Ohje on hyväksi havaittu ja kaivettu Suomen kellarien kätköistä. Hieman tuunailin sitä vielä loppumetreillä, tehdäkseni siitä enemmän itseni näköisen. Ja jos rommi ja pekoni ei sitä tee, niin mikä sitten?! Olenkin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Tyytyväiseltä vaikutti myös viinirypäletarhamme ylempi seremoniametsuritar. Erityisesti kastike vei naispuoliselta asujaimistoltamme jalat alat ja kintut kohti kattoa. Käytin tietysti tilaisuuden hyväksi - otin pikaisesti sukat pesuun.
Friteerattuja pekoniin käärittyjä ahvenfileitä ja punajuuri-rommi-smetanakastiketta (2 annosta)
5 ahvenfilettä
7 pekonisiivua
Poista ahvenfileistä ruodot tekemällä kiila viilloilla keskiruotorivin molemmille puolille. Tätä kutsutaan housuttamiseksi, sillä filee näyttää toimenpiteen jälkeen housuilta. Näin saa ruodot pois myös kuhasta ja turskasta. Leikkaa fileistä erisuuruisia paloja. Minulla tuli viidestä fileestä 13 palaa. Leikkaa pekonisiivut pystyvinosti puoliksi. Kääri puolikas siivu aina yhden kalapalan ympärille ja käytä nopeasti pannulla, jotta paketti pysyisi paremmin koossa. Kasta seuraavaksi frittitaikinaan.
Frittitaikina:
2 dl vichyä
2 kananmunaa
reilu 2½ dl vehnäjauhoja
suolaa
rouhaus pippuria myllystä
Sekoita kaikki aineet keskenään. Frittitaikinan pitää olla kohtalaisen paksua, joten voit tarkkailla jauhojen määrää.
Seuraavaksi ahven-pekonikääreet pitäisi uppopaistaa. Lämmitä paksupohjaisessa kattilassa reilu määrä rypsiöljyä. Itse heitin kattilaan litran törpön sisällön ja se riittikin sopivasti. Öljyä pitäisi olla reilusti, ettei palat jää pohjaan kiinni. Ota kääryle kokkipihteihin, upota frittitaikinaan, valuta ylimääräinen taikina pois ja laske varovasti sopivan kuumaan öljyyn. Lämpötila saisi olla n. 170 astetta. Lämpö on sopiva, kun pieni pala vaaleaa leipää paistuu hieman alle minuutissa kullanruskeaksi. Uppopaistamisessa kannattaa käyttää järkeä ja varovaisuutta. Suosittelen ensikertalaisia hakemaan lisätietoa googlesta. Kun kalapala näyttää sopivan ruskealta, ota se joko kokkipihdeillä tai reikäkauhalla talouspaperin päälle lepäämään. Kattilaan ei kannata laittaa yhdellä kertaa liikaa friteerattavaa, sillä öljyn lämpötila kärsii ja friteerattavasta tulee pullamössöä. Tavoitteena on rapea mutta ilmava herkku.
Kastike:
1 laakerinlehti
1/3 dl rommia
2 dl etikkapunajuuripurkista nestettä
1½ dl smetanaa
suolaa
maizenaa
Sekoita rommi ja punajuurineste ja lisää laakerinlehti. Anna kiehua hiljalleen 3-4 minuuttia. Poista laakeri. Lisää smetana ja sekoita. Lisää suolaa ja suurusta himpun paksummaksi maizenalla.
Minä söin tuotokseni keitettyjen naurispalojen kanssa, mutta muusi olisi ollut paikallaan. Tähän vuodenaikaan muusista ei vaan oikein meinaa tulla mitään. On jo ikävä kunnon perunasurvosta.
Aivan ihanan näköistä!
VastaaPoistaPekonikortti pelattu! Likasta geimii. Terv. Affenanmaalta.
VastaaPoistaPekoni ja kala??? Heh, näyttää ovelalta. Ei olisi tullut heti mieleen, mutta on pekoni niin hyvää, että miksikäs ei. Saatatpa saada ääneni :) Ja kastikekin vaikuttaa ovelalta ja mikä parasta sangen vaivattomalta valmistaa.
VastaaPoistaHei aika hauska yhdistelmä, tai no tarkempaa analyysia mausta on näin pelkän näköhavainnon perusteella paha mennä antamaan mutta herkulta näyttää!
VastaaPoistaJa tosiaan, kunnollista perunaa tässä jo kaipailis...
Take on me on kyllä all time fave :)
Perhanan porsas, veit raidallisen lihan suustani! Ny pitää miettiä uusiksi, missä kävis haastetta varten reseptivarkaissa.
VastaaPoistaMutta hyvä että sait metsurittaren sukat pesuun :-)
*pyyhkii kuolaa suupielistä*
VastaaPoistaPekonia ja friteerausta ja rommikastiketta. Vauh!
Aikasta hassuloista, mutta tässähän tulee melkein huono omatunto, että olen käyttänyt pekonia tähän ruokaan :) No, miksipä en olisi, koska toimii monessa yhteydessä. Oletan silti, että en ole tehnyt mitään sääntöjä vastaan C=:)
VastaaPoistaJa kuules Välispiikki... kyllä ruokahaasteeseen aina toinen possunrasvaohje mahtuu. Parempi enempi, seijer jag.
Rommikastikkeesta on pakko todeta, että se on ihan törkeän hyvää. Kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ja tosiaan sain sukatkin pesuun :) Menee tällä hetkellä Top 3 kalakastikelistalleni:
1. Porkkananektari
2. Punajuuri-rommi-smetanakastike
3. Voinen siiderikastike
Kaikissa näissä on vielä se hyvä puoli, että ovat helppoja valmistettavia. Ohjeet löytyy sivuiltani (kastikkeet-osiosta tietty).
Kastikkeisiin muuten kannattaa panostaa. Jos minulta kysytään, niin soosi on se viimeinen silaus ruoalle. Anoppikin kutsuu meikäläistä kastikemieheksi ja se ei tunnu lainkka pahalt...
Nou haard fiilings! Silavan ja kalan combo on vanha juttu, sen keksivät jo muinaiset savolaiset ensimmäisiä kalakukkoja taputellessaan. Ja pelin pitää ollakin kovaa :-)
VastaaPoistaSoossisi vaikuttaa kyllä ihan lyömättömältä! Respect!
Mulle kastikkeet on olleet aina jotenkin vaikeita, en useinkaan lämpeä niille. Siitä syystä listalla on edelleen porkkananektarisi, jonka luotan tuottavan korjaavan kokemuksen kaikista traumaattisista kastikemenneistä! :-D Samoin kiisselit, vanukkaat ja hyytelöt ovat hankalia. Kastikkeet on tietysti myös vaikeita kokkauspuolella, jotenkin niin ammattilaiskamaa ;-)
VastaaPoistaAi niin beikönkeskusteluun viitaten; oma kommenttini on vain kasvissyöjän katkeraa pekoninkaipuuta ;-D
VastaaPoistaTämähän on melkein kuin fish&chips!
VastaaPoistaJa vielä pekonia mukana!
Jaahas, äänestys on päättynyt, luulenpa että meillä on tässä voittaja ;)
No eipäs luulla mitään siellä. Tiukka kisa näyttää olevan. Mutta onkin hyviä ohjeita... yksi on jotenkin kovin houkutteleva, kerron sitten myöhemmin mikä :)
VastaaPoistaIhana annos!!!
VastaaPoista