30.12.2006

Näytä hampaat britti

Sunnuntaisin kuuluisi kai syödä perheen kanssa tai edes vähän paremmin, pidempään ja nautiskellen. Miksi pitäisi - no koska se on kivaa. Tai siksi, että se on vanha perinne. Sunnuntaikattauksen historia lepää mahdollisesti ajassa, jolloin Euroopassa rakennettiin suuria katedraaleja. Osana kymmenysten maksua asukkaiden piti osallistua kirkon rakentamiseen sinä ainoana päivänä, kun he eivät muuten työskennelleet. Vastineeksi tästä saattoi saada palan lihaa, joka sitten tänä työntäyteisenä sunnuntaina pureskeltiin lyhyin hampain suu virneessä.

Sunnuntain ruoaksi sopii hyvin vaikka paahtopaisti. Ainakin kysyttäessä briteiltä, noilta huonohampaisilta veijareilta, jotka mutustelevat paistin kyytipoikana yorkshire puddingia. Me suomalaiset kai perinteisesti syömme paahtopaistin kanssa perunoita. Aina ei tietenkään ole pakko sortua teo-jumalaiseen hiilihydraattiin, varsinkin jos yrittää s-karpata. Tällöin voi vaikka tehdä lisäkkeeksi pikaisen helppoa mutta maistuvaa kesäkurpitsaa. Paahtopaistin ohjetta en jaksa tähän nyt kirjoitella. Paistista esimerkiksi molaris fusilleilla on käypää tietoa.


Rakuunainen kesäkurpitsa

kesäkurpitsa
keittojuureksia
kananmuna
valkosipulia
aurajuustoa
rakuunaa
suolaa
pippuria


Halkaise kesäkurpitsa pituussuunnassa ja kaiverra liha lähes kokonaan pois lusikalla. Lisää lihan joukkoon pieneksi kuutioidut sulat keittojuurekset, kananmuna, murskattu valkosipuli, aurajuusto, kunnon humaus rakuunaa ja sekoita. Tarkista vielä suola ja lisää ripaus pippuria. Täytä kesäkurpitsan puolikas mössöllä ja heitä uuniin 15-20 minuutiksi. Tarjoa mustaherukkahyytelöllä jatketun punaviinikastikkeen ja paahtopaistin kanssa.

28.12.2006

Kirjauksia

Joulusta jäi käteen muutama uusi keittokirja, mikäs sen parempaa. Vanhemmiltani sain 72. painoksen vuonna 1902 ensimmäisen kerran ilmestyneestä aarteesta Kotiruokaa. Äidiltänikin se löytyy, joten pojalle myös. En ole vielä ehtinyt ahmia tekstejä kuin pikaisesti ja mukavalta vaikuttaa. Ensimmäiseksi valmistanen kirjan ohjeella kermaviilijuustoa. Sen verran eksoottiselta nimikin kuulostaa, vaikka kyseessä on epäilemättä ihan perinteinen kyllä-mummo-tietää-ohje. Vanhoja ohjeita onkin ihan turha lähteä torpedoimaan, paremminkin sitä tietoutta pitäisi enemmän lähteä ammentamaan.


Savusaunamme ylimatriarkalta sain parikin kirjaa, olettanee joskus saavansa hyvääkin ruokaa. Siken kakkua maistaneena matriarkka hankki taideteoksen Vesi Kielellä, jossa Sumari hyppää erinäisten palleroiden maailmaan. Mailla ja kansoilla kun on omat pyörykkäohjeensa, joissa lihaa, kalaa, kasviksia ja vaikka mitä rusikoidaan ensin pallon muotoon ja sitten kypsytetään paistamalla, uppopaistamalla, höyryttämällä, keittämällä, uunissa, pannulla, auringossa, hitsausliekillä ja taskulampulla. Pikaisesti vilastuani totean, että Sikke on oiva tyttö. Matriarkalta sain myös Le Cordon Bleun kotikokkisarjan pastaosion, josta en osaa vielä sanoa muuta kuin, että vihannestäytteiset raviolit rosmariini-valkosipulikermassa, eivät vaikuta lainkaan huonoilta.

Kävin muuten tänään myös kirpputorilla. Ei ollut pelastusarmeijan, mutta jonkin hieman vastaavan nimeltämainitsettoman. Bongasin Bonnierin suuren keittokirjan ensimmäisen osan Abal-Brie. Hinta 20 senttiä, jos unohdetaan, että kun jätin sen hetkeksi herttaisen mummomyyjättären säilytettäväksi tiskille oli kanteen tullut uusi hintalappu 3€. Hieman yllätyin, mutta maksoin hymyillen mukisematta. En uskaltanut katsoa enää taakseni, sillä olisin taatusti nähnyt epämääräisen sarviolennon hymyilevän.

27.12.2006

Iso poika jo

Olen nyt ruokapolkannut vuoden. Alkuun ei voinut tietää, kuinka pitkälle into jatkuu, mutta hyvin jaksaa vielä kiinnostaa. Hauska huomata, että sivuillani on käynyt yksi, kaksi, jopa kolmekin turpaa, tuttuja ja tuntemattomia, sukulaisia ja suvuttomia. Kommentteja on kiva lueskella ja sähköposteihin mukava vastailla. Antaa tulla vaan lisää.



Ja hauskaa on käydä myös muiden ruokabloggaajien sivuilla. On vinkeää luoda mielikuvia siitä, millainen henkilö minkäkin sivun takana on. Tuo tietää ruoista niin paljon, etten taida edes kehdata kysyä tyhmää kysymystäni. No kysyn silti. Tuolla on pakko kasvaa jo nonparelleja hiuksissaan, sen verran kova jannutar on leipomaan. Tuo himoitsee sorsia ja paistattelee niitä. Hauska mies selvästi. Heh. Mitähän minustakin mahdetaan ajatella.

Mutta joka tapauksessa, onnea Polkkapossu. Ja kiitos ensimmäisestä vuodesta. No kiitos.

26.12.2006

Toiveuusinta


Ei joulusta sen enempää: oli ja meni. Kiva oli käydä Kangasalla helssaamassa vanhempia. On se vaan niin kaunis paikka harjuineen ja järvineen. Joskus tekee hyvää päästä pois kaupungin tohinasta. Ja hei, oli siellä todistetusti ripaus luntakin. Ja jäätä.


Sen verran paljon on tullut kyselyjä sähköpostiin hyvästä pastakastikkeesta, että tässäpä toiveuusinta. Ja sinänsä ajankohtainen, että kylmäsavulohta saattaa jopa löytyä jääkaapista.


Kylmäsavulohipasta

tagliatelleä
1 dl valkoviiniä
½ kanaliemikuutio
1 laakerinlehti
2 dl kermaa
ripaus valkopippuria
aavistus fariinisokeria
voita
maizenaa
6 siivua kylmäsavulohta
parmesaania



Kaada kattilaan valkoviini, lisää kanaliemikuutio ja laakerinlehti. Keitä hetki kokoon. Lisää kerma, ripaus valkopippuria ja aavistus fariinisokeria. Poista laakeri. Keittele taas hetki ja lisää voi. Ota kiinni maizenalla ja lisää kylmäsavulohet. Anna hautua pari minuuttia ja kaada kastike pastan päälle. Tarkista maku ja lisää jotain jos tarvii. Ripottele parmesaania ympäriinsä ja rucolakin on sallittua.

21.12.2006

Polkkaavaa joulua!

Joulua edeltävä viikko on ollut ravintolassa niin kiireistä aikaa, että eipä ole ehtinyt blogia päivittämään. Tai oikeastaan ei ole paukut riittäneet. Ensi viikolla sitten taas. Syökää possua niin, että napa rahisee. Kostan sitten joulun jälkeen, jos en ole tullut syödyksi :)

18.12.2006

Hyytyisit nyt kiltti, jookos?!

Pitkään on tehnyt mieli hyvää juustokakkua. Tämän tein lauantaiksi valkosipuli-maa-artisokkakeiton kanssa samalle aterialle. Itse en edes kyseiselle ehtoolliselle osallistunut, mutta hyvin oli kuulemma maistunut. Onneksi kakkua oli vielä säästetty minullekin sunnuntaiaamuksi.

Kakkuun halusin hieman piilottaa joulumieltä, joten pohjaan murustelin muutaman piparin ja täytteeseen laitoin ripauksen kanelia. Ei sinänsä, ei kaneli mikään joulumauste ole, vaikka niinhän sä luulet.


Vanilja-mangojuustokakku

Pohja:

150 g chocolate cookies
100 g piparkakkuja
80 g margariinia

Täyte:

5 liivatetta
200 g vaniljatuorejuustoa
1½ dl sokeria
½ sitruunan mehu
ripaus kanelia
2½ rkl säilykepäärynän mehua
2½ dl kuohukermaa

Kuorrute:

3 liivatetta
1 prk säilykemangoa
2 rkl säilykemangon mehua

Päälle:

säilykepäärynöitä



Sulata margarini löysähköksi ja kaada se murskattujen keksien sekaan. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja leikkaa ylimääräiset paperit pois. Taputtele keksi-margariiniseos leivinpaperin päälle tasaiseksi pohjaksi. Laita pohja jääkaappiin.

Liota liivatteita n. 10 minuuttia kylmässä vedessä. Sekoita tuorejuusto, sitruunamehu, sokeri ja kaneli kulhossa. Vatkaa kermavaahto löysäksi ja nostele se kevyesti kulhoon muiden ainesten joukkoon. Liota puristetut liivatteet kiehuvaan päärynämehuun ja kaada se seokseen ohuena nauhana koko ajan varovasti sekoittaen. Kippaa täyte pohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi.

Laita 3 liivatetta likoamaan kylmään veteen 10 minuutiksi. Poraa mangosäilykken sisältö tasaiseksi soseeksi, mutta säästä mehua kuitenkin pari ruokalusikallista. Kiehauta mehu ja lisää siihen puristetut liivatteet. Kaada kuorrute kakun päälle ja anna hyytyä pari tuntia.

Leikkaa kakun päälle kolme säilykepäärynän puolikasta viuhkoiksi. Syö loput päärynät nyt. Jos kakku ei meinaa lähteä vuoasta irti, niin sitä voi hieman auttaa varovasti veitsellä. Minulla kyllä lähti ilman viikatetta.

14.12.2006

Consummatum est

Yksi kuuluisimmista lihamurekkeista syntyi Golgatan keittiössä vuosisatoja sitten, kun paikallinen kokki hihkaisi: "Se on täytetty". Tuo tunnettu lausahdus innoitti kaikenmaailman escoffierit ja bocuset kokeilemaan erilaisia täytettyjä murekkeita. Jopa Polkkapossu kirvoittui jeesustelemaan ja hymyillen kehitteli oman versionsa.


Täytetty hirvimureke

2 rkl vettä
2 rkl tomaattipyreetä
2 rkl korppujauhoja
1 sipuli
170 g pekonia
500 g hirven jauhelihaa
suolaa
pippuria
rosmariinia
10 murskattua katajanmarjaa
basilikaa
1 kananmuna
luumuja
aurinkokuivattua tomaattia
5 viipaletta emmental-juustoa



Sekoita kulhossa vesi, tomaattipyree ja korppujauhot ja anna turvota hetki. Paloittele tällä välin pekoni 1cm X 1cm paloiksi ja paista ne pannulla kypsiksi. Pilko sipuli ja kuullota paloja hetki pekonin rasvassa. Lisää kulhoon jauheliha, pekoni, sipulit, suola, pippuri, rosmariini, katajanmarjat, basilika ja kananmuna. Sekoita massa hyvin. Levitä taikina leivinpaperille suorakaiteen muotoon reilun sentin paksuiseksi. Levitä keskelle jonoksi muutama luumu, aurinkokuivatut tomaatit ja puolitetut juustoviipaleet. Muotoile massa rullaksi. Tasoita pinta öljytyllä kädellä, niin rulla ei lähde halkeilemaan. Paista uunissa 180 asteessa 35-40 minuuttia.

Tarjotaan hyvän kastikkeen ja perunamuusin kanssa - kuinkas muutenkaan.

7.12.2006

Ainesta kyllä olisi

Kaappientyhjennystalkoissa löysin myös pussin Myllärin ruisleipäainesta, josta en malttanut pitää näppejäni erossa. Aineksessa on sininen "lisää vain vesi"-merkki, joten eipä siinä sen kummempia ruoanlaitollisia jippoja ollut. Pienellä vaivalla kolmannen kerroksen ullakkoateljeemme hengetär pääsisi nauttimaan kotona leivotun ruisleivän seireenimäisestä kutsusta. Leivinuunittomuus joskus rassaa, mutta tämä varmasti maistuisi ihanan tuoreelta rukiilta ja aiheuttaisi tietysti myös ihanan tuoreet rukiin oireet, mikä nyt tietysti on sivuseikka.

Mutta mutta. On se kyllä vähän siinä ja siinä, onko ruisleipäaines käyttämisen arvoista. Maussa ei ole mitään vikaa. Ruisleipäaines muodostuu täysjyvärukiista jauhona ja mallastettuna. On siihen lisätty myös vehnäjauhoja leivän rakennetta parantamaan. Sitkosta ja sen merkityksestähän tuossa juuri jokin aika sitten tarinoin. Pussiin on sotkettu valmiiksi hiiva, joten aines pitää lisätä reilusti kädenlämpöiseen veteen. Että hiiva saisi sokkiherätyksen. No heräisit itsekin, jos päällesi kaadettaisiin yli 42 asteista vettä.

Niin. Vaikka jauhoihin pitääkin lisätä vain vesi, on kyseessä silti aikas paljon aikaa vievä operaatio. Valmista parissa tunnissa sanoo myllyn kotisivutkin ja oikeassa ovat. Homma on muutenkin aika tahmaista, joten en varsinaisesti lähtisi suosittelemaan leivontaan oikotietä etsiville hienopyllyille. Joku partioporukkakin oli testannut ruisleipäainesta ja tässä heidän kommentti:

Ruisleipämme ei valmistunut aivan aikataulussa, joten emme saaneet sitä pääruoan kyytipojaksi. Muutenkin leipä oli koko operaatiomme murheenkryyni. Sen valmistaminen oli alusta saakka melko tahmaista ja sotkuista sekä erittäin paljon
aikaa vievää. Hintaan nähden leivän laatu oli hyvä, mutta vaivannäön määrän nähden ei. Jos ei halua itselleen ennenaikaisia harmaita hiuksia, kannattaa mieluummin ostaa valmista leipää kaupasta tai tehdä koko homma oikeilla aineilla alusta saakka, ajan kanssa.

Olen hyvin pitkälti samaa mieltä edellisen kanssa. Ja tosiaan, kyllä leipä maistuvaa oli. Pussin lopun taidan kuitenkin käyttää vaikka kalojen leivittämiseen.

Halusin tehdä leivistäni aika ohuita, vähän tuollaisia stereotypiakaupparuisleipäviipaleiden näköisiä. Jossain vaiheessa taidan muuten postata aiheella "Sanoja, joita ei aikaisemmin ole ollut olemassa".



Istua pöydällä ja heilutella sorkkia

Onneksi kaapistamme löytyy aina muutamia perusjuttuja kuten jauhoja, pastaa, riisiä, pakastevihanneksia, tonnikalaa, tomaattimurskaa, maizenaa, ruusuvettä, riki-fonduetuorejuustoa ja pallokalaa. Ja välillä on ihan hyvä muutenkin hiukan tyhjennellä kaappeja, että joskus voisi hyllytkin pyyhkäistä. Mutta sitä ennen pitää istua pöydälle ja ottaa lusikka vaaleanpunaiseen ruumiinosaan.

Tällaisen ruoan valmistin viimeksi, kun kauppa ei kiinnostanut. Ihan hyvä peruslounassalaatti.


Tähekanasalaatti

4 annosta riisiä
kaappiin jääneitä kananpaloja
1 paprika
persikoita sokeriliemessä
muutama parsakaalin kukinto
1 sipuli
pala lanttua
pala peruskaalia
pala porkkanaa
pussi hemapaa
1 kermaviili
2 rkl majoneesia
½ dl omenamehua
1-1½ tl currya



Keitä riisit kypsiksi. Pienennä kananpalat, pilko paprika, persikat ja keitetyt parsakaalin kukinnot. Pilko sipuli ja freesaa hetki pannulla. Raasta lanttu, kaali ja porkkana. Sulata hemapat. Sekoita kaikki edelliset keskenään. Valmista kastike sekoittamalla kermaviili, majoneesi, omenamehu ja curry. Lisää kunnon kauhaisu suolaa salaattihässäkkään ja kaada kastike sekaan ja sekoita hyvin.

5.12.2006

Kyllä lanttu lantun tunnistaa

Ajattelin alkaa käydä keilaamassa. Viimeksi kaikki possuytäväni olivat mukana ja jäin totaalisesti viimeiseksi. Lopetin kun alkoi ottaa lanttuun niin pahasti. Viereisen radan parivaljakko piti meitä outona porukkana, mutta enpä tiedä, kumpi joukkio oli lähempänä normaalia.

Lanttu kasvaa kylmissä ja märissä maissa. Onkin sanottu, että lantun ja paloviinan levinneisyysalue on lähes sama. Lantulla saanee siten lantunkin lämpimäksi, en ole kyllä kokeillut.

Maultaan lanttu muistuttaa hieman kaalia, jota on maustettu sinapilla. Tai sitten ei, joka tapauksessa lanttu on kaalin ja nauriin risteymä, joka sisältää sinappiöljyä. Ilmankos. Englanniksi se on rutabaga, swede tai swedish turnip. Mitään varmuutta ei kuitenkaan ole, että lanttu olisi sen enempää ruotsalainen kuin ruotsalainen heteromieskään.

Lanttu sopii hyvin laatikoihin, keittopohjiin, patoihin ja raasteisiin. Erityisen hyvältä se maistuu mielestäni porkkanan ja hunajan kanssa. Seuraavaa ohjetta kannattaakin kokeilla, on nimittäin melkoisen hyvä ja vaivaton lisäke.


Hunajalla ryyditetty lanttu-porkkanahärdelli

3 porkkanaa
1 lanttu
ruokaöljyä
rakuunaa
timjamia
suolaa
juoksevaa hunajaa
1 rkl seesaminsiemeniä (tai jotain pähkinärouhetta)
½ rkl kookoshiutaleita



Viipaloi porkkanat pituussuunnassaan kuorimaveitsellä ohuiksi pitkiksi levyiksi. Leikkaa lanttu 4 cm X 0,5 cm tikuiksi. Laita pannulle öljy ja paistele lanttuja siinä pari minuuttia. Lisää porkkanat ja paistele molemmat kypsiksi. Mausta rakuunalla, suolalla ja runsaalla määrällä timjamia. Valuta päälle hunajaa. Lisää seesaminsiemenet ja kookoshiutaleet ja paista vielä hetki sekoitellen.








2.12.2006

Palavat pannun kiiltävällä pinnalla

Crepes Suzette (5 annosta)

Taikina:

3 munaa
1,5 dl vettä
1,5 dl maitoa
100 g vehnäjauhoha (1 dl = 65 g)
30 g voisulaa (ei kuumaa)
1 rkl sokeria
appelsiinin kuoriraastetta
sitruunan kuoriraastetta

Sekoita kaikki aineet keskenään ja paista kreppipannulla tai pienellä räiskälepannulla ohuen ohuita kreppejä. Taittele krepit ensin keskilinjaltaan sivut yhteen ja sama uudestaan. Eli näin...


kreppejä
appelsiinilohkoja
sitruunalohkoja
50 g kidesokeria
50 g voita
5 cl konjakkia
5 cl Grand Marnieria (tai triple seciä)

Fileoi appelsiini ja sitruuna ja leikkaa hedelmälihat lohkoiksi. Varaa yhtä annosta kohden n. 4 appelsiinilohkoa ja 2 sitruunalohkoa. Valmista pannulla kerrallaan maksimissaan 2 annosta. Eli kun teet kaksi annosta laita paistinpannulle ensin 20 g sokeria ja anna sen hieman sulaa, mutta älä ruskistua. Lisää pannulle voi. Kahta annosta varten nosta pannulle 4 taiteltua ohukaista ja 8 appelsiinilohkoa ja 4 sitruunalohkoa. Lisää 2 cl konjakkia ja 2 cl Grand Marnieria ja heitä tikku joukkoon. Kun tuli on sammunut käännä krepit vielä pikaisesti. Tarjoa krepit sitrushedelmälohkoineen vaikka vaniljajäätelön kanssa.