19.10.2008

Suppilo-vasaloora

Olen kohta kaksi viikkoa, lähes taukoamatta, huitonut nasukkaani sieniä ja hirveä. Alkaa riittää hiljalleen, ihan pieni siivu on vauvahirveä vielä jäljellä. On se vaan ihmeellistä kuinka mureaa pieni ja söpö vasa voi olla. Vaikka kyseessä oli kunnon möhkäle ulkopaistia, veti se helposti vertoja sisäfilukalle. Ihan testimielessä leikkasin pienen biitin pihviksi ja nakkasin pannulle. Olin jo suunnitellut keitteleväni lihaa muutaman tunnin rustiikkisten kasvien kanssa ja tekeväni murean padan, mutta eipä tarvinnut. Paistoa minuutti per puoli ja tuloksena ihana verinen mediummiinus. Iso kiitos Jyväskylään tästäkin ateriasta.

Pala toki oli niin iso, ettei sitä kaikkea jaksanut pihveinä syödä. Osasta siis makaronilaatikkoa. Taidankin copy-pastettaa tähän vuoden takaisen postaukseni siitä, mitä makaronilaatikossa pitää olla. Siis tyyliin: "Miten tehdä täydellinen makaronilaatikko?" Ja siitä kun korvaa jauhelihan pienillä hirvibiiteillä ja lisää joukkoon suppiloita saa aikaan mukavan syksyisen aterian.


-----
Makaronilaatikko

Minun makaronilaatikkoon kuuluu muutama pakollinen juttu:

1. Munamaito. Se on kaiken alfa ja omega, alku ja loppu. Munamaito on juuri se mikä tekee makaronilaatikosta makaronilaatikkoa. Monet korvaavat sen lihaliemellä ja sulatejuustolla. Sillä ei kuitenkaan saada aikaan oikeaa rakennetta. Makaronien pitää nivoutua yhteen valkoisella siteellä. Kauneimmillaan makaronilaatikko onkin juuri niiltä paloiltaan, jotka ovat vuoan reunoissa kiinni. Niistä ilmenee koko tämän jumalaisen ruoan syvin olemus, kaiken kattava nivoutuminen yhteen.

2. Jauheliha. Sika-nautaa sen olla pitää, se on tähän tarkoitukseen ehdottomasti maukkainta.

3. Kotisinappi. Ruittaus väkevän makeaa sinappia antaa maukkaalle sika-naudalle menoa ja meininkiä. Saa ruitata vähän enemmänkin, jos persus vaan kestää.

4. Makaroni. Keitetään lähes al dente ja sitten vuokaan. Ennen oli tapana laittaa keittämättömänä lillumaan munamaidon sekaan, jolloin tuloksena oli todennäköisesti liian kypsä makaroni. Ei sinänsä jotkut tykkää ylikypsistä makaroneista, kaikki kunnia heille. Tärkeä on kuitenkin nesteen määrä: liikaa nestettä -> liian kauan uunissa -> liian löysät makaronit. Kovaa ja rapeaa pintaa on myös vaikea saada keittämättömien kanssa.

5. Mausteet. Maustepippuri ja muskottipähkinä = must. Etymologisesti maustepippuri-sanan alkumuoto on mustpippuri, mutta sekaannusten välttämiseksi kielikeskus ehdotti aikanaan maustepippuria. Lisäksi tietysti suolaa. Maustamista voi jatkaa mm. valkopippurilla, oreganolla ja paprikajauheella.

6. Juusto. Ehdottomasti jotain hivenen voimakkaampaa juustoraastetta vuokaan päällimmäiseksi.

7. Sipuli. Sitä pitää olla paljon. Tuo nyt pätee lähes ruokaan kuin ruokaan kuten esimerkiksi tyrnimarjakiisseliin ja valkosipulijääteehen.

8. Punajuuri. Pakollinen lisuke makaronilaatikon kanssa.

9. Heinzin ketsuppi.

10. Puolukkahillo. Vähän kuin mustamakkaraan, tähänkin puolukkahillo sopii kuin otsatukka
pienelle possulle.


Siinä resepti sitten lähes olikin. Vuoka uuniin 190 asteeseen 40 minuutiksi ja vetäytymään vähintään 10 minuutiksi.


4 kommenttia:

  1. jep jep... ja lihaliemi makaryynin keittoon ja valkosipuli toisen sipulin kaveriksi :o)

    VastaaPoista
  2. Tarviiko lihaliemenkin? Ja valkosipulinkin? No nyt meni ihan hifistelyksi :D

    VastaaPoista
  3. vetäytyminen on aina se vaikein osuus...kun herkulliset tuoksut tulvii nenään ja nälkä on kova!

    VastaaPoista
  4. Joo, suurinpiirtein samoilla linjoilla olen makaronilootan suhteen - vaikken tuota juustolisäystä allekirjoitakaan :) Mainiosti tiivistetty tuo munamaidon ehdoton tärkeys muutamaan lauseeseen, ilman sitä ei tuu kesää.

    Ja tämän postauksen luettuani mun alkoi nyt sitten tehdä ihan HILLITTÖMÄSTI mieli makaronilaatikkoa. Antakkee.

    VastaaPoista