Allegro
Vähemmästäkin nousee kosteus kielelle, en pysty vastustamaan vastaleivotun kanelihyväkkään tuoksua. Sieraimellisen imettyäni olen euforiahuumassa kuin ensikatseen kohtaama ensikatse. Leijahdan usean sentillisen, menetän oman tahtoni ja olen houkuteltavissa. Kunhan saan pullaa. Kanelipullaa. Korvapuustia. Leivon taikinan – allegro. Tai ehkä vielä nopeammin.
5 dl maitoa
1 tuorehiiva
1½ tl suolaa
reilu 2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
15-16 dl vehnäjauhoja
150 g voita
1 tuorehiiva
1½ tl suolaa
reilu 2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
15-16 dl vehnäjauhoja
150 g voita
Liotan hiivan kädenlämpöiseen maitoon ja sekoitan joukkoon suolan, sokerin, kardemumman ja munan. Lisään jauhot hiljalleen aluksi kuitenkin reippaasti vatkaten. Vaivaan taikinaa enemmän kuin olin kuvitellut. Lisään pehmeän voi alustamisen loppupuolella.
Adagio
On aika rauhoittua. Jätän taikinan kasvamaan. Se on aina yhtä ihmeellistä, en laittanut joukkoon edes corpus cavernosumia. Vaivaan taikinasta ilmakuplat pois ja kaulin isoksi levyksi.
Scherzo
voita
kanelia
sokeria
(vaniljasokeria)
munaa voiteluun
kanelia
sokeria
(vaniljasokeria)
munaa voiteluun
Levitän levylle voita, kanelia ja sokeria. Mieluiten enemmän kuin vähemmän. Luovun minimalistisuudesta ja heittäydyn taas vietäväksi. Se hyvä tuoksuhan tulee juuri kanelista, se pullan tuoksu. Olen luvalla ronski ja viskon ennennäkemättömiä määriä. Menen täysin sekaisin ja tunnen suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta kanelin kanssa. Käärin rullalle ja leikkaan 4 sentin vinopaloiksi tehden joka toisen viillon eri suuntaan kuin edellisen. Jokaisen palan keskeltä painan sormella niin, että muodostuu korvat. Ei niiden tarvi kauniita olla, ainakaan tällä kertaa. Annan puustien kohota jälleen. Voitelen munalla, koska kuten sanottua, olen luvalla ronski. Heitän vielä sokeria (tai raesokeria) päälle. Paistan 225 asteessa n. 10 minuuttia.
Rondo
On aika vetää piiritanssiksi. Haukkaan hiukan jäähtyneestä kanelilumouksesta peukalollisen, otan itseäni toisesta kädestä kiinni ja alan tanssia. Tämä on kai sitä yhden miehen piiritanssia, johon vain hurmioitunut possu voi itsensä kehkeyttää puraistuaan kanelipullaa.
Kiitti. Inspiroit minut leipomaan korvapuusteja. Niitä en ole nähnyt täällä Ranskassa ollenkaan.
VastaaPoistaOlen pitkään ollut lukematta ja kommentoimatta blogilistoja. Yleinen vireys on lisääntynyt, sen myötä tarve ruokiin liittyviin asioihin. Ajattelin, että kauttasi kenties saisin neuvoja ongelmaani.
VastaaPoistaMinulla on Venäjältä saatu valkosipuli, joka sisälsi seitsemän kynttä. Viisi niistä ovat hötkyilleet noin viidentoista sentin pituisiksi, kuudes kurkistelee hädin tuskin mullan pinnalle, seitsemättä vielä odottelen.
Siis kasvavat pienessä parvekelaatikossa kerrostalon ikkunalaudalla. Joskus olen kotimaisia kynsiä vastaavasti kukkaruukkuun iskenyt ja surutta leivän päälle ruohosipulin tavoin leikellyt. Hyvää oli.
Kuitenkin haluaisin nyt tämän tuliaisen säilyttää. Milloin voi leikata, kasvaako uudelleen, miten saisin sipulikannan säilytettyä?
Jos valkosipuliviljelys ikkunalaudalla ei itsellesi ole tuttua, ehkä joku kertoo, mitä tehdä.
Korvapuustit sitten jälkijunassa.
Refanut (häslään näiden kirjautumisten ja nimien kanssa, toivottavasti teksti kuitenkin tulee perille).
Normaalisti pulla jää syömättä, mutta sinfoniasi herätti niin nostalgisia muistoja lapsuudesta, että nyt lähti puustitaikina kohoamaan.
VastaaPoista