28.8.2006

Köyhän miehen leikkele

Lauantaimakkara on taatusti halvempaa leikkelettä leivän päälle kuin rucola. Italiassa rucolaa kutsutaan kuitenkin köyhän miehen leikkeleeksi. Eivät taida tietää mitään lauantaimakkarasta tai sitten heillä rucola on halpaa. Taitaa kasvaa siellä luonnonvaraisena. No ei se Suomessakaan enää mitään kallista ole. Rucolassa on kevyesti pähkinäinen maku, joka saattaa yllättää ensikertalaisen. Ehkä jopa hieman pistävän sinappinen: sinappikaaliksi sitä joskus kutsutaankin, mutta hyvin harvoin. Rucolan maku muistuttaa myös retiisin ja retikan makua ja sopii helposti yhteen niiden kanssa.

Rucola tunnetaan maailmalla nimillä rocket, roquette, rucula, arugula jne. Varovasti voisi väittää sen olevan suosituinta Italiassa, jossa kai A-vitamiinin saanti on siis turvattua. Aikojen saatossa rucolaa on kasvatettu sekä sen lehtien että siementen vuoksi. Lehdet olivat luonnollisesti syöntitarkoitukseen, mutta siemeniä on käytetty jo ensimmäisellä vuosisadalla anno domini ainesosana liemessä potenssia parantamaan. Liekö ajateltu similia-periaatetta eli samanlainen aiheuttaa samanlaista: siemeniä ja lisää siemeniä.


Ruokaisa rucolasalaatti


Rucola kestää jonkin verran kuumennusta. Erityisen makoisaa salaattia saa heittämällä kulhoon pinaattia, rucolaa, paistettua pekonia, parmanjuustoa, viipaloituja kananmunan valkuaisia, valkosipulikrutonkeja ja muutaman palan jalapenoa. Kastikkeeksi kelpaa ihan pelkkä oliiviöljy.

No tätä en kuitenkaan valmistanut tänään, sillä retikka halusi tulla jo ulos kaapista ja läiskähtää kattilaan. Rucolan tehtävä oli antaa annokselle hieman mausteisuutta ja vihreyttä.


Lohta retikka-porkkanapedillä,
rucolaa ja tartar-kastiketta (annos 2lle)



380 g lohta
150 g retikkaa
3 porkkanaa
rucolaa
fetaa

Eli lohi uuniin/pannulle + retikka ja porkkana suorakaiteksi ja veteen kiehumaan. Tarkoituksenani oli tehdä tapenade-limekastiketta, mutta se meni kyllä ihan reisille. Ensinnäkin se näytti ihan marjapuurolta ja toiseksi maistui järkyttävältä. No tulipahan taas kokeiltua ja jälleen opittua jotain. Lopulta sain pelastettua kastikkeen siihen kuntoon, että sen olisi ehkä voinut syödä possun kanssa, mutta ei kyllä ikinä lohen. Kaadoin kastikkeen lopuksi ikkunasta tv-lupatarkastajan virkahattuun. Paniikissa väänsin kaapin jämistä köyhän miehen tartarin. Fetan leikkasin levyiksi, laitoin yhden 20 sekunniksi mikroon ja asetin kalan päälle. Ja fetan päälle hieman tartaria.

tartar:

majoneesia
suolakurkkua
sipulia
tilliä

Ainekset pilkotaan ja sekoitetaan majoon. Rucolaa ympäri lautasta.
Syömään.

3 kommenttia:

  1. Ihanat rapukestit olet pitänyt! Tätini soitteli Ruotsista yhtenä iltana ja kertoi heilläkin rapuja syödyn. Serkkuni pieni tyttö, 4 vuotias, on sangen ihastunut niihin. Imeskelee mehut oikeaoppisesti. Minä aina harmittelen, kun en yhdelle hengelle viitsi kekkereitä järjestää. Kaksilahkeinen kun on kulinaarisesti monin tavoin rajoittunut, tosin kompensoi sitä muilla tavoin. :)

    VastaaPoista
  2. No olisit kertonut, että olet rapujuhlien tarpeessa. Hyppäys junaan vaan... aina yksi lisää olisi mukaan mahtunut :)

    Toivottavasti serkkusi 4-vuotias tyttö muistaa olla varovainen rapuveitsen kanssa.

    VastaaPoista
  3. Ilman rucolaa ei voi enää elää. Ensimmäisellä kerralla en voinut sietää, toisella rakastuin.

    VastaaPoista