Syksy on vilkasta keittokirjojen ilmestymisaikaa ja itsellenikin on kertynyt hyllyyn vino pino uusia inspiraation lähteitä. Ensimmäisenä nappasin käteeni kirjan, joka jo pelkästään vaatimattomalla nimellään sai vankkumattoman huomioni: Maailman paras keittokirja.
Lähtökohtana on, että maailmassa on maantieteellisiä alueita, joissa ihmisillä on keskimääräistä selkeästi suurempi todennäköisyys elää yli satavuotiaiksi. Asia on todennettu väestörekistereistä tai muista aiheeseen liittyvistä dokumenteista. Näitä alueita kutsuttaan sinisiksi alueiksi (blue zone). Kirjassa pohditaan, mikä näillä alueilla on pitkän iän salaisuus. Ruoka ei yksin selitä kaikkea, "mutta se on osa elämäntapaa, jossa fyysinen toiminta ja rentoutuminen ovat tasapainossa ja yhteiselo suvun ja ystävien kanssa on tärkeämpää kuin statuksen ja materian palvonta".
Kirjassa paneudutaan tarkemmin alueisiin, jotka ovat:
1. Okinawa Japani
2. Ogliastra, Sardinia, Italia
3. Ikaria, Kreikka
4. Nicoya, Costa Rica
5. Smoolanti, Ruotsi
Sinisiä alueita voi olla enemmänkin ja niitä voi tulla lisääkin. Ongelmana on joissain paikoin luotettavien syntymädokumenttien puute. Mahdollisia ehdokkaita saattaa olla esimerkiksi Brasiliassa, Etelä-Koreassa ja Yhdysvaltojen eteläisissä osavaltioissa.
Okinawa on mielenkiintoinen paikka, sillä juuri Japanissa ihmiset elävät keskimäärin vanhimmiksi ja eritoten Okinawalla elävät Japanin vanhimmat ihmiset. Oppeihin kuuluu Hara hachi bu - Syö itsesi sopivasti kylläiseksi. Paasto on osa elävää ruokakulttuuria ja vatsan ei kuulu tullakaan turhan täyteen. Nan kuru nai sa - Kyllä se siitä. Turha stressaaminen ei tee kenellekään hyvää, eletään päivä kerrallaan. Ja hei, muistankohan ihan väärin, jos väitän, että Karate on sieltä. Onko tyhjän käden (karate-do) alkuperäinen merkitys siis enemmänkin tyhjästä kädestä syntyvä sopivan tyhjä vatsa? Tänään vetäsin kirjan innoittamana aamupalaksi mirinissä ja riisiviinietikassa möyhennettyjä sobanuudeleita, purjoa, porkkanaa, garia, suklaaminttua, puolikkaan kananmunan ja merilevää. On se aika kivaa vaihtelua verrattuna Metusalemiakin vanhempaan setsuurisiivun, jossa on päällä Lidlin triplaprosessoitua sulatejuustoa.
Välimeren terveellisestä ruokavaliosta on puhuttu jo pitkään, Ei siis ihme, että sinne sijoittuu kaksikin sinistä aluetta: Ogliastra ja Ikaria. Yleensähän naiset elävät keskimäärin miehiä pidempään, mutta YK on nimennyt Ogliastran maakunnan Villagrande Strisailin kylän ympäristön paikaksi, jossa miehet elävät maailmassa pisimpään. Ja siis myös poikkeuksellisesti naisia pidempään. Sama ei pätenyt 1970-luvulla turisteihin, joita kaapattiin rahan tarpeessa ja nirhittiin, mikäli lunnasrahoja ei kuulunut. Alueella asuu myös tiettävästi maailman pitkäikäisin sisarusparvi, jonka yhdeksän henkilön yhteisikä on 818 vuotta. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen resepti Ogliastrasta on pecorino-peruna-salvialasagne, jonka ohjeistus saattaa myöhemmin ilmestyä myös Polkkapossuun. Mitä tulee Ikariaan, se näyttää olevan villivihennestaivas ja eiväthän nuo rikkaruohot kaikkein epäterveellisimpiä ruokia ole. Hyvä idea on myös noudattaa saarelaisten tapaa antaa vatsan levätä yöllä eli syödä nestemäinen aamupala ja kevyt päivällinen.
Costa Rica oli itselleni yllätys. En tiennyt, että siellä keskimääräinen elinikä on Kanadan jälkeen toiseksi korkein Amerikan mantereella. Mutta Nicoyan niemimaa on sielläkin omaa luokkaansa. Vaikka Costa Rican terveydenhuoltobudjetti ei päätä huimaa, vanhusten veren rasva-arvot, verenpaine ja verensokeri ovat äärimmäisen hyvällä tasolla. Sydäntauteihin kuoleminen onkin vain harvojen kohtalo toisin kuin länsimaissa. Osa tutkijoista uskoo, että terveys perustuu alueen kovaan veteen, jossa on paljon magnesiumia ja kalsiumia. Myös luunmurtumat ovat harvinaisia. Costa Rica tunnetaan yhtenä maailman runsaslajisimmista maista, joka pursuilee myös hedelmien ylenpalttisuudesta. Ruokavalio on perinteistä kotiruokaa, jossa on paljon papuja, tortilloja, kanaa, munia ja trooppisia hedelmiä ja vihanneksia. Myös ruoan GI on matala.
Ja koska kirja on ruotsalaisten tekemä, niin onhan pakko ollut napata mukaan Smoolannin kiviset ylängöt. Alue on esitelty jo aiemmin sinisenä alueena toisen kirjan tekijän aikaisemmassa julkaisussa, mutta kansainvälinen tiedeyhteisö ei ole tätä vielä tarkastanut. No, aina pitää vetää hieman kotiin päin, kun siihen on mahdollisuus. Ja ovathan monet Ruotsin vanhimmiksi eläneistä ihmisistä syntyneet juuri Smoolannissa. Ruoka on kovasti samanlaista arkiruokaa kuin Suomessakin. Kielelleni herahti kyllä ajatus peruna-fenkolikeitosta, jossa on paistettuja nokkosia päällä. Vaikka ei peruna kait nykysuositusten mukaan ihan kaikkein terveellisimmästä päästä olekaan korkean GI-arvonsa takia. Joka tapauksessa siinä on runsaasti C-vitamiinia ja kivennäisaineita.
Ehkä olisin kuitenkin nimennyt kirjan hieman eri tavalla. Nimen pitäisi olla mielestäni informatiivinen ja tämä ei ehkä ihan täytä tuota vaatimusta. Mutta yhtä kaikki, erittäin mielenkiintoinen opus, jossa oli myös herkullisia reseptejä ja oivia kuvia.
Kustantaja: Atena Kustannus Oy
Sivumäärä: 165
Julkaisuvuosi: 2016
ISBN: 9789523002302
Kirjoitus on tehty yhteistyössä kustantajan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti