25.6.2006

Aasian rautaa

Japanilaiset kutsuvat tah tsaita eli tatsoita vitamiinivihannekseksi. Se sisältää paljon magnesiumia, kaliumia ja rautaa. Näöltään se muistuttaa hieman pinaattia ja se käyttäytyy kuuumennettuna hieman samaan tapaan, mutta maku on aivan erilainen. Tatsoin makua kuvaillaan maanläheisen makeaksi. Mitä ikinä se tarkoittaakin. Rakenteeltaan se muistuttaa hieman kaalia.

Tatsoin voi lisätä salaatteihin ihan sellaisenaan kypsentämättä. Pieni höyrytys tai kevyt paistaminen pannulla poistavat kuitenkin hieman sen kitkeryyttä. Minusta pieni kitkeryys antaa vain mukavan jysäyksen oikein valittujen raaka-aineiden kanssa.

Tänään söin tatsoisalaattia uusien perunoiden ja sillin kanssa.


Vitamiinivihannessalaatti

sipulia
punaviinietikkaa
sokeria
suolaa
oliiviöljyä
appelsiinia
tatsoi
(passiohedelmän sisustaa)
(auringonkukansiemeniä)


Marinoi ensin sipulit. Eli kuori sipulit, halkaise ne keskeltä ja pilko ohuiksi puoliympyröiksi. Lisää sipuleihin punaviinietikkaa, sokeria, suolaa ja tilkka oliiviöljyä. Sipuleita ei tarvi kuitenkaan uittaa etikassa, joten lisäile sitä hiljalleen sokerin kanssa vuorotellen ja maistele. Pyörittele sipuleita kunnolla ja jätä marinoitumaan vähintään tunniksi. Mieluummin paljon kauemmaksikin aikaa. Fileeraa appelsiini ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Laita maustumaan sipuleiden päälle. Revi tatsoin lehdet pienemmiksi. Jos haluat, paista niitä ihan hetki pannulla. Ei ole lainkaan pakollinen vaihe. Kerää lautasen pohjalle tatsoin lehtiä. Kasaa siihen päälle appelsiinia ja marinoituja sipuleita. Itse kaiversin sipuleiden päälle vielä hieman passiohedelmää ja heitin ripauksen auringonkukansiemeniä. Ei lainkaan välttämätöntä mutta vinhan huikeata.


24.6.2006

Polkkapossun synttäripäivät eilen vietettiin



Jos en ole ihan väärässä, niin taisin aloittaa blogittamisen likipitäen hyvinkin tarkkaan puoli vuotta ja yksi päivä sitten. Tosin aloitin vuodatus.netissä, mistä sitten siirryin nykyiseen tilaani. Hauskasti on lukijoitakin löytynyt ja paljon näyttäisi ainakin IP-osoitteiden perusteella olevan vakiokävijöitä. Keitä sitten ovatkin nuo anonyymit, ei aavistustakaan.

Etana sadetta ennustaa.
Sateen edellä kaloja saa.
Silloin kun sataa, kastuu maa.
Possu kakusta kynttilät puhaltaa.

Lentävä alkusalaattilautanen

Eilisen grillailun jälkeen salaatti maistuu mansikalta. Maidosta puhumattakaan.

Seuraavan alkusalaatin isinä ovat Lapin Keittiömestarit. Kerroinpahan vain, ettei tule sanomista jänkhän pateilta. Hieman ohjetta on muutettu, mutta vain hieman. Tiputin nimittäin lakat pois, koska käytin juuri viikko sitten kaikki lakkani. Ripsiväriä vielä jäi.


Jänkhän äijien alkusaalaattilautanen

tomaattia
kurkkua
savuporoleikettä
leipäjuustoa
jotain rapeaa salaattia
karpaloita tai puolukoita
vispikermaa
vaahterasiirappia
oksa jotain kivaa yrttiä esim. timjamia


Enpä tähän enempää teko-ohjeita kirjoittele. Niin paitsi että vatkattu kerma maustetaan vaahterasiirapilla. Klikkaa kuvasta suurempi, niin näet lautasen kokoamistavan. Tai voihan tuon koota, miten haluaa. Annoskuva on Chef Dawsonin kanssa tekemästäni projektista.

18.6.2006

Lakkasin keittiöni

Muuttoon aikaa n. pari viikkoa, joten tyhjennys jatkuu. Tällä kertaa päätin päästä eroon lakoista. Tein lakkarahkapiirakkaa ja mustaviinimarja-lakkamoussea. Tässä ohje ensimmäiseen. Ja piirakkapohjaan hieman luonnetta inkiväärillä.

Lakka-rahkapiirakka



Pohja:

125 g voita
3 dl vehnäjauhohja
ripaus kardemummaa
ripaus inkivääriä
1tl leivinjauhetta
1½ dl sokeria
1 rkl vettä

Notkista hieman voita ja sekoita vehnäjauhot, kardemumma, inkivääri, leivinjauhe ja sokeri siihen. Lisää lopuksi loraus vettä taikinaa sitomaan. Painele taikina voidellulle ja korppujauhotetulle vuoalle.

Täyte:

1 prk rahkaa
2 dl lakkoja
1 muna
1 dl sokeria
1 tl vaniliinisokeria

Paista pohjaa uunin alatasolla 200 asteessa ensin n. 7 minuuttia. Kumoa sitten täyteaineet pohjan päälle, levitä tasaiseksi ja paista piirakka kypsäksi. Minun uunissani otti pohjan paisto mukaan lukien n. 30 minuuttia. Tarjoa vaikka vaniljakastikkeen kanssa.

Varhaisperunasushi

Pakko hieman hehkuttaa uutta blogia. Mielenkiintoinen idea. Perunasushi.

15.6.2006

Lihan kanssa tai ilman

Con carne tarkoittaa lihan kanssa, vaikka kaikissa chili con carneissa ei lihaa olekaan. Puritaaniversioista sitä tietysti löytyy. Chili on vääristynyt muoto espanjan sanasta chile. Chili con carne tunnetaan maailma myös lyhyellä nimellä chili ja esimerkiksi Yhdysvaltojen Teksasin nimikkoruoka on chili, jolla tarkoitetaan juuri siis tätä kyseistä pitkää muotoa.

Chili con carnen alkuperä on pienoinen arvoitus. Se ei kuitenkaan ole meksikolaisesta keittiöstä lähtöisin, kuten usein ajatellaan. Mahdollinen alkuperä löytyy Teksasista, jossa chili con carnen tapainen ruoka tuli 1840-luvulla paikalliseksi vastineeksi pemmikaanille. Pemmikaaani valmistettiin kuivatusta lihasta, rasvasta ja mausteista. Toinen mahdollinen alkuperä löytyy 1880-luvun San Antonion kaupungista, jossa chili con carne syntyi köyhien tejanojen keittiöissä. Muutamasta lihanpalasta piti saada riittämään koko perheelle, jolloin ruokaa piti jatkaa mm. chilihedelmällä. Luulisi kuitenkin, että paikalliset intiaanit olisivat keksineet tavan jo paljon aikaisemmin. Kolmas teoria kertoo chilikuningattarista eli chili queens, jotka toimivat 1800-luvun lopulla San Antonion torilla ja muilla julkisilla kokoontumispaikoilla. Suurista padoistaan he myivät muhennosta, jossa oli mm. lihaa ja chilihedelmää. Ruokahistorioitsijat ovatkin varsin kiinnostuneita näistä kauniista ja värikkäistä naisista, niin suosittuja he olivat. San Antonion yö, ilman vierailua chilikuningatteren pakeilla, ei ollut sanonnan mukaan täydellinen.

Chasenin ravintola Hollywoodissa tuli tunnetuksi chili con carnestaan. Kerrotaan, että kun Kleopatra-elokuvaa kuvattiin Roomassa, Elizabeth Taylor lennätti ruokansa juuri Chasenilta. Muita kuuluisia asiakkaita olivat silloinen ensimmäinen nainen Eleanor Roosevelt. FBI:n johtaja, J. Edgar Hooverin, mielestä Chasenin con carne oli maailman parasta. Chasenin kerrotaan lähettäneen ruokaansa myös sairaalavuoteella makaavalle Clark Gablelle - luotettavan tahon mukaan Clark olisi syönyt sitä päivälliseksi juuri ennen kuolemaansa.

Kuuluuko pavut oikeaoppiseen chili con carneen? Ei aavistustakaan. Näyttää jakavan mielipiteet aika hyvin. Ainakin ne sopivat hyvin kyseiseen ruokaan, mutta minä en olekaan con-carne-ortodoksi. Ruokalajiin varmuudella kuuluvat naudanliha, chilihedelmä, roomankumina, valkosipuli ja sipuli. Jokainen tehköön omanlaisensa. Tällaisen minä tein.


Chili con carne

400 g jauhelihaa
1 sipuli
1 valkosipuli
1 tuore chili
1 kuivattu chili
oreganoa
timjamia
1 tlk tomaattimurskaa
1 dl punaviiniä
1 tlk kidneypapuja
suolaa
pippuria
sokeria


Chili con carne on hyvää arkiruokaa. Tällaisesta jauhelihamössöstä saa kuitenkin paljon juhlavampaa, kun ei ajattele mössöä arkiruokana, vaan klassikko chili con carnena. Punaviinistä saisin varmaan tukkapöllynä, vuh-vuhit ja satinkutia oikeauskoisten taholta. Sitä nyt sattui kuitenkin löytymään avattu pullo, joten en voinut vastustaa kiusausta.

Freesaa pilkottuja sipuleita ja chilejä hetki öljyssä. Lisää pannulle jauheliha ja paista kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää tomaattimurska ja punaviini ja heitä päälle ripaus sokeria. Anna kiehua kokoon hetken aikaa. Mausta sörsseli oreganolla, timjamilla, suolalla ja pippurilla. Lisää pavut. Anna muhia vielä hetki ja tarkista maku. Tarjoa keitinperunoiden kanssa.






14.6.2006

Salviaa ja kilpikonnia

Maustekaappini on jo pitkään ollut kaaos. Purkeissa kyllä on jotain mömmöjä, mutta ei aavistustakaan mitä. Joissain purkeissa jopa lukee jotain, vielä kun lukisi suomeksi. Pahimpia ovat pienet muovipussinyssykät, jotka ovat saapuneet länsirannalle jostain epämääräisistä paikoista. Ehkä Syyriasta. En ole kyllä käynyt lähelläkää sitä, jossei Golania lasketa. Päätinkin tänään tehdä sokkotestin ja laittaa käteni maustekaappiin. Lumiukolta tuoksuva kaulaliina silmien eteen ja käsi kurottavaan asentoon. Etusormeni hipaisi jotain iljettävän ällöttävää kuten kuollut myyrä, mutta pian ymmärsin, että se tuskin oli mahdollista. Otus paljastui minikilpikonnaksi, mutta ei siitä sen enempää. Puristauduin lähemmäksi purnukkaröykkiöta ja päätin olla rohkea kuin Pelastakaa Joensuun Bändit ry ja tarttua härkää sarvista. Käteeni osui aavistuksen tylsä purkki, sillä siinä luki sarviapilaa. Halusin kuitenkin purnukan, jossa ei lukisi mitään ja otin toisen purkin. Purkissa oli jotain vihertävää yrttiä, jonka haistamalla tunnistin salviaksi. Siivosin maustekaapin, laitoin nimilaput purkkeihin, vein kilpikonnan Paraisten eläinlääkärin alaisena toimivalle löytöeläinsuojeluvaltuutetulle ja olin iloinen kuin ankanpoikanen. Tulikin mieleen, että lähden kohta Kupittaan maauimalaan uiskentelemaan veessä. Siis vasta kohta. Ensin keitto kiehumaan.


Salvialta salskahtava kesäkeitto

1,2 l liha-/kasvislientä kattilaan kaadettuna
6 varhaisperunaa raaputettuina ja pilkottuina
3 porkkanaa pilkottuina
1 kukkakaali kukinnot irrotettuna
1 sipuli isoksi silputtuna
1 pss sokeriherneitä kattilaan tumpattuna
1 chili pieneksi pilkottuna
½ kesäkurpitsa pilkottuna
½ litraa maitoa kattilaan kaadettuna
1 rkl salviaa kuivattuna
1 laakerinlehti kattilaan viskattuna
suolaa ja pippuria maun mukaan lisättynä
ruohosipulia hellästi hakattuna



Liemi kattilaan kiehumaan. Voit tehdä sen myös vedestä ja parista liemikuutiosta. Mukaan perunat, porkkanat, kukkakaali, sipuli, sokeriherneet, chili, laakerinlehti ja salvia. Lisää 10 minuutin keittämisen jälkeen kesäkurpitsat. Keitä vielä n. 7 min , tai niin kauan kuin kaikki ovat kypsiä, lisää maito ja kiehauta. Tarkista suola. Poista laakerinlehti ja huispauta kattilaan ruohoiset sipulit.

12.6.2006

Banaani ei jätä likaisia kalsareita makuuhuoneeseen



Miksi naiset pitävät banaaneista enemmän kuin miehistä...
  1. Voit valita niin monta banaania kuin tahdot.
  2. Banaani ei tule mustasukkaiseksi, vaikka jääkaapissa lojuisi muitakin banaaneja.
  3. Kun sinun tekee mieli, voit aina ottaa banaania.
  4. Banaani ei lupaa mitään, mitä se ei pidä.
  5. Sinun ei koskaan tarvitse itkeä banaanin vuoksi.
  6. Banaani ei kysele kun tulet myöhään kotiin.
  7. Banaani ei koskaan lainaa hammasharjaasi.
  8. Banaani ei polta eikä juo.
  9. Banaani ei jätä likaisia kalsareita makuuhuoneeseen.
  10. Banaani on helppo ottaa mukaan matkalle.
  11. Vaikka olisit kuinka vanha, voit aina ottaa tuoreen banaanin.
  12. Banaanilla ei ole itsetunto-ongelmia.
  13. Banaani ei koskaan kysele: "Olenko minä ensimmäisesi ?".
  14. Banaani ei kaipaa vapaailtoja.
  15. Banaani ei koskaan kerro ominaisuuksistasi muille banaaneille.
  16. Banaani ei lähentele, kun olet juuri lakannut kyntesi.
  17. Banaani ei koskaan jätä sinua
    A) toisen naisen takia.
    B) toisen miehen takia.
    C) toisen banaanin takia.
Tässä yhteydessä voisi tietysti miettiä, miksi miehet ostavat niin usein banaaneja. Onneksi sivuni lukijoista n. 95 % on naisia. Veikkaisin. Minimissään. Paitsi tuosta ilmailulaitoksen hemmosta ja Haaparannan kävijästä en tiedä :O)

Ruokablogeissa on kiertäntyt kaikenkarvaista grillatun banaanin ohjeta. Minunkin pitää varmaan laittaa korteni kekoon, vaikka eipä nämä kyllä toisistaan juurikaan poikkea. Tai oikeastaan Kaunotar tämän valmisti.


Partiolaisen grillibanaani

banaani
fazerin sinistä
foliota



Kuori banaanista yksi kaistale auki. Painele kaksi paloiteltua suklaanpalaa banaaniin. Se on hyvä määrä. Laita kaistale kiinni ja kääri banaani folioon. Laita grilliin tai 200 asteiseen uuniin 20 minuutiksi. Banaanin kuuluu olla musta kuoristaan, kun se on valmista. Syö vaniljajätskin kanssa. Mökillä kun ei jätskiä ollut, tein seuraksi kirpeän raparperipiirakan. Tai oikeastaan kaunotar senkin valmisti. Hö hö höö. Koska olen jalkapallotaivaassa.


Sieniä sateella

Vastaan käveli muutama uusi ruokablogi. Tai leivontablogin, miten sen nyt ottaa.

Kulinaristi
Kaurislapsi
Keittiösirkus
Jennan lempparit

Jos joku haluaa ruokasivunsa mainittavan linkkilistallani, niin käsi pystyyn...

Täydellistä possuilua

Viikonloppu hurahti mökkeillessä. Tällöin vatsa on tottunut saaman apetta useaan otteeseen. Ehkä liiankin useaan, mutta mikäpä voisi olla mukavampaa kuin grillailu ja sinisen kannen alla syöminen. Ja ruohonleikkuu ja yrttimaan perkaus. Monikin asia mutta ei kuitenkaan. Kaupastakin löytyi julmetun halpaa possun ulkofilettä. Varhaisperunoiden ja sillin kanssa kuinkas muuten.


Possurullat

possun ulkofilepihvejä
vuohenjuustotuorejuustoa
basilikaa
varrastikkuja



Marinoi ulkofileitä ensin yön yli haluamassasi liemessä. Minun liemessäni oli mm. paprikaa, chiliä, pippuria, oreganoa, sinappia, hunajaa, limeöljyä. Nuiji pihvit lihanuijalla kolmen millin paksuisiksi. Laita pihville sopivasti tuorejuustoa ja muutama basilikan lehti. Kääri rullalle ja seivästä vartaaseen. Grillaa kypsäksi.

Possun kanssa riivittiin pippurikastiketta.


Helppo ja nopea pippurikastike

2 dl ruokakermaa, jotain kevyttä tietty
1 dl maitoa
100 g arlan pippurituorejuustoa
ripaus rakuunaa
maizenaa
suolaa
ruohosipulia


Kaada maito ja kerma kattilaan ja sulata seoksessa pippurituorejuusto. Mausta rennolla ranteella rakuunalla. Taisin myös lykätä kastikkeeseeni vajaan puolisen desiä jotain kammottavan pippurista italialaista punaviiniä, jota ei kyllä hyvällä omatunnolla voisi juottaa edes naapurin hammaslaborantille. Tai tarkemmin ajatellen ehkä voisikin. Suurusta maizenalla ja tarkista suola. Ripottele päälle vielä ruohosipulisilppua.

Muuten ihan vinkkinä vaan, jos hississä on sinun lisäksesi vain yksi henkilö, voit hauskuuttaa itseäsi koputtamalla häntä olkapäähän ja teeskentelemällä, ettet se ollut sinä. Meidän talossa sitä tapahtuu yhtenään.

Np _ Stereophonics: Dakota






5.6.2006

Leipuri Hiivasieni

Harvoin tulee tehtyä linssiruokaa, mutta aika harvoin tulee myös leivottua leipää. Mikä ihme siinäkin on? Onko siinä muka niin paljon vaivaa, vai onko se niin vaikeaa. No, silloin tällöin tulee kyllä tehtyä, mutta useimmiten pilaan leipäni heittelemällä taikinan joukkoon kummallisia asioita: hillosipuleiden lientä, punajuurilientä, etikkakurkkulientä, kummallisia mausteita, erinäisiä kasviksia raastemuodossa, kummallisia murskattuja pähkinäsekotuksia, erinäisten sitrushedelmien kuoriosia, jämiä kaappeihin jääneistä tahnatuubeista. Siis yleisesti ottaen mitä vaan, minkä vähänkin voisi kuvitella antavan makua taikinaan. Heh. Parasta ruoanlaitossa. Tällä kertaa ajattelin minimoida riskit ja valmistaa lähes perinteistä hiivaleipää. Kyllä itse tehty leipä kuitenkin monet kaupan leivät voittaa. Ei kyllä Talkion Vautsia. Ei sitä taida juuri muualta saadakaan kuin Tampereen seudulta.


Olen kyllä kuullut, ettei leipää kannattaisi syödä, sillä seuraavat jutut ovat eittämättä faktaa.

· Yli 90% väkivaltarikoksista tehdään vuorokauden sisällä siitä, kun on viimeksi nautittu leipää.
· Leipä aiheuttaa addiktioita. Koehenkilöille näytettiin leivänpalaa, mutta annettiin kuitenkin vain vettä. Jo vuorokauden jälkeen koehenkilöt alkoivat parkua leipää.
· Riippuvuuden lisäksi leivän käyttö ajaa ihmisen kovempiin aineisiin esim. voihin ja rasvaisiin makkaroihin. Syntyy myös sekakäyttöä.
· Leipä imee vettä. Ihmiskehosta yli 90% on vettä. Päättele itse.
· Pienet lapset ja miksei vähän isommatkin voivat tukehtua leivänpalaan.
· 1700-luvulla, kun suurin osa leivistä leivottiin kotona, odotettavissa oleva elinikä oli alle 50, lapsikuolleisuus oli huomattavan suuri ja keltakuume ravisteli kotona leivotun leivän syöjiä.
· Leipä paistetaan yli 200 asteessa. Ihminen kuolisi tuossa lämpötilassa jo minuutissa. Kai.


Hiivaleipä



4 dl vettä
1 dl piimää
5o g hiivaa
2 rkl hunajaa
2 tl suolaa
ripaus pomeranssinkuorta
n. 12 dl hiivaleipäjauhoja
2 rkl öljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen vesi-piimäseokseen. Lisää suola, hunaja ja pomeranssinkuori. Sekoita. Lisää 6 dl jauhoja ja sekoita voimakkaasti. Lisää loput jauhot vähitellen ja lopuksi öljy. Alusta taikina pehmeäksi ja anna sen kohota kulhossa liinan alla puolisen tuntia. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja leivo siitä kaksi leipää. Anna kohota hetki liinan alla. Tee leipien pintaa 3 viiltoa ja paista 200 asteessa n.25 minuuttia.

Vitsi että tulikin hyvää.