Laukkaan ruohoon ja sinne tänne

Loma jatkuu.

Saavuin juuri muutaman päivän reissulta Turun saaristosta. Kyllä vaan on upeita maisemia. Yksinkertaisen haavoittuneesti hioutuneita kallioluotoja. En voi paremmin todeta kuin Juhani Merilahti:

Luodot karsivat rihkaman,
itsestään.


Ei sen puoleen. Ei pelkät kallioluodot, mutta ne armoitetut auringonlaskut ja kiukkuisen pehmeä saunankiuas.


Saaristosta löysin myös jotain hauskaa ruokauutta. Tai olen ehkä löytänyt sen jo aiemmin, mutta kaikessa tyytyväisyyden yltäkylläisyydessä ehtinyt jo unohtaa. Lounaisilla saarilla nimittäin kasvaa villinä ruohosipuli, joka on vähintään mahtava asia. Extremely magnificient vanha englanninopettajani lipasisi. Villi ruohosipuli kasvaa kallioilla, merenrantaniityillä ja kedoilla. Kukinnot ovat myös syötäviä ja ne maistuvat jännästi sipulilta. Paremmin ne sopivat ehkä annosten koristeluun, mutta ketä se nyt jaksaisi kiinnostaa. Monia.



Lehtiä voi käyttää ennen kukintaa salaateissa tai sitten heittää ihan vaikka leivän päälle. Tai mikä voisi kuulostaa vinkeämmätä kuin askeettisessa saaressa nautiskella allium schoenoprasum marinoitua uutta perunaa, kädessä jo hieman hiillostunut makkaratikku. Monikin asia.

Mutta ei tuolloin paikan päällä. Vähän kuten elämässäkin valintoja tehdään niillä valmiuksilla, mitkä kulloinkin ovat reservissä. Ehkä jonain muuna hetkenä asiat olisi voinut tehdä toisin, mutta ei nyt. Ei saaressa. Ei sillä asketian asteella. Ja ha haa. Vepsän saari on kaikkea muuta kuin askeettinen. No sehän kuulu Turun kaupungin liikuntavirastolle, joten se siitä. Mutta romantisoitu kuva on aina makeampi kuin liian todellinen. Katso vaikka vanhoja suomalaisia totuuspakoilumustavalkoleffoja: (huutaen naisen korvaan) AHH Regina Katariina Linnanheimo kuinka rakastankaan sinua. Päälle liraus Sua vain yli kaiken, jonka jälkeen peli on selvä. Leif scores. Anteeksi, eksyin.

Aika monta kertaa on tänä kesänä tullut maisteltua makkaraa ja kassleria. Se on loppu nyt. Tai ehkä tänään illalla vielä maistelen, ei vielä tiedä. Mutta hauska oli tällä kertaa valmistaa grillissä eineshampurilaisia. Ja täytyy sanoa, että kyllä hampurilainen niin hyvältä näyttikin perinteisten grilliherkkujen vierellä, että katseista päätelen moni kanssagrillaaja olisi mielellään vaihtanut lautasensa ja antanut ehkä päälle vielä siunatun maan hautapaikkansakin. Ei kiinnostanut. Hampurilaisen väliin laitettiin sitten majoneesia, kurkkua, tomaattia, sinappia, ketsuppia, ananasta, jauhelihapihviä, salaattia ja mikä parasta villi ruohosipulia. Ai nami. Mutustettiin grillatun maissin kanssa.