Onhän tää rautaa, Boycot julkaisi 20.10. uuden studioalbumin The Mighty. Suomen aliarvostetuin punatukkainen laulaja, Varsinais-Suomen Steven Tyler, vetää niin vakuuttavaa settiä, että oho. Onhan Tommi Läntisellä toki ollut 80-luvun Boycottin jälkeen hienoja suomenkielisiä biisejä, Via Dolorosa, Rööperin kuu, Syvälle sydämeen sattuu. Jotenkin tykkää vaan enemmän Tommista englanniksi. Jag ljublju Tommy mer på english.
Boycottin kokoonpano on hieman vaihtunut siitä, mistä 30 vuotta sitten kaikki alkoi. Läntinen on yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen. Bändin toinen voimahahmo, Hombre Lampinen, vaihtoi runsas vuosi sitten sähköskebansa harppuun.
Hieman ristiriitaisin tuntein aloin kuunnella uutta levyä. En tiennyt yhtään, mitä odottaa, vaikka muutama sinkkukin siltä oli jo julkaistu. Levy lähtee Thunderilla. Se on suoran yksinkertainen rokkibiisi, joka jokaisen bändin kuuluu tehdä jossain vaiheessa uraa. "Rock n roll sounds like thunder and feels like coming back home". Sanomakin osuu. Toinen biisi Partners In Crime ei lämmitä meikää. Kolmas sikermä, Still I Rise, heittää nopeat mielleyhtymät hitaampaan kasarimetalliballadiosastoon. Vaikkei se sitä olekaan kuin alultaan. Koko ajan odottelen, koska Lita Ford avaa äänensä ja edes kerran laulaa "If I close my eyes forever, will it all remain unchanged". Ei avannut. Mutta hieno biisi tämäkin.
Levyllä on mielenkiintoinen vierailija Ina Forsman, muutaman vuoden takainen Idols-finalisti. Ensimmäisellä kuuntelulla Bittersweet kuulostaa liian kliseiseltä. Vaikka onkin kliseistä sanoa näin. Mutta kuitenkin: "Love is right, love is wrong, love is week, love is strong." Plääh. Mutta Inalla on niin hieno blues äänessään, että jo toisella kerralla aloin tykätä tästäkin.
Boycott on akustisella ilmaiskeikalla Turun Levykauppa Äxässä 17.11. klo 17.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti