31.8.2006

Maku muuttuu pähkinäiseksi


Lueskelin juuri Tammen Suurta keittotaitoa: loistokirja ehdottomasti ja suosittelenkin jokaiselle kannesta kanteen. No en ole kyllä itsekään vielä lukenut sitä, mutta asia on työn alla. En ole ennen valmistanut, tai tajunnut valmistaa, ranskankermaa itse. Lähiaikoina voisin kokeilla, kun kyseinen kirja kerran ohjeistaa. Tai jos joku innostuu kokeilemaan minua ennen, niin tässä ohje. Ja kokemuksia saa kirjoitella kommentteihin, jos innostuskärpänen pääse näykkäämään.

En tiedä, kuka on kyseisen kohdan kirjoittaja, Anne Willan vai paljon kunnioittamani Herra Yliherra Keittiömestareitten Kunniapuheenjohtaja Pääherra Gurujen Guru Eero The Keittiö Mäkelä. Kirjoittaja kuitenkin tietää kertoa, että ranskankerman voi valmistaa ihka itsekin lisäämällä kerman joukkoon, piimää, hapankermaa tai jogurttia. Prosessi perustuu siihen, että pastöroinnissa kuolleet bakteerit korvautuvat uusilla maitohappobakteereilla. Kirjoittaja muistuttaa myös, että mitä korkempi rasvapitoisuus sen parempi: parhaan maun ranskankermalle antaa kirnupiimä, sitten hapankerma ja viimeiseksi yogi- jogurtti. Tai sitten muistan väärin. Yogihan on melkein rasvatonta.



Ranskankerman valmistaminen

"Sekoita 5 :dl:aan paksua (pastöroitua mutta mieluimmin ei iskukuumennettua) kermaa 2½ dl kirnupiimää (..). Kuumenna kattilassa varovasti 30-asteiseksi (tuntuu lämmenneeltä, mutta kädenlämpöä viileämmältä). Kaada säilytysastiaan ja peitä osittain kannella. Anna seistä lämpimässä huoneessa 6-8 tuntia tai kunnes seos on paksuuntunut ja maistuu pähkinäiseltä. (Kuumana päivänä kerma paksuuntuu nopeammin.) Sekoita kerma, peitä ja pane jääkaappiin. Säilytettäessä maku voimistuu ja kerma paksunee. "

Porkkanapyree

Kun yrittää vetää vähähiilihydraattista linjaa, joutuu aina hieman miettimään kauemmin, mitä lisukkeita laittaisi normaalien pastan, riisin ja perunan tilalle. Tänään tein porkkanapyreetä. Toki porkkanastakin hiilareita löytyy, mutta ei sitä ihan ilman viitsi jäädäkään. Alkaa pian väsyttää. Jos kaapissani olisi vielä jostain syystä ollut maa-artisokkaa, olisin ehdottomasti laittanut sen pyreeseen mukaan, mutta eipä nyt vaan ollut. Sienivuosi on ollut surkea, mutta jostain taikakaappiini oli kuitenkin ilmestynyt muutama tatti. Tai sitten ne olivat madonlakkeja, mutta ei paremmasta väliä. Heitin huiviin joka tapauksessa. Sienikastike ja pyree menivät hyvin alas porsaan selysten kanssa.


Porkkanapyree

5 porkkanaa
2 parsakaalia
vettä
voita
suolaa
sokeria
rakuunaa
rosmariinia
muskottipähkinää

Kuvat annoksesta meni niin pieleen, että saa jäädä tällä kertaa.

Kuori porkkanat, peitä ne vedellä siten, että porkkanat juuri peittyvät. Laita keitinveteen suolaa ja ripaus sokeria. Keitä n. 10 minuuttia. Lisää parsakaalin kukinnot ja keitä vielä n. 5 minuuttia. Kauempi aika tekee pahaa jälkeä kukinnoille. Soseuta sauvasekottimella, lisää voi ja mausteita makusi mukaan. Jos haluat hieman pehmeyttä lisää ota mukaan yksi peruna ja voi tietty ihan pienen lurauksen kaataa kermaakin.

Paista selykset pannulla ja valmista tattikastike. Täältä ainakin löytyy ihan särmä kastikeohje. Tuohon kastikkeeseen tuleekin hieman konjakkia. Itse hain makua kahvilikööristä, jolla puhdistin pihvipannun ja kaadoin sitten kastikkeen sekaan. Maistui.

30.8.2006

Pdf-kirjoja


Nami nami, pusi pusi. Ystäväni on lähdössä Namibiaan vaihto-oppilaaksi, joten päätin hieman surffailla ja etsiä, mitä Namibia pitää sisällään. Tietty eksyin heti namibialaisen keittiön puolelle ja siihen oikeastaan jäikin namibiasurffailut. Jäin nimittäin tutkiskelemaan netistä löytyviä keittokirjoja. Keittokirjat ovat pdf-muodossa eli lukemiseen tarvit Adoben Acrobat Readerin.

Jaaha. Tänään ei onnistu linkittäminen, joten tuossa pelkät osoitteet. Copy-paste.

www.suominamibiaseura.fi/doc/Namibialainen_keittokirja.pdf
http://www.lihansyojat.com/tiedostot/keittokirja.pdf


Ja täällä on sitten paljon kirjoja englanniksi. No nyt onnistui linkityskin taas :)

Nopea jälkkäri

Paistelin iltapalaksi muutaman jauhelihapihvin ja lisukkeeksi höystin ratatouillea.

Vähän jäi sellainen olo, että joku raikas jälkkäri maistuisi. Pakastimesta löysin puolukoita, joten niistä sitten jotain väsäämään :)




Puolukkalumi (3 annosta)

2 kananmunan valkuaista
2 rkl sitruunamehua
½ dl sokeria
200 g puolukoita


Laita samaan kulhoon valkuaiset ja sitruunamehu. Vatkaa lähes kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri. Vatkaa loppuun eli siten, että kun käännät kulhon väärin päin, massa ei putoa päähäsi. Puolukat saavat tässä vaiheessa olla vielä hieman jäisiä, jotta saadaan mukavan kirpeä raikkaus esiin. Survo puolukat ja kääntele valkuaisvaahdon joukkoon. Tarjoa heti.

28.8.2006

Köyhän miehen leikkele

Lauantaimakkara on taatusti halvempaa leikkelettä leivän päälle kuin rucola. Italiassa rucolaa kutsutaan kuitenkin köyhän miehen leikkeleeksi. Eivät taida tietää mitään lauantaimakkarasta tai sitten heillä rucola on halpaa. Taitaa kasvaa siellä luonnonvaraisena. No ei se Suomessakaan enää mitään kallista ole. Rucolassa on kevyesti pähkinäinen maku, joka saattaa yllättää ensikertalaisen. Ehkä jopa hieman pistävän sinappinen: sinappikaaliksi sitä joskus kutsutaankin, mutta hyvin harvoin. Rucolan maku muistuttaa myös retiisin ja retikan makua ja sopii helposti yhteen niiden kanssa.

Rucola tunnetaan maailmalla nimillä rocket, roquette, rucula, arugula jne. Varovasti voisi väittää sen olevan suosituinta Italiassa, jossa kai A-vitamiinin saanti on siis turvattua. Aikojen saatossa rucolaa on kasvatettu sekä sen lehtien että siementen vuoksi. Lehdet olivat luonnollisesti syöntitarkoitukseen, mutta siemeniä on käytetty jo ensimmäisellä vuosisadalla anno domini ainesosana liemessä potenssia parantamaan. Liekö ajateltu similia-periaatetta eli samanlainen aiheuttaa samanlaista: siemeniä ja lisää siemeniä.


Ruokaisa rucolasalaatti


Rucola kestää jonkin verran kuumennusta. Erityisen makoisaa salaattia saa heittämällä kulhoon pinaattia, rucolaa, paistettua pekonia, parmanjuustoa, viipaloituja kananmunan valkuaisia, valkosipulikrutonkeja ja muutaman palan jalapenoa. Kastikkeeksi kelpaa ihan pelkkä oliiviöljy.

No tätä en kuitenkaan valmistanut tänään, sillä retikka halusi tulla jo ulos kaapista ja läiskähtää kattilaan. Rucolan tehtävä oli antaa annokselle hieman mausteisuutta ja vihreyttä.


Lohta retikka-porkkanapedillä,
rucolaa ja tartar-kastiketta (annos 2lle)



380 g lohta
150 g retikkaa
3 porkkanaa
rucolaa
fetaa

Eli lohi uuniin/pannulle + retikka ja porkkana suorakaiteksi ja veteen kiehumaan. Tarkoituksenani oli tehdä tapenade-limekastiketta, mutta se meni kyllä ihan reisille. Ensinnäkin se näytti ihan marjapuurolta ja toiseksi maistui järkyttävältä. No tulipahan taas kokeiltua ja jälleen opittua jotain. Lopulta sain pelastettua kastikkeen siihen kuntoon, että sen olisi ehkä voinut syödä possun kanssa, mutta ei kyllä ikinä lohen. Kaadoin kastikkeen lopuksi ikkunasta tv-lupatarkastajan virkahattuun. Paniikissa väänsin kaapin jämistä köyhän miehen tartarin. Fetan leikkasin levyiksi, laitoin yhden 20 sekunniksi mikroon ja asetin kalan päälle. Ja fetan päälle hieman tartaria.

tartar:

majoneesia
suolakurkkua
sipulia
tilliä

Ainekset pilkotaan ja sekoitetaan majoon. Rucolaa ympäri lautasta.
Syömään.

27.8.2006

Sjung hoppfalleri fallerallala

Elokuun lopun pimenevät illat ovat otollisia hetkiä juhlia rapuja. Surutonta seuraa, ronskisti ruokaa, liiotellusti lyhtyjä, räjähteleviä rapuilmapalloja ja paljon punaista väriä. Ehkä muutama rapulaulukin ja korkeintaan kolme snapsia. Varsin mukavaa. Rapujen syöminen ei varsinaisesti ole mitään siistiä hommaa; harmitti ettei ollut rapukaulureita. Ruotsin rapukekreissä on tapana pukeutua hassuihin hattuihin, mikä ainakin ajatuksen tasolla kuulostaa ihan veikeältä. Kauluri leuan alla ja hattu pään peittona. Kyllä nuo ruotsalaiset tietää, kun heiltähän rapujuhlat ovat Suomeen saapuneetkin. Ja muutenkin tuo on hassu kansa.


Tällä kertaa maistelimme kiinalaisia pakasterapuja, joita lillutettiin yön yli muhkeassa tilliliemessä. Ravut olivatkin tällä kertaa yllättävän makoisia. Joskus rapunesteet ovat maistuneet tillin ja kuran sekoitukselta, jota ei varsinaisesti voi pitää kovin suurena herkkuna. Ei edes allekirjoittaneen mielestä, joka kyllä tykkää possumaisesti pyöriä kurassa. Mutta ei syödä sitä. Ilta ei sinänsä ollut kovin terveellinen, sillä rapujuhlissa saa kulumaan aina käsittämättömän määrän tuota jumalatarten nektaria, majoneesia. Paahtoleivän päälle, lohimousseen, kanasalaattiin ja tietysti ihan pelkästään lusikalla suoraan purkista syöntiin.

Aloitimme savuporokeitolla - tai oikeastaan snapseilla, mutta niitä ei lasketa. Tai sen verran lasketaan, että ehkä korkeintaan kolme join. Keitto oli herkkua ja sai aikaan yleisen santsikierroksen. Niinpä niin, heti ensimmäisestä ruoasta vatsa oli jo täysi kuin ilmapallo. Keiton reseptin voisinkin jakaa tässä, sillä se on kovin yksinkertainen valmistaa ja takuulla hyvää.


Savuporokeitto (12 alkuruoka-annosta)

2 sipulia
voita
1 l punaista maitoa
1 l kermaa
2 kanaliemikuutiota
maissitärkkelystä
riistamurua maun mukaan

Silppua sipuli ja paistele hetki kattilassa voissa. Lisää maito, kerma ja 2 kanaliemikuutiota. Kiehauta ja suurusta maissitärkkelyksellä. Kiehauta taas. Lisää joukkoon pussillinen riistamurua. Jos sherryä olisi ollut, sillä olisi voinut hieman antaa lisäluonnetta keitolle. Ja sitten kunnon klöntti vielä voita mukaan.

Rapujen kanssa syötiin kaikennäköistä lohimoussenapeista cocktail-pyöryköihin. Jälkkäriksi sopi jäätelö cointreau-marinoitujen mansikoiden kanssa. Alkosta kävin hakemassa jälkkärille sopivan juoman eli kevyesti metsämansikalta maistuvan kuohuviiniin. Turun alkoissa saa aivan mahtavaa, ystävällistä ja asiantuntevaa, palvelua. Kerroin jälkkärin, niin samantien lyötiin pullo kouraan. Hetken koitin inttää vastaan, etten oikeastaan pidä metsämansikan mausta juomissa, mutta myyjä vakuutti, että kyllä muuten pidät. Ei kai sitä ammattilaista vastaan viitsi lähteä kinaamaan. Eikä olisi kannattanutkaan.

23.8.2006

Tykkään piirakasta

Joku saattaisi kuvitella, että minulle maksetaan mainostamisesta. Pelkkää harhakuvitelmaa. Silti tässäkin tekstissä tullaan mainitsemaan Valintatalo, Bayernland ja Valio. Ja vielä ihan positiivisessa mielessä. Knorrilta onkin ihan turha enää yrittää saada provikoita. Sinäkin Atria-ihminen, joka käyt sivuillani päivittäin, laitahan korvan taakse.

Valintatalossa on nyt halpaa tonnikalaa, siis ei mitään purkkitavaraa. Pakastealtaassa paketti, taisi olla 250 g, maksaa alle kolme euroa. Tarjous jatkuu muistaakseni elokuun loppuun.

Tonnikala on parhaimmillaan kevyesti paistettuna. Itse paistan hieman reilu puoli minuuttia per sivu, jolloin kala jää sisältä houkuttelevan punertavaksi. Kastikkeeksi valmistin nopean savujuustokastikkeen, jota hieman terävöitin sitruunalla. Eli kiehautin ensin maidon kattilassa, sulatin sinne paketillisen Bayernlandin savusulatejuustoa ja lisäsin hieman sitruunan mehua. Ja näiden kanssa söin salaattia. Pieneksi lisäkkeeksi viipaloin mikroon vielä muutaman palan kesäkurpitsaa ja oliiviöljyä, joita ryyditin valmissalsassa. Jälkkäriksi marjapiirakkaa.


Sellerinen salaatti

raastettua kyssäkaalia
viipaloitua varsiselleriä
aurinkokuivattua tomaattia
pippuria
(tomaattia)



Sekoita ainekset keskenään ja höystä vielä hieman pippurilla ja ylimääräisellä aurinkotomaattitölkistä saadulla öljytilkalla.


Oikeastaan minun ei edes pitänyt tehdä piirakkaa, mutta tuli himo, kun kaapissa odotti mustikat, mansikat ja vadelmat. Aineksia joutui hieman soveltamaan, mutta ei se mitään, sillä maku oli hyvä. Rasvakin oli hieman vähissä, joten jouduin heittämään pohjaan banaanin. Ja rahkaa ei ollut kaapissa, joten korvasin sen jogurtilla.


Marjapiirakka

Pohja:
1 muna
1 dl sokeria / makeutusainetta
100 g margariinia
1 soseutettu banaani
1½ dl vehnäleseitä
1½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
2 dl jugua (taisi olla joku hedelmäpommi)
1 dl Valion vaniljaista jälkiruokakastiketta
2 munaa
1 dl sokeria / maukeutusainetta

Päälle:
mansikoita
vadelmia
mustikoita



Vatkaa hieman notkistettu margariini ja sokeri. Lisää muut pohjan aineet, sekoita ja painele vuokaan. Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada pohjan päälle. Ripottele päälle kunnon annos marjoja ja kypsennä 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Syö reilun vaniljakastikkeen kanssa.


Muutama linkki surffailujani ja jotain muutakin:

GAPbuster - Ilmaista ruokaa ja vähän taskurahaakin. Allekirjoittanutkin jaksoi joskus harrastaa, jolloin mm. Mc Donaldsista sai ilmaisen ruoan ja muutaman peson vielä tilillekin.

Tunnistatko männyntuoksuvalmuskan?

Tutkimus - Tutkimuksen mukaan jotkut lapset eivät pidä kasviksista siksi, että heillä
on perinnöllinen taipumus aistia herkemmin karvaita makuja.


Eroon kuivasilmäoireyhtymästä


18.8.2006

Uutisointia

Polkkapossu tutkiskelee netissä erityisen paljon ruokaan liittyvää uutisointia. Saattaakin olla, että heittelen tästä lähtien silloin tällöin sieltä täältä muutaman linkin muidenkin ihmeteltäväksi. Kuten nyt ajattelin tehdä. Aika randomia touhua, mutta eihän sitä ikinä tiedä, mikä ketäkin jaksaa ihmetyttää.

Australiassa tutkitaan matoja

Suolaa, suolaa, vähemmän suolaa

Jostain syystä tunnun eksyvän matojen maailmaan

Syyttävä sormi

Lento Damiin varattu

16.8.2006

Makea salaatti

Vuohenjuustosalaatti

jäävuorisalaattia
rucolaa
aurinkokuivattua tomaattia
parmesaanijuustoa
vuohenjuustoa
jouksevaa hunajaa

patonkia

levite:

1 prk sinihomejuustotuorejuustoa
1 prk smetanaa
aurinkokuivattua tomaattia

Revi salaatti. Polta kaasupolttimella kaunis ruskea pinta n. sentin paksuisiin vuohenjuustosiivuihin. Tai sitten vaan heitä uuniin ihan pieneksi hetkeksi, niin että vuohenjuuston rakenne muuttuu inusen verran hyllyväksi. Lado kulhoon kerroksittain salaattia, rucolaa, parmesaanijuustomurua, aurinkokuivattuja tomaatteja ja vuohenjuustoon. Joka kerrokseen ruiskauta hiukan juoksevaa hunajaa.

Tästä voi tehdä vuohenjuustocaesarinkin helposti lisäämällä salaattiin krutonkeja. Viimeksi söin kuitenkin lämpimän patongin ja levitteen kanssa. Levite tehdään sekoittamalla tuorejuusto ja smetana ja lisäämällä pieneksi pilkottua aurinkokuivattua tomaattia.

13.8.2006

Nikomakhoksen etiikan jalanjäljillä


Sain tänään kolmekiloisen hauen, joten iltapalan kanssa ei tullut isompaa ongelmaa. Hauen saamisella en tarkoita, että olisin ollut virvelöimässä, vaan siis tosiaan sain sen. Uudenkaupungin vesistä se tuli. Jotenkin. Mukanaan hauki toi myös katajanmarjoja, mikä on aina positiivista.

Kyllä kolmekiloinen hauki muuten jo sen verran jässikkä on, että äitiä tulisi ikävä, jos jalasta kiinni nappaisi. Todennäköisyys ei ole mikään kovin suuri, sillä hauki maiskuttelee lähinnä pienempiä kaloja. Tuskin se minua ahveneksi luulisi, tai jos niin hullusti kävisi, suosittelisin pikaista optikolla käyntiä.

Haukea haukutaan ihan suotta. Ihan nannaa se on. Saattaa siinä vähän ruotoja olla, mutta kärsivällisyyshän on moraalifilosofinen hyve. Koska hyveet ovat asioita, jotka saavat elämämme kukoistamaan, on kokkaaminenkin epäilemättä hyve. Eksyin. Fileen oikea paloittelu kyllä jelppaa hieman ruotojen kanssa. Siitä enemmän täältä ja täältä. Ei muuta kuin hauki pannulle ja kastiketta tekemään. Eikä mitään kovin kevyttä. Tämä kastike on helppo ja nopea valmistaa.


Voinen siiderikastike hauelle


1 dl kuivaa omenasiideriä
½ kanaliemikuutio
2 dl kermaa
1/3 sitruunan mehu
ripaus sokeria
maizenaa
50 g voita vähintään
(suolaa)

Mittaa kattilaan siideri ja lisää liemikuutio. Kiehauta. Lisää kerma ja kiehauta taas. Purista sitruunan mehu ja ripauta mukaan hieman sokeria. Suurusta maizenalla ja lisää voi. Tarkista suola.

6.8.2006

Ryömivä muurahainen

Thaimaalaisessa keittiössä käytetään rekkalavoittain kaffirlimenlehtiä. Niitä on hyvin saatavilla ainakin kuivattuina ja tuoreita saa erikoiskaupoista. Santa Marian tuotteita ainakin löytyy hyvin isommista kaupoista. Kuivatut limelehdet poistetaan keitosta ennen syömistä, paitsi hyvin harvoin, jos ne on leikattu todella pieniksi ja ohuiksi suikaleiksi.

Ehkä tunnetuin thaisoppa on hyvin maukas ja tulinen Tom Yam, joka valmistetaan kanasta, kalasta tai äyriäisistä. Vähemmän tulinen, tuttu soppa, on Tom Kha Gai, jossa pääraaka-aineita ovat kookosmaito, kana ja galangal-juuri. Kha tarkoittaa galangalia. Kaffir taas on islamissa vääräuskoinen ja Afrikan eteläosissa sitä on käytetty loukkaavana sanana tummaihoisesta. En tiedä, mitä se sitten tarkoittaakin limeyhteydessä.

Kaffirlimenlehdissä on hyvin omaleimainen maku, joten sitä on vaikea korvata muilla aineilla. Ehkä parhaiten toimisi limen kuori tai sitruunatimjami. No jälkimmäistähän on yhtä helppo löytää kuin maastopuvussa ryömivää muurahaista.


Tom Kha Gai ilman khata

3,5 dl kanalientä
200 g kanafilesuikaleita
3 cm pätkä inkivääriä
1 sitruunaruohon varsi
5 limen lehteä
1 prk bambunversoja
1 punainen chili
puolikkaan limen mehu
1,5 rkl sokeria
1 prk kookosmaitoa
2 rkl fish sauce
(suolaa)



Kiehauta liemi ja lisää siihen kanasuikaleet. Keitä 2 minuuttia ja lisää paloiteltu inkivääri, 4 cm pätkiin leikattu sitruunaruoho, kaffirlimenlehdet, bambunversot, paloiteltu chili, limen mehu ja sokeri. Anna kiehua hiljalleen, kunnes kanat ovat kypsiä ja lisää kookosmaito ja kalakastike. Tarkista suola. Poista limenlehdet ja sitruunaruohot syöntivaiheessa lautaselta.

4.8.2006

Huijaripastaa

Pastaa teki kovasti mieli, mutta korkean hiilaripitoisuuden vuoksi päätin tällä kertaa jättää väliin. No päätin hieman huijata ja tehdä wanna-be-pastaa.


Kesäkurpitsa"tagliatelle"
2 annosta

1 kesäkurpitsa
öljyä
suolaa ja pippuria

Vedä kesäkurpitsa pitkittäissuunnassa ohuiksi viipaleiksi perunankuorimiaveitsellä. Pinoa muutama pitkä viipale päällekkäin ja leikkaa veitsellä muutamaan osaan taas pitkittäissuunnassa tagliatellenauhoiksi. Paista pannulla öljyssä ja mausta suolalla ja pippurilla.


Nopea katkarapukastike edelliselle
2 annosta

1 sipuli
1 kynsi valkosipulia
2 dl kermaa
1/3 kanaliemikuutiota
100 g katkarapuja
suolaa
tilliä

Freesaa pilkottuja sipuleita öljyssä. Lisää kerma ja kanaliemikuutio. Keittele hetki. Lisää ihan lopuksi katkaravut. Tarkista suola ja lisää vielä tilli.


Sutaisin myös aamuksi karppaajan leipää. Vaikka en varsinainen karppaaja olekaan, mutta ihan mielenkiinnosta kuitenkin. Hauska kehitellä kaikkia uusia juttuja, varsinkin kun ei tiedä mistään mitään. Ja karppaus on kuitenkin minulle ihan tuiki tuntematon, mutta kiinnostava maailma vähine hiilihydraatteineen. Lopputulos voi olla todella syvältä tai välillä saattaa päästä jopa huipulle. No tästä leivästä tuli ihan veikeää ja ainakin kauniimpi huoneiston asukas sanoi sitä makoisaksi.


Karppileipä
1 prk maitorahkaa
1½ tl psylliumia (jauhettua ratamonsiemenen kuorta, sitkoainetta)
3 munaa
2 1/4 dl vehnäleseitä
1 ½ tl leivinjauhetta
1 dl porkkanaraastetta
1 rkl pellavansiemenrouhetta
3/4 tl suolaa

Turvota psylliumia maitorahkassa 10 minuuttia. Lisää sekaan muut ainekset. Taikinasta tulee aikas löysää, mutta älä pelästy. Levitä taikina tasaisesti uunipellille leivinpaperille. Tästä tulee n. 3/4 pellillistä. Taikina kohoaa uunissa hieman, mutta lopputulos on uunista ottamisen jälkeen litteähkö. Maku on ihan hauska. Niin tosiaan... 200 astetta ja puoli tuntia.

1.8.2006

Makeutusaineet

Ajattelin hurahtaa kevyesti mukaan karppauksen maailmaan ja huomattavasti vähentää päivittäistä hiilihydraattien saantia. En kyllä tosiaankaan aio kokonaan luopua pastasta, riisistä, perunoista ja sokerista, mutta ehkä voitaisiin olla hetki omilla tahoillamme. Alakarppauksen 20g hiilihydraatteja päivässä kuulostaa todella vähältä. Enkä aio mitään rajoja itselleni asettaakaan.

Pitkään olen jo mietiskellyt, miten korvaisi sokerin ruoanlaitossa. Oosi-pääte sanassa viittaa aina vahvasti sokeriin. Sakkaroosi, fruktoosi, glukoosi, laktoosi, maltoosi. Näitä ajattelin ainakin kevyesti alkaa vältellä, sillä nyrkkisääntönä 1g = oosisokeria = 1g hiilihydraattia. Fruktoosista nyt ei ehkä ole kovin helppo luopua, jos aikoo syödä hedelmiä jatkossakin. Toisaalta fruktoosi ei ehkä ole pahimmasta päästä, sillä se ei aiheuta insuliinitason nousua. Jos oikein olen ymmärtänyt, niin insuliinitaso tulisi pitää alhaalla, jolloin ylimääräinen rasva menee kehosta läpi varastoitumatta, jos samaan aikaan ei saa juurikaan hiilihydraatteja. No ajattelinpa kokeilla jotain keinotekoisia makeutusaineita sokerin korvaajina. Niissä kait harvemmin on kaloreita/hiilihydraatteja. Aspartaami saa unohtua täysin, sillä en oikeastaan pidä edes sen mausta. Sen turvallisuudesta on vaikea sanoa mitään varmaa, sillä valmistajat väittävät sen olevan ok, kun taas muualta kuuluu raportteja kevyistä sydänkohtauksista mahakipuihin ja migreeneihin. Tiedä siitäkin sitten.

No joka tapauksessa ajattelin kokeilla steviaa, jos sitä vaan jostain saan. EU:ssa Stevian myynti makeutusaineena taitaa olla kiellettyä, niin suuri uhka se joskus oli sokeriteollisuudelle. Tai virallisesti sanotaan, että steviakasvin lehdistä saatavien makeutusaineyhdisteiden, steviosidien, turvallisuuden toteamiseksi tarvitaan lisätietoa niiden karsinogeenisista ominaisuuksista ja pitkäaikaisvaikutuksista. Stevia on vanha Etelä-Amerikan intiaanien käyttämä kasvi, joka on kymmeniä kertoja makeampaa kuin sokeri. Luonnon Keskus Oy:n sivuilta steviaa saa tilata tabletteina, uutteena tai jauheena. Puutarha.netistä stevian voi ostaa ihan kasvina nimellä sokerikasvi.

Katsotaan nyt. Lidlissäkin kuulemma myydään jotain halpaa nestemäistä makeutusainetta, pitänee käydä kurkkaamassa.

Mutta pointti oikeastaan on, että jos jollain on kokemuksia makeutusaineiden käytöstä, niin otan opastusta mielelläni vastaan! Tyyliin, mikä ei maistu pahalle, kitkerälle jne. ja mikä määrä korvaa kyseistä ainetta esimerkiksi desin sokeria. Sellaista. Kiitos.