Paahdettu herkkutatti-tomaattikeitto

Onko kellään muulla sellaista fiilistä, että ainakaan sataan vuoteen ei oo saanut kaupoista kunnon tomaattia? Siis niitä ihanan makean herkullisia, joita tomaattien kuuluisi olla. Vaikka mitä testaillut, ja usein pettynyt. Siihen tulokseen olen kuitenkin tullut, että jos tomaatissa on mattapintainen kuori, on sillä suurempi todennäköisyys olla makeampi kuin kirkaspintaisen.

No tämähän on tietysti lajikekysymys. Mutta mikähän perseily siinä oikein on, ettei kaupassa voi lukea, mikä lajike on myynnissä?! Ei voi olla niin vaikeeta.

Pakko siis kasvatella ite, no nyt on tomaattipöheikkö lähes tyhjä. Mutta saakin olla. Herkkutatti-tomaattikeitto tulille siis. Tai no näkyy tossa yhden ruskotatinkin lakkia. Tomaattien paahtamisen olen omaksunut Henri Alenilta, joka kyllä tietää, miten tomaatit saa maistumaan. Muutenkin toki onnittelut ansaitusta tähdestä!

Tämäkin on siis vähähiilihydraaattinen resepti. 

Paahdettu herkkutatti-tomaattikeitto VHH, keto

• muutama herkkutatti viipaloituna ja pannulla voissa paistettuna
• 1,5 kg hyviä tomaatteja
• 3 valkosipulinkynttä
• 1 keltasipuli
• öljyä
• 1 rkl tomaattipyreetä
• 0,5 rkl punaviinietikkaa
• kourallinen basilikaa
• muutama tippa tabascoa
• suolaa
• mustapippuria
• 1 dl kasvislientä
• parmesaania

Leikkaa tomaatit ja sipulit halki, laita leikkauspinta ylöspäin pellille ja kaada päälle oliiviöljyä sekä hieman suolaa ja pippuria. Paahda 180-asteessa n. 50 minuuttia, älä kuitenkaan polta niitä. Laita kattilaan, lisää tomaattipyree, etikka ja basilika ja aja sauvalla tasaiseksi. Lisää tässä vaiheessa kasvislientä sen verran, että saat keittoon haluamasi koostumuksen. Tarkista suola ja lisää vielä sokeria, mikäli et ollut onnistunut löytämään tarpeeksi makeita tomaatteja. Lisää lautasellesi herkkutattisiivuja sekä parmesaania.

Juomaksi sopii sekä maultaan että hinnaltaan kepeä Fontella Chianti 10,99€. 

Herkkusienicarpaccio

Carpaccioksi kutsutaan ohuiksi siivuiksi leikattua raakaa naudanlihaa, joka tarjotaan öljyisen kastikkeen ja parmesaanijuuston kanssa. Nimitys on tosin muuttunut aikojen saatossa, ja nykyään carpaccioa tehdään vähän vaikka mistä esim. kalasta, vihanneksista ja sienistä. 

Lempparini on herkkutatticarpaccio, mutta maistuvan ruokailun avaajan saa myös herkkusienistä. Todella maistuvan, kunhan vaan on hyvät raaka-aineet. Tämä on myös mukavan vaivaton alkuruoka, tekemiseen menee ihan vaan muutama minuutti. 

Herkkusienicarpaccio

• 3–4 herkkusientä 
• oliiviöljyä
• suolalastuja
• mustapippuria
• punaista pestoa
• parmesaanilastuja
• Kotipellon puutarhan versoseos: tatsoi, rucola, punamangoldi

Pese sienet hyvin ja leikkaa erittäin ohuiksi siivuiksi. Asettele vierekkäin tarjoiluastialle tai isolle lautaselle. Kaada päälle hyvää oliiviöljyä ja mausta jollain kivalla suolalla ja mustapippurilla. Lusikoin muutaman hyvin pienen pestokeon mukaan ja siunasin parmesaanilastuilla. Ja vielä hiukan vihreää Kotipellolta.

Sitruunainen uunifeta ja suppilovahverot

Sitruunaista uunifetaa, suppilovahveroita ja oliivia eri muodoissa. Ja taas maistui vähän liian hyvin. Tää ois aika bueno alkupalapöytään.

Kovin oli kreikkalaiset fiilikset. Rakastan kirpeetä, joten runttasin sitä vähän reilummin mukaan. Ja ei, ei tarvi hommata hunajakennoa, mulla sattui olemaan jämäpala kaapissa. Se on siis tuo epämääräinen mötikkä fetan päällä.

Sitruunainen uunifeta ja suppilovahverot

puoli kourallista suppiloita köntti fetajuustoa 1 dl oliiviöljyä 1 luomusitruuna 0,5 rkl sokeria valkosipulinkynsi siivuina kasa oliiveja chilihiutaleita basilikaa hunajaa vaaleaa leipää siivuina

Paista suppiloista nesteet pois. Mittaa uunivuokaan n. 1 dl oliiviöljyä. Purista joukkoon puolikkaan sitruunan mehu ja sokeri. Laita keskelle vuokaa feta. Reunoille oliivit, valkosipulit, suppilot ja loput sitruunat. Nuketa 200 asteessa ehkä 15 minuuttia ja vielä muutama minuutti grillivastusten alla, niin saa väriä. Fetasta pitää tulla kivasti leivälle levittyvää, kaikista fetoista ei tosin ole tähän. Pois uunista, fetan päälle chilihiutaleita ja ympäriinsä tuoretta basilikaa ja hunajaa. Nautiskellaan vaalean (paahdetun) leivän päällä. On sottaista mutta ihanaa. Pus.

Varhaisperunavuoka

Vihreänkeltainen varhaisperunavuoka lämmittää aina mieltäni ja saa ruokahaluni heräämään. Peruna kannattaa valita huolella, osa halvemmista on vetisyydessään halveksittavia, eikä niitä kannata käyttää ainakaan tähän ruokaan. Itse valitsisin joko Annabellen tai Siiklin. 

Koskahan muuten tulee uusi hittiperuna? Annabelle räjäytti pankin 2010-luvun puolivälissä, ja odottelen jo seuraavaa herkkua. Perunakiintiöni on tosin jo tähän aikaan vuodesta ihan täysi, mutta jostain syystä vielä maistuu. 

Varhaisperunavuoka

varhaisperunoita

erilaisia sillejä

smetanaa (20 % rasvaa)

tilliä 

uuden kauden sipulia

kanamunia

mätitahnaa

sitruunamehua

En ala tähän enempää ohjeitusta tekemään. Kuva ja ainesluettelo kertoo tarvittavan. 

Savusilakkatahna ja jälkiuunilastut

Savusilakkatahnan laittaminen kapoisten jälkiuunilastujen päälle on vähintään yhtä tarkkaa hommaa kuin muikun tuulastus sumussa. Mutta vaivan arvoista. Olen ennenkin jo hehkutellut näitä Oululaisen kynsilaukkaisia lastuja, ihan saaplarin hyviä oikean avecin kanssa. 

Niin ja tulipa vielä mieleeni, että myös cevichen kanssa nämä lastut ovat aivan käsittämätön makupari. Saatoin tosin olla viimeksi nousijohtoisessa tilassa, kun tätä komboa maistelin, mutta muistaakseni hemmetin hyvää.

Jos tuli mieliteko, niin teehän samalla pari muutakan herkkupalaa. Jälkuunilastujen ohella mm. ruisnapit, saaristolaisleipäpalat ja muut pienet leipäset ovat omiaan tähän hommaan. Päälle porkkalaa, graavikalaa ja savusilakkatahnaa.

Porkkalan pikaohje on täällä. 

Graavilohen ohje on täällä. 

Savusilakkatahnan ohje tässä: 

3 savusilakkaa siivottuna

100 g smetanaa

100 g ranskankermaa

0,5 rkl dijonia

1 tl sokeria

1 tl sitruunamehua

hakattua tilliä

pippuria ja tarvittaessa myös suolaa

Sekoita ainekset. Lisäile ja maistele.

Venäläiset blinit

Blinit ovat mahtavaa syötävää juuri tähän aikaan vuodesta. Jos hyvin kävi, joulusta saattoi jäädä sopiva kipollinen mätiä ja muutama ehkä jo vähän väsähtänyt savukala pakkaseen. Turha niitä on kauempaa syväjäädyttää, ei ne siitä enää uimaan lähde, vaikka kryoniikka kuinka ottaisi huimia harppauksia.

Oikeastaan ne paksuhkot möhkylät, joita suomessa on totuttu syömään blineinä, eivät ole blinejä nähneetkään. Tai ainakaan venäläisiä blinejä. Jos viet venäläisen bliniannokselle suomalaiseen ravintolaan hän luultavasti toteaa suomalaisten blinien muistuttavan kovin paljon oladeja (Оладьи), joita heilläkin toki syödään. Venäläiset blinit näyttävät hyvin paljon meidän lätyiltä ja jos vaikka pikaisesti laitat googleen hakuun russian blin, saat erittäin usein juuri sen ohjeen, jolla todennäköisesti paistaisit lättyjä.

Ettei pettymys olisi liian suuri, tarjoillaan alkuruokalautasella Alsua, Tatarstanin viehkeää kansantaiteilijaa, joka ei jätä kylmäksi.

Mutta ihan sama. Rakkaalla taikinalla on monta nimeä. Minä pidän kyllä sekä oladeista että venäläisistä blineistä, tällä kertaa tuli paistettua venäläisiä blinejä eli lättyjä. Suomalaisiin lättyihin voi pientä eroa tehdä vaikkapa lisäämällä taikinaan tattarijauhoja, keltuaisia, vatkattua valkuaisvaahtoa tai vaikka pilseneriä. Possukeittiön kompromissi oli tänään hiukan hiivaa taikinaan ja jauhot puoliksi spelttiä ja tattaria. Nesteen voi tehdä vaikka puoliksi maidosta ja vedestä, vedellä tulee hieman kuohkeampaa, mutta maitoversio on helpompi käsitellä. Bliniemännän mittana voi pitää hiivalla kohotetusta taikinasta tehtyjä mahdollisimman ohuita läpysköjä. Voisulalla voi hieman sutia lättyjä paistamisen aikana, varsinkin tattari pitää siitä.

Venäläiset blinit

5 dl maitoa
7 g kuivahiivaa
1 tl sokeria
2 keltuaista
2 dl ydinspelttijauhoja
2 dl tattarijauhoja
2 valkuaista

Sekoita hiiva hyvin hieman kättä lämpöisempään veteen. Lisää sokeri hiivan ravinteeksi. Erottele  keltuaiset ja sekoita taikinaan. Lisää myös jauhot ja jätä muhimaan kolmeksi tunniksi huoneenlämpöön. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja kääntele varovasti taikinaan. Paista kuumalla pannulla voissa pikaisesti molemmin puolin.

Täytteeksi sopivat esim. kirjolohenmäti, suolakurkku, suolasienet, smetana, punasipuli, tilli ja savusilakka. Kuten meillä tänään.

Venäläisen menun alkupalat: Lohi-mätileipiä, sienisalaattia, suolakurkkuja, smetanaa ja hunajaa

Viimeksi saatiínkin käsiteltyä valkosipulinen myskikurpitsakeitto. Olisi ehkä aika palata alkupalojen kimppuun. Nämä ovat siis venäläisellä teemalla vedetystä juhlaillallisesta, josta viimeksi kirjoitin. 

Alkupalalautasella oli lohimestarin juhlamätileipä, suolakurkkuja, smetanaa, hunajaa ja sienisalaattia. Värikäs, raikas ja ennen kaikkea mahtavan makuinen yhdistelmä.

Lohimestarin juhla-mätileivistä onkin jo Polkkapossussa resepti, tosin nyt olin tuorejuuston korvannut margariinilla ja avokadon ja granaattiomenan tiputtanut pois. Sienisaalatista todettakoon, että siihen tulee suolasieniä, keltasipulia, suolakurkkua, kermaa ja valkopippuria. Ei enempää, ei vähempää. 

Mutta sitten se aina ihmiset yllättävä juttu eli suolakurkut, smetana ja hunaja. Näitä ei sen kummemmin tarvi valmistaa, asettelee vaan komponentit lautaselle ja ruittaa juoksevan hunajan mukaan.. No smetanan voi vatkata kevyesti, niin siihen saa vähän lisää tilavuutta. Tärkeintä kuitenkin on, että valitsee oikeat ja hyvältä maistuvat raaka-aineet. Älä missään tapauksessa mene ainakaan ostamaan mitään makukurkkuja ja hunajassakin kannattaa tehdä valintaa. Jos nyt jotain suosituksia voisin heittää, niin tästä: 

Sauvon Säilykkeen suolakurkkuja
Tammirauman hunajatilan hunajaa

Kolmen raaka-aineen kotijuusto

Jos ei ikinä ole tehnyt kotijuustoa, voi helposti ajatella sen olevan vaikeaa tai lähes mahdotonta. No ei ole. Se on ehkä pannarin tekemisen jälkeen yksi helpoimmista keittiöhommista. Toki riippuu juustosta: en lähtisi heti valmistamaan oranssikittistä luolakypsytettyä laatujuustoa, vaikka kuinka miesluolassa viihtyisinkin.

Juustoja voi tehdä kotona erilaisia, tällä ohjeella tulos on jotain ricottan ja perinteisen kotijuuston väliltä. Ajattelin päästä todella helpolla ja käyttää tähän vain kolmea raaka-ainetta. Moniin kotijuustoihin käytetään maitoa, piimää, kermaa, kananmunia, kettukarkkeja ja vaikka mitä, mutta tähän ei tule kuin täysmaitoa, sitruunamehua ja suolaa. Ei paha. 

Tarkoituksenani oli ostaa Prismasta juustonjuoksutinta, mutta koska se oli loppu ajattelin, että omenaviinietikka tai sitruunamehu ajaisi varmasti happamuudellaan saman asian. Päädyin sitruunamehuun, koska sitruuna oli jo kylmissään jääkaapissani. Olen ennen käyttänyt juustonjuoksutinta, joten mehun määrän kanssa vetelin ihan hattutuntumalla. Yleensä intuitiolla onnistuu ihan yhtä hyvin kuin resepteillä joten menoksi. 

Helppo kotijuusto

2 l täysmaitoa eli siis punaista maitoa

4-5 rkl sitruunamehua

1/2-3/4 rkl suolaa

Kiehauta maito ja sekoita hyvin puukauhalla, ettei pääse kärähtämään. Lisää sitruunamehua hiljalleen, hera alkaa pian erottua. Älä sekoita enää, rakenne kärsii. Jätä tekeytymään puoleksi tunniksi. Leikkaa veitsellä pintaan ristikkoviillot, anna tekeytyä vielä 10 minuuttia. Vuoraa siivilä esim. harsokankaalla, myös valoverhoista leikattu pala toimii hyvin. Kerää massa siihen reikäkauhalla ja laita kattila alle, johon irronnut neste kerääntyy. Sen voi käyttää vaikka leipätaikinaan. Nyt voit kerätä kankaan nyytiksi ja puristella varovasti nesteitä pois. Itse laitoin nyytin roikkumaan pariksi tunniksi tiskikaapin alaosasta lavuaarin päälle. Laita nyytti sellaiseen kulhoon, millaisen muodon juustolle haluat. Jos sinulla on juustomuotti, niin vielä hienompaa. Laita jääkaappiin vielä vähintään pariksi tunniksi. 

Kun juusto oli valmista, ripottelin päälle vielä reilusti itse tekemääni Provencen sienisuolaa. Se valmistuu jauhamalla kuivattuja suppilovahveroita, Provencen yrttejä ja merisuolaa kutterissa. Tänään maistelin tuotostani ruisleivällä savusilakan, sipuliviipaleiden ja tomaatin kanssa. Ai jumatsuka.  

Herkkutatticarpaccio

Sieniaika alkaa kieltämättä olla jo hiukan ohi, mutta vielä jossain pilkistää kuusilahokka jos toinenkin. Suppilovahveroita on tietty, mutta niitä ei lasketa. Talvijuurekasta olen jo nähnyt useampia yksilöitä kauniin oranssissa loistossaan, mutten ole vielä yhtään poiminut mukaan. 

Jos herkkutatin onnistut vielä löytämään, niin ei sitä ainakaan kukaan usko. Mutta vaikka niiden aika meni jo, laitetaan nyt vielä odottamaan ensi vuotta tämä hieno ja yksinkertainen ohje. Jopa appiukkoni Kari Vihta, joko alkuun vaikutti hyvin epäileväiseltä herkkutatticarpaccioa kohtaan, oli kovasti harmissaan, kun sieniviipaleet loppuivat kesken. 

Juomaksi samppanjaa, tällöin pitää tosin vaihtaa lautanen kauniimpaan. Kertakäyttöisen kanssa  pinot noir Ranskasta :)

Herkkutatticarpaccio

muutama nuori herkkutatti
oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria
parmesaania
persiljaa

Siivuta tatit mahdollisimman ohuiksi. Kaada päälle oliiviöljyä kunnon loraus. Sitten sormisuolaa tai muuta lastuista suolaa ja pippuria. Viimeiseksi parmesaania ja persiljaa. Erityisen herkulliselta tämä maistuu pikaisesti grillatun saaristolaisleivän kanssa.

Gazpachon aakkoset eli miten tehdään täydellistä gazpachoa

Andalusia ja varsinkin sen eteläinen osa on gazpachon synnyinkoti. Vaikka joku saattaakin olla alkuperäisaineksista aikas tarkkana, Andalusiassa tarjotaan myös Gazpachoa, jossa ei ole tomaattia lainkaan. Kts. seuraava kohta (se ei liity tähän mitenkään).

Blenderi. Ehdoton juttu. Ainekset kulhoon ja hyrrä pyörimään. Sitä paitsi pyöriminen on nyt kova juttu, spinnerit.

Caspa on latinaa ja tarkoittaa pienten palasten sekamelskaa. Gazpacho saattaa olla saanut siitä nimensä.

December 6th on Yhdysvalloissa kansallinen Gazpacho-päivä. Silloin on joku toinenkin juhlapäivä.

Erinomaisessa keitossa maistuu juuri sopivasti valkosipuli. Älä laita sitä liikaa. Yhteen blenderikulholliseen riittää hyvin yksi valkosipuli.

Forssa. Suomen gazpachoinen pääkaupunki. Silloin kun asukkaat eivät vedä vahaa tötterötukkiinsa, hiovat nuo mukavat kantahämäläiset gazpacho-reseptejään uuteen uskoon. Ainakin uskoisin niin.

Geriatrit suosittelevat gazpachoa vanhuksille helteillä. Miksei, se on ehdottomasti muutenkin hellepäivän keitto. Ja onhan se myös helppoa niellä.

Hapot. Gazpacho saa mukavan raikkautensa ja pienen kirpeytensä tomaateista ja niiden hapoista. Kts. kohta M.

Iovfefe

Jääpalat eivät kuulu tähän, vaikka niitä välillä resepteissä näkeekin. Vettä voi hieman lisätä, jos tulos ei miellytä, mutta vain vähän. Tee keitto valmiiksi hyvissä ajoin ja anna jäähtyä jääkaapissa.

Kurkusta voi kaapia siemenetkin pois, jos huvittaa. Omasta mielestäni se on tarpeetonta.

Leipä. Joissain resepteissä ei edes leipää käytetä, mutta ne ovat niin väärässä. Leipä suurustaa keittoa juuri sopivasti, jolloin lopputulos ei ole smoothie eikä mikään mukaan asiaan kuulumaton juttu. Sillä saadaan rakenteeseen myös mukavaa kermaisuutta. Leipää kannattaa liottaa vähintään puoli tuntia ensin vedessä ja sitten puristella nesteet pois.

Makeus. Sopan ei ole tarkoituskaan olla makeaa. Jos lisäät inauksenkaan sokeria, joudut vastaamaan siitä minulle. Tomaattien hapot pitää maistua, tai kyseessä ei ole gazpacho.

Nillittäjät ovat aina valittamassa. Gazpacho on ja sen kuuluukin olla kylmä keitto. Suomalaiset eivät ehkä ole parhaita syömään soppiansa kylminä, mutta tämä on hyvä juttu harjoitella.

Oliiviöljy. Käytä vain hyvää oliiviöljyä. Ja paljon. Espanja on suurin oliiviöljyn tuottaja ja kyllä sitä osataan käyttääkin. Vaikka Italiassa ja Kreikassa osataan myös, valitse tähän espanjalaista laatua.

Paprika. Käytä sekä punaista että vihreää paprikaa. Punainen on sopivasti makea, kun taas vihreä antaa sopalle sopivaa karvautta.

Rustiikkista maalaisleipää voi paahtaa kuutioina kuumalla pannulla ja lisätä sitä valmiin annoksen päällä.

Salaattisoppahan tämä ei ole lainkaan. Vaikka gazpachon vihaajat sitä näin saattavat kutsuakin, heitä tikulla silmään ja takulla toiseen.

Tomaatti. Valitse vain kypsiä tomaatteja, jos ei ole saatavilla, unohda keitto. Toki voit käyttää myös valmiiksi kuorittuja kokonaisia purkkitomaatteja, Mutti on tunnetusti hyvää. Niin minäkin tein, kun oli vain 3 sopivan kypsää tomaattia.

Usko tai älä, tällä hetkellä allekirjoittaneen parvekepöydällä jolkottelee mustarastas. Liekö tullut rusinoita hakemaan. Voinen luovuttaa ne rastaalle, keittoon rusinat eivät kuulu.

Viinietikka on must! Parasta tähän on sherryviinietikka, mutta muutkin käy. Oma lempparini on juuri nyt omenaviinietikka, mutta se vain siksi, ettei sherryviinietikkaa ole.

Eli tuon ohjeistuksen perusteella kun heität seuraavan satsin blenderiin, kaikki menee hienosti ja saat makoisaa espanjalaista hellepäivän keittioa.


Gazpacho

3 kypsää tomaattia
1 tlk kuorittuja tomaatteja (Mutti)
1/3 kurkkua
1 punainen paprika
1 vihreä paprika
1 keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
2 rkl sherryviinietikkaa
1 dl hyvää oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
(vettä tarvittaessa)

Katkarapu-lehtikaaliwrapit

Mennään hieman asioiden edelle: Joulusta jää helposti erilaisia ruokajäämiä. Perinteisestihän kinkusta valmistetaan hernesopppaa ja leivät syötetään oraville tai naapureille. Wrapit on aina hyvä idea joulun jälkeiseen mässäilyyn. Hyvää, helppoa ja sisään voi tunkea, mitä nyt mieleen tulee. Toimii myös nasevana ruokana yllätysvieraille tai ihan kutsuvieraillekin. Ja voi tehdä valmiiksi etukäteen.

Lehtikaali on siitä hyvä jouluinen vihreä, että se säilyy pitkään. Suosi siis sitä jouluna. Katkarapuja nyt harvemmin jää, mutta jos näin on päässyt käymään, niin miten olisi...

Katkarapu-lehtikaaliwrapit

tortilloja
lehtikaalia
kurkkua
kananmunaviipaleita
katkarapuja
ruohosipulituorejuustoa
chiliämerisuolaa

Poista lehtikaalista lehtiruodit ja ryöppää kaalit pikaisesti kiehuvassa vedessä. Pilko pienemmiksi. Leikkaa kurkut ohuiksi viipaleiksi. Voitele tortillalätyt tuorejuustolla, ripottele päälle lehtikaalit, katkaravut, kurkut, kananmunat, chiliä ja merisuolaa myllystä. Kääri tiiviiksi paketiksi ja anna jämähtää jääkaapissa. Leikkaa puoliksi esim. hieman vinottain. 

Lohimestarin juhlamätileivät

Mihin ovat unohtuneet vanhat kunnon voileipäpöydät, häh? Sanonpa vaan, että välillä kannattaa heivata kolmen ruokalajin peruskaava ja tehtailla pöytä täyteen herkullisia, hienoja ja värikkäitä leipiä. Iso kiitos Vehmaan leipurin tyttärelle näistä mielettömistä herkkupaloista, joita poikani synttäreillä vedeltiin suupielet korkealla. Suolaiselle puolelle valmistin myös katkarapuwrappeja. Niistä myöhemmin.

Ja hei, nämä herkkuleivät voisivat olla aika mukavia myös jouluaattona klo 12 kuohujuoman kanssa.

Lohimestarin juhlamätileivät

tummia maalaisleipäsiivuja
ruohosipulituorejuustoa
salaatin lehtiä
graavilohisiivuja
avokadoviipaleita
kirjolohenmätiä
sitruunaviipaleita
granaattiomenaa

Kastike:

1 prk smetanaa
½ prk kermaviiliä
mustapippuria
rosepippuria
tilliä hakattuna
ripaus suolaa ja sokeria

Sekoita kastikkeen aineet keskenään.

Aloita kokoaminen voitelemalla leipäsiivut huolellisesti reunoja myöten. Päälle salaatti ja sitten graavilohisiivu. Pyörittele avokadoviipaleet sitruunamehussa, etteivät ota tummaa väriä. Asettele leivälle. Nostele päälle muutama lusikallinen kastiketta ja sitten mätiä. Koristele vielä sitruunaviipaleilla ja granaattiomenalla. 

Ranskalainen sipulikeitto

Varauduin jo virallisesti kesän loppumiseen ja varpaiden palelemiseen villasukilla ja ranskalaisella sipulikeitolla. Mutta shortsit on ja pysyy sanoi possu, kun kamelinnahkahousut vaatekaupan näyteikkunassa näki.

Ja hei, onhan tää ihan jäätävän hyvä soppa! Ihan perusaineita ja pitkää muhittamista. Söin itse pari päivää tyytyväisenä.

Ranskalainen sipulikeitto

4-5 keltasipulia
4 valkosipulinkynttä
50 g voita
3 rkl oliiviöljyä
0,5 tl suolaa
0,3 rkl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
2 l kasvislientä
timjamia
persiljaa
mustapippuria myllystä
muutama siivu vaaleaa leipää
juustoraastetta

Kuori sipulit, puolita ja siivuta. Pilko valkosipulinkynnet. Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa ja lisää oliiviöljy. Heitä sipulit sekaan ja freesaile 10 minuuttia, älä anna ruskistua. Lisää suola ja sokeri ja anna muhia välillä sekoitellen vähintään puoli tuntia. Kauemmin parempi. Lisää öljyä tarvittaessa. Sekoita jauhot ja lisää kasvisliemi, muutaman timjamirannun lehdet ja hakattua persiljaa. Anna muhia hiljalleen 20 minuuttia. Lisää mustapippuri ja tarkista suola.

Jaa keitto uuninkestäviin annoskulhoihin. Paahda leipäviipale ja laita keiton päälle. Ja sitten juustoraastetta. Joku hieman voimakkaampi juusto toimisi kauniisti. Laita uuniin siksi aikaa, että juusto sulaa, voit myös käryttää grillivastusten alla.

Jos haluat vähän tuunata keittoa, niin korvaa osa keittoliemestä vaikkapa oluella esim. brown alella tai stoutilla.

Tyrni+silli=Perfetto

Onhan sitä purkissa kaikenlaista tillisilakkaa, sinappisilliä ja maustesilliä, mutta onhan niitä muitakin mahdollisuuksia. Ja onhan noissa reiluhkosti etikkaa ja makeutta, niihinkin löytyy muita mahdollisuuksia.

Onhan nimittäin tuollainen kevyesti suolattu matjessillifilee aikas mukavaa vaihtelua. Sen voit maustaa, miten haluat, milloin haluat, kenen kanssa haluat ja ihan vielä paloitellakin miten haluat. Eikä tarvi edes ruoskia liialla etikalla tai sokerilla.

Mökkioloihin taas oikein sopivaa sapuskaa. Eikä tähän nyt paljon muuta osaa kaivata lisäksi kuin uusia perunoita, ranskankermaa, salaattia ja mitä vaan Chuck Norrisin elokuvaa. Viimeisen oli anoppi unohtunut, muuten herkullinen lautanen.

Tyrnin kohtaava sillifilee

150 g matjessillifilee (kevyesti suolattu)
punasipulia
tilliä
tyrnimarjoja
ranskankermaa

Leikkaa silli sentin paloiksi. Veistele punasipuli reilulla kädellä kohtuullisen isoiksi paloiksi. Hakkaa tilli. Sekaan vielä pakkasesta tyrnimarjoja ja sitten  synnittelyä ranskankerman kanssa.

Kuminainen tomaatti-isomaksaruohokeitto

Isomaksaruohon (Sedum telephium) lehdet ovat hedelmällisellä maullaan hieno lisä salaatteihin ja keittoihin. Lehdet ovat kaikessa mehikasvimaisuudessaan muhevia pullukoita, jotka pysyvät myös sellaisina monien muiden villiyrttien lehtien muuttuessa kesän edetessä masentaviksi. Lehtiä voi syödä ihan tuoreeltaan ja esimerkiksi keittoihin ne kannattaa lisätä joko ihan lopuksi tai vasta vaikka valmiiseen annokseen.

 

Vaikka isomaksaruoho onkin herkullinen kasvi, pitää sitä kerätä maltillisesti yhdeltä paikalta: lehdet ovat uhanalaisen apolloperhosen toukan ravinnonlähde. 

 

 

Kuminainen tomaatti-isomaksaruohokeitto

 

öljyä

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

puolikas pieni munakoiso

puolikas varsi varsiselleriä

1½ tl kuminaa

1½ tl currya

muutama pisara tabascoa

2 kanaliemikuutiota

vettä

purkki kuorittuja tomaatteja

isomaksaruohon lehtiä

smetanaa tai ranskankermaa

 

Freesaile pilkottuja sipuleita, munakoisoa ja varsiselleriä hetki öljyssä, lisää mausteet ja pyörittele vielä hetki. Lisää kanaliemikuutiot ja vettä niin paljon, että kasvit peittyy ja vielä puoli litraa päälle. Keitä kypsiksi, lisää tomaatit ja poraa sauvalla sileiksi. Tarkista suola. Upota joukkoon isomaksaruohon lehtiä. Tarjoa smetanana tai ranskankerman kanssa. 

Erityisen hyvältä tämä maistui uunissa paahdettujen leipäviipaleiden siivellä, joiden päälle oli lusikoitu nokkospestoa ja siivu juustoa.

Hotelli Tornin juhannusriisi joulupöytään

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Olen päässyt mukaan hienoon sukuun, jossa leivotaan ja lauletaan paljon. Serkkuja on vaikka lainaksi asti, joten perhejuhlia riittää. Monissa juhlissa tarjotaan juhannusriisiä, joka on legendaarisen Hotelli Tornin lähes yhtä legendaarinen ohje. Alkuperäisessä ohjeessa ei varsinaisesti puhuta juhannusriisistä, se on tämän suvun oma nimitys ruualle, sillä muiden perhejuhlien ohella tätä syödään usein myös juhannuksena. Halusin julkaista ohjeen näin joulun kynnyksellä, sillä voisin yhtä hyvin nähdä tämän myös joulupöydässä. Ehkä näenkin. Ohje on käsittääkseni julkaistu vuosikymmeniä sitten Tornin asiakaslehdessä. Viime kesänä onni suosi meikäläistä, kun sain käsiini muutaman näistä lehdistä. Joitakin reseptejä kirjoittelin näistä ideakansioonikin, ehkä niitä joskus julkaistaan täälläkin.

En osaa sanoa, kuinka paljon alkuperäinen resepti on matkalla muuttuunut, vai onko lainkaan. Sain kuitenkin kädestä pitäen opastuksen kyseisen ruuan valmistukseen, kun suvun miellyttävä matriarkka hyväksyi minut essuilemaan hellansa ääreen. Mahtavaa. Samalla opeteltiin myös Hilma Alexandran piimäjuusto, mutta sen pidän omana tietonani. Tämän ohjeen haluan kuitenkin jakaa, sillä kyseessä on todellinen herkku ja vielä erittäin näyttävä sellainen.

Juhannusriisi (muutamalle nälkäiselle)


7 dl puuroriisiä

suolaa

sokeria

Keitä riisiä n. 20 minuuttia vedessä, jossa on suolaa ja sokeria. Huuhtele hyvin kylmällä vedellä ja anna valua muutama tunti.

1 purkki majoneesia

1 sitruunan mehu

kuohukermaa yhtä paljon kuin majoneesia

¾ tl valkopippuria

1 tl suolaa

¾ rkl sokeria

luraus etikkaa

reilusti hienonnettua tilliä

Sekoita ainekset keskenään ja yhdistä riisiin. Anna maustua muutama tunti.

graavilohta leikattuna viipaleiksi

salaattia

katkarapuja

sitruunaviipaleita
 tilliä
tomaattia

Kokoa vadille. Riisi pitkäksi keoksi. Reunoille salaattia. Päälle katkarapuja, graavia, sitruunaviipaleita, tilliä ja tomaattia.

Garlic bread

Alkuruokalautasella muutama meikälle uus löytö: 

 

Vaikka juuri viime postauksessa heitinkin pöydälle lämppäreitä, jatketaan hiilihydraattitrippejä leipäjalostuksen pelottavassa maailmassa. Pelottavan siksi, etten ranskista muuten syö, mutta garlic breadina se on ihan hitti. Ai mutta syönpäs: köyhät ritarit, nami.

En ole tähän ohjeeseen varmaan missään törmännyt, joten pakkohan hyvyyttä on laittaa jakoon. Ensimmäisen kerran garlic bread ui housuihini muutama vuosi sitten Pizza Hutissa, siitä lähtien kyseinen leipä on kuulunut hyvinkin säännöllisesti ruokapöytääni. Nykyään lähinnä tiputtelen sitä housuilleni. Kauneus on jälleen yksinkertaisuudessa: muutama viilto, kääräisy, pari-kolme raaka-ainetta, uuni. Mitä muuta mies voi haluta?! Ai joo, satsuman. Garlic breadin parhautta on myös se, että se käy lähes pöytään kuin pöytään.

Yleensä olen valmistanut garlic breadin leikkaamalla ranskiksen viipaleiksi, voidellut toisen puolen ja heittänyt väleihin reilusti valkosipulisiivuja. Käärinyt folioon, uuniin ja valmista. Aika uunissa saa olla kohtalaisen pitkä, reunoista pitää tulla rapsakoita ja väriäkin saisi hieman ottaa. Valioltahan tuli juuri uusi valkosipulilla maustettu voi, menee muuten ihan törkeän hyvin tähän. Tuossa on kuitenkin erittäin rehellisiä valkosipulipaloja mukana. 

Ja miksi kutsun tätä nimellä garlic bread enkä valkosipulileipä? Emmää tiädä, kuhan kutsun, ahventa en.

Garlic bread

1 ranskanleipä
valion valkosipulista voita
veitsi
foliota
uuni

Ohjeet jo tossa ylempänä tulikin, ei sen kummempaa. Paitsi että jos on grillivastukset, niin ne päälle ja paketti alle. Muttei haittaa vaikkei olisikaan. Ja koska kyseessä on voi, on se hieman kovempaa, eli kannattaa hieman antaa pehmentyä.  Ja viimeksihän näitä napostelin feta-punajuurisalaatin, tsatsikin, väkevien katkarapujen ja oliivien kanssa. Joo oli aika valkosipulista mutta taas ihan pommihyvää.

Lehtokotilot ruuaksi

Vielä ehtii, etanat eivät ole vaipuneet horrokseen. Vaikka olenkin varovainen tallaaja, kuulen iltaisilla koiralenkeillä erinäisiä rasahduksia tohvelieni alla, mistä tiedän lehtokotiloiden olevan vielä tyrkyllä. Talven nuo veitikat viettävät lumen ja karikkeen alla ketkumaisesti kehittäen pakkasnestettä vedestä, mikä mahdollistaa selviytymisen hyvinkin kylmistä säistä.

Toiseen suuntaan kumartaa, toiseen pyllistää. Toisen ilo, toisen riesa. Lehtokotilot ovat puutarhojen kiusa ja niistähän ei meinaa päästä eroon millään. Ehdotankin, että käymme ekologiseen sotaan ja koitamme torjunta-aineiden sijaan hävittää kotiloarmeijat syömällä. Ihan vaan sen takia, että sain kotiloita, joiden nautiskelu toi euforian, joka oli jopa parempi kuin nonstop unilääkkeiden syönnistä aiheutuva tila. Vaikka en Polkkapossun vieraskynään saanutkaan kaikkien kotiloiden äitiä ja etanoiden Forresteria, suostui hän kuitenkin kertomaan jippojaan. Homma menee siis jotensakin näin.

1. Kerää etanat ja huuhtele ne pikaisesti suihkun alla. Hyvänä astiana toimii vaikkapa iso lävikkö tai rynnäkkökori. Uutena kotina toimii vaikkapa muuttolaatikon kokoinen muovilaatikko, pääasia että kodissa on kansi, joka estää karkumatkat. Jos haluat nauttia stressittömästä etananlihasta, rakenna kotiloille laatikkoon miniatyyrimaailma. Tähän voi tehdä vaikkapa leikkikentän, jossa on liukumäki tikkaineen ja pieni mukava keinu. Olen kuullut myös kiipeilytelineitä rakennettaneen.
2.  Syötä kotiloita noin viikko. Voit kehittää laatikkoon jonkin syöttöalustan, esimerkiksi peltipurkin kannen. Ruuaksi kelpaavat esimerkiksi vehnäjauhot tai kauraleseet. Pääasia, että paska lentää ja ukulele soi. Kun uloste alkaa olla täysin valkoista, eli lähinnä pelkkää vehnäjauhoa tai kauralesettä, on aika lopettaa ruokkiminen. Nyt etanoiden pitää paastota pari päivää.
3. Siivoa paikat joka päivä. Ota kotilot taas esimerkiksi lävikköön ja suihkuta kunnolla. Siivoa myös samalla laatikko paskoista. Rakenna uusi liukumäki, jos vanha on vaurioitunut tai kakan peitossa. Etanat pitää muutenkin kosteasta, joten muista suihkuttaa niitä suihkupullolla laatikossakin ollessaan useita kertoja päivässä. Pitää mielen virkeänä, liikkeen nopeana ja lihan mureana.
4. Heitä kuolleet kotilot pois. Vaikka kyseessä onkin ekologinen vaihtoehto, on ihminen kaikissa omnipotensioissaan nilviäiselle julma ja keittää sen seuraavaksi elävänä.
5. Keittovesi saa olla runsas, mutta pitää huomioida, että tässä(kin) vaiheessa lima liikkuu. Valitse siis mielellään iso kattila, voit lisätä keittoveteen myös inan etikkaa. Keitä reilu viisi minuuttia, kuori limainen vaahto pois ja laita etanat äkkiä lävikköön kylmän veden alle. 20-30 kappaletta menee samassa kattilallisessa, mutta jos on enemmän tavaraa hoida tämä vaihe useammassa kattilassa/satsissa. Lehtokotilot ovat yleensä lihamäärältää aika pieniä, joten sinulla luultavasti on niitä hieman enemmänkin.
6. Nyt tuleekin mielenkiintoinen vaihe, lihat pitäisi irrottaa jotenkin koteloistaan. Usein mainitaan, että hammastikku olisi tähän hyvä väline, mutta tuo on kateellisten panettelua. Nimittäin kateellisten, jotka eivät omista virkkuukoukkua. En kuullut sanottavan, että virkkuukoukullakaan homma olisi iisipiisi, mutta käsittääkseni kuitenkin hallittavissa. Ja aina voi rikkoa kuoren, jos alkaa pahasti sapettaa. Taikasana on kuitenkin poistaa nilviäinen kierteen suuntaisesti hellästi räpläten. Tämän jälkeen etana pitää panna makoilemaan suolapedille, johon sitten viimeinenkin lima imeytyy.
7. Keitä etanoita seuraavaksi noin tunti. Heitä kattilaan hyvää liha- tai kasvislientä, valkoviiniä ja valitsemiasi yrttejä.
8. Kaikki hyvin, etana on valmis käytettäväksi siinä missä parempikin purkkiescargot. 

Lehtokotilon maku on erittäin hieno. Rehellisesti sanon, että hakkaa mennen tullen purkkietanan. Etanat tarjottiin minulle etanapannusta hyvän maalaisleivän ja viinin kanssa. Ihan täydellistä, hauska idea oli vielä vertauskohdaksi tehdä annos muuten samoilla raaka-aineilla mutta käyttää purkkietanoita. Varmaan jo arvaatte, kumpi oli parempaa. 

Lehtokotilopannu

lehtokotiloita

sipulia

valkosipulia

voita

aurajuustoa

tuoreita yrttejä esim. timjamia ja persiljaa

Kuullota pilkottua sipulia ja valkosipulia hetki pannulla. Sekoita voin, aurajuuston ja tuoreiden yrttien kanssa. Kipota etanat koloihin ja heitä tahna päälle. Paahda uunissa 200 asteessa noin 10 minuuttia. Tarjoa hyvän vaalean leivän ja viinin kanssa.

Tomaatti-mozzarellasalaatti

Pari yötä sitten seilailin pitkin Napolin katuja ja päädyin istumaan trattorian terassille rauhalliselle sivukujalle. Turisteista ei ollut tietoakaan, vain paikalliset tiesivät paikan. Kaksi vähähampaista pappaa pelasi dominoa viereisessä pöydässä. Trattorian omistaja kävi täydentämässä lihavarastojaan viiksekkäällä lihakauppiaalla ja saapui takaisin ravintolaansa muovipussit täynnä prosciutto crudoa - heräteostoksena oli näköjään napannut mukaansa myös viikunoita. Näistä saisi hyvän alkuruoan mietin ja tiesin niiden varmuudella olevan antipastien joukossa.  Hieman kulahteneet puutuolit jaksoivat vaivalloisesti kitisten vielä kannatella minua, keikkuva pöytäkään ei haitannut. Punavalkoruutuinen pöytäliina, valkosipuliköynnös sisälle johtavan oven päällä, Ti amo matta testa di cazzo Italia. 

Sitten mieletön ahaa-elämys, airamin energiasäästölamppu syttyi hitaasti mutta varmasti: Tarjoilija toi pöytääni tomaatti-mozzarellasalaatin, joka oli kylvetetty mukavassa määrässä oliiviöljyä, päällä sopiva silaus basilikaa. Oven vieressä lepatteli Il tricolore. Juuri tällöin ymmärsin, että ehkä Italian suosituimman salaatin värit ovat täsmälleen samat kuin Italian lipussa. Mahtaako tämä olla sattumaa?!

Itse asiassa vuoteen 2006 asti tämä piti vielä paremmin paikkansa. Siihen asti lipun värit määriteltiin virallisesti loistavan vihreäksi (basilica), maidonvalkoiseksi (mozzarella di bufala) ja tomaatinpunaiseksi (pomodoro). Nykyään värimääritykset ovat saniaisenvihreä, kirkas valkoinen ja liekinpunainen. Surkea muutos.

Vinkki: vaikka näyttäisi siltä, ettei parvekkeella tai ulkona kasvamassa olevat minitomaatit jaksaisikaan kypsyä, niin kyllä ne jaksaa. Ottakaa ne sisälle punastumaan. Ja kuten edellisessä kirjoituksessa kävi ilmi, voi kypsymisprosessia yrittää nopeuttaa laittamalla tomaatit samaan pussiin omenoiden kanssa ja käyttää hyväksi niistä vapautuvaa etyleeniä.

Tomaatti-mozzarellasalaatti on kaikessa yksinkertaisuudessaan eräs lempisalaateistani. Parhaimmillaan se toimii vaalean maalaisleivän kanssa tai vaikka raikastamassa ihanan suolaista anjovis-kapris-oliivipitsaa.

Tomaatteja

Mozzarellaa

Basilikaa

Oliiviöljyä 

Sokeria

Suolaa

Mustapippuria myllystä

Viipaloi tomaatit ja mozzarella ja järjestä lautasella. Visko päälle tuoretta basilikaa. Sekoita kulhossa oliiviöljyä, ina sokeria ja hieman suolaa. Kaada punaisen, valkoisen ja vihreän päälle. Rouhi päälle muutama kierros mustapippuria.

Rapujuhliin alkuruoaksi?

Onko kyse rapukaudesta vai rapujuhlakaudesta, sen saa jokainen itse määrittää. Kuinka vaan, tähän aikaan vuodesta postiini tippuu tasaisella sykkeellä kirjoituksia, jotka alkavat useimmiten: "Sinä ikävä ja kurja Herra Porsas. Voisitko edes kerran olla ystävällinen ja kertoa minulle jonkin todella herkullisen reseptin rapujuhlien alkukeitoksi, tai ei sen tarvi välttämättä keittokaan olla. Anna edes vähän, rakkautta tähän yksinäiseen sydämeen?!!" 

Koska olen niin ikävä ja kurja, en tietenkään jaksa. Mutta silti, listaan muutaman herkun, joita itse söisin. Ja nyt kun olen lauantaina menossa itse rapujuhliin, saatan olla hieman hövelimmällä tuulella, vielä kun minulle on luvattu jotain jäätävän herkullista kylmää tomaattikeittoa. Pakkohan siitä on tullakin, kun keittiömestarin johdolla keittiössä kokkailevat myös Chef No Copyright Nothin'Compares To U ja Chef  No Copyright Love Big Poppa.

Paahdettu valkosipulikeitto
Tatticappuccino
Genever-tomaattikeitto
Savuporokeitto
Sitruunakypsennetty parmesaanilohi ja saaristolaisleivät
Pekoniin kiedottua polentaa ja hunajamelonia
Savusiika-katkaraputartar