Vanhan ajan kermainen maksakastike

Lapsuuteni maksamuistot nivoutuvat Kangasalle Huutijärven ala-asteen kouluruokalaan, jossa harrastettiin hervottomia maksapaloja, jotka olisivat takuulla pompanneet lattiasta kuin aikansa superpallot. Täysin kumimaista kaameutta, anteeksi Kangasala. Rehtori Tane oli kuitenkin niin kova äijä, ettei superpallottelu käynyt mielessäkään. Yleisesti ottaen kouluruokamuistoni tuolta ovat kuitenkin erinomaisia, kiitos Kangasala. 

Maksa ei tosiaankaan ole kaikkien lemppari, mutta on maistunut omaan suuhuni varsin mukavasti. Laatikko on aina ollut herkkuani, tosin Saarioisten rusinallinen ainoana. Itse tehdyn olen kokenut liian voimakkaasti maksan makuisena. Maksoissakin on eroja: sian on erittäin voimakasta, siksi ostan useimmiten nautaa. Broilerin maksa on ehkä hieman makeampaa ja hirven/poron maksasta paistuu parhaat pihvit. 

No, makuasioita, mutta tärkeintä on, ettei maksaa kypsennä liikaa. Jos leikkaat maksan pihveiksi, paras paksuus on hieman alle sentti ja nopea paisto molemmin puolin pannulla, jolloin sisus jää ja mukavasti roseeksi. Maustamispuolella ei kannata kikkailla liikaa, koska ominaismaku on jo itsessään vahva. Usein suola ja pippurit toimivat parhaiten. Yrteistä salvia ja basilika sopivat hyvin. Sitruunasta saa oivan vastaparin maksan makeudelle.

Maksakastikkeen voi tehdä usealla tavalla. Toiset paistavat maksapalat pikaisesti pannulla, ottavat palat odottamaan ja lisäävät vasta lopuksi kastikkeeseen. Tässä oleva soosi valmistuu kuitenkin hiljalleen hauduttamalla. Herkkyydellä ja rakastaen. Ilman kumista lopputulosta. Alkuperäinen ohje on täällä, hieman lyhensin haudutusaikaa. Ja lisäsin myös jälkkäriviiniä, koska eräs hyvin iäkäs naishenkilö joskus minua ohjeisti näin kuuluvan meneteltämän maksakastikkeen kanssa. Siksi tämä ohje muuttui myös vanhanaikaiseksi. Vähän sama juttu kuin lehmä muuttuu häräksi parilalla.

Vanhan ajan kermainen maksakastike 
3-4 annosta

500 g naudan maksaa
1 sipuli pilkottuna
1 porkkana pilkottuna ohuiksi kolikoiksi
2 rkl vehnäjauhoja
mustapippuria
chilijauhetta
suolaa
1 dl kermaa
5 dl vettä
voita
Persiljaa koristeluun
(sherryä)

Poista maksasta kalvo. Hyvä keino on työntää terävä veitsi maksan ja kalvon väliin, ottaa veitsi pois ja tunkea peukku siitä reiästä. Peukkua voi hiljalleen liu'uttaa kalvon toista reunaa kohti. Välillä voi tulla olo, että kalvo lähtee helposti repäisemällä. Älä sorru tähän, sillä myös maksa lähtee repeämään helposti. Paloittele itsellesi sopiviksi  kappaleiksi ja poista samalla erityisen isot suonet. 

Ruskista ensin maksapaloja kevyesti pannulla voissa. Lisää vielä voita ja pari ruokalusikallista jauhoja. Lisää pannulle vesi, sipuli, porkkana ja mausteet.

Anna hautua noin 20 minuuttia hyvin miedolla lämmöllä. Lisää lopuksi kerma ja anna hiljalleen kypsyä vielä noin 5 minuuttia. Pieni tilkka sherryä, madeiraa tai malagaa kruunaa maun. Mikäli koet, että kastikkeen pitää olla paksua, lisää jauhojen määrää. 

Tarjoa perunamuusin ja puolukkahillon kera! Murusteltu pekoni annoksen päälle ei ole täysin paska idea.

Juomaksi: Mommessin Morgon Côte du Py, ehdoton valinta. My new best friend. Alko 18,98€.

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Cisa Drinks Oy:n kanssa

Peurapaisti ja riistakastike

Moni tuskailee punaviinikastikkeen kanssa. Se on todella helppo tehdä itse, varsinkin tällä reseptillä. Pienellä jatkamisella tästä saa maukkaan riistakastikkeen. Oikein hyvältä soosi maistuu peurapaistin kanssa, vaikka punaviinikastike on tietysti herkullista suoraan mukista juotuna. Jos ette usko, niin älkää maistako. 

Peurapaisti ja riistakastike (5 annosta)

800 g peurapaistia

Marinoi paistia yön yli. Valmista marinadi öljystä, punaviinistä, omenaviinietikasta, suolasta, valkosipulista, sipulista, rosmariinista ja katajanmarjoista. Paista paistin pinnat pikaisesti pannulla kiinni, laita uunivuokaan ja paista 130 asteessa, niin kauan, että sisälämpötila on 58C. Silloin liha on kauniin punertava. Anna levätä hetki ennen tarjoilua. 

Riistakastike (jatkettu punaviinikastike)

1 porkkana
1 pieni keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
1/4 dl sokeria
öljyä
1/4 dl balsamiviinietikkaa
2 dl (ei täyteläistä) punaviiniä
2 dl vettä + liemikuution osa tai jotain fondia
timjamia
muutama lehti rosmariinia
laakerinlehti
suolaa
pippuria
maizenaa ja tilkka vettä
puolikas omena kuutioituna
muutama puolukka tai karpalo

Pilko porkkana ja sipulit. Paahda sokeri sulaksi kattilassa, lisää kasvit ja paahda hetki, lisää loraus öljyä. Lisää myös balsami, punkku, vesi, fondi, timjami, rosmariini ja laakeri. Anna kiehua noin 15 min. Sihtaa ylimääräiset kasvit siivilällä. Mausta. Suurusta maizenalla. Lisää lähes lopuksi omenakuutiot, ne kypsyvät nopeasti. Ja vielä karpalot. 

Tarjoa stilton-kermaperunoiden kanssa. 

Näin grillaat naudanpihvin oikein hiiligrillissä

Aiemmin käsiteltiin kalan grillaamista ja todettiin, että se on helppo nakki. Mistä päästäänkin aasin sillan kautta lihaan, eli seuraavaksi opetellaan naudanpihvin grillaaminen ja nimenomaan hiiligrillissä.

Ota liha ajoissa lämpenemään 

Tee se vaikka tunti ennen grillaamista, ettei ala harmittaa. Kylmän pihvin ulkokuori hiiltyy ja sisuksesta tulee karun harmaata pienellä punaisuudella höystettynä. Liha paistuu tasaisemmin, jos se ei ole kylmä.

Paitsi että testiryhmä oli erimieltä, mutta tämä koski uunissa kypsentämistä. Muistan, että joku vuosi sitten testiryhmä totesi lähes yksimielisesti, että suoraan jääkaapista uuniin heitetystä lihasta tuli mehukkaampaa kuin hetken temperoituneesta. Johtuiko sitten siitä, että liha oli ollut pidempään kovassa lämmössä, jolloin liha oli mennyt kuivaksi. En tiedä, en muista, ei kiinnosta, kiinnostaapas.

Eli ota siis hetkeksi temperoitumaan.

Marinointi

Marinadissa pitää olla vähintään happoa, öljyä ja mausteita. Välimerellä happona on usein viinietikka, sitrushedelmä tai viini, Lähi-idässä jugurtti.  Hapon tehtävänä on mureuttaa lihaa. Öljy helpottaa mausteiden imeytymistä ja mausteista tulee maku. Soijakastikkeesta saa myös mukavaa suolaisuutta.

Marinadin voi valmistaa suoraan johonkin pussiin, jonne sitten laittaa lihat kroolaamaan vähintään pariksi tunniksi. 

Kuumenna grilli tarpeeksi kuumaksi

Kuivaa lihan pinta talouspaperilla, näin liha ei takerru ritilään kiinni. Kuumenna grilli niin lämpimäksi, ettet pysty pitämään kättäsi hiilloksen päällä paria sekuntia kauempaa. Riittävän kuuma grilli auttaa myös takertuvuuteen liittyvään ongelmaan.

Kokemuksesta olen oppinut, että suomalaiset grillaavat hyvin usein tuli hännän alla, kun on pakko päästä jo syömään. Sielut iskee tulta ja grilli lyö lieskaa. Suuremmissa määrin tämä on huono juttu. Liekin lämpötila ei riitä ja se tekee pihvistä enemmän keitetyn kuin grillatun. Jos grilli tuntuu mielestäsi jo tarpeeksi kuumalta, odota vielä kymmenen minuuttia. Sitten grilli on valmis. Tai ainakin valmiimpi. Pieni lieska silloin tällöin ei haittaa, siitäkin tulee oma arominsa ja pieni savuinen tuntuma.

Suolaaminen

Suolaa on ihan turha ripotella lihan pinnalle pari tuntia ennen sessiota. Pienemmälläkin ajalla pärjää oikein hyvin. Suola tekee pihveistä mehukkaan makuiset ja muutenkin suola korostaa makuja. Suolaa rohkeasti ja reippaalla kädellä ja valele vielä hiukan oliiviöljyllä.

Äläkä unohda pippuria. Rouheisuus tekee kutaa.

Kypsyys: rare, medium vai well done

Heitä pihvit grilliin, mutta älä laita ainakaan aluksi kantta kiinni, ettei pihvi kypsy liian nopeasti. Pihviin tulee alkupaiston aikana mukava pinta ja liha ei tällöin jää löysän pulleaksi. Yleensä suosittelen ihmisille mediumia kypsyysasteena. Tällöin liha on vielä sisältä mukavasti punainen, mutta pientä kypsymistä on kuitenkin jo tapahtunut.

Monesti sanotaan, että liha pitäisi kääntää, kun sen pintaa alkaa tirskua ensimmäisiä lihasnesteitä. Sanoisin, että tässä vaiheessa olet jo hieman myöhässä. Muutaman pihvin paistamalla opit oman grillin niksit.

Sitten on tietty lihalämpömittarit. Niiden avulla pihvin voi helposti paistaa mediumiksi 53-56 astetta tai kypsäksi 70 astetta. Itse suosin mediumin perään viivaa. Se ei tarkoita, että pihvi muuttuisi kokkeliksi, vaan ennemminkin että pysyisi raakana. 

Lepuuta

Grillaamisen jälkeen pihviä voi vielä hetken lepuuttaa, vaikka kymmenisen minuuuttia. Sitä ei ole mikään pakko kääriä folioon, mutta toki lämpö pysyy tuolloin paremmin. Muista, että pihvi kypsyy vielä hieman käärittynä. Lepuuttamisen aikana pihvi vielä mehustuu ja irrottaa nestettä. Se kannattaa kaataa kastikkeeseen, jos sellaisen jaksoit tehdä.

Polkkapossun kuuluisa kastikeakatemia onkin sitten seuraava asia, johon ehkä haluat perehtyä.

Possunposkistroganoff

Jopa Turussa päästiin vihdoin pakkaselle. Höyryävät keitot ja tuhdit padat ovat juuri nyt parasta lämmikettä (punaviiniä unohtamatta). Stroganoff on erittäin pitkäaikainen lempparini ja sitä pitää saada säännöllisin väliajoin. Perinteiseen strogaan laitetaan naudan osia, jotka vaativat pitkää kypsytystä ja murentuvat pitkällä keittämisellä lähes suussa sulaviksi. 

Mietin, miten strogaan saataisiin hieman lisää edustavuutta ja sitä voitaisiin tarjota vaikka juhla-aterialla. Päätin unohtaa naudan ja hypätä possun kyytiin. Sian poskiliha on taatusti jotain sellaista, jota harva on koskaan edes maistanut. Hyviä puolia ovat myös kohtalaisen huokea hinta ja älytön mureus, joka saadaan aikaan pitkällä hauduttamisella. Jos ajattelee, että poskilihas tekee edestakaista liikettä aina possun syödessä ja aika paljon muutenkin, voi ehkä ymmärtää, kuinka mureasta osasta on kyse.

Possun voi antaa muhia valmiiksi stroganoffin seassa, mutta yhtä lailla sen voi valmistaa erikseen uunissa ja tehdä stroganoffin kastikeosuuden itsekseen. Viimeksi tein juuri näin valmistaessani isomman määrän (n. 40 henkilölle)

Poskea voi varata ruokailijaa kohden vajaan 200 grammaa. Siitä toki häviää uunissa jonkin verran, muttei kovin paljoa kuitenkaan. Poskea myydään erilailla käsiteltynä. Mikäli siihen on jätetty kalvot, on ne helpointa poistaa pienellä teräväkärkisellä veitsellä. Kilohinta vaihtelee Atrian lihakaupan 9€ ja kauppahallin 14€ välillä. Atrialta tilattaessa paketti tulee kilomäärästä riippumatta haluamaasi osoitteeseen postin toimituksella hintaan 9,90€. Vinkkinä vielä että naudan potka esim. osso buccoon tuolla 9,95€/kg.

Itse kastikkeen teossa on monia koulukuntia. Joku paistaa lihoista pinnat kiinni pannulla pikaisesti, heittää vehnäjauhoja päälle ja lisää joko vettä tai lihalientä ja antaa muhia padassa muiden aineisten kanssa hamaan tulevaisuuteen. Itse tykkään saada kastikkeeseen hieman paahteisuutta ja teen ensin pienen ruskean kastikkeen pohjan voilla ja vehnäjauhoilla, johon sitten sekoitetaan muut raaka-aineet. 

Jotenkin näin homma toimii: 

Possunposkistroganoff (5 annosta)

1 kg possunposkia

mustapippurirouhetta

suolaa

öljyä

olutta

Paista poskista pinnat kiinni pikaisesti öljyssä. Laita laudalle ja hiero pintoihin reilusti mustapippuria ja sopivasti suolaa. Lado lihat uunivuokaan ja kaada sekaan jotain hieman tummempaa olutta. Laita uuni 200 asteeseen ja paahda possuja 15 minuuttia. Laske lämpötila 140 asteeseen ja anna muhia vähintään neljä tuntia, mitä kauemmin sen mureampaa. Kääntele paloja välillä ja lisää tarvittaessa olutta, vettä tai lihalientä. Älä päästä pintoja tummumaan liikaa tai kuivettumaan. Jos läski alkaa tummua, virittele päälle folio. 

Kastike: 

1 iso keltasipuli

5 rkl voita

5 rkl vehnäjauhoja

1 l vettä

5 rkl tomaattipyreetä

ketsuppia

sinappia

1 laakerinlehti

suolaa

mustapippuria

timjamia

1-2 suolakurkkua

iso kourallinen hillosipuleita

250 g smetanaa

Pilko sipuli ja freesaa pikaisesti öljyssä padassa tai isolla pannulla. Poista hetkeksi odottamaan. Valmista ruskea kastike. Sulata voi ja anna sen kuumeta todella kuumaksi. Lisää jauhot ja ruskista ne kunnolla. Ei niitä käräyttää tarvi, mutta saa olla kunnolla ruskeaa. Lisää vesi nauhana samalla visipilällä koko ajan sekoittaen (ei tule paakkuja). Anna muhia 10 minuuttia. Lisää tomaattipyree, luraus ketsuppia ja sinappia, laakerinlehti ja timjamia, sipulit. Mausta suolalla ja pippurilla. Huomaa, että suolakurkusta tulee vielä lisää suolaa. Anna muhia puoli tuntia ja lisää pilkotut suolakurkut ja kourallinen hillosipuleita. 

Revi mureat possut kolmeen osaan ja lisää kastikkeen joukkoon. Kaada sekaan myös haluamasi määrä maltaista haudutuslientä. Tarkista vielä maut ja lisää mausteita tarvittaessa. 

Tarjoa perunamuusin, puolukkasurvoksen ja hapankaalin kanssa.

Nyhtökaurastroganoff

Tee edellisestä kastikeosuus. Paista nyhtökauraa pannulla ja lisää kastikkeen joukkoon.

Polkkapossun poika bloggaa - Ruskea herkkutattikastike

Moi! Tässä Eemeli 8v, Polkkapossun poika. Oon taas tänään vieraskynäilijänä. Aikaisemmin olen kirjoittanut tänne lihapullien ja kauranekkujen ohjeet. 

Mun teki mieli tänään pihvejä, perunaa ja ruskeaa sienikastiketta. Iskä sanoi, että ai vähän niinku Sauce duxellesia vai? No joo en tiä, mitä se on mutta varmaan ihan hyvää. Iskä neuvoi, että sitä voi tehdä vaikeammin tai sitten oikoreittiä. No, me päätettiin vähän oikaista. Vaikea reitti olisi tehdä ensin Sauce Espagnole pohjaksi, mutta tästäkin tulee kuulemma tosi hyvää. Ja niin siitä tulikin. Näin me tehtiin: 

Ruskea herkkutattikastike, possupihvejä ja perunoita

kasa perunoita

4 kpl possun ulkofileitä

Keitä perunat. Paista pihvit molemmin puolin pannulla kypsiksi, älä kuitenkaan liian kypsiksi sillä possu menee helposti kuivaksi

0,5 dl kuivattuja herkkutatteja

2 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

4 dl vettä

1 rkl tomaattipyreetä

1 rkl ketsuppia

loraus sinappia

suolaa ja pippuria

tuoretta kirveliä ja persiljaa

Laita tatit likoomaan veteen 20 minuutiksi. Pilko pienemmiksi. Voi toki tehdä myös tuoreista tateista, sitten vaan paistaa ne ensin pannulla. 

Sulata voi ja lisää vehnäjauhot. Sekoittele jauhoja ja anna niiden ruskistua oikein kunnolla, lähes niin, että ne kärähtävät, muttei kuitenkaan. Lisää vesi koko ajan muovivispilällä sekoittaen. Lisäile tarvittaessa vettä. Lisää tomaattipyre, ketsuppi ja sinappi. Anna muhia ja mausta lopuksi suolalla ja pippurilla. Lisää tatit ja myös liotusvettä voi käyttää kastikkeeseen. Ihan lopuksi vielä yrtit. 

Uunibataatit, linssejä, broilerin jauhelihaa ja jugurttidippiä

Hyvä tuuri kävi, sain Polkkapossuun vieraskynäilijäksi Turun museokeskuksessa konservaattorina työskentelevän Chef Kulinaari Carterin. Hänen kokkailufilosofiaansa kuuluu rohkeus kokeilla erilaisia juttuja lopputulosta turhaan jännittämättä. Intuitio ja luovuus ovat avainsanoja, reseptejä ei juurikaan käytetä. Taitaa päteä aika hyvin myös konservaattorin hommiin. Kädessä pysyy yhtä lailla soppakauha, veitsi, skalpelli, mikroskooppi, dekantterilasi, kaasupoltin, injektioneula, vasara ja paistinpannu. Seuraavassa ohjeessa kaikkia edellisisiä ei ole pakko käyttää, mutta jos oikein luovalle päälle sattuu, en tohdi kieltääkään. Mainio ohje Chef Carterilta. 

UUNIBATAATIT, LINSSEJÄ, BROILERIN JAUHELIHAA JA JUGURTTIDIPPIÄ         

4 annosta

Bataatit:

4 pientä bataattia

rypsiöljyä (tai muuta kasviöljyä)

suolaa ja pippuria

hunajaa

½  limen mehu

mausteet: paprika/savupaprika, valkosipulijauhe, kurkuma, harissatahna tai chili

rosmariinia

Linssi-broileri:

1 keltasipuli

2-3 valkosipulinkynttä

purkillinen kypsennettyjä punaisia linssejä (tai keitä itse)

broilerin jauhelihaa (tai esim. nyhtökaura, härkis, jauhis tms.)

suolaa ja pippuria

mausteet esim: paprika/savupaprika, kurkuma + harissa tahna

Dippi:

maustamatonta jugurtti

ripaus suolaa ja pippuria

limen mehua

tuoreita yrttejä, esim minttua, persiljaa, korianteria tms.

halutessa loraus hunajaa, valkosipulijauhetta

Valmista jugurttidippi ja laita jääkaappiin maustumaan.

Pese hyvin juuriharjalla bataatit. Niitä ei tarvitse kuoria. Halkaise kahtia pituussuunnassa. Tee rypsiöljystä, hunajasta, limen mehusta ja haluamistasi mausteista (+suola/pippuri) seos. Sivele tämä kauttaaltaan bataattien pintaan, myös kuorelle (josta siis tulee rapea ja voi syödä!). Tee leikattuun pintaan veitsellä poikittaisia viiltoja. Paista uunipellillä leivinpaperin päällä 200-asteisessa uunissa bataattien koosta riippuen noin 30-60min.

Bataattien kypsyessä valmista linssi-broilerinjauheliha lisuke. Kuulota paistinpannulla sipulit ja valkosipulit ja paista jauheliha. Lisää linssit ja mausta. Mikäli bataatit ovat isoja, lisukkeen voi tarjoilla bataatilla kaivertamalla osan kypsästä bataatista pois (tämänkin voi toki syödä) ja täyttämällä bataatit. Tai lisukkeen voi tarjoilla bataattien vieressä erillisenä. Kruunaa annos raikkaalla jugurttidipillä!

Herkkulihapullat - Polkkapossun poika bloggaa

Hei. Olen Eemeli 8v, Polkkapossun poika. Tehtiin iskän kanssa parhaita lihapullia. Tämä on eka ruokakirjoitukseni. 

Eemelin ja iskän herkkulihapullat

800 g jauhelihaa

½ kermaviili

5 rkl korppujauhoja

1 kananmuna

1 Sysmän sipulikeittopussi

1 rkl sinappia

oreganoa

Sekoita korppujauhot kermaviiliin. Anna turvota 5 min. Sekoita jauhelihan joukkoon muna, sipulikeittopussi, sinappi ja oregano. Lisää kermaviili ja sekoita hyvin. Muotoile pulliksi. Paista 225 asteessa n. 15 min.

Broilerin rintafileitä ja tomaattista sahrami-paprikakastiketta

Muutama yö sitten olin Rai Uno Emilia-Romagnan maakunnan paikallisessa aamu-tv:ssä kertomassa bolognalaisille, miten erilaisia pastamalleja valmistetaan. Italiaksi tietty ja unissani homma meni kuin vettä vaan, vaikken osaakaan kuin muutaman ruokasanan. Aluksi tein pastataikinan, johon jostain syystä lisäsin myös pomodori piccoli eli pieniä tomaatteja. Sitten käytiin läpi linguine, tagliatelle, pappardelle, fusilli, farfalle ja paccheri. Lopuksi tein uuden pastataikinan orecchietteja varten, sillä tuohon taikinaan ei tule kananmunia ollenkaan. Orecchiette muistuttaa pientä korvaa. Vanhat italialaiset rouvat olivat kerääntyneet kadulle tekemään niitä pari päivää sitten youtubesta katsomassani pätkässä ja eräs tantoista jaksoi painottaa, että tuo taikina on erilainen. Tässä myös selitys unelleni. 

Heräsin ja hihittelin, kun vaadin yleisöltä huomiota loppuhuipennukseen: Attenzione, aggiungere un pizzico di sale. Huomio, lisää hyppysellinen suolaa. Kaikkea sitä voikin jäädä mieleen ruokaohjeista tai ohjelmista.

Joka tapauksessa tuli megalomaaninen mieliteko italialaiseen ruokaan. Unen perusteella minun olisi varmaan pitänyt valmistaa itse jotain pastaa, mutta se jäi nyt odottamaan. Tässä todella herkullinen lopputulos: 

Broilerin rintafileitä ja tomaattista sahrami-paprikakastiketta

1,5 dl vettä
muutama säie sahramia
600 g broiskun rintafileitä (valkosipulimarinoituja sattui nyt olemaan)
170 g (broisku)pekonia
3 paprikaa (keltainen, punainen ja vihreä)
1 keltasipuli
3 reilua kynttä valkosipulia
3 rkl tomaattipyreetä
600 g tomaattimurskaa
kourallinen oliiveja
savupaprikaa
suolaa ja pippuria
töräys ketsuppia
tuoretta basilikaa

Laita sormenpäillä kevyesti murskatut sahramisäikeet likoamaan veteen. Huom. mitä kauemmin liotat sahramia vedessä, sitä enemmän sahrami maistuu. Totea, että sormenpäät tulivat oransseiksi, eikä väri meinaa lähteä millään pois. Paista rintafileisiin pikaisesti pannulla väri, kypsennä  myös pekoni. Siirrä lihat odottamaan, pilko paprikat isoiksi siivuiksi ja keltasipuli myös. Pilko valkosipuli. Freesaa parpikoita ja sipuleita pannulla hetki. Lisää tomaattipyree, sekoita hetki ja lisää tomaattimurska sekä oliivit. Kaada sekaan sahrami ja vesi, jossa sahramia liotit. Ole kuitenkin varovainen, liika sahrami pilaa ruoan. Lisää savupaprikaa, suolaa ja pippuria. Anna muhia 10 minuuttia. Muista, että pekonista tulee nesteeseen lisää suolaa. Tässä vaiheessa pieni töräys ketsuppia tekee erittäin hyvää. Laita broiskufileet ja pekoni uunivuokaan ja kaada päälle kastike. Paista 180 asteisesssa uunissa 35 minuuttia. Silppua päälle tuoretta basilikaa. Tarjoa riisin tai pastan kanssa.  

Lampaan paahtopaisti saviruukussa

Monissa lampaan paahtopaistiohjeissa päkä marinoidaan ensin, sitten siihen isketään paistomittari ja paistetaan 55-65 asteiseksi. Tässä ohjeessa punainen sisäväri ei ole tavoite, vaan toivottava on suussasulava ylikypsän murea lopputulos. Marinointikaan ei ole tarvittavaa, paloihin voi toki hieroa suolaa ja pippuria etukäteen, muttei ole välttämätöntä.

Jos nyhtöpossut, revityt kanat ja muut riivityt elikot maistuu, älä juokse onnesi ohi. Jos kuitenkin juokset, tee se edes parrakkaassa seurueessa,  Ruissalon golfkentällä, pääsiäisyönä, alasti. Se on oikeaoppista.

Pääsiäismenussa Maitoparta tarjosi tätä lammasta pääruokana nuketettujen perunoiden, porkkanoiden ja aina niin maistuvan tsatsikin kanssa. Jäätävän hyvää.

Lampaan paahtopaisti saviruukussa

3 keltasipulia
1 kokonainen valkosipuli
oliiviöljyä
2-3 rkl hunajaa
1 kg lampaan paahtopaistia (4-5 palaa)
suolaa ja pippuria
3 oksaa rosmariinia
2 laakerinlehteä
lihalientä

Liota saviruukkua ohjeen mukaan (myös muu uuniin menevä kannellinen pannu tai vuoka kelpaa). Kaada pohjalle kunnon turaus oliiviöljyä. Pilko keltasipuli isoiksi lohkoiksi ja leikkaa valkosipuli keskeltä vaakasuorassa halki. Heitä padan pohjalle ja valuta päälle hunajaa. Lisää paistikimpaleet, suolaa ja pippuria, rosmariini ja laakerinlehdet. Kaada vielä ruukkuun lihalientä, lampaat saavat uida nesteessä käsipohjaa, mutta niiden ei tarvi hukkua. Paista uunissa ensin 150 asteessa 20 minuuttia, laske sitten lämpö 120 asteeseen ja anna muhia n. 3 tuntia. Paloja voi välillä käännellä.

Jos makujen kanssa haluaa kikkailla, voi seuraavalla kerralla joukkoon heittää kunnon lorauksen coca colaa. Myös kaneli, kardemumma, minttu, inkivääri, salvia ja kurkuma toimivat hienosti lampaan kanssa.

Isänpäivämenu

Kolme ehdotusta: lihaisammalle isille, kalaisammalle isille, vegeisemmälle isille. Alku-, pää- ja jälkiruoka. Ja saahan näitä ristiinkin yhdistellä. Pääruualla jokaiseen peruna-palsternakkamuusi.

Jos haluaa heittäytyä ihan hurjaksi ja tehdä tästä neljän ruokalajin kokonaisuuden, niin alkuruuan ja pääruuan väliin voi ottaa vielä vaikkapa tyrnismoothien.

Lihaisammalle isille

Lime-korianterimarinoidut paahtopaistiviipaleet ja vihersalaattia
Possunselykset, konjakki-kermakastiketta ja etikkapunajuuria
Puolukka-omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta

Kalaisammalle isille

Sitruskypsennetty parmesaanilohi
Tillipesto-anjovistäytteiset silakkapihvit, voisulaa ja etikkapuunajuuria
Panna cotta ja glögipäärynät

Vegeisemmälle isille

Paahdettu valkosipulikeitto
Kaalinlehteen käärittyä bulguria, suppilovahveroita, karamellisoitua sipulia ja puolukkahilloa
Viinirypäle-rosmariini-hunajatyynyt ja vaniljajätskiä

Lehtokotilot ruuaksi

Vielä ehtii, etanat eivät ole vaipuneet horrokseen. Vaikka olenkin varovainen tallaaja, kuulen iltaisilla koiralenkeillä erinäisiä rasahduksia tohvelieni alla, mistä tiedän lehtokotiloiden olevan vielä tyrkyllä. Talven nuo veitikat viettävät lumen ja karikkeen alla ketkumaisesti kehittäen pakkasnestettä vedestä, mikä mahdollistaa selviytymisen hyvinkin kylmistä säistä.

Toiseen suuntaan kumartaa, toiseen pyllistää. Toisen ilo, toisen riesa. Lehtokotilot ovat puutarhojen kiusa ja niistähän ei meinaa päästä eroon millään. Ehdotankin, että käymme ekologiseen sotaan ja koitamme torjunta-aineiden sijaan hävittää kotiloarmeijat syömällä. Ihan vaan sen takia, että sain kotiloita, joiden nautiskelu toi euforian, joka oli jopa parempi kuin nonstop unilääkkeiden syönnistä aiheutuva tila. Vaikka en Polkkapossun vieraskynään saanutkaan kaikkien kotiloiden äitiä ja etanoiden Forresteria, suostui hän kuitenkin kertomaan jippojaan. Homma menee siis jotensakin näin.

1. Kerää etanat ja huuhtele ne pikaisesti suihkun alla. Hyvänä astiana toimii vaikkapa iso lävikkö tai rynnäkkökori. Uutena kotina toimii vaikkapa muuttolaatikon kokoinen muovilaatikko, pääasia että kodissa on kansi, joka estää karkumatkat. Jos haluat nauttia stressittömästä etananlihasta, rakenna kotiloille laatikkoon miniatyyrimaailma. Tähän voi tehdä vaikkapa leikkikentän, jossa on liukumäki tikkaineen ja pieni mukava keinu. Olen kuullut myös kiipeilytelineitä rakennettaneen.
2.  Syötä kotiloita noin viikko. Voit kehittää laatikkoon jonkin syöttöalustan, esimerkiksi peltipurkin kannen. Ruuaksi kelpaavat esimerkiksi vehnäjauhot tai kauraleseet. Pääasia, että paska lentää ja ukulele soi. Kun uloste alkaa olla täysin valkoista, eli lähinnä pelkkää vehnäjauhoa tai kauralesettä, on aika lopettaa ruokkiminen. Nyt etanoiden pitää paastota pari päivää.
3. Siivoa paikat joka päivä. Ota kotilot taas esimerkiksi lävikköön ja suihkuta kunnolla. Siivoa myös samalla laatikko paskoista. Rakenna uusi liukumäki, jos vanha on vaurioitunut tai kakan peitossa. Etanat pitää muutenkin kosteasta, joten muista suihkuttaa niitä suihkupullolla laatikossakin ollessaan useita kertoja päivässä. Pitää mielen virkeänä, liikkeen nopeana ja lihan mureana.
4. Heitä kuolleet kotilot pois. Vaikka kyseessä onkin ekologinen vaihtoehto, on ihminen kaikissa omnipotensioissaan nilviäiselle julma ja keittää sen seuraavaksi elävänä.
5. Keittovesi saa olla runsas, mutta pitää huomioida, että tässä(kin) vaiheessa lima liikkuu. Valitse siis mielellään iso kattila, voit lisätä keittoveteen myös inan etikkaa. Keitä reilu viisi minuuttia, kuori limainen vaahto pois ja laita etanat äkkiä lävikköön kylmän veden alle. 20-30 kappaletta menee samassa kattilallisessa, mutta jos on enemmän tavaraa hoida tämä vaihe useammassa kattilassa/satsissa. Lehtokotilot ovat yleensä lihamäärältää aika pieniä, joten sinulla luultavasti on niitä hieman enemmänkin.
6. Nyt tuleekin mielenkiintoinen vaihe, lihat pitäisi irrottaa jotenkin koteloistaan. Usein mainitaan, että hammastikku olisi tähän hyvä väline, mutta tuo on kateellisten panettelua. Nimittäin kateellisten, jotka eivät omista virkkuukoukkua. En kuullut sanottavan, että virkkuukoukullakaan homma olisi iisipiisi, mutta käsittääkseni kuitenkin hallittavissa. Ja aina voi rikkoa kuoren, jos alkaa pahasti sapettaa. Taikasana on kuitenkin poistaa nilviäinen kierteen suuntaisesti hellästi räpläten. Tämän jälkeen etana pitää panna makoilemaan suolapedille, johon sitten viimeinenkin lima imeytyy.
7. Keitä etanoita seuraavaksi noin tunti. Heitä kattilaan hyvää liha- tai kasvislientä, valkoviiniä ja valitsemiasi yrttejä.
8. Kaikki hyvin, etana on valmis käytettäväksi siinä missä parempikin purkkiescargot. 

Lehtokotilon maku on erittäin hieno. Rehellisesti sanon, että hakkaa mennen tullen purkkietanan. Etanat tarjottiin minulle etanapannusta hyvän maalaisleivän ja viinin kanssa. Ihan täydellistä, hauska idea oli vielä vertauskohdaksi tehdä annos muuten samoilla raaka-aineilla mutta käyttää purkkietanoita. Varmaan jo arvaatte, kumpi oli parempaa. 

Lehtokotilopannu

lehtokotiloita

sipulia

valkosipulia

voita

aurajuustoa

tuoreita yrttejä esim. timjamia ja persiljaa

Kuullota pilkottua sipulia ja valkosipulia hetki pannulla. Sekoita voin, aurajuuston ja tuoreiden yrttien kanssa. Kipota etanat koloihin ja heitä tahna päälle. Paahda uunissa 200 asteessa noin 10 minuuttia. Tarjoa hyvän vaalean leivän ja viinin kanssa.

Pyyntö postilaatikossa - Possua ja konjakki-kermakastiketta, pliis

Moi kunnianarvoisa ruokablogin pitäjä

En laita juurikaan ruokaa, mutta nyt luokseni saapuu minun lisäkseni 5-6 hengen seurue, joille olen kehunut valmistavani hyvän ruoan. Kuten sanoin, en juurikaan tee ruokaa, mutta täälä lähiravintolassa on annosjonka haluisin oppia tekemään. Annoksessa on mureaa possua pihveinä ja konjakki-kermakastiketta. Voisitko kehitää jotain tosi hyvää ja helppoa samanlaista. Olisin siitä ikuisesti kiitollinen. Sain vinkin blogistasi ystäväni kautta joka on blogisi vakituinen seuraaja. 

Autetaan siis miestä mäen alla, kun nyt vielä vähän liukastakin on. Ja niin hyvin oli maaniteltu. Eli alla konjakki-kermakastikkeen ohje, jonka olen painanut mieleeni joskus kokkikoulun aikoihin. Toimii hyvin ja on helppo. Possu tulee kylkiäisinä. Veikkaisin, että jotain tällaista olet syönyt.

Possunselykset ja helppo konjakki-kermakastike

1 possun sisäfilee
1 demi-glace -kastikepohja  (Portin 2 dl)
0,5 l kermaa
suolaa, pippuria ja sokeria
2,5 dl jaloviinaa

Puhdista sika turhista läskeistä ja kalvoista ja leikkaa 2,5cm paksuiksi viipaleiksi. Paista pikaisesti rasvassa molemmin puolin ja siirrä syrjään. Keitä samalla pannulla hiljaisella tulella demi-glacea ja kermaa kokoon 10-15 minuuttia. Lisää jaloviina. Heitä sekaan possut ja anna kypsyä kastikkeessa, joka ainakin kerran kiehahtaa. Suurusta vielä maizenalla, jos on tarvetta. Mausta kastike suolalla, pippurilla ja tarvittaessa myös sokerilla.

Sadonkorjuuta maatilalla

Tai ei oikeastaan maatilalla, ihan muissa paikoissa. Suppilovahverot noukin itse, kyssäkaalin hain sadonkorjuumarkkinoilta, porkkanat ovat kasvaneet kukkaruukussa parvekkeella, purjon varastin naapurin pellosta, paprikan korjasin kaupasta, kesäkurpitsa, sipuli, peruna ja punajuuret oli vanhempieni satoa ja rakuuna anoppini ryytimaasta. Nauta-sian ostin käytettyjen eläinten kaupasta ja pippurit oli alunperin mustia, mutta spreijasin ne valkoisiksi. Puolukat on jonkun lähimetsästä, en tiedä kenkä (=saapas) mutta ihan varmuudella puolukkahillo on ainakin itse tehtyä.

 Suppilopyttipannu, Biff a á la Lindström ja puolukkasmetanaa

Pytäriin:

Suppilovahveroita

Kyssäkaalia

Purjoa

Porkkanaa

Paprikaa

Kesäkurpitsaa

Suolaa

Rakuunaa

Lindströmin pihvit (vanha postaus): 

400 g nauta-sika jauhelihaa
1 sipuli
n. 15 kaprista
2 etikkapunajuurta
1 peruna
2 kananmunaa
3/4 dl ruokakermaa
valkopippuria
1½ tl suolaa

Lindstömin pihvit saavat mehukkaan makunsa kapriksista ja punajuurista. Monissa ohjeissa kapris on jätetty pois, mutta se on sitten ihan oma moka.

Laita blenderiin pieneksi lohkotut punajuuret, kuutioitu sipuli ja kaprikset. Älä kuitenkaan anna masan mennä liian hienoksi. Kaada kasvismasa pois blenderistä kulhoon ja lisää raaka raastettu peruna. Jotkut tykkäävät käyttää kypsää, mutta minä laitoin raa'an. Sekoita toisessa kulhossa jauheliha, kananmunat, kerma ja mausteet. Yhdistä masat. Öljyä kädet ja tee taikinasta sopivan kokoisia pihvejä. Paista pihvejä voissa pannulla molemmilta puolilta muutama minuutti, siten että pihvit saavat kauniin värin. Muista kääntää varovasti. Laita paistetut pihvit uunipellille ja paista uunissa 225 asteessa vielä n. 15 minuuttia. Takuulla hyvää.

Puolukkasmetana: 

Sekoita 4:1 smetanaa ja puolukkahilloa

Cokis-kreolikana

Pitänee nostaa vanha ja kaunis resepti laudalle. Laudan pohja on riivitty vanhan harjoittelupaikkani kokilta, aikojen saatossa resepti on kokenut pieniä muutoksia. Ja oikeastaan se on ennen ollut cajunkastike: nyt kun siihen on paukahtanut paprikaa ja selleriä, se on muuttunut kreoliksi.

Ja ettei muut cokispostaukset unohtuisi, niin tässä menneisyyden huminaa. Tädää.

Mutta asiaan...


Cokis-kreolikana

1 paprika
1 sipuli
pätkä varsiselleriä
1 tl currya
½ tl chilijauhetta
½ tl kurkumaa
½ tl paprikajauhetta
½ tl oreganoa
½ tl rakuunaa
½ tl timjamia
½ tl basilikaa
½ tl kanelia
1 tl valkosipulimurskaa
2 rkl voita/oliiviöljyä
2 rkl tomaattipyreetä
kypsä banaani
0,5 l Coca Colaa
1½ dl demi-glace -kastikepohjaa
2 dl kermaa
reilu nokare voita
(suolaa)
maizenaa
kanafileitä


Pilko paprika, sipuli ja selleri ja paistele hetki voissa. Siirrä pois pannulta. Mittaa mausteet ja valkosipulimurska ja freesaa niitä muutama minuutti rasvassa, niin että maut pääsevät valloilleen. Lisää tomaattipyree ja freesaa taas hetki. Murskaa haarukalla kypsä banaani ja lisää se keitokseen. Kaada mukaan demi-glace ja cokis. Keittele jonkin aikaa. Lisää lopuksi kerma, reilu nokare voita, paprika, sipuli ja selleri. Suurusta maizenalla.

Ota fileisiin paistopinta ja heitä keitokseen. Lätkäse 180 C uuniin ja paista niin kauan, että kanat ovat kypsiä. Tarjoile riisin sylissä.

Juurespyttipannu sinappi-ranskankermakastikeella

Lukijani rohkeni lähennellä sähköpostilaatikossa ja kysyi, voisinko auttaa häntä vähähiilarisen pyttipannun kanssa. Ei mitään kummallisuuksia, mutta jotain outoa saisi olla mukana. Kaveri oli itsekin outo, sillä lopputeksteissä hän kysyi vielä, ketä äänestän. Ehkä Christopher Kit Walkeria, Niinistöä tai vihreyttä, jossa puput ja puppelit saavat rauhassa kirmailla.

Tuumasta toimeen siis, hyvin suunniteltu on puliksi tehty, joten leikkasin siltä seisomalta otsatukan pois. Joltain satunnaiselta naiselta, joka tepasteli vastaani ja oli kyvytön pakenemaan. Sitten ostoksille.


Juurespyttipannu sinappi-ranskankermakastikeella
(3 karppiannosta)

1 reilu lanttu
6 keskireilua porkkanaa
1 sipuli
200g paketti kuutioituja pekoneja
suolaa
pippuria
grillimaustetta
1 ranskankerma
½ rkl kotisinappia
3 kananmunaa
puolukoita

Kuori lanttu ja porkkanat ja silvo pieniksi kuutioiksi. Esikeitä kuutiot lähes kypsiksi. Pilko sipuli ja paista pekonien kanssa pannulla. Lisää lantut ja porkkanat ja mausta suolalla, pippurilla ja reilulla grillimausteella. Lämmitä kattilassa ranskankerma juoksevammaksi, lisää sinappi ja sekoita. Paista kananmuna. Kaada kastiketta spygän päälle, mukaan muna ja hapoksi muutama puolukka.

Mustatorvisienilasagne

Voi kekke että niitä on, melkein kiroiluttaa. On vaikea lampsia metsän pohjaa pitkin kompastumatta hattupäisiin pilleihin. Tosin minun on vaikea kulkea ylipäänsä missään kompastumatta mihinkään tai ainakin olla lyömättä vasemman jalan isovarvasta vähemmän kuin muutaman kerran päivässä. Tietäisitte vaan kuinka tuskallista se on. Voitteko kuvitella, kolahduksen jälkeen saan useimmiten naurunpyrähdykset osakseni, vaikka kaiken järjen ja maailmanlaajuisen empatialain mukaan tuossa tilanteessa nuppiani pitäisi silittää.

Niin, arvaatte varmaan, että meikä on aika töpoötissä, rairairai ja hurlumhei. Puhun nyt sienistä. Aivan mahtavaa, olen rämpinyt metsissä ja kaivanut viimeisetkin rihmastot tapion hovista. Nyt on siitä hieno sienivuosi, että metsässä näkee jos jonkinlaista punikkia, lehtoa ja nupikkaa. Jokaisen itseään ja keltaisia jalkapallokuviosaappaitaan kunnioittavan ihmisen pitäisi juuri nyt opetella tunnistamaan sieniä. Harvoin tulee yhtä hyvää tilaisuutta. Mars metsään ja Pluto on useimmiten koira.


Mustatorvisienilasagne


Muista, että liian vähäinen määrä valkoista kastiketta pilaa lasagnen. Älä siis pihtaa ja muista tehdä myös kastiketta tarpeeksi.

lasagnelevyjä
kastike 1
kastike 2
voita
2 viipaloitua tomaattia

kastike 1:

Iso kourallinen mustatorvisieniä
400 naudan paistijauhelihaa
1 sipuli
2 kynttä valkosipulia
1 prk tomaattimurskaa
tuoretta timjamia
tuoretta basilikaa
sokeria
suolaa
pippuria

Paista torvia hetki kuivalla pannulla, jotta saat nesteet pois. Paista sitten voissa pilkotun sipulin ja valkosipulin kanssa. Lisää tomaattimurska, yrtit ja mausteet ja anna muhia hetki.

kastike 2:

litra maitoa
1 kanaliemikuutio
valkopippuria
veitsenkärjellinen muskottipähkinää
200 juustoraastetta
maizenaa

Kiehauta maito, lisää liemikuutio, valkopippuri ja muskottipähkinä. Sulattele juustoraaste hiljalleen maitoon. Suurusta vielä maizenalla, jos möhnä ei ole tarpeeksi möhnäistä. Se saa olla paksua.

Kokoa lasagne voideltuun vuokaan. Alakerrokseen hieman kumpaakin kastiketta, sitten vuorotellen aina kerros levyjä, kastikkeita, levyjä jne. Jätä päällimmäiseksi kerrokseksi kastike, tomaattiviipaleet ja ripottele vaikka pintaan vielä juustoraastetta. Paista 200 asteisessa uunissa n. 35 minuuttia. Anna vetäytyä 15 minuuttia uunista ottamisen jälkeen.

Tärkeintä ei ole oikeamallisimman munakoison löytäminen vaan oikeanvärinen kimono

Prologi:

Piipahdin Helsingissä viime viikolla ja yövyin Marskissa. Heittäydyin tapojeni vastaisesti uupuneena hotellin ravintolaan syömään, viimeistä kertaa ehkä. Voi olla, että olen moukka, mutta mielestäni ravintolassa saa puhua puhelimessa, varsinkin silloin kun ketään ei istu lähimaillakaan. Paikassa oli tuolloin lisäkseni ehkä kaksi asiakasta. Tarjoilija tuli huomauttamaan minulle puhumisestani, joka oli varmuudella vielä hyvin hiljaista. Revin taas kerran partani, housuni, kukka-asetelmat, Marsalkan hevosen kaviot, lumpeet, Hackmannin pannupinnoitteet, huumoria ja kaikkea näiden välissä olevaa. Haista Marski huilu, teen pajusta uuden ja hilpeämmän, vaikken siihen ääntä saisikaan.

________________

Mitä hilpeää herkkua saisi aikaan munakoisosta?

Afganistanin islamilainen tasavalta tarjoaa bouranee baunjania, jossa paksu munakoisosiivu on päällystetty eräänlaisella tomaatti-sipulihäsällä ja päälle heitetty vielä knöllillinen valutettua valkosipulilla maustettua jugurttia. Turkin sekuularisesta tasavallasta taas tunnetaan hauska vanukas, johon nakataan munakoison lisäksi mm. fetaa, gruyerea ja kananmunia: kuulostaa hyvältä kuin Pellefantti vihreässä kimonossa. Munakoiso on upea myös tahnojen raaka-aineena: hyvää tulee pistelemällä haarukalla pintaan reikiä ja antamalla lämpölamppua reilu puoli tuntia. Kypsynyt massa kaavitaan lusikalla johonkin surisevaan ja pyörivään jolloin mukaan mahtuu mm. valkosipulia, erilaisia mausteita, tahinia, sitruunamehua, oliiviöljyä ja suolaa. Ja tuo sitten leivän päälle.

En ole täysin varma, mutta veikkaisin, että Helleenien kreikkalaisesta tasavallasta on peräisin moussaka. Sen pelkän läsnäolon kuvaileminen rikkoo kaikessa kauneudessaan neutraalia näkökulmaa edustavat sanavalinnat, aavistus tuoksusta on kuin lupaus vielä poimimattomasta terälehdestä ja pelkkä perusmakuun pääseminenkin värjää Sumarin sukat mustiksi.

Herkullista ja suositeltavaa. Tällä kertaa käytin raaka-aineena broiskujauhelihaa.


Moussaka

munakoiso
kesäkurpitsa
2 perunaa
jauhelihaa
tomaattikastiketta
valkokastiketta



Leikkaa munakoisot puolen sentin paksuisiksi siivuiksi ja suolaa pinnat. Anna itkeä vartti ja pyyhi nesteet pois. Leikkaa myös kesäkurpitsat siivuiksi. Viipaloi perunat ohuemmiksi ja keitä viipaleita 10 minuuttia. Valmista valkokastike ja tomaattikastike ja heitä paistettu jauheliha viimeksi mainitun sekaan.



Tomaattikastike:

Paista pannulla voissa pikaisesti valkosipulia ja keltasipulia, mukaan jauhelihat, lisää purkki tomaattimurskaa, yrttejä, suolaa, pippuria ja sokeria. Anna muhia hetki.


Valkokastike (Bechamelin pikaversio, puolita ohje, mutta heitä silti reilut juustot):

litra maitoa
1 kanaliemikuutio
valkopippuria
veitsenkärjellinen muskottipähkinää
200 juustoraastetta

Kiehauta maito, lisää liemikuutio, valkopippuri ja muskottipähkinä. Sulattele juustoraaste hiljalleen maitoon.

Kokoa vuokaan. Alimmaksi valkokastiketta, päälle munakoisoa, kesäkurpitsaa sitten tomaattikastiketta, perunaa, valkokastiketta, kesäkurpitsaa, munakoisoa, tomaattikastiketta jne. Ei sillä järjestyksellä ole niin väliksi. Paista uunissa 180 asteessa noin 40 minuuttia.

Vuohenjuustoa tuijottavat miehet

Polkkapossun uusin filmatisointi Vuohenjuustoa tuijottavat miehet on satiiria, kilttiä sellaista. Näyttelijät Päärynä, Paprika, Chili, Chevre, Honey, Punasikuri ja Broilerin tissi edustavat tämän hetken ehdotonta lempikaartia. Vaikka lautasella vilahtelee vienosti myös rinta, ei kyse ole aikuisviihteestä. Syntisen hyvä kattaus kaikkinensa.




Hunajainen vuohenjuusto-broileritoast

erikoissalaatteja (punasikuri, frisee jne.)
oliiviöljyllä jatkettua pestoa
paprikaa kuutioituna
päärynää kuutioituna
chiliä kuutioituna
vuohenjuustoa
paahtoleipää
juoksevaa hunajaa
JA SE BROISKURINTA KANS VÄLIIN KYPSÄNÄ (Kiitti Inna)


Heitä lautaselle salaatteja pediksi ja nakkaa päälle juoksevaa pestoa. Lisää paprika, päärynä ja chili. Paahda leipä paahtimessa ja mikrota vuohenjuustokiekko hyvin pikaisesti. Älä pilaa rakennetta ylinukettamisella. Laita leipä salaatin päälle, vuohenjuusto leivän päälle ja kunnon noro hunajaa kruunuksi.

Kuka pelkää valkoista, hyvinruskettunutta heteromiestä

Ajatelkaas tätä: Musta Pekkaa kutsutaan nykyisessä Mikki Hiiri -maailmassa enää pelkäksi Pekaksi. Aika säälittävää. Onko joku oikeasti edes ajatellut, että Musta Pekka olisi neekeri. Itse näin hänet aina partasänkisenä rikollisena, joka huonolla menestyksellä yritti jallittaa Mikkiä. Sen saatan ymmärtää, ettei neekerinsuukkoja enää ole tai ettei lapsille enää opeteta kuka pelkää mustaa miestä -leikkiä. Mutta että Musta Pekka on riisuttu Pekaksi. Pöyristyttävää pikkusieluisuutta.

Osoittaako tuo sitten suvaitsevaisuutta, vai onko se kohteliaisuutta? No paskat se ole kumpaakaan. Mustan poistaminen Pekasta on yhtä typerää kuin kiukutella eduskunnan puhemiehelle talousleikkauksista.

Tähän väliin ehdottaisin, että aletaan opettaa lapsille leikkiä nimeltä Kuka pelkää valkoista, hyvinruskettunutta heteromiestä!


Savupekonilla ja kantarelleilla täytetty mustapekkahirvi

hirven marinadi:

1½ dl rypsiöljyä
muutamia murskattuja katajanmarjoja
3 murskattua valkosipulinkynttä
1 dl kuivaa sherryä
mustapippuria
rosmariinia

Valmista marinadi sekoittamalla ainekset keskenään.


1 kg hirven pyöröpaistia

Leikkaa paistista kalvot pois ja laita marinoitumaan jääkaappiin vähintään muutamaksi tunniksi.

nokare voita
1 sipuli
kourallinen kantarelleja pakastimesta
suolaa
paketti savupekonia
mustapekka-juustoa

Pilko sipuli ja paistele hetki voissa kuutioitujen kantarellien kanssa. Siirrä pois pannulta ja paista pekoniviipaleet pikaisesti.

Kuivaa paisti ja leikkaa auki eli tee siitä suorakaiteen muotoinen levy ja nuiji kevyesti. Leikkaa levylle muutama ohut siivu mustapekkaa. Lisää vielä kantarelli-sipuli -seos ja savupekonit. Kääri rullalle ja sido langalla kiinni. Paista pikaisesti pannulla pinnat kiinni. Laita uunivuokaan.

kastike:

marinadi
Portin demi-glace -kastikepohjaa purkki
2 dl punaviiniä
ripaus sokeria

Sekoita marinadiin 1 prk kastikepohjaa, punaviini ja ripaus sokeria. Kaada liemi uunivuokaan hirven seuraksi. Paista mietolämpöisessä uunissa sopivan kypsäksi.

Leikkaa viipaleiksi ja tarjoa pikkuporkkanoiden, puikulamuusin ja puolukkasurvoksen kanssa.

Hedonistista eti(i)kkaa

Mikä voi olla elämässä tärkeämpää kuin mielihyvän, onnellisuuden ja nautinnon tavoittelu? Jos minulta kysytään tuskin mikään. Jos minulta kysytään uudestaan, tunnustaudun hedonistiksi. Jos muilta kysytään hedonismistani, tunnistaudun ajoittaiseksi paskiaiseksi ja oman mielihyvän jahtaajaksi. Mutta kun pidän mielihyväperiaatteen ja hedonismin sekoituksesta. Hedonismin mukaan eettinen hyvä perustuu nautintoon ja mielihyvään ja jos mielihyväperiaate otetaan mukaan, mielihyvän tavoittelussa huomioidaan myös vallitsevat tekijät.

Tämän matalamielisen johdannon tavoitteena oli sekoittaa lukijat ja kääntää huomio pois paskasta (lue: erittäin hyvästä) reseptistä. Reisille meni, sillä itse menin sekaisin, eikä ajatuksenjuoksuni olekaan enää kirkasta saati sitten babitzinista.

Mutta onhan Rajamäellä etiikkaa. Tuo tehdas tekee selvästi tutkimusta siitä, mikä on (moraalisesti) hyvää ja arvokasta. Viinietikka täyttää epäilemättä hyvän ja arvokkaan tunnusmerkit. Moraalisesti vielä paremmaksi, joskin kuulemma ambivalentisti epäilyttäväksi, Rajamäen tekee sen, että tuo etikkatehdas lähettelee viinietikkapurnukoitaan ruokapolkkaajien iloksi Ähtäriä ja jopa Tuusniemeä myöten. Joidenkin ruokapolkkaajien keskuudessa on herätelty keskusteltua siitä, onko tällainen toiminta moraalisesti jotenkin arveluttavaa, ehkä jopa kyseenalaista. Itse en näe mitään ristiriitaa siinä. Kyllä ähtäri- ja tuusniemeläisetkin omat pullonsa ansaitsevat, saadaanhan me varsinaissuomalaisetkin. Eikä kaikkea ole pakko ottaa vastaan, jos joku omia tuotoksiaan haluaa lähettää.

Minulle saa edelleen lähettää kaikkea. Lupaan vieläkin kirjoittaa tuotteista rehellisen mielipiteeni. Jos tuote on mielestäni täyttä räkää, kerron sen taatusti. Jos se on tosi hyvää, haukun sen luultavasti silti. Varsinkin jos saan siitä muhevaa mielihyvää.

Rajamäen tehdas lähetti minulle kolme pulloa viinietikkaa. Ja tietysti ihan pyyteettömästi, vaikka väitetäänkin, ettei ilmaisia näytteitä ole olemassakaan. Mutta kyllä on. Jos vaan muutamalla sanalla kerron tuotteista blogissani. No kerron siis.

Al Limone eli sitruunainen valkoviinietikka on se jota voisin vaikka suositella. Alle Erbe Fines eli yrteille humpsahtava valkoviinietikka on ihan jees myös. Isompaan testaukseen otin Al Pepe Neron eli mustapippurilla raiskatun punaviinietikan. Ihan vaan sen takia, että halusin tietää, oliko raiskaus enemmänkin väkisinmakaamista vai väkisinmakaamista halulla.


Tuloksena oli ehkä joku välimuoto.
Tässä vaiheessa havaitsen tulleeni aggressiiviseksi kaikkia kulttuurien globalisoitumista vastustavia ihmisiä kohtaan ja pidän yhä enemmän ja enemmän ihmisistä joiden kanssa voin puhua mistä vaan. Tässä vaiheessa havaitsen myös juoneeni iltapalaksi pullon punaviiniä, lasin malagaa, toisen pullon punaviiniä ja muutaman hassun oluen. Hassuiksi oluet tekee se tosiasia, että niiden sisältö jaksaa lähes aina hymyilyttää. Tässä vaiheessa siis reseptiin. Olenkin sen jo aiemmin blogannut, tässä versiossa vadelmaviinietikka on vaan vaihtunut rajamäkeläiseen.


Pippurista hapanimeläkastiketta ja possua

2 dl omenamehua
½ dl sokeria
1 rkl worchesteria
2 rkl soijakastiketta
3 rkl Rajamäen mustapippurista punaviinietikkaa
2 rkl ketsuppia
chilijauhetta
maizenaa
vettä

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
300 g possusuikaleita
silputtua sitruunaruohoa
pieni pussi vihanneksia

Mittaa kattilaan omenamehu, sokeri, worchester, soijakastike, viinietikka ja ketsuppi. Keittele n. 10 minuuttia. Anna potkua chilijauheella. Sekoita maizena veteen ja suurusta kastike.

Kuullota pilkottuja sipuleita pannulla ja paista possusuikaleet kypsiksi. Heitä sekaan sitruunaruohot ja pakkasesta pussi, jossa on vaikka papuja ja porkkanoita. Kaada kaikki kastikekattilaan ja anna muhia hetki. Tarjoa nuudelien siivellä.