Sjung hoppfalleri fallerallala

Elokuun lopun pimenevät illat ovat otollisia hetkiä juhlia rapuja. Surutonta seuraa, ronskisti ruokaa, liiotellusti lyhtyjä, räjähteleviä rapuilmapalloja ja paljon punaista väriä. Ehkä muutama rapulaulukin ja korkeintaan kolme snapsia. Varsin mukavaa. Rapujen syöminen ei varsinaisesti ole mitään siistiä hommaa; harmitti ettei ollut rapukaulureita. Ruotsin rapukekreissä on tapana pukeutua hassuihin hattuihin, mikä ainakin ajatuksen tasolla kuulostaa ihan veikeältä. Kauluri leuan alla ja hattu pään peittona. Kyllä nuo ruotsalaiset tietää, kun heiltähän rapujuhlat ovat Suomeen saapuneetkin. Ja muutenkin tuo on hassu kansa.


Tällä kertaa maistelimme kiinalaisia pakasterapuja, joita lillutettiin yön yli muhkeassa tilliliemessä. Ravut olivatkin tällä kertaa yllättävän makoisia. Joskus rapunesteet ovat maistuneet tillin ja kuran sekoitukselta, jota ei varsinaisesti voi pitää kovin suurena herkkuna. Ei edes allekirjoittaneen mielestä, joka kyllä tykkää possumaisesti pyöriä kurassa. Mutta ei syödä sitä. Ilta ei sinänsä ollut kovin terveellinen, sillä rapujuhlissa saa kulumaan aina käsittämättömän määrän tuota jumalatarten nektaria, majoneesia. Paahtoleivän päälle, lohimousseen, kanasalaattiin ja tietysti ihan pelkästään lusikalla suoraan purkista syöntiin.

Aloitimme savuporokeitolla - tai oikeastaan snapseilla, mutta niitä ei lasketa. Tai sen verran lasketaan, että ehkä korkeintaan kolme join. Keitto oli herkkua ja sai aikaan yleisen santsikierroksen. Niinpä niin, heti ensimmäisestä ruoasta vatsa oli jo täysi kuin ilmapallo. Keiton reseptin voisinkin jakaa tässä, sillä se on kovin yksinkertainen valmistaa ja takuulla hyvää.


Savuporokeitto (12 alkuruoka-annosta)

2 sipulia
voita
1 l punaista maitoa
1 l kermaa
2 kanaliemikuutiota
maissitärkkelystä
riistamurua maun mukaan

Silppua sipuli ja paistele hetki kattilassa voissa. Lisää maito, kerma ja 2 kanaliemikuutiota. Kiehauta ja suurusta maissitärkkelyksellä. Kiehauta taas. Lisää joukkoon pussillinen riistamurua. Jos sherryä olisi ollut, sillä olisi voinut hieman antaa lisäluonnetta keitolle. Ja sitten kunnon klöntti vielä voita mukaan.

Rapujen kanssa syötiin kaikennäköistä lohimoussenapeista cocktail-pyöryköihin. Jälkkäriksi sopi jäätelö cointreau-marinoitujen mansikoiden kanssa. Alkosta kävin hakemassa jälkkärille sopivan juoman eli kevyesti metsämansikalta maistuvan kuohuviiniin. Turun alkoissa saa aivan mahtavaa, ystävällistä ja asiantuntevaa, palvelua. Kerroin jälkkärin, niin samantien lyötiin pullo kouraan. Hetken koitin inttää vastaan, etten oikeastaan pidä metsämansikan mausta juomissa, mutta myyjä vakuutti, että kyllä muuten pidät. Ei kai sitä ammattilaista vastaan viitsi lähteä kinaamaan. Eikä olisi kannattanutkaan.