Alkumusalautasella Lord Huron: Meet me in the woods
_______________________________________
Kyllä nyt harmittaa, jos ei ole keitellyt sesonkina kirsikkahilloa. En voi nimittäin väittää, että kirsikka-aika olisi parhaimmillaan, mutta kyllä kirsikoita aina jostain saa. Lumen alta voisin niitä yrittää kaivaa, jos vain lunta olisi. Mutta kun ei ole, stokka lienee ratkaisu. Selkeä johtopäätös.
_______________________________________
Kyllä nyt harmittaa, jos ei ole keitellyt sesonkina kirsikkahilloa. En voi nimittäin väittää, että kirsikka-aika olisi parhaimmillaan, mutta kyllä kirsikoita aina jostain saa. Lumen alta voisin niitä yrittää kaivaa, jos vain lunta olisi. Mutta kun ei ole, stokka lienee ratkaisu. Selkeä johtopäätös.
Maskun Sukula tarjosi minulle oivaa keitettyä kermaa ja omista puista kerätyistä kirsikoista tehtyä hilloketta. Ei, hän ei ollut Niemisen Jarkko, vaikka liikkuukin humpan tahtiin.
2 liivatelehteä
3 dl kermaa
1 dl maitoa
0,7 dl sokeria
½ vaniljatanko kaavittuna (tai vaniljasokeria)
Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 10 minuuttia. Heitä kattilaan kerma, maito, sokeri ja vaniljan siemenet. Myös tangon voi laittaa makua antamaan. Anna kiehahtaa. Lisää liotetut ja puristetut liivatelehdet kuumaan nesteeseen ja sekoita hyvin. Kaada annosvuokiin ja anna jämähtää jääkaapissa muutama tunti.
Valmista kirsikkahilloke:
4 dl kirsikoita
0,7 dl sokeria
Poista kirsikoista kivet ja puolita kirsikat. Keittele kattilassa n. 10 minuuttia ja jäähdytä. Jaa jämähtäneiden pannacotta-annosten päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti