhua ennemminkin balsamicosiirapista. Ei sen tekeminen itsekään ole kovin vaikeaa, mutta valmiina pullona sitä saa mm. stokkalta. Tytöt kävivät päivänä eräänä syömässä Konttorissa; haki jokainen vuorollansa päivänä seuraavana stokkalta kyseisen putelin.

Kastike sopii "kalan, lihan tai juustojen kanssa tai mansikoiden ja vaniljajäätelön kastikkeeksi". Kehottaisin epäileväisiä koittamaan jäätelön kanssa. Ruokailuhan on pitkälti uusien makuelämyksien hakemista. Ai mutta oikeastihan ruokailu on tiettyjen perustarpeiden tyydyttämistä, mutta ei kerrota sitä muille herkkupepuille tai ainakaan MC Maslow'lle. Hyvältä kastike maistui myös pähkinäisen perussalaatin kanssa, johon oli päälle vuoleskeltu parmesaanilastuja. Saattoi siinä olla muutama appelsiinilohkokin mukana.

Ooo-o-o-ooo-o alla kauniin kuoren

Kirpeänmakeat maut iskee selkäytimeen asti niin lujaa, että lääkärit yrittävät kieltää jopa painimisen ja erinäiset kuulaharjoitukset. Vuoden paras aika on alkanut: raparperiaika.

Osviittaa ohjeeseen haettiin hieman Yhteissyvän ruokamaailmasta. Siellä tosin mittasuhteet oli ihan päin seiniä, joten tässä jalostettu ja muutenkin muokattu versio.

Taikina:

150 g voita
1,5 dl sokeria
3 keltuaista
0,75 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta

Kuorrutus:
3 valkuaista
1,75 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
(mantelilastuja)

Täyte:

3 dl mansikoita
4 dl raparperia pilkottuna
2 dl sokeria
1,5 dl kuohukermaa


Valmista ensin taikina: vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää keltuaiset yksi kerrallaan yhä edelleen vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja lisää vuorotellen maidon kanssa seokseen. Levitä leivinpaperille.

Sitten kuorrutus: valmista marenki vatkaamalla valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisäämällä sitten sokerit. Levitä marenki pohjataikinan päälle ja ripottele päälle mantelilastuja. Omaan versiooni en laittanut lainkaan, kun ei juuri sattunut kaapista löytymään. Mutta kuuluuhan ne tähän. Paista 170-asteisessa uunissa, kunnes marenki on vaaleanruskeaa ja rapeaa ja pohja kypsä. Ehkä noin 20 minuuttia.

Valmista täyte: heitä kattilaan ihan pikku loraus vettä ja muut ainekset. Kiehauta pikaisesti ja anna muhia hetkiä siten, että raparperi hieman möhnäytyy. Jäähdytä. Vatkaa kerma jämäkäksi, mutta älä kirnua sitä voiksi. Kaada raparperi-mansikkaseoksesta liika neste pois ja sekoita kermavaahtoon.

Kakun kokoaminen: leikkaa jäähtynyt kakkutaikina kahteen yhtä suureen osaan ja nosta toinen osa vadille. Levitä täyte vadilla olevan osan päälle ja humpsauta toinen osa taikinaa taas päälle.

Ortodoksimozzarellisti

Kyllä, olin myös hieman yllättynyt, kun tomaatistani putkahti yht'äkkiä satsuma.

Grillikesän ehdoton klassikko on yksinkertainen tomaatti-mozzarellasalaatti, johon valitaan mahdollisimman punaposkisia ja sopivasti kypsyneitä tomaatteja. Kyseinen tomaatti on sellainen, joka vielä pysyy hyvin koossa, mutta saattaa lievästi haljeten irvistää jostain poskestaan.

Mozzarellan valinnasta en viitsi sanoa mitään, koska joku vannoutunut buffalojen ystävä, ortodoksimozzarellisti, kävisi kuitenkin ulisemassa täällä, kuinka väärässä olenkaan. Lukekaa siis rivien välistä.

Isoimmaksi kysymykseksi jääkin, miten tomaatti-mozzarellasalaatti tehdään. Minun suosikkini on ehdottomasti alla oleva resepti. Kerrankin ei mitään turhia kikkailuja vaan aitoja, reiluja makuja, joiden yhdistelmä on korrespondenssiteorian mukaan todistettu herkulliseksi. Teorian mukaan väite on totta, jos vallitseva asiantilaa esiintyy todellisuudessa. Paha tätä on mennä kieltämäänkään. Vaikkakin vastaavuuden toteaminen vaatii, että pystymme vertaamaan omia uskomuksiamme vallitseviin tosiasioihin; kuinka vertaaminen voi olla edes mahdollista, kun meillä on todellisuudessa vain uskomuksia todellisuudesta. Näin taas kävi.

Piti siis vain sanomani, että tuon salaatin voi tehdä monella tapaa. Eräs suosikeistani on käyttää salaattiin paahdettuja tomaatteja. Ja tuleva suosikkini on juuri hokaamani idea heittää tomaatit ensin hetkeksi savustuspussiin hautumaan. No ehkä kokeilen sitä joskus.

Tämä salaatti toimii hyvin siis esmes grillatun lihan kanssa. Mutta menee se vaikka ihan alkusalaatiksikin juuri leivotun leivän kanssa.


Tomaatti-mozzarellasalaatti

300 g mozzarellaa
5 tomaattia
oliiviöljyä
balsamicoa
basilikaa
mustapippuria
suolaa


Leikkaa mozzarella ja tomaatit viipaleiksi ja asettele tarjoiluvadille vuorotellen. Revi joukkoon basilikanlehtiä (tai väleihin) ja rouhaise päälle mustapippuria myllystä ja suolaa sirottimesta. Kaada päälle oliiviöljyä ja balsamicoa. Anna maustua pari tuntia kylmässä.

Tilaisinko?

Mitä häh?

Lappuhaalareiden lumoa

Viime aikoina on kiertänyt blogeissa toinen toistaan herkullisempia perunasalaattiohjeita. Tässä keittiössä valmistui vapuksi eräs versio, joka on taatusti hyvää. Jo pelkästään siksi, että salaatin seassa poikkelehtii tuo kaikkien kuningaseläinten kuninkaasta höynäytetty raitainen rasvalihapala. Ja muutenkin.

Jos ihan totta puhutaan, en edes ole suuren suuri possun ystävä. Olen kyllä pikkuruikkuistakin vähäisemmän olemattomampi ja vielä piskuistakin pienempi ystävä, mutta ystävä siis kuitenkin. Ei niitä ikinä voi olla liikaa. Nyt kaikki blogiystäväni yrittäköön nuolaista jompaa kumpaa kyynärpäätään. Jos onnistuit, ilmoita, voin vaikka tarjota kaffet.

Pekonina possu on ehdottomasti liekeissä, mutta kyllä kunnon selyksetkin lennokkaasti maustetussa sinappi-kermakastikkeessa joskus maistuilee. Nyt kuitenkin salaattiin. Ohjeen määrät on taas vähän lappuhaalareideni rintakehän edustalla olevasta etutaskusta vetäistyjä. Kastike kannattaakin valmistaa pikku hiljaa maistellen ja aineksia herkkyydellä lisäillen.



Parsa-perunasalaatti

keitettyjä ja kuutioituja perunoita
keitettyjä parsoja paloiteltuna
pekonia ja pari sipulia kuutioituna ja pannulla paistettuna
kapriksia

kastike:

kermaviiliä
1/2 kermaviilin määrästä majoneesia
valkoviinietikkaa yllättävän reippaasti
reilusti sokeria (koska reilusti valkoviinietikkaa)
Dijon-sinappia
mustapippuria

Laita salaattiainekset kulhoon. Sekoita toisessa kipossa kastikeainekset ja kaada salaattikulhoon. Sekoita hyvin.

Salviaöljyä melkein itsestään

Salvia on kiehtova yrtti. Sen maku on hyvin monitahoinen, jopa vaikea: hieman karvautta, minttua, sitruunaa ja palsamointiainetta. Lehdet ovat hopeanvihreät ja pienen untuvaisen karvakerroksen peitossa. Niin on allekirjoittaneen naamavärkkikin.

Yrttien ongelma vaan tuppaa olemaan se, että puskasta loppuosa menee usein mädäntyneenä roskiin. Vai onkohan ongelma minulla eikä yrteillä, onko yrttejä mahdollisesti liikaa pöydillä lepäilemässä. Salvian kanssa ei kuitenkaan ongelmaa ole: sen lehdet voi laittaa oliiviöljyyn ja öljyn jääkaappiin. Siellä lehdet säilyvät muutaman viikon. Ja mikä parasta öljy imee itseensä makua salviasta. Kastike salaatille valmistuu lähes itsekseen, eikä tuo maustunut öljy pahaa ole paistamisessakaan.


Appelsiinimehussa keitetty salviariisi

sipuli
vettä
riisiä
salviaa
appelsiinimehua
kanalientä

Kuumenna tarvittava määrä nestettä, josta 1/3 on appelsiinimehua ja 2/3 kanalientä. Pilko sipuli ja freesaa hetki oliiviöljyssä. Lisää riisit ja freesaile niitäkin hetki. Lisää kuumaa nestettä siten, että riisit juuri peittyy. Sekoittele ja lisää nestettä aina, kun vanha neste alkaa loppua (niin kauan kuin riisi on kypsää). Lisää loppuvaiheessa myös salvia. Sen kanssa kannattaa olla varovainen: liika määrä pilaa ruoan.