1.11.2012

Jos heität kourallisen kiviä, ainakin yksi osuu

Namaste, āp kā khānā svādiṣṭa ho, tāyalet kahāṁ haiṅ, merī ṃḍarāne vālī nāv sarpamīnoṁ se bharī haiṅ , pulis ko bulāo. Termos, missä on vessa, ilmatyynyalukseni on täynnä ankeriaita, soittakaa poliisit. Näillä sanoilla voisi kuvata illanistujaisia, jotka järjestin muutamalle ystävälleni. Ruokateemana intialainen ja kaverukset kasvissyöjiä. Magnificient.

Hetken asiaa uumoiltuani otin punaiseksi langaksi ylimielisen eeppisen intialaisen sanonnan: jos heität kourallisen kiviä, ainakin yksi osuu. Eli suomennettuna: tee monta ruokalajia, kyllä joku väkisin napsuu. Näin siis sitten ja kaikki meni, eli ainakin joku osui.

Pidän erittäinkin paljon intialaisesta ruoasta, harvemmin sitä tulee tosin itse kypsyteltyä. Maksimissaan kerran päivässä, mutta kuten sanottua, näin vain maksimissaan. Siksi päätin valita muutaman hyvinkin yksinkertaisen perusruoan istujaisten appeeksi ja varmistaa, että tekemällä monta nautintoa tarjoavaa ruokalajia, minusta ei ikinä tulisi sadhua. Pääruokien multikylläisyyden sivelemänä päätin suosiolla jättää alku- ja jälkihäsäyksen pois. 

Erilaiset raidat, lassit, naanit, papadamit jne. kuuluvat olennaisena osana intialaiseen pöytään. Itse päädyin hämmentämään kulhoon pirkan luomujugua ja leiväksi hain arabidelistä naania. Pääruokien kanssa hummailtiin myös jasminilta tuoksuvan riisin kanssa. Jotta kenellekään ei olisi tullut äitiä ikävä, tein vain yhdestä ruokalajista  infernotulisen. Yksi oli sopivasti mieto ja loput näiden väliltä. Sen verran tosin tuossa väkevimmässä oli hiiohoita, että vessalla tuntui olevan jonkin verran käyttöä. Yllätysmomentin iltaan toi naapuriin murtautunut voro, joka oli rikkonut ankeriasakvaarion, mitä sitten poliisipartio saapui ihmettelemään. 

No niin, näitä ruokia oli tarjolla eli kaikki ovat siis eräänlaisia kastikkeita, sanotaan nyt vaikka curryja tai subzeja, joiden pääraaka-aineet jäljessä suomennettuna. Pääainesten lisäksi ruoista löytyy sopivat määrät korianteria, chiliä, jeeraa, inkivääriä, kuminaa, valkosipulia, currylehtiä, sinapinsiemeniä ja kaikkea muuta jännää.
  • Baingan bharta (munakoiso)
  • Aloo matar (perunaa ja herneitä)
  • Punjabi Chhole (kikherneitä)
  • Pau bhaji (peruna, tomaatti, herneet, mumbailainen pikaruoka)
  • Matar paneer (paneer-juustoa, tomaattia, herneitä)
Oma suosikkini näistä on varmaankin baingan bharta, joten tässä sille resepti:


Baingan bharta

1 iso munakoiso
öljyä
1 sipuli
1 tl juustokuminan siemeniä
2 cm pätkä inkivääriä
3 tomaattia
3 valkosipulin kynttä
1 tl korianterijauhetta
ripaus kardemummaa
ripaus kanelia
½ tl kurkumaa
1 vihreä chili (väkevyys oman maun mukaan)
suolaa
tuoretta korianteria
Sivele munakoisoa öljyllä, piikitä muutama reikä haarukalla ja paista 225 asteessa, n. 30 minuuttia tai niin kauan, että munakoison pinta alkaa sopivasti mustua. Kuori munakoiso ja leikkaa peukalonpään kokoisiksi kuutioiksi. 

Pilko sipuli hienoiksi siivuiksi ja raasta inkivääri. Freesaa 2-3 minuuttia pannulla juustokuminan ja kuutioidun tomaatin kanssa. Lisää munakoiso, valkosipuli, korianterijauhe, kardemumma, kaneli, kurkuma ja pilkottu chili. Anna muhia muutama minuutti. Lisää vettä, jos haluat löysempää. Mausta vielä suolalla oman maun mukaan ja tarjoa jogurtin, riisin ja naan-leivän kanssa. Koristele tuoreella korianterilla.




4 kommenttia:

  1. Ah, vesi herahtaa kielelle jo pelkästään tuota mausteluetteloa lukiessa. Harvemmin tulee itse mitään eksoottisempaa saati infernaalisen tulista ruokaa tehtyä nykyään, kun ne ei niin uppoa tuohon leikki-ikäiseen jälkikasvuun. Ehkä olisi aika lähettää lapset vaikka mummolaan ja tarttua kauhan varteen :P

    VastaaPoista
  2. Kyllähän nelivuotias vetää jo melkein mitä vaan. No ei vaan, minunkin nelivuotias syö kyllä melkein kaikkea, mutta ei sitä nyt kauheen tulista kehtaa laittaa.

    VastaaPoista
  3. Aaaaaah pystyn haistamaan noiden ruokien tuoksun. Saako tulla kylään?

    VastaaPoista