Joulusta jäi käteen muutama uusi keittokirja, mikäs sen parempaa. Vanhemmiltani sain 72. painoksen vuonna 1902 ensimmäisen kerran ilmestyneestä aarteesta Kotiruokaa. Äidiltänikin se löytyy, joten pojalle myös. En ole vielä ehtinyt ahmia tekstejä kuin pikaisesti ja mukavalta vaikuttaa. Ensimmäiseksi valmistanen kirjan ohjeella kermaviilijuustoa. Sen verran eksoottiselta nimikin kuulostaa, vaikka kyseessä on epäilemättä ihan perinteinen kyllä-mummo-tietää-ohje. Vanhoja ohjeita onkin ihan turha lähteä torpedoimaan, paremminkin sitä tietoutta pitäisi enemmän lähteä ammentamaan.
Savusaunamme ylimatriarkalta sain parikin kirjaa, olettanee joskus saavansa hyvääkin ruokaa. Siken kakkua maistaneena matriarkka hankki taideteoksen Vesi Kielellä, jossa Sumari hyppää erinäisten palleroiden maailmaan. Mailla ja kansoilla kun on omat pyörykkäohjeensa, joissa lihaa, kalaa, kasviksia ja vaikka mitä rusikoidaan ensin pallon muotoon ja sitten kypsytetään paistamalla, uppopaistamalla, höyryttämällä, keittämällä, uunissa, pannulla, auringossa, hitsausliekillä ja taskulampulla. Pikaisesti vilastuani totean, että Sikke on oiva tyttö. Matriarkalta sain myös Le Cordon Bleun kotikokkisarjan pastaosion, josta en osaa vielä sanoa muuta kuin, että vihannestäytteiset raviolit rosmariini-valkosipulikermassa, eivät vaikuta lainkaan huonoilta.
Kävin muuten tänään myös kirpputorilla. Ei ollut pelastusarmeijan, mutta jonkin hieman vastaavan nimeltämainitsettoman. Bongasin Bonnierin suuren keittokirjan ensimmäisen osan Abal-Brie. Hinta 20 senttiä, jos unohdetaan, että kun jätin sen hetkeksi herttaisen mummomyyjättären säilytettäväksi tiskille oli kanteen tullut uusi hintalappu 3€. Hieman yllätyin, mutta maksoin hymyillen mukisematta. En uskaltanut katsoa enää taakseni, sillä olisin taatusti nähnyt epämääräisen sarviolennon hymyilevän.
Savusaunamme ylimatriarkalta sain parikin kirjaa, olettanee joskus saavansa hyvääkin ruokaa. Siken kakkua maistaneena matriarkka hankki taideteoksen Vesi Kielellä, jossa Sumari hyppää erinäisten palleroiden maailmaan. Mailla ja kansoilla kun on omat pyörykkäohjeensa, joissa lihaa, kalaa, kasviksia ja vaikka mitä rusikoidaan ensin pallon muotoon ja sitten kypsytetään paistamalla, uppopaistamalla, höyryttämällä, keittämällä, uunissa, pannulla, auringossa, hitsausliekillä ja taskulampulla. Pikaisesti vilastuani totean, että Sikke on oiva tyttö. Matriarkalta sain myös Le Cordon Bleun kotikokkisarjan pastaosion, josta en osaa vielä sanoa muuta kuin, että vihannestäytteiset raviolit rosmariini-valkosipulikermassa, eivät vaikuta lainkaan huonoilta.
Kävin muuten tänään myös kirpputorilla. Ei ollut pelastusarmeijan, mutta jonkin hieman vastaavan nimeltämainitsettoman. Bongasin Bonnierin suuren keittokirjan ensimmäisen osan Abal-Brie. Hinta 20 senttiä, jos unohdetaan, että kun jätin sen hetkeksi herttaisen mummomyyjättären säilytettäväksi tiskille oli kanteen tullut uusi hintalappu 3€. Hieman yllätyin, mutta maksoin hymyillen mukisematta. En uskaltanut katsoa enää taakseni, sillä olisin taatusti nähnyt epämääräisen sarviolennon hymyilevän.
Keittokirjat on ihan parhaita. Itselläni on useita, joita toisia tosin vain katselen ja kuolaan. Onhan ne kauniitakin. Tyttärelle olen ostellut aiemmin useitakin, hänkun on kokki ammatiltaan. Itsellä ensimmäinen muisto keittokirjoihin liittyy lapsuuteen, kun sellainen paksu laitettiin tuolille pyllyn alle, että ylsin syömään. Taisi olla Otavan. Siinä oli hyvä piimäkakun ohje. Purkaantui ajan mittaan irtopainokseksi ja on tainnut jo hävitäkin.
VastaaPoistaMukavaa vuoden vaihdetta, herkullista sellaista, sinulle ja onnittelut yksivuotiaalle, jollen ole jo sanonut.
Kiitos kirja-alevinkistä. Laitoin Stockmannille muutaman kirjan vetämään.
VastaaPoistaKeittokirjoissa on se paha puoli, että lukiessa tulee hirmuinen nälkä tai ainakin peri-inhimillisiä mielitekoja. Matriarkka ihmetteleekin, miten pystyn ottamaan iltalukemiseksi ruokaohjeita, kun hän ahmii Anne Holteja.
VastaaPoista