Se kävelee kuin ankka, se ääntelee kuin ankka - siis sen täytyy olla ankka

Ei voi valittaa. Eilen nautittiin tähän mennessä ylivoimaisesti parhaat kesän pöperöt. Ja taisi siinä mennä jokunen pullo punaviiniäkin, mutta niinhän se kuuluukin. Jos ruokaa tehdään, pitää kokkaajille löytyä ruoanvalmistuksen ohessa lasillinen jos toinenkin punaviiniä. Valkoviinikin kyllä käy. Valitettavasti tuota kultaista sääntöä ei sovelleta ravintolan keittiössä, mikä on näin tarkemmin ajatellen oikeastaan aika hyvä asia. Kavereille kokkailu on kyllä kivaa, mutta yllättävän rankkaa. Seuraavana päivänä huomaa, että jostain syystä ruoanlaitosta tulee pää kipeäksi. Vähän kuin legendan mukaan lapparistakin tulee takamus kipeäksi. No ei kuitenkaan pahasti, mutta olo on kuitenkin kuin mustekalalla karusellissä. Lonkerot heiluu ympäriinsä, mutta millään ei ole päämäärää.

Kameraa ei ollut eilen mukana, mutta eipä tuo mitään. Joskus onkin parempi kuvitella kuin katsoa valmista kuvaa. Ristiriita syntyy vasta mainoksesta, jossa käsketään kuvittelemaan kameralla. Vaikeaa. Sitä paitsi kuvitteleminen on hauskaa ja avartaa maailmaa. Pennusta saakka minäkin olen kuvitellut olevani koira.

Sipuli on mielestäni yksi parhaista grilliherkuista. Sitä on myös erittäin vaikea saada epäonnistumaan. Eilen tein sipulista tällaisen lisäkkeen. Helppo ja maistuva.


Balsamicosipuli



sipuli
balsamicoa
voita
basilikaa
rakuunaa
fariinisokeria

Kuori sipuli ja leikkaa siltä hattu irti. Koverra sipulista pikkulusikalla pala sisustaa pois. Varo kuitenkin kovertamasta sipulia läpi. Kaada koloon hieman balsamicoa, laita nokare voita, mausta mieleisilläsi yrteillä ja pakkorakuunalla ja ripauta vielä hieman fariinisokeria päälle. Laita hattu takaisin päälle ja kääri sipuli kevyesti öljyttyn folioon. Heitä grilliin kypsymään n. puoleksi tunniksi. Loistavaa.


Ankanrinta

ankanrinta
suolaa
pippuria

Pienenä minulla oli tapana pukeutua erilaisiin eläinaiheisiin asuihin. Tässä possuasu on vaihtunut ankka-asuun. Tai sitten tuossa en ole minä. En tiedä. En muista, olenko se minä, koska olin silloin niin pieni.

Leikkaa ankanrinnan rasvapuoleen kevyesti muutama ristikkäisviilto. Laita lihanpala kylmälle pannulle rasvapuoli alaspäin ja paista omassa rasvassaan n. 3 minuuttia molemmilta puolilta. Mausta suolalla ja pippurilla. Jos rasvaa tulee paljon, kaada sitä välillä hieman pois tai kaada sitä vaikka loraus kastikkeeseen, joka juuri valmistuu viereisellä levyllä. Laita ankanrinta uuniin ja paista se kauniin roseen punaiseksi eli n. 55-56 aseteiseksi. Jos sinulla ei ole lihalle sisälämpötilamittaria, niin se vienee 200 asteisessa uunissa n. 6-7 minuuttia. Uunista riippuen. Ankkaa ei saa paistaa liian kypsäksi, koska silloin ei ole kellään kivaa. Ota ankka uunista ja laita se vielä folioon vetäytymään muutamaksi minuutiksi.

Ankka kaipaa seurakseen kastiketta, jossa on mukavasti makeutta. Tämä ainakin eilen toimi enemmän kuin hyvin. Minulla oli kastikkeen pohjana aikaisemmin valmistettu punaviinikastike. Sitä sitten vaan jatkamaan.


Inkiväärinen appelsiini-punaviinikastike

2 dl punaviinikastiketta
1 dl demi glacea (valmista kastikepohjaa)
1 dl punaviiniä
loraus sherryä tai madeiraa
1 rkl mustaherukkahyytelöä
yhden appelsiinin mehu ja raastettu kuori
pieni pätkä raastettua inkivääriä
korkillinen väkiviinaetikkaa
(sokeria)
(suolaa)

Täältä ainakin löytyy kohtalainen punaviinikastike, mutta tuo pekoni pitää kyllä jättää pois. Tai sitten kaupasta voi ostaa valmista punaviinikastiketta.

Jatka kattilassa olevaa punaviinikastiketta demi glacella, punaviinillä ja sherryllä. Lisää mustaherukkahyytelö tai mustaherukkahillo. Pese appelsiini hyvin ja raasta siitä kuori kastikkeeseen ja purista vielä mehut. Raasta myös pieni pala inkivääriä hienolla terällä. Tiny loraus etikkaa antaa kastikkeelle tarvittavan potkun. Keittele kastiketta hetki ja tarkista vielä suola ja sokeri. Kastike saa olla makea kuin kuivattujen viikunoiden hedelmäliha, sillä ankka tykkää kylpeä siinä. Mistä tulikin mieleen, että JIHUU - vihdoinkin meillä on kylpyamme.