Hildegardin äly- ja hermopiparit

Hildegard Bingeniläinen (1098-1179) ei ollut varsinaisesti mikään herkkusuu, vaikka ruokia tekikin. Ruoka oli hänelle ravinnon ohella enemmänkin lääke, ei nautinto per se. Itse olen ehdoton herkku per se, niin paljon näistä pipareista tykkäsin. Muistan törmänneeni Hildegardiin jollain kirkkohistorian kurssilla: nunna jäi mieleeni tarmokkaana monitoiminaisena, aikansa yleisnerona, joka oli muusikko, säveltäjä, maalari, lääkäri, mystikko, luonnontieteilijä ja vaikka mitä muuta. Niin ja kehitti hän myös siinä sivussa oman kielenkin. Pakko oli kuunnella pari hänen säveltämäänsä biisiä. Hyvä meno, hiphopahtava etukeno.

Hildegard saattaa asua naapurissani, sillä eräänä iltana kotiini oli kiikutettu sievä pikkusäkillinen hermopipareita. Kyllä, hermopipareita, fantastiskt. Ideana niissä on, ettei pipareita saa syödä liikaa yhtenä päivänä, sillä kyseessä on lääke. No, resepti on tainnut jonkin verran muuttua vajaan tuhannen vuoden aikana ja pipareita saanee natustaa ihan rauhassa niin paljon kuin mahtuu. Hermot vaan menee, kun jo ennestään niin sulavat linjani kärsii. 

Sanoinko jo, että pidin erittäin paljon, possumaisen hyviä! Tusen tack Chef Stone Cape. Ohje on julkaistu Helsingin Sanomissa 1. joulukuuta 2005.

Hildegardin äly- ja hermopiparit

225 g voita
2-2½ dl ruskeaa sokeria esim. tummaa intiaania
1-2 munaa
5-5½ dl spelttijauhoja
2 tl leivinjauhetta
1½ tl kanelia
½ tl vaniljasokeria
½ tl muskottipähkinää
1/4 tl neilikkaa
1½ dl mantelijauhetta

1. Vaahdota voi ja sokeri.
2. Vatkaa munat joukkoon yksitellen.
3. Lisää jauhot, joihin on sekoitettu loput aineet.
4. Muovaile taikinasta tankoja, kääri kelmuun ja anna kovettua jääkapissa yön yli.
5. Leikkaa tangoista vajaan sentin paksuisia viipaleita leivinpaperilla vuoratulle pellille.
6. Voitele kananmunalla, koritstele mantelilastuilla tai -rouheella. Paista 175 asteessa n. vartti.