Teos: Villi cityvegaani
Kirjoittaja: Sami Tallberg
Julkaisuajankohta: 3 / 2017
Sivumäärä: 100
Kustantaja: Into Kustannus
OVH: 29€
ISBN: 978-952-264-748-1
"Maailman suurin puutarha - villi luonto - on meidän kaikkien käytössä. Ja se on auki 24/7.
Syötävien villiyrttien kirjo on laaja tiuhaan asutuilla alueilla ja niiden lähimaastoissa, sillä villikasvit leviävät ihmisten mukana. Moni syötävistä kasveistamme onkin tullut Suomeen laivamatkoilta ja muilta reissuilta. Lisäksi puutarhoissa leviää villiin luontoon vaikka minkälaisia herkkuja ammennettavaksi."
Sami Tallberg on varmasti Suomen tunnetuin villivihanneksista hyvällä tavalla täysin sekaisin mennyt keittiömestari. Hänen uusin kirjansa Villi cityvegaani nostaa esiin urbaanien alueiden tarjoamat villiyrttimahdollisuudet. Teos on jatkoa 2016 syksyllä ilmestyneelle Villi jouluvegaani -kirjalle.
Reseptejä lukiessa ei voi kuin ihmetellä, mistä mies ammentaa ideansa. Mahtavia ja yllättäviäkin yhdistelmiä. Jo aiemmin olen Tallbergin suosittelemana ottanut käyttööni lakritsalta maistuvaa kallioimarteen juurta, jota voi muuten kerätä talvellakin villiyrttikoriin. Se on erityisen makoisaa tattien kanssa ja toimii myös luonnon omana aromivahventeena. Vuohenputki on eräs helpoimmin löydettävistä villikasveista, parhaita yksilöitä ovat todella nuoret versot. Toukokuu on vuohenputken kulta-aikaa, joten juuri nyt kannattaa lähteä vuohenputkia metsästämään. Kirjan alkusivuilta pomppasikin heti mielenkiintoinen punajuuri-villiyrttisalaatti, joka on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Annoksessa on vuohenputken ohella myös mm. ruoholaukkaa ja isomaksaruohoa. Yllättävä komponentti on kourallinen paahdettuja kookoslastuja. Isomaksaruohoa suosittelen erityisesti testaamaan. Sopivissa määrin toki yhdeltä paikalta, sillä se on uhanalaisen apolloperhosen toukan ravinnonlähde. Isomaksaruoho muistuttaa maullisesti hieman hernettä ja on tekstuuriltaan rapean mehevä. Suosittelen kokeilemaan vaikkapa fetasalaattiin. Kuva on vuodenaikaan nähden hieman liian kesäinen, taitaa olla otettu pari vuotta sitten. Huomaa, että ruohosipulista voi aivan hyvin syödä kukinnotkin ja ovathan ne kiva koristekin.
Tallbergin villeissä sormissa hyvinkin arkiset kasvit ja raaka-aineet saavat jotenkin juhlallisen olemuksen. Miltä kuulostaa esim. selleripihvit, hapatettua kauradippiä ja kuusisuolaa? Tai grillattua kesäkurpitsaa, ketunleipää ja suolattua sitruunaa? Päivänkakkara, jauhosavikka ja niittysuolaheinäkin ovat saaneet maininnan, ei paljasteta niistä kuitenkaan enempää.
Mutta erityisen iloinen olen litulaukan käytöstä Tallbergin ohjeissa. Taisi olla mainittuna kolmessa tai neljässä reseptissä. Litulaukka on todella helppo tunnistaa ja maku on ainakin itseäni kovasti miellyttävä. Mikä parasta, sitä kasvaa ihan omilla huudeilla. Maku on hennosti valkosipulinen, hieman pippurinen ja on siinä jotain sinappistakin. Lisäksi se on hieman kitkerä, joka miellyttää meikäläistä. Kitkeryyttä voi pehmentää nopealla freesaamisella, jos se häiritsee liikaa. Tunnistuskuvia avuksi täältä.
Bataattien kypsymisen aikana lueskelin Tallbergin kirjaa ja inspiroiduin hakemaan pihalta litulaukan lehtiä. Tämä ei suinkaan ollut alkuperäinen ideani, mutta miksipä ne eivät sopisi täytettyjen bataattien päälle silputtuna. Resepti ei siis ole kirjasta, mutta sopii hyvin tähän yhteyteen. Tosin sillä erotuksella, että juusto ja jugu eivät ihan sovi vegaanimaailmaan, muttei anneta sen häiritä.
Täytetyt bataatit ja litulaukkaa
bataatti per ruokailija
rypsiöljyä
juustokuminaa
kikherneitä
suolaa
pippuria
(savu)paprikamaustetta
raastettua juustoa
litulaukkaa
(maustamatonta jugua)
Puolita bataatit, öljyä pinta kevyesti ja paista 200 asteisessa uunissa vajaa tunti tai siten, että ovat kypsiä. Paahda juustokuminaa hetki öljyssä, lisää kikherneet ja suola. Kaavi bataatin liha kuorista, sekoita joukkoon kikherneet, suolaa, pippuria ja (savu)paprikamaustetta. Täytä kuoret, juustoraastetta päälle ja pikainen paisto uunissa grillivastusten alla. Silppua päälle litulaukkaa. Maustamaton jugu ei ole pahaksi tämän kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti