28.3.2008

Dove il bagno?

Suoraan ovesta ja hallin päätyyn. Toivottavasti pasta ei ole niin pahaa, että kylpyhuonetta ihan heti tarvii. Juttelin nimittäin uuden italialaisen kaverini, Andrean, kanssa ja hän totesi, ettei Suomessa ole koskaan saanut oikein kunnollista pasta carbonaraa. Tässä kuitenkin testattavaa, vaikkei tuo mitään tästä ymmärräkään. Enkä oikein jaksa italiaksikaan kääntää - ihan kuin osaisinkaan.

Carbonaraa voi höystellä vähän millä haluaa, mutta muutamaa aineosaa ei voi jättää pois: possua, valkosipulia, kananmunaa, juustoa ja tietysti pastaa. Loppu kuuluu valinnaisaineisiin vähän kuin konekirjoituskin.



Salvia- pasta carbonara
(4 annosta)

400 g pastaa
170 g pekonia (tai pancettaa)
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
2-3 keltuaista
2 dl kolmen juuston ruokakermaa (Valion)
100 g pecorinoa
kuivattua salviaa
suolaa ja pippuria

Keitä pasta napakaksi eli al dente. Kuutioi pekonit ja käristä pannulla. Pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota pekonien joukossa. Sekoita kipossa keltuaiset, kerma, raastettu pecorino, salvia, suola ja pippuri. Älä ahnehdi salvian kanssa, sillä liika määrä pilaa ruoan ja sopiva määrä oikeuttaa sen olemassaolon. Heitin sitä ehkä n. 3 teelusikallista, mutta oman maun mukaan. Käytä pasta juoksevan veden alla ja sekoita sitten pastan joukkoon pekoni-sipuliseos. Kaada muna-kermaseos kattilaan ja sekoittaa kaikki ainekset. Munan ei ole tarkoitus hyytyä, vaan carbonaran tulisi olla sopivan mehukasta. Ripottele annoksen päälle vielä hilppunen raastettua pecorinoa - on se niin hyvää.

27.3.2008

Kuten hyvä ystävänikin

Liekehtii, tähti kohtalon liekehtii. Olen löytänyt nimittäin ehdottoman tähtituotteen tai ainakin sanon niin. On parempi elää sponsoreiden toivossa kuin sponsoroida elävää toivoa. Hejja Rainbow, Ritchie Blackmore ja Rainbown suolatut cashew-pähkinät. Ukatsakaukatsakaukatsaka, ihan samaelin hyviä. Näitä voisi vetää kilon, samaan malliin kuin päivisin rauhoittavia.

Seuraava ateria on helppo ja varsinkin nopea. Kuten hyvä ystävänikin, mutta ei hänestä sen enempää. Mahtava iltapala duunisten jälkeen. Kuten hyvä ystävänikin, mutta ei hänestä sen enempää. Kerman saa muuten jättää poiskin ja heittää auramurut tortellinien päälle. Sitten vaatii ehkä lurautuksenturautuksen oliiviöljyä. Jos oliiviöljyä nyt voi sanan normaalissa merkityksessä turauttaa. Kuten hyvää ystäväänikin, mutta ei hänestä sen enempää.


Tortellineja ja cashew-avokadosalaattia
pinaatti-ricottatäytteisiä tortellineja

kermaa
auramurua

kourallinen rucolaa
1 avokado
1 appelsiini
pala vesimelonia
suolattuja cashew-pähkinöitä
suolaa
mustapippuria
balsamicoa
oliiviöljyä


Keitä tortellinit pakkauksen ohjeen mukaan.

Pese kourallinen rucolaa. Halkaise avokado, poista kivi ja viipaloi. Fileoi appelsiini ja leikkaa hedelmälihat. Viipaloi vesimeloni. Kokoa lautaselle, mausta suolalla, pippurilla, balsamicolla ja oliiviöljyllä ja heitä päälle cashew-pähkinät.

Valmista kastike. Kiehauta kerma ja heitä auramurut sekaan. Anna sulaa ja heitä tortellinit joukkoon. Älä välitä vaikka ricotan maku peittyykin. Harvemmin sitä tortellineissa edes maistaa :D Ja turha tulla pikkusieluilemaan eli väittämään vastaan eli nihilisteilemään. Lisää lautaselle.

20.3.2008

Karitsalle kastiketta

Pääsiäislampaalle löytyy allekirjoittaneen mokka-balsamicokastike täältä. Sinne siis. Nähdään St. Olavissa tai ei sitten.

18.3.2008

Unelias salama

Pakko myöntää, että hieman hävettää. Ja vaikkei olisi edes pakko, myöntäisin silti. Kesti nimittäin hetki, kun pääsin testaamaan Uneliaan Kokin loistavaa salamahaastevastausta ja anteeksi siitä. Aiheeksihan annoin hänelle päärynän, juuston ja mustat oliivit. Niistä sitten sai kehitellä, mitä mieleen tuli... lue: päärynä-homejuusto-oliivileivän.

Ja testaajan kommentit leivästä: leipä aiheutti dilemman. Ohjeistuksessa sanottiin, että leipää saa maistaa vasta, kun se on vähän jäähtynyt ja maut päässyt tasaantumaan. Niinpä niin... kun ei ole 2 päivään syönyt muita kuin naavaisia tuohivirsuja, on vaikea olla maistamatta uunin tuoretta. Ensimmäisen kuuman siivullisen maistoin ilman voita. Oli hyvää, mutta ei vielä säväyttänyt. Toisen vedin voin kanssa, mikä ei lienee ollut alkuperäisen ohjeistajan tarkoitus, mutta nyt jo säväytti. Heitin saman tien toisen siipaleen voin kanssa. Siinä sitten ihmettelin, miten leipä tulisi syödä paitsi suulla ja pureskellen. Tulin siihen tulokseen, että tämän on pakko olla parhaimmillaan ehkä jonkun messevän keiton tai mukavan kermaviilikastikkeen kanssa. Siis sehän oli vain mututuntumaa, ei testattua. Sitten leipä jo pääsikin jäähtymään ja nappasin taas siivullisen.. niin totta kuin päässäni on vähintään yksi korva: näin leipä on parhaimmillaan. Pelkillään ilman voita. Paitsi että jonkun kivan cashewpähkinäisen salaatin kanssa ehkä vieläkin parempaa.

Ehdottomasti siis hyvää työtä Koneliaalta "Rollaattori" Ukilta. Kiitos ja kumarrus.



Päärynä-homejuusto-oliivileipä

vehnäleipätaikina talon tyyliin (nestettä 2,5-3 dl, vehnäjauhojen seassa hieman kaurahiutaleita)
1/2 pkt (75g) Blå Castello- juustoa (puolikas on vähän, voi laittaa vaikka koko paketin)
1 päärynä
10 mustaa oliivia (Myönnetään, käytin tummia kalamata-oliiveja koska niitä oli jääkaapissa ja koska ne maistuvat hyvältä. Kannattaa käyttää samantien vaikka 20.)
oliiviöljyä, merisuolaa

*Valmista leipätaikina. Jaa kohonnut taikina kolmeen osaan.
*Kaulitse ensimmäinen osa ohuehkoksi, noin pizzapohjan kokoiseksi ympyräksi. Laita se leivinpaperoidulle uunipellille. Sirottele leipäpohjan päälle homejuusto nokareina.
*Kaulitse toinen osa samankokoiseksi ympyräksi. Aseta se homejuustokerroksen päälle. Leikkaa päärynä ohuiksi siivuiksi ja asettele siivut tasaisesti leivän päälle.
*Kaulitse kolmas osa samankokoiseksi ympyräksi. Leikkaa oliivit puolikkaiksi ja asettele ne leivän pinnalle.
*Anna leivän kohota n. tunnin ajan. Sudi pinnalle sitten hieman oliiviöljyä ja ripottele vielä merisuolaa makusi mukaan.
*Paista 225°C:ssa uunin keskitasolla 25-30min. Nauti jäähtyneenä, kun maut ovat ehtineet tasaantua.

14.3.2008

Olen ollut ihan että hei lol

Alkuruokalautasella svenskatalandebättrefolk eli Lillasyster ja Kräkas.
-------------------

Nimimerkki Kariniemen kanatar kyseli takuuvarmaa suklaakakun ohjetta. Ei saisi olla liikaa vaivaa ja jonka osaisi tehdä vaikka ajankohtaiskäsikin. Hieman ihmettelin kysymyksen vokaabularia, mutta tiukalla aivorutistuksella päättelin ajankohtaiskäden tarkoittavan hieman pajumpaa pääsiäiskättä. Tai sitten olen teillä tietämättömillä. Mutta siitä lähtien olen ollut ihan että hei lol.

Ei siankärsämö liikoja tuhissut, kun 10-sorkkajärjestelmä jo jatsaili juuri kiillotetulla nappulalaudallani. Näppikseni alkoi elää kuin uutta kevättä näppäiltyani sille sanat Sirkka Sumuvalon suklaakakku. Levotonta: nythän puhutaan animistisesta näppiksestä.

Ja toiseen asiaan. Hei kovin rakas pikkuveljeni: ei sille mitään voi, vaikka saitkin mokattua tämän kakun ja suklaat valui ympäri uunin pohjaa. Ja hauskaa, että uuni on vielä vuodenkin jälkeen täynnä samaa suklaamönjää, etkä voi siis paljon nuketella. Mutta kyllä se tyttö ihan varmasti osasi arvostaa yritystäsi :D


Olisin voinut tietysti suositella sacheriakin. Sehän on aivan loistavaa tavaraa. Mutta ehkä se ei ole ihan pääsiäiskäsimateriaalia. Vaikkakin ruoanlaitossa on se hyvä puoli, että hyvää ohjetta seuraamalla on useimmiten kohtalaisen helppoa päästä toivottuun lopputulokseen. Mutta annetaanpa nostetta ohjeelle, joka löytyy jo aikaisemmin sivuiltani. Sen verran kakku on jalostunut, että olen saattanut lisätä siihen suolapähkinöitä tai/ja isohkoja keksimuruja. Niinpä siitä on tullut snickers-keksikakku. Mutta se perusohje:


Sirkka Sumuvalon suklaakakku

1 dl espressoa tai jotain vahvempaa kahvia
250 g tummaa suklaata
2 dl sokeria

250 g voita
4 kananmunaa

Kaada kahvi astiaan, jossa sulatat suklaan. Ja suklaan laitat hieman pienempiin osiin ja sulatat vesihauteessa. Kun suklaa on sulanut, lisää vuorottelen sokeria ja voita ja sekoittele samalla. Ota astia pois vesihauteesta, anna hieman jäähtyä ja lisää joukkoon 4 kevyesti vatkattua kananmunaa. Sekoita hyvin. Kaada irtopohjavuokaan, jonka pohjan olet päällystänyt leivinpaperilla. Paista uunissa 175 asteessa 35 minuuttia. Kakku kohoaa uunissa, mutta läsähtää, kun otat pois. Niin pitääkin. Anna kakun olla jääkaapissa vähintään puoli päivää ennen korkkaamista.

Tarjoa vaikka kermavaahdon, vaniljajäden ja ehdottomasti jonkin kivan marjakastikkeen kanssa.

Nyt kyllä suosittelisin tälle vadelmakastiketta, mutta jossain vaiheessa myös mustaviinimarjakastike oli aika pop goes my heart -tavaraa.

12.3.2008

On se misu pääsiäisenäkin misu

Tänään tapahtui hauskoja. Bongasin hyvin menestyneen haastekakkuni erään syöttämön lasivitriinistä. Kysäisinpä vielä tarjoilijalta, mitä teos piti sisällään ja jep jep, sama tyyppi siellä möllötteli. Onhan se hauskaa. Tarjoilija kun kehui sitä tosi herkulliseksi. Mutta asiaan.

Seuraava ohje on keekoiltu suoraan Pirkalta. Laitettakoon nyt tänne, kun sen verran hyvin napsui polkkapöydällisen suukuissa. Laukku-/kengäkuningatar laittoi vispilää toisen eteen anopin synttärin kunniaksi.

Pashatiramisu

(12 annosta, à 130 g)
Ainekset:




4 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kostutukseen:
1 dl vahvaa kahvia
1 dl appelsiininmehua

Täyte:
2 kananmunaa
3/4 dl sokeria
2 dl kuohukermaa
1 tlk (250 g) rahkaa
2 tl appelsiinin raastettua kuorta
1/2 ps (à 200 g) Pirkka-suklaarusinoita
1/2 dl mantelirouhetta

Koristeeksi:
1 tlk (410 g) Pirkka-persikkaviipaleita
1/2 ps (à 200 g) Pirkka-suklaarusinoita
1 appelsiini

1. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut vehnä- ja perunajauhot sekä leivinjauhe siivilän läpi muna-sokerivaahtoon. Levitä taikina voidellun leivinpaperin päälle uunipannulle. Paista 225 asteessa uunin keskitasolla 7-8 minuuttia.
2. Valmista täyte. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Vaahdota myös kerma.Sekoita muna-sokerivaahto rahkan joukkoon. Mausta appelsiininkuorella, hienonnetuilla suklaarusinoilla ja mantelirouheella. Lisää lopuksi kermavaahto.
3. Irrota torttupohja leivinpaperista ja leikkaa kahtia. Nosta toinen levyistä tarjoiluvadille ja lisää puolet kahvi-appelsiinseoksesta kostutukseksi.
4. Levitä puolet täytteestä torttupohjalle. Nosta päälle toinen levy ja kostuta sekin kahviseoksella. Levitä päälle loput täytteestä. Anna maustua kylmässä muutama tunti. Koristele juuri ennen tarjoilua persikoilla, suklaarusinoilla ja appelsiiniviipaleilla.

10.3.2008

Best penguin is digested penguin

Tulen saamaan taatusti hirveät määrät lokaa niskaani seuraavan tunnustuksen takia: minulla on nimittäin pakastimessani pingviiniä. En ole vielä päättänyt, mitä kokkaisin siitä - toisaalta... lintu kuin lintu. Sitä paitsi Eteläisellä jäämerellä asustelevan ystäväni mukaan best penguin is digested penguin. Nähtäväksi jää, olenko samaa mieltä.

Hieman jo suunnittelin heittäväni pingviinin painekeittimeen vajaaksi tunniksi erinäisten porkkanoita muistuttavien kasvisten kanssa. Mukaan kunnolla yrttejä, katajanmarjoja ja valkosipulia. No ei minulla ole painekeitintäkään, joten unohdetaan. Toinen vaihtoehtoni olisi keittää pingviini kypsäksi vedenkeittimessä tai hierovassa jalkakylvyssä. Varsinkin jälkimmäisestä saa hillittömän hyvän tuloksen, kun stressiliha moukaroituu rentouttavassa vesiporeessa. Tai sitten teen mustakalalla täytettyä pingviiniä. Asia on toteutukseltaan helppo ja halpa, sillä eräs pinkkujen tärkeimmistä ravintolähteistä on juuri mustekalat.

Ja vielä ihmettelen, miksi pakastimeni pursuilee kuin mustapää teinivuosinaan. Onneksi kyseessä ei ole sentään keisaripingviini vaan enemmänkin taide- ja viestintäopiskelijoiden suosiossa oleva myssypingviini. Se ei ole niin iso.

Tai jos ihan totta puhutaan, niin kyseessä on tamperelaisesta Iloinen keittiö -liikkeestä ostettu jääpalamuotti, jossa on pingviinikuvioita. Loistava kauppa muuten ja iloista palvelua. Rengasmuottikin tilattu, pian alkaa stanssi.

6.3.2008

Mustia juuria, maisia pähkinöitä ja porttoisia belloja


Ei homma ihan putkeen mennyt. Jo toista kertaa yritin käydä Stokkalta hakemassa maniokkia ja jo toista kertaa minulle myytiin eioota. Lupasinhan nimittäin joskus ajat sitten tehdä paistettua maniokkia ja maapähkinäkastiketta. No ostin sitten mustajuuria, josta ajattelin soveltaa jotain höpöhöpöä. Ja kaikkea muutakin särvintä, josta järjestin yhden miehen kokkisodan. Osallistujien vähyydestä johtuen, selviydyin tällä kertaa voittajaksi.

Kotiin päästyäni päätin sittenkin tehdä maapähkinäkastiketta, tosin hyvin yksinkertaisen ja pikaisen kokeiluversion. Kyllähän tuokin maistui. Ehkä alkuperäiseen ideaan verrattuna vähän tylsä, mutta toimi kuitenkin. En paljasta silti alkuideaa, paitsi että siihen olisi tullut tomaattipyreetä, soijakastiketta, ranskankermaa, maapähkinälevitettä ja jotain muita for-my-eyes-only-ingredienttejä. Kokonaisuus oli silti näinkin tip ja top. Vaikka onkin raskasta matskua. Suosittelen ehdottomasti olemaan unohtamatta grillattua ananasta, jolla on kuu-ukkelimaisesti keventävä funktio.


Paistettuja mustajuuria ja maapähkinäkastiketta,
gratinoitu portobello,
grillattua ananasta

2 isoa portobello-sientä
170 g pekonia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
½ paprika
persiljaa
juustoraastetta
2 ananasrengasta

Kuutioi pekoni ja käristä pannulla. Pilko sipuli, valkosipuli ja paprika ja paistele pannulla, johon voit lisätä hieman öljyä. Sienistä ei tietenkään tarvi poistaa jalkoja tässä vaiheessa, sillä olit järkevä jo sienihyllyllä ja poistit jalat jo siellä (En toki tee teen itse näin). Valele sienet reilusti oliiviöljyllä ja täytä helttapuoli paistamallasi massalla. Hakkaa massan päälle persiljaa. Raasta päälle juustoa ja gratinoi uunissa (tai grillivastusten alla) muutama minuutti. Laita samalle pellille pari ananasrengasta.

400 g mustajuuria
voita
sitruunamehua

Kuori mustajuuret, leikkaa poikki ja heitä sitä mukaan sitruunalla lorautettuun veteen (ettei tummu). Keitä n. 8 minuuttia. Heitä rasvaa pannulle ja paista kaunis väri mustajuurien pintaan.

1 dl kermaa
1 dl vettä
1½-2 rkl maapähkinälevitettä
ripaus sokeria
currya
suolaa
nokare voita

Sekoita kerma, vesi, maapähkinälevite ja sokeri. Kiehauta. Lisää curry, suola ja nokare voita. Tarvittaessa lisää vettä, sillä kastike paksuuntuu helposti. Ja makuja saa heittää oman maun mukaan. Snickersiltä tämä kuitenkin vahvasti maistuu.

Kokoa annos. Lautaselle pieni lätäkkö kastiketta, sen päälle mustajuuria ristikkäin, vinottain ja ihan miten vaan. Sitten sieni ja sienen päälle ananas. Hey, hoy, lets gehen.

3.3.2008

Huh, melkein hävettää - tonnikalalasagne

Joskus ajat sitten, aika tarkkaan kaksi vuotta ögou, kirjoittelin Possuun nopean katsauksen keittiöiden villeistä ja kohtalaisen rasvaisista slangisanoista. Pitänee nostaa aihe välillä esiin, sillä possu-uunissa valmistui tänään herkullinen tonnarilasse, putkimiehen yrjön sivistynyt velipuoli. Alustukseksi vähän kertausta:

ceecee = coca-cola
hieromasauva, pamela, riemusauva = sauvasekoitin
häpyheinä = persilja
joukkohauta = silakkalaatikko
lasse = lasagne
aseet = ruokailuvälineet
mesu = keittiömestari
neekerintussu = pata-pata hankaustyyny
esko = tarjoiluvati, jossa on kahvat
piisi = hella
antti = entrecote
pikkuhousunsuoja = kahvikupin aluspaperi
haulisoppa, kuulakeitto, kontaktisoppa = hernekeitto
ruuhkaleevi = iso lasta
sattari = chateaubriand
putkimiehen yrjö = makaronilaatikko
huora = nuolija
raiskattu juusto = juustoraaste
smegma = smetana
spyde = pyttipannu
metsuri = metsästäjänleike
pitkä hyvä = kurkku


Tonnarilasseen tarvitset

lasselevyjä
2 prk tonnaria
2 prk tomaattimurskaa
4 dl valkokastiketta, johon on raastettu puolikas pitkää hyvää
1½ zibulaa pilkottuna ja kuullotettuna
tomaattiviipaleita
kuivattua häpyheinää
kuivattua tilliä
raiskattua juustoa
suolaa
muskottia

Poraa tomaattimurska pamelalla ja sekoita raiskattu juusto valkokastikkeeseen. Kokoa lasse kerroksittain aloittaen kastikkeesta ja lopettaen tomaattiviipaleiden päälle tulevaan kastikkeeseen. Mausteita ja yrttejä saa heitellä vähän sinne tänne. Paista 200 asteessa 40 minuuttia.

Poistu piisin äärestä, ota aseet käteen, kumarra mesulle eli itsellesi ja kaada juomaksi ceeceetä. Kauho esko täyteteen ruuhkaleevillä ja nuole loput huoralla. Syö ja vedä uunivuoka puhtaaksi neekerintussulla.

2.3.2008

Paha keisari syö kaikilta pään


Hauskan kuvan Wirallinen kirjeenvaihtaja nappasi Possusta Aurajoen rannalla pyöräyttämällä kameraa juuri kuvaushetkellä. Taas sama takki päällä. Jotenkin vaan kyseinen hemmo näyttää enemmän Darth Vaderilta tai Keisarilta. Palpatine of Naboo. Palpatine ottikin hetkellisesti vallan sapeloituani korkin pois formulavoittajienkin suihkuttelemasta Mummista.


Aurajoelta voi jatkaa matkaa vaikka mainioon Viinille-ravintolaan: paikka on lämmin, pieni, kotoisa, lempeä ja viihtyisä. Sinne tulen menemään uudestaankin maistelemaan voimakkaita juustoja ja joviaaleja viinejä. Raatimme oli vähintäänkin arvovaltaisella tuulella päädyttyään pruuviin, joka koostui neljän eri maan syrah-rypäleistä. Marokko jäi sopivasti kitalakeen kiinni, Boliviassa oli luonnetta ja mukavaa mausteisuutta, Australiasta tuli marjamehua kuten myös Etelä-Afrikasta sillä erotuksella, että jälkimmäiseen oli heitetty muutama rouhaisu mustapippuria mukaan. Sanastostamme löytyi mm. eloisa, rehellinen, tyypillinen, Alf, marjaisa, mykkä, kampela, banaanikotelo, meikä-tuunaa-makkarakotelon, raikas, polttava. Mukavaa maistelua. Terveiset ja kiitokset paikkansa oloiselle pitäjälle. I'll be back.

Eikä viinille muuten tyhjällä mahalla sovi mennä. Jos ei siis aio syödä kera mitään. Pohjustusta tehtiin toisella tavalla mukavan paikan hampurilaisbuffetissa. Laukku täyteen kuin olisi jo, ja sen jälkeen taattu paha olo. Kerrankos sitä. Kortteliravintola Kertussa on tunnelmaa, vaikkei sillä Goodyearin tähtiä olekaan. Paikan spessu on epäilemättä jallupullat. Niistä puhutaan paljon.