31.10.2008

Kuin poskipääni ollessani surullinen

Pimeällä keskiajalla munkit hoitivat ihmisiä suolaluolissa, joissa hienonnetusta suolakivestä tullut pöly sekoittui hengitettyyn ilmaan. Hoito tehosi mm. atooppiseen ihoon. Jossain vaiheessa lamppu välähti ja ymmärrettiin, että suolakaivosten työntekijät kärsivät muita harvemmin hengityselinsairauksista. Tämän välähdyksen ansiosta keskiaika muuttui valoisaksi ja kaikki halusivat väen väkisin suolakaivoksiin töihin. Kyllä siellä varmasti oli mukavaa.

Ihan noin lähtökohtaisesti: suola on hyvää. En urputa liiasta käytöstä, sillä itse käytän kohtuuttomasti. Syön juuri niitä asioita, mitkä tässä mielessä saisi unohtaa. Mutta vältä sinä ainakin näitä herkkuja:
  • fetaa
  • säilöttyjä oliiveja
  • aurinkokuivattuja tomaatteja
  • suolakurkkuja
  • ryppyperunoita
Oho, katsos vain ryppyperunatkin pääsi mukaan. Tuo Kanariansaarten loiriakin veskumpi perinneruoka. Maistelun jälkeen jano pääsee yllättämään, mutta jano sammuu tietysti muutamalla oluella. Asiasta seuraa hieno yhtälö, joka kertoo, että suola lihottaa. Hyvin simppeliä näennäislogiikkaa.

En taatusti olisi ryppyperunafani ilman hyviä kastikkeita. Yksinäinen ryppyperuna maistuu yhtä onnettomalta kuin poskipääni ollessani surullinen. Mojoa kehiin.



Papas arrugadas con mojo –
Ryppyperunat ja mojokastike

800 g perunoita (kiinteitä)
vettä
2½ dl merisuolaa

Pese perunat hyvin. Laita vettä kattilaan ja lisää suola, kun vesi kiehuu. Vettä saa olla niin paljon, että perunat juuri ja juuri peittyvät. Keitä kypsiksi. Kaada vesi pois ja laita kattila uudestaan levylle. Pyörittele perunoita, kunnes kaikki kosteus haihtuu niistä. Nyt perunat alkavat hiljalleen rypistyä. Syö kuorineen mojon kanssa. Ryppyperunat maistuvat erityisen hyviltä rasvaisen pihvin kanssa, mutta ne voidaan tarjota ihan itsenäisenä naposteltavanakin.

1 tomaatti
3 valkosipulinkynttä kuorittuna
1 rkl valkoviinietikkaa
1/3 sitruunan mehu
ripaus chiliä
ripaus mustapippuria
1 tl korianteria
1–1½ rkl sokeria
1½ dl oliiviöljyä

Tee tomaattiin ristiviilto ja kasta se muutamaksi sekunniksi kiehuvaan veteen. Poista kuoret ja kanta. Laita tehosekoittimeen valkosipulien, valkoviinietikan, sitruunamehun, chilin, korianterin ja sokerin kanssa. Aja tasaiseksi. Lisää oliiviöljy ohuena nauhana tehosekoittimen käydessä. Kastike ei kaipaa välttämättä suolaa, sillä perunat ovat suolaisia. Mojon voi kaataa joko perunoiden päälle tai sen voi tarjota erikseen kiposta.

28.10.2008

Dios, patria, libertad

Finnmatkojen asiakaspaperiin, Loma-lehteen, kehittelin muutaman ruokaohjeen eri puolilta maailmaa. Toimituksen luvalla reseptit julkaistaan myös Polkkapossussa, mikäs sen mukavampaa. Saa niitä lukea lentokoneessakin, jos sellaiseen lähitulevaisuudessa pääsee.

Dominikaanisen tasavallan lihapyörykät ovat taatusti erilaisia kuin meillä Suomessa syötävät ruotsalaiset lihapullat. Jumalaisia, isänmaallisia ja vapaita! Bulgurisuurimoista saa hyvät elämät ja pullan uppopaistaminenkin on aika vinkeää. Tätä ohjetta kannattaa testata. Jopa Kenkä- ja laukkuyhtiön operatiivinen johtaja Mahatar piti näistä. Väitti muuten heittäneensä muutossa ison kasan kenkiä ja laukkuja roskiin - epäilen vahvasti.




Bulguriset lihapyörykät (3-4 annosta)

1 dl bulgurisuurimoita
400 g naudanjauhelihaa
1 rkl tomaattisosetta
2 rkl vettä
½ punasipuli
½ paprika
muutama lehti basilikaa
½ dl rusinoita
suolaa
mustapippuria
5 dl öljyä

Laita bulgurisuurimot kulhoon, lisää vettä niin, että suurimot peittyvät. Anna seistä yön yli. Jaa jauheliha kahteen osaan: 1/3 ja toiseen 2/3. Mittaa pannulle tomaattisose ja pari ruokalusikallista vettä. Lisää 1/3 jauhelihaa ja anna sen kypsyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Pilko sipuli ja paprika pieniksi kuutioiksi. Sekoita kulhossa loput jauhelihasta, sipuli- ja paprikakuutiot, hienonnettu basilika, bulgurit ja rusinat. Mausta suolalla ja pippurilla. Ota kämmeneen pari ruokalusikallista bulguri-jauhelihaseosta, muovaile palloksi ja litistä vähän. Tee syvennys, täytä se kypsällä jauhelihalla ja muovaile kiinni. Uppopaista rypsiöljyssä. Tarjoa raikkaan salaatin kanssa.

25.10.2008

R.I.P.

Hei hei uusi elinympäristö!

Tiedän. Muuttaminen on rankkaa. Jos hyviä puolia haetaan, kohde on kivalla paikalla: 39 sekunnin päässä oleva Aurajoki on kuitekin parasta Turussa ja sen rannalla käyskentely vielä parempaa. Mutta miksi kirjoittaa tällaista ruokablogiin?! Ei aavistustakaan. Muuttomiehet saapuvat noin 10 tunnin päästä ja silloin kaikki on valmista poiskannetavaksi.

Hei hei hyvin palvellut keittiöni. Jos osaisin kirjoittaa sinulle muistopuheen, en kirjottaisi. Olit liian hyvä ystävä, vaikkakin olisit voinut edes joskus laittaa tavarasi niille kuuluville paikoille ja ehkä edes kerran viikossa pestä käyttämäsi astiat. Muistelen sinua silti lämmöllä, sillä lämpöä lietesi antoi. Ainakin kutosella, jos ei jopa pienemmälläkin. Et turhaan pihistellyt, vaikka välillä käämisi poltitkin.

22.10.2008

1+1=3

Meikäläinen tunnustautuu holistiksi. Etuliitteitä voi keksiä erilaisia, mutta jos ne unohdetaan, olen yhä edelleen holisti. Holismi on käsitteenä ruoanlaiton lähtökohta: kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Asiaa voi valaista vaikka esimerkillä: raaka makaroni on aikamoista kuraa ihan tuosta vaan syötynä, mutta kun siihen lisää vaikka yksi pieni komponentti eli vesi ja makaronin keittäminen siinä, niin johan alkaa säkenöidä. Sofistikoituneemmat lukijani ymmärtävät ehkä paremmin ajatuksen, että kokonaisuuteen syntyy ns. emergenttejä ominaisuuksia, joita ei esiinny yhdessäkään sen osassa sinänsä yksin.

Voidaan kuitenkin unohtaa edellisen kappaleen liiallinen lätistely, sillä tämä ruoka valmistuu melkein kuin itsestään ilman suurempia ambitioita. Eikä tarvi edes olla holisti. Vaikka tämä ruoka onkin hyvin holistinen juttu: niin hyvin raaka-aineet auttavat toisiaan. Eikä aikakaan huimaa korvien taustoja; ruoka on valmista pastojen kypsyttyä.

Kuten aikaisemminkin olen sanonut, niin kannattaa panostaa kastikkeisiin. Ei niiden tekemistä ainakaan kannata pelätä. Toinen asia, mitä olen sanonut, on, että kuohuviiniä kannattaa juoda säännöllisesti: ensinnäkin se on järkevästi ostettuna hyvää ja toiseksi järkevästi nautittuna vielä parempaa. Jos käy todella hyvä tuuri, sitä saattaa jäädä pohjat ja mihinkäs muuhun se käytettäisiin kuin kastikkeeseen. Ah mikä ikiliikkuja.



Pastaa ja kuohuviini-kylmäsavulohikastiketta

pastaa esim. penneä

1 laakerinlehti
3/4 dl kuohuviiniä
½ kanaliemikuutio
2 dl kermaa
tosi kevyesti valkopippuria
hipahdus fariinisokeria
voita
maizenaa
muutama siivu kylmäsavulohta
kuivattua tilliä
herneitä
parmesaania

Keitä pasta aldente.

Runttaa kattilaan laakerinlehti, viini ja liemikuutio. Keitä 3 minuuttia. Lisää kerma ja mausteet. Kiehauta. Lisää nokare voita ja suurusta maizenalla. Surauta mukaan kevyesti pienityt kylmäsavulohiviipaleet ja anna kypsyä pari minuuttia. Kruunaa tillillä, herneillä ja parmesaanilla.
Sekoita pastan joukkoon.


19.10.2008

Suppilo-vasaloora

Olen kohta kaksi viikkoa, lähes taukoamatta, huitonut nasukkaani sieniä ja hirveä. Alkaa riittää hiljalleen, ihan pieni siivu on vauvahirveä vielä jäljellä. On se vaan ihmeellistä kuinka mureaa pieni ja söpö vasa voi olla. Vaikka kyseessä oli kunnon möhkäle ulkopaistia, veti se helposti vertoja sisäfilukalle. Ihan testimielessä leikkasin pienen biitin pihviksi ja nakkasin pannulle. Olin jo suunnitellut keitteleväni lihaa muutaman tunnin rustiikkisten kasvien kanssa ja tekeväni murean padan, mutta eipä tarvinnut. Paistoa minuutti per puoli ja tuloksena ihana verinen mediummiinus. Iso kiitos Jyväskylään tästäkin ateriasta.

Pala toki oli niin iso, ettei sitä kaikkea jaksanut pihveinä syödä. Osasta siis makaronilaatikkoa. Taidankin copy-pastettaa tähän vuoden takaisen postaukseni siitä, mitä makaronilaatikossa pitää olla. Siis tyyliin: "Miten tehdä täydellinen makaronilaatikko?" Ja siitä kun korvaa jauhelihan pienillä hirvibiiteillä ja lisää joukkoon suppiloita saa aikaan mukavan syksyisen aterian.


-----
Makaronilaatikko

Minun makaronilaatikkoon kuuluu muutama pakollinen juttu:

1. Munamaito. Se on kaiken alfa ja omega, alku ja loppu. Munamaito on juuri se mikä tekee makaronilaatikosta makaronilaatikkoa. Monet korvaavat sen lihaliemellä ja sulatejuustolla. Sillä ei kuitenkaan saada aikaan oikeaa rakennetta. Makaronien pitää nivoutua yhteen valkoisella siteellä. Kauneimmillaan makaronilaatikko onkin juuri niiltä paloiltaan, jotka ovat vuoan reunoissa kiinni. Niistä ilmenee koko tämän jumalaisen ruoan syvin olemus, kaiken kattava nivoutuminen yhteen.

2. Jauheliha. Sika-nautaa sen olla pitää, se on tähän tarkoitukseen ehdottomasti maukkainta.

3. Kotisinappi. Ruittaus väkevän makeaa sinappia antaa maukkaalle sika-naudalle menoa ja meininkiä. Saa ruitata vähän enemmänkin, jos persus vaan kestää.

4. Makaroni. Keitetään lähes al dente ja sitten vuokaan. Ennen oli tapana laittaa keittämättömänä lillumaan munamaidon sekaan, jolloin tuloksena oli todennäköisesti liian kypsä makaroni. Ei sinänsä jotkut tykkää ylikypsistä makaroneista, kaikki kunnia heille. Tärkeä on kuitenkin nesteen määrä: liikaa nestettä -> liian kauan uunissa -> liian löysät makaronit. Kovaa ja rapeaa pintaa on myös vaikea saada keittämättömien kanssa.

5. Mausteet. Maustepippuri ja muskottipähkinä = must. Etymologisesti maustepippuri-sanan alkumuoto on mustpippuri, mutta sekaannusten välttämiseksi kielikeskus ehdotti aikanaan maustepippuria. Lisäksi tietysti suolaa. Maustamista voi jatkaa mm. valkopippurilla, oreganolla ja paprikajauheella.

6. Juusto. Ehdottomasti jotain hivenen voimakkaampaa juustoraastetta vuokaan päällimmäiseksi.

7. Sipuli. Sitä pitää olla paljon. Tuo nyt pätee lähes ruokaan kuin ruokaan kuten esimerkiksi tyrnimarjakiisseliin ja valkosipulijääteehen.

8. Punajuuri. Pakollinen lisuke makaronilaatikon kanssa.

9. Heinzin ketsuppi.

10. Puolukkahillo. Vähän kuin mustamakkaraan, tähänkin puolukkahillo sopii kuin otsatukka
pienelle possulle.


Siinä resepti sitten lähes olikin. Vuoka uuniin 190 asteeseen 40 minuutiksi ja vetäytymään vähintään 10 minuutiksi.


16.10.2008

P.Ossu testaa Minipimpparin




Braunilla ei ehkä tunneta Polkkaavaa Possua kovinkaan hyvin, sen verran riskipeliä on lähettää jokin laite tänne arvoitavaksi. Mielelläni toki testailen vehkeitä ja otan vastaan tuoteuutuuksia, mutta pelkkä ilmainen tuote ei saa minua kirjoittamaan asiasta kauniisti. Mutta jos minulta saa hyvän arvion, niin se on tietysti erittäin loistavaa mainosta. Eri asia on sitten Vanhan Jäkäläpään natinat: ei ole enää kellään kivaa. Rohkeasti vain paketteja Turun suuntaan.

Mutta nythän meillä on oikein mukavaa. Braun lähetti tosiaan testattavaksi MR 6550 M FP-HC:n. Kuvassa BC-HC. Olisin voinut ottaa vastaan myös R2-D2:n, C-3PO:n tai Leia Organan. Ne eivät ilmeisesti kuuluneet tuoteperheeseen. Lyhyemmältä nimeltään vehje on Multiquick Minipimer, mutta toki laite kuulostaa kehittyneemmältä, kun siinä on paljon numeroita ja kirjaimia. Se on varmasti aika loppuun hiottu kehitysversio. Tuttavallisemmalta nimeltään laite olkoon Minipimppari, sehän on loppupeleissä jutun juoni.

Kyseessä on oikeastaan sauvasekoitin, johon on ympätty mukaan laajennusosia. Idea on mielestäni oikein loistava. Sekoittimeen voi kiinnittää vispilää, silppuria, vatkainta, väännintä, käännintä, röyhistäjää, möyhistäjää, jauhajaa, kauhojaa ja vaikka mitä. Paketissa on mukana viisi vaihtoterää. Meikäläisellä meni kyllä hetki, kun sain terän paikalleen - en ole ehkä oikein parhaimmillani näissä jutuissa. Mutta jos kysytte vaikka todisteita esim. Mustanaamion, jumalan tai ei-olevaisen olemassaolosta, voin viskata parilla ajatuksella. No ei se terän paikalleen laittaminen siis oikeasta ollut vaikeaa - vaati vain pienen hokasun ja sen jälkeen terä vaihtuikin jo lähes lennossa. Neljä terää testasin ja muihin olin oikein tyytyväinen, mutta yksi kaipaa vielä kehittämistä. Ja se oli tietysti se kaikkein tärkein. Ohjekirjassa nimittäin luki, että eräällä terällä saa väännettyä juliennesuikaleta. AH JAAG. Olin vähintäänkin töpötissäni tästä, mutta turhaan: juliennet eivät olleet julienneja nähneetkään. Ei se nyt vaan oikeesti toiminut. Muissa terissä ei ollut valittamista, kaikki toimi muuten oikein kivasti.



No mitäs muuta. Erittäin hyvä juttu monitoimikoneessa on pieni astia. Siis on siinä isompikin astia, mutta se pieni on tiettyihin juttuihin käytännöllinen. Jauhantakeittiökin oli saanut koneen arvoitavaksi ja olen kyllä täysin samaa mieltä Rosmiksen ja Pepan kanssa: isossa kulhossa kun yrität vääntää pienempiä määriä jotain kastiketta esim. pestoa, joutuu kastikkee lähinnä kaapimaan nuolijalla seiniltä. Pieniä mössöjä varten minulla onkin omassa keittiössäni ollut erillinen vempain, josta en kyllä vieläkään luovu, sen verran yhteenkasvettuja kun ollaan.

Vaikka olenkin suuremman luokan elostelija ja haen esteettisiä elämyksiä myös visuaalisten kokemusten kautta, en ensimmäisenä katso ulkonäköön. Mutta Multiquick ihastutti heti. Sopivan simppeli mutta rehellisesti kaunis. Ja mikä parasta sauvakin sopi käteen kuin valettu hansikas, miten ikinä sellainen sitten sopiikaan käteen. Siis todella hyvin.

Monitoimikoneissa on silti ongelmansa. Jos keittiösi ei ole tarpeeksi suuri, tällaiset koneet hautautuvat NIIIIIIIIN kaapinpohjalle. Sinne leipäkoneen, limpsakoneen, vohveliraudan, fonduesetin ja muiden hyödyllisten laitteiden pinon jatkeeksi. Mutta jos kone saa rauhassa majailla pöydällä, tulee sitä takuulla käytettyä.

Kaiken kaikkiaan Multiquick on jeeslaite. En tarkoita tyyliin ihan jees, vaan paljon siitä parempi. Asiakashintakaan ei käsittääkseni ole mikään mahdoton. Julienne tuotti pienin pettymyksen, mutta se ei toki pilaa tuotetta. Voisin hyvinkin ostaa itse kyseisen vemputtimen. Siis vielä koekäytön jälkeenkin. Se on jo paljon sanottu.

13.10.2008

Tasan ei käy nallekarkit!

Kardemumma on jalo kasvi tai siis mauste tai siis maustekasvi. Pidän siitä ihan älyttömästi ja heittelenkin sitä välillä, mihin sattuu, mihin ei edes satu tai johonkin muuhun muuten vaan hassuun paikkaan. No, joillekin hassua, joillekin ei: kardemummaa käytetään kuitenkin paljon muuallakin kuin Pohjoismaissa pullataikinassa. Intialaiseen ruokaan olen heikkona kuin pystyynjäätynyt hyttynen korkean C:n oopperaharjoituksissa, intialaisessahan käytetään paljon mummaa.

Sahrami ja vanilja ovat kalliita mausteita, kardemumma tulee hyvänä kolmosena niiden jälkeen. Kalleuden saa aikaan käsittääkseni poimimismeneltelmä eli käsipelillä vaan. Saman kasvin palot kypsyvät eri aikaan, joten ei kai sitten ole paljon vaihtoehtoja.

Seuraava ohje on repäisty joskus jostain, milloin, miksi, en tiedä mistä. Enkä tiedä, paljonko se on muuttunut matkalla, kuinka pitkä matka on ollut ja onko se mennyt mukavasti. Mutta saaplarin herkullista vaan on. Koska tätä mielettömän hyvää hässäkkää on kaapissani reilusti yli kotitarpeiksi, voinpa vaan todeta jakkejäyhämäisesti, että tasan ei käy nallekarkit!



Kardemummaiset porkkana-ananasleivokset

2½ dl sokeria
5 munaa
5 dl vehnäjauhoja
1 tl kardemummaa
2½ tl kanelia
3 tl leivinjauhetta
225 g voita sulatettuna
2 prk ananasmurskaa valutettuna
4 porkkanaa raastettuna

kuorrutukseen:

75 g voita
4 rkl ananasmehua
5 dl tomusokeria
mantelirouhetta

Vaahdota sokeri ja munat. Sekoita jauhot, mumma, kaneli ja leivinjauhe ja sekoita murskan ja raasteen kanssa vaahtoon. Koita sekoittaa mahdollisimman vähän. Vuoraa uunipannu leivinpaperilla ja levitä taikina sille. Paista vajaa 25 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Kun taikina on jäähtynyt, aloita kuorrutuksen valmistaminen. Sekoita sulatetun voin sekaan ananasmehu ja tomusokeri. Levitä kuorrute taikinan päälle ja visko pinnalle mantelirouhetta.

11.10.2008

Peace Mara-dude! Respect.

Sinun kunniaksesi mätileipiä.


Mätileivät

100 g majoneesia
250 g katkarapuja pilkottuna
1 tl dijonia
sipulia pilkottuna
loraus sitruunamehua
tilliä hakattuna
mustapippuria rouhittuna
paahtoleipää
mätiä

Sekoita majo, ravut, dijon, sipuli, mehu, tilli ja pippuri. Kokoa paahdetun leivän päälle ja lusikoi päälle mätiä.

6.10.2008

Idea alkuruoaksi: paistettua kurkkua ja suppiloita

Suomalaisissa keittiöissä kurkku käy kohtalaisen harvoin pannun kautta. Kurkku on stereotypisesti jotain raikasta, jota laitetaan salaatteihin ja hunsvautetaan leivän päälle. Mutta eihän sen tarvi näin olla. Ei varsinkaan jos katsotaan vähän suominokkaa pidemmälle.

Hyvin pikaisen Wirallisen kirjeenvaihtajan kanssa tehdyn After work- sieniretken tuloksista väänsin pari iltapalaleipää. Kävisi oikein hienosti vaikka vähän paremmankin ruokailun alkupaloiksi. Olisin laittanut vielä annosten päälle ihan pikku knöllin kevyesti vatkattua smetanaa, joka olisi ihanasti sulanut täytteen päälle, mutta sepä ei tänään tullut Possun kaapista ulos.


Paistetulla kurkulla ja suppilovahveroilla katetut leipäset

voita
puolikas valkosipulinkynsi
5 cm pala kurkkua
pieni kourallinen suppilovahveroita
2 viipaletta Perheleipureiden Ruisvarrasta (mahtava ruisleipä by the way)
2 tl vihreää pestoa
(smetanaa)

Silppua valkosipuli pieneksi, halkaise kurkku ja kaavi pikkulusikalla siemenet pois. Halkaise toinen puolikas vielä puoliksi ja sen jälkeen viipaloi kurkut pieniksi paloiksi. Paista valkosipulia ja kurkkuviipaleita hetki voissa pannulla. Lisää suppilot ja paista taas hetki. Kaada täyte lautaselle ja pyöräytä leivätkin pannun kautta, jotta nekin imevät vähän makurasvaa. Sivele pintaan kevyesti pestoa ja lisää sieni-kurkkuhäsä. Veikkaisin tosiaan, että pikku knölli smetanaa ei olisi tässä laisin pahaa.

5.10.2008

Heitetään biittii ja messutaan

En ole kovinkaan uskonnollinen, vaikka tuollaiset asiat kiinnostavatkin. Lähinnä kuitenkin tutkijan näkökulmasta. Eilen jyräytin ja paukahdin messuamaan paikkaan, joka oli selvästi profaanin vastakohta. En tiedä monelleko tällainen messuaminen on tuttua, mutta virallisesti se muodostuu muutamasta selkeästi toisistaan erotetusta osasta.

Ensimmäinen osa on Introitus. Sen aikana toimija astuu sisään messutilaan ja lähestyy kaikkein pyhintä eli juustotarjottimia. Introitukseen voi sisältyä katkelma vaikka psalmeista tai jostain Vanhan Testamentin apokryfikirjasta. Tällä kertaa otteeksi luettiin pätkä Salomonin viisauksia ja hienosti kaveri juustoa ylistikin. Kyllä kuningas tietää.

Sillä se on ihanampi kuin aurinko, ylempi kuin yksikään tähtisikermä. Jos sitä valoon verrataan, havaitaan se jalommaksi.

Sen jälkeen luettiin vielä pätkä Kansallisesta ostetusta viisauden kirjasta "Tapakset":

Pyörittele juustopaloja jauhoissa kauttaaltaan ja kasta ne sitten munaan. Erittäin hieno elämänohje sekin, olen pyrkinyt noudattamaan sitä napisematta.

Messuamisen toinen osa on Sanan liturgia, jou biittii, jossa heitetään läppää eli epistolaa ja riimitellään antifioneja. Halleluja-jaksossa kiitetään Jahia eli kaikentietävää juustogurua. Jah on lyhenne sanasta JHWH (jahve), Juustomestarien Hallitseva Wanha Heramies. Hänellä kaikki kunnia kuuluu. Evankeliumi painottui kertomaan ilosanomaa Juustoportista ja tämän hienon firman valmistamasta vuohen gruyérestä, joka on tehty kaikkien ihmisten iloksi.

Kaiken paasaamisen jälkeen päästään kaikkein tärkeimpään osaan eli Eukaristiaan. Tässä vaiheessa materia ottaa voiton sanoista ja ruumiillinen puoli manifestoituu erilaisina mielettöminä maistiaispaloina. Eukaristian aloittaa offertorium, jonka aikana messuavilta vierailta kerätään kolehti. Ei kaikkia maistiaisia sentään pyhällä hengellä kustanneta. Jotkut onnekkaat ovat saattaneet saada Jahin alaisilta ilmaislippuja, onni heille suotakoon. Mielettömän ensimmäisen maistiaispalan jälkeen kajautetaan ilmoille joiku, jossa hurmiomessuajat ylistävät Juustoportin pääjahia:

Pyhä, pyhä, pyhä On herra Juustoportti Täynnä maha ja aistit sinun kunniaasi Juustoportin Jahi korkeuksissa.

Tämän jälkeen tulee canon, joka ei suinkaan ole kopiokone, vaan täydellisen juuston pyhitysrukous. Jos pyhittäminen onnistuu ja juusto maistuu edelleen hyvältä, otetaan vielä ässänä hihasta Agnus dei eli jumalan karitsa. Tämän kertainen seisova messupöytä ei ollut karitsaa nähnytkään, sen verran kuraa oli ruoat kuulemma olleet. No eipä siinä karitsaa kyllä pitänyt ollakaan.


Mitä tästä opimme?

Turun ruokamessujen teemaksi oli valittu juustot, mistä allekirjoittanut ei ollut lainkaan pahoillaan. Juustopaloja tunki sisään lähes jokaisesta kuviteltavissa olevasta ruumiin aukosta, mikä tietty oli osittain hämmentävää. Opin myös sen, että kyseisille messuille kannattaa mennä ajoissa. Jonottaminen on tylsää, turhauttavaa, kuivaa, pitkästyttävää, yksitoikkoista, ankeaa ja ennen kaikkea epäedullista. Paitsi jos jonottaminen on hauskaa. Siksi en jonottanutkaan, vaan olin jo aamupalaa syömättömänä hyvissä ajoin ennen kymmentä messuportin takana. Kirjamessutkin bongasin pikaisesti, mutta eipä sieltä oikeastaan mitään ihmeellisyyksiä tarttunut.

Mitä muuta opimme?

Sen kaikkein tärkeimmän eli Juustoportin vuohen gruyére on tajuton tuote. On silkkaa mohomaisuutta, mikäli siihen ei tutustu paremmin. En ole pitkään aikaan innostunut mistään juustosta näin paljoa ja se on kuulkaas ihan tosi juttu.

Nyt olen kuitenkin saanut hetkeksi juustoista tarpeekseni kuten ehkä tekin.


3.10.2008

Kiisseli a la Abbas

Voisin väittää, etten ole mikään suuren suuri valmiskiisselifanaatikko. Jos kiisseliä kuitenkin ostan, käännyn lähes poikkeuksetta Ekströmsin puoleen (Oho, kuulostipas makseltulta mainokselta :D). Siitä tulee jotenkin niin mukavan kotoisia mielikuvia. Kiisselistä tulee automaattisesti mummo mieleen ja nimi vääntää mummolan jollekin aurinkoiselle pikkupaikkakunnalle, jossa aurinko paistaa ja ikkunalaudoilla näkyy pelargonioita. Ihan kuin siinä Kari Kuuvan tangossa, jossa vanha pelargonia oli mummon akkunalla, jonka alla katulaulaja turhaan punoi lemmenpaulojaan. Onneksi en muista sanoja enempää, hukkuikohan vaari siinä joskus?

Ekströmsin kiisseleitä myy oikeasti Felix Abba. Ihan ymmärrettävää, ettei tuotteen nimi ole Felix Abbas mansikkakiisseli. Se niistä mummolanostalgisoinneista ja tervetuloa silli + israelkytkökset. Mutta lämpimien mielikuvien lisäksi myös maku on kohdallaan. Vai vaikuttaakohan siihen jotenkin assosiointini?!


Kiertynyt mono II

suklaakeksejä (tai jotain muita)
vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
Ekströmsin mansikkakiisseliä

Murskaa keksit vaikkapa huhmaressa mutta älä ihan muruiksi, Vaahdota vaniljakastike. Kokoa lasiin: alimpaan kerrokseen keksiä, päälle kastiketta, sitten kiisseliä ja sama uudestaan. Tämä on kiva ja helppo jälkkäri, sillä sen voi valmistaa pienellä vaivalla vaikka vieraita varten hyvissä ajoin odottamaan jääkaappiin.