Parsa-sienirisotto

Tämä toimikoon muistutuksena siitä, että juuri nyt on parsa-aika. Turun torilla parsanippu 0.60€, ei voinut tietenkään jättää noukkimatta, varsinkin kun parsa on possun suurta herkkua. Miksei alla oleva ohje toimisi myös äitienpäivänä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan herkullista ja juhlallistakin. 

Kuvassa oleva rakenne on täydellinen. Hieman puuromainen, muttei kuitenkaan. 

Olen joskus 9 vuotta sitten heittänyt Polkkapossuun ohjeistuksen täydellisen risoton valmistamiseen. Tässä osia siitä. 

"Jyvät ja akanat. Risottoa hallitsee kolme riisilajiketta: arborio, vialone ja carnaroli. Nämä siksi, että niissä on paljon tärkkelystä ja ne pystyvät kaikki imemään huomattavan määrän keitinlientä, mutta silti pysymään tikissä. Riisinhän ei pitäisi olla ylikypsää mössöä, vaan al denteä. Tällöin jyvän kuoriosa toimii aperitiivina antaen kevyen purutuntuman ja houkuttaa jatkamaan kohti suussa sulavaa riisin keskiosaa. Arborioriisi on lajikkeista käsittääkseni käytetyin. Sitä on helppo hanskata, se ei välttämättä edes kärsi muutaman minuutin ylikeittämisestä. Hienostunein maultaan on carnaroli, jota pidetään yhtenä parhaista risottoriiseistä.

Mitäs seuraavaksi? Älä ainakaan missään tapauksessa huuhtele riisiä. Tärkkelystä on juuri sopivasti sen verran, että lopputuloksena on sopivasti tahmea puuromainen kokonaisuus, joka läsähtää lautasella.

Sitten voitkin jo laittaa levyn päälle, pilkkoa sipulin ja laittaa viereiselle levylle liemen lämpenemään. Freesailesipulia hetki voin ja oliiviöljyn seoksessa, mutta älä päästä ottamaan väriä. Kippaa seuraavaksi riisit kattilaan ja freesaile. Älä anna riisin ottaa yhtään väriä, sekoittele koko ajan. Riisi imee nyt parhaat palat voista ja sipulista. Kohta riisikin on muuttunut läpinäkyväksi. Parisen minuttia alkaa olla jo maksimiaika. Jos freesat riisiä liikaa, jyvä kovettuu eikä pysty enää imemään nestettä maksimiteholla.

Liemi. Parhaan tuloksen saat, kun käytät keitinliemenä itse tehtyä kunnollista lientä. Useimmiten Liemikuutioitakin toki saa käyttää, jos ei jaksa poristella omia keitoksia. Nesteenä käytetään usein myös valkoviiniä. Vermutti on huippuainetta, sillä saadaan keittiöön mahtava tuoksu ja riisiin kunnioitusta herättävä maku. Tästä hetkestä riisin valmistumiseen menee 17-20 minuuttia. Nyt kun siis riisit ovat imeneet rasvan ja sipulin maut, annetaan niille lisää makuja eli lisätään ensin kunnon tujaus valkoviiniä tai vermuttia. Näitä en juurikaan mittaile, antaa mennä vaan ihan mutulla. Alkoholi haihtuu pois, mutta riisi imee käyneiden viinirypäleiden jalostetun tunnun. Tästä lähtien toimit niin, että aina kun liemi on loppumaisillaan, lisäät sitä viereisestä kiehuilevasta kattilasta ja sekoittelet ahkerasti. Sitten riisi onkin jo valmista.

Risottoon sekoitetaan usein myös parmesaania. Jos minulta kysytään, se on pakollista. Monet heittävät vielä kunnon köntin voita joukkoon. Minä laitan valkosipulista voisulaa, joka viimeistään laukaisee tajunnan."

----

Parsa-sienirisotto

Tee muuten ylläolevan ohjeen mukaan, mutta siipaloi pari herkkusientä ja freesaile niitä hetki voissa. Neljä minuuttia ennen riisin valmistumista heitä sekaan parsanuput. Lisää lopuksi herkkusienet.  

Pofu: yrtti ja paprika-chili

Pofu on kiinnostava kasvis-soijavalmiste. Kehittelijänä on entinen ravintoloitsija Simo Reijonsaari, joka tunnetaan  uusikaupunkilaisen Gasthaus Pookin ex-yrittäjänä. Tapasin hänet pikaisesti Turun Ruokamessuilla ja palo näkyi silmissä, kun Reijonsaari kertoili Pofun taustoja. Ensiesittely Pofulle tehtiin maalisikuussa Gastro 2016 -messuilla ja siellä se saikin kehuttavasti huomiota. Alkujaan Pofu oli suunniteltu leivän päälle, mutta hiljalleen ymmärrettiin, että siitä olisi paljon muuhunkin. Olen aivan samaa mieltä. Näen käyttömahdollisuuksia keitosta hampurilaiseen, kastikkeesta pataan ja pitsasta pastaan. Pofulle on varmasti tilausta, kun kasvisruokailu kukoistaa ja kun nyhtis ja härkis ovat tallanneet hyvää jalansijaa. Saanko taas kerran sanoa, että Suomessa tehdään tällä hetkellä todella hienoja ruokainnovaatioita.  

Jo aiemmin olen kaupoissa tutustunut Pookin salaatinkastikkeeseen, joka sekin on Simon kaunokirjoitusta - vakiokamaa mökkijääkaapissa kesällä ja samalla myös ainoa salaatinkastike, jolla siellä on perusteltu peruuttamaton paikkansa. Mies tietää, mitä tekee. 

Pofua on kahta versiota: yrtti ja paprika-chili. Tuote on maidoton ja gluteeniton ja soveltuu myös vegaaniruokavalioon. Ensin ajattelin pitäväni enemmän paprika-chilistä, mutta sitten huitaistuani siivun leivälle, en enää ollut varma mieltymyksistäni. Yhtä kaikki, molemmat maistuu minulle. Tällä hetkellä Pofua myydään lännen ja etelän hyvin varustelluissa Citymarketeissa ja K-supermarketeissa. Jossain muuallakin ja lisää on kuulemma tulossa. Tarkemmat tiedot Pooki Foodsin sivuilta.

Niin ja piti vielä sanomani, että Pofu kestää kivasti myös kuumentamista. Se on varmasti parhaimmillaan ihan perinteisissä kotiruuissa. 

Nyt kun Hesarin pääkirjoitustoimittaja Juha Akkanen kyseenalaisti lähiruuan ja luomuilun ruokahifistelynä ja elitisminä, en ole ihan varma uskallanko näin hipsteriä ruokajuttua Polkkapossuun edes laittaa, saan luultavasti tästä pääkirjoituskolumnimaiset vihat päälleni. Senkin uhalla annetaan mennä vaan ja kuten tapoihin kuuluu, kumarretaan Pofun suuntaan ja toivotaan, että takanani on samalla hetkellä Akkanen. 

Pofu-juurespyttipannu

Pofua (yrtti)
perunaa
porkkanaa
palsternakkaa
lanttua
sipulia
savupaprikajauhetta
timjamia
suolaa ja mustapippuria
kananmunia
suolakurkkua

Keitä juurekset lähes kypsiksi, jäähdytä ja kuutio. Pilko pofu haluamasi kokoisiksi paloiksi, paista kuumalla pannulla öljyssä pikaisesti väri ja rapsakkuus pintaan. Laita syrjään odottamaan. Lisää pilkottu sipuli, freesaa hetki. Lisää juurekset, mausta savuparikalla, suolalla, pippurilla ja timjamilla. Paistele hetki ja lisää pofu. Paista kaveriksi kananmuna ja ole iloinen, jos sinulla on vielä suolakurkkujakin kaapissa.

Tomaattinen pofu-kikhernepasta

pastaa

Pofua (paprika-chili)
1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
pieni kourallinen oliiveja
500 g tomaattimurskaa
1 rkl tomaattipyreetä
ripaus sokeria
pikku loraus etikkaa
kuivattua oreganoa
suolaa ja mustapippuria
persiljaa

Valmista pasta ohjeen mukaan. Pilko pofu haluamasi kokoisiksi paloiksi, paista kuumalla pannulla öljyssä pikaisesti väri ja rapsakkuus pintaan. Laita syrjään odottamaan. Lisää pilkottu sipuli, freesaa hetki. Lisää myös valkosipuli ja pian sen jälkeen oliivit, tomaattimurska, tomaattipyree, sokeri, etikka, oregano, suola ja pippuri. Anna muhia hetki ja lisää lopuksi pofu ja kikherneet. Tarjoa pastan kanssa. Älä unohda persiljaa.

Nokkos-vuohenputkicannelonit

Eilen metsästämässä villivihanneksia. Tulos oikein hyvä ja varsinkin herkullinen.

 
Nokkos-vuohenputkicannelonit (nokkosen ja vuohenputket voi korvata myös pinaatilla)


Täyte:

iso kourallinen ryöpättyjä nokkosia ja vuohenputkia
2 valkosipulinkynttä pilkottuna
suolaa
pippuria
hyppysellinen muskottipähkinää
250 g ricottaa
50 g parmesaania raastettuna

Sekoita ainekset kulhossa. Täytä pastaputket lusikalla tai pursottimella.

Tomaattikastike:

200 g tomaattimurskaa

0,5 dl valkoviiniä

oliiviöljyä

1 valkosipulinkynsi

sokeria

suolaa

pippuria

basilikanlehtiä

Lämmitä tomaattimurska kasarissa, lisää valkoviini ja oliiviöljy. Kuori valkosipulinkynsi ja heitä sekaan. Anna muhia 15 minuuttia. Tasoita tomaatin happamuutta sokerilla ja mausta suolalla ja pippurilla. Revi vielä joukkkoon puoli kourallista basilikanlehtiä.


Mozzarellakastike

3 rkl voita

3 rkl vehnäjauhoja

6 dl maitoa

ripaus muskottipähkinää

ripaus valkopippuria

suolaa

80 g mozzarellaa

Sulata voi, sekoita joukkoon vehnäjauhot. Älä päästä ruskistumaan, lisää maito hiljalleen hyvin sekoittaen. Anna kiehua  hiljalleen miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia. Mausta muskottipähkinällä ja pippurilla. Sulata joukkoon mozzarella.

Voitele uunivuoka. Peitä pohja ohuesti pienellä lorauksella tomaattikastiketta ja valkokastiketta. Kokoa vuokaan täytetyt pastaputket vierekkäin. Kaada päälle loput tomaattikastikkeesta ja valkokastikkeesta. Paista 180 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia.

Kyytipojaksi sopii joku raikas salaatti, vaikkapa...

Feta-retiisisalaatti 

jotain vihreää salaattia
retiiisiä
fetaa
kurkkua
persiljaa
kevätsipulia
tomaattia
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Broilerin rintafileitä ja tomaattista sahrami-paprikakastiketta

Muutama yö sitten olin Rai Uno Emilia-Romagnan maakunnan paikallisessa aamu-tv:ssä kertomassa bolognalaisille, miten erilaisia pastamalleja valmistetaan. Italiaksi tietty ja unissani homma meni kuin vettä vaan, vaikken osaakaan kuin muutaman ruokasanan. Aluksi tein pastataikinan, johon jostain syystä lisäsin myös pomodori piccoli eli pieniä tomaatteja. Sitten käytiin läpi linguine, tagliatelle, pappardelle, fusilli, farfalle ja paccheri. Lopuksi tein uuden pastataikinan orecchietteja varten, sillä tuohon taikinaan ei tule kananmunia ollenkaan. Orecchiette muistuttaa pientä korvaa. Vanhat italialaiset rouvat olivat kerääntyneet kadulle tekemään niitä pari päivää sitten youtubesta katsomassani pätkässä ja eräs tantoista jaksoi painottaa, että tuo taikina on erilainen. Tässä myös selitys unelleni. 

Heräsin ja hihittelin, kun vaadin yleisöltä huomiota loppuhuipennukseen: Attenzione, aggiungere un pizzico di sale. Huomio, lisää hyppysellinen suolaa. Kaikkea sitä voikin jäädä mieleen ruokaohjeista tai ohjelmista.

Joka tapauksessa tuli megalomaaninen mieliteko italialaiseen ruokaan. Unen perusteella minun olisi varmaan pitänyt valmistaa itse jotain pastaa, mutta se jäi nyt odottamaan. Tässä todella herkullinen lopputulos: 

Broilerin rintafileitä ja tomaattista sahrami-paprikakastiketta

1,5 dl vettä
muutama säie sahramia
600 g broiskun rintafileitä (valkosipulimarinoituja sattui nyt olemaan)
170 g (broisku)pekonia
3 paprikaa (keltainen, punainen ja vihreä)
1 keltasipuli
3 reilua kynttä valkosipulia
3 rkl tomaattipyreetä
600 g tomaattimurskaa
kourallinen oliiveja
savupaprikaa
suolaa ja pippuria
töräys ketsuppia
tuoretta basilikaa

Laita sormenpäillä kevyesti murskatut sahramisäikeet likoamaan veteen. Huom. mitä kauemmin liotat sahramia vedessä, sitä enemmän sahrami maistuu. Totea, että sormenpäät tulivat oransseiksi, eikä väri meinaa lähteä millään pois. Paista rintafileisiin pikaisesti pannulla väri, kypsennä  myös pekoni. Siirrä lihat odottamaan, pilko paprikat isoiksi siivuiksi ja keltasipuli myös. Pilko valkosipuli. Freesaa parpikoita ja sipuleita pannulla hetki. Lisää tomaattipyree, sekoita hetki ja lisää tomaattimurska sekä oliivit. Kaada sekaan sahrami ja vesi, jossa sahramia liotit. Ole kuitenkin varovainen, liika sahrami pilaa ruoan. Lisää savupaprikaa, suolaa ja pippuria. Anna muhia 10 minuuttia. Muista, että pekonista tulee nesteeseen lisää suolaa. Tässä vaiheessa pieni töräys ketsuppia tekee erittäin hyvää. Laita broiskufileet ja pekoni uunivuokaan ja kaada päälle kastike. Paista 180 asteisesssa uunissa 35 minuuttia. Silppua päälle tuoretta basilikaa. Tarjoa riisin tai pastan kanssa.  

Japanilainen ilta

Japanilainen ruoka on paljon muutakin kuin sushia. Ideana on lyhyet kypsennysajat, yksinkertaisuus, hyvät raaka-aineet ja esteettisyys. Sushi ei tarkoita pelkästään makeja ja nigirejä. Sanaa käytetään kuvaamaan kaikkia japanilaisia ruokia, joissa on viinietikalla maustettua riisiä eli sumeshia ja muita raaka-aineita kuten vihanneksia. Ruokapöydässä saattaa olla monia kippoja, joista tarjotaan vaikkapa misokeittoa, tempuraa, temakitötteröitä, nuudelisalaattia ja kalaa. Soija on ruokavaliossa tärkeä proteiinin lähde. Sen huomaa meidänkin menusta.

Vietimme japanilaista iltaa, johon possukeittiö valmisti misokeittoa, nuudelisalaattia, pankopaneroituja soijanugetteja, makeja ja nigirejä. Taivaallisia makuja. Melkein kävi kateeksi itseäni, kun puikottelin ensimmäistä maistiaista kielelleni. Ohje soijanugetteihin tulee myöhemmin. 

Misokeitto oli perussettiä, joka jaksaa aina lämmittää. Makeissa täytteinä mm. kurkkua ja porkkanaa, nigirien päällä avokadoa. Niiden kanssa sitten gareja eli inkiväärilastuja plus soijakastiketta ja wasabia. Bonuksena vedin muutaman makirullan täytteeseen vielä viivan piparjuuritahnaa. Pankolla paneroituja soijanugetteja natusteltiin hedelmäisen väkevällä kastikkeella, jonka valmistaja on pirkkalalainen Tannisen Chilinen. Japanilainen ruoka on perinteisesti aika mietoa, mutta kastikkeen mahtavuudesta johtuen päätin tuoda sen tähänkin pöytään. Ja salaattiinkin livahti palko chiliä. Erityistä herkkua oli udonnuudelisalaatti, josta resepti alla.

Nuudelisalaatti

250 g udonnuudeleita
2 rkl kuivattua merilevää
puolikas punasipuli
1 porkkanasoijapapuja
1 palko punaista chiliä

Keitä nuudelit ohjeen mukaan ja turvota myös merilevä ohjeen mukaan vedessä. Viipaloi punasipuli ohuiksi puolikuusiivuiksi. Tee porkkanasta kuorimaveitsellä pitkiä lastuja. Freesaa sekä sipulia että porkkanaa pikaisesti pannulla, älä kuitenkaan anna ottaa väriä. Pilko chili. 

kastike:

2,5 rkl miriniä
2 rkl rypsiöljyä
0,5 rkl riisiviinietikkaa
1,5 rkl soijakastiketta
1 rkl hunajaa
1 limen mehu
pieni pätkä raastettua inkivääriä

Sekoita ainekset. Lisää keitettyjen nuudelien sekaan ja kääntele hyvin. Lisää myös merilevä, sipuli, porkkana, pavut ja chili. Koska jätit hieman puristamatta limen mehua, runttaa sitä vielä hellästi salaatin päälle juuri, kun alat ruokailla. 

Fine Foodsin Yutaka-sarjassa on perinteisiä japanilaisia ruoanvalmistustuotteita. Sarja on vähintäänkin kattava ja tarjoaa kaikenlaista hauskaa vähän vaativammallekin japanikokkaajalle. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Fine Foodsin kanssa.

Maidottoman hyvä valinta - Planti

Vanhana Mustanaamio-fanina en voi olla miettimättä, tilaako Mustis nykyään baaritiskillä maidon sijaan Plantin kaurajuomaa. Jää arvoitukseksi. 

Tehtävämme on tehdä maailmasta hieman maukkaampi, vihreämpi ja samalla hieman parempi.

Ei ihan mahdoton tehtävä, jos on asenne kohdallaan. Kenellekään. Planti on minulle uusi tuttavuus, erittäin kiinnostava uusi tuttavuus. Olen kahlannnut tuotevalikoimaa läpi ja mutustellut erilaisia jugurtteja, kermoja, juomia, kahvijuomia, kermavaahtoa, vaniljakastiketta ja ties mitä. Vaikken ole vegaani (tai kasvissyöjä), todettakoon, että tuotteet ovat maidottomia ja soveltuvat siis myös vegaaniruokavalioon. Maitoallergikoille Planti on taivas. Hyvänmakuinen taivas. 

Ihan ykköstuote on kaurajuoma. Voisi kai siitä puhua kauramaitonakin, mutta Plantilla siitä puhutaan kaurajuomana. Olen erityisen suuri smoothien ystävä ja ennen olen veivannut ne maustamattomaan jugurttipohjaan. Viimeiset kolme kertaa jugurtti on saanut jäädä, niin törkeän pehmeä, mainio ja pehmeän mainio tuo kaurajuoma on smoothiessa. Suosittelen testaamaan.

Seuraava resepti on vitamiinipommi. Tyrnimarjoissa C-vitamiinipitoisuus on 165 mg/100 g, aurinoisina kesinä jopa tuplat. Appelsiini on klassinen makupari tyrnille. Plantin kauramaitoon on lisätty B12-vitamiinia: yksi lasi vastaa 60% päivän B12-vitamiinin saantisuosituksesta. Vielä kun mukaan runttaa inkivääriä, ei paremmasta väliä.

Tyrni-appelsiinismoothie (reilu litra valmista juomaa)

3 dl tyrnimarjoja

2 appelsiinia

2 banaania

0,75 dl Planti kaurajuomaa

ripaus inkivääriä

Aja ensin blenderillä tyrnimarjat murskaksi. Siivilöi siemenet pois ja laita lautaselle kuivumaan, ne sopivat myöhemmin vaikka leipätaikinaan. Fileoi appelsiinit pelkäksi hedelmälihaksi. Heitä tyrnimehu, appelsiini, kypsät banaanit ja kaurajuoma blenderiin. Pyöräytä. Mausta lopuksi pienellä määrällä inkiväärijauhetta. Surauta vielä.

Plantilla on myös erilaisia ruoanlaittokermoja, maustamattoman lisäksi myös maustettuja ja makuina ranskalaiset yrtit, chili ja sipuli. Soijarouheiseen makaronilaatikkoon sopii ihan mikä vaan, possukeittiössä käytettiin maustamatonta. Halusin heittää tähän pari ihan perinteistä kotiruokaohjetta, ekaksi siis ikiherkku. Ja koska vegaanilinjalla mennään, käytetään tässäkin soijarouhetta.

Makaronilaatikko

3 dl tummaa soijarouhetta

rypsiöljyä

2 dl kasvislientä

2 rkl soijakastiketta

1 keltasipuli

Lisää pannulle öljyä, perään soijarouhe, ja pyörittele siinä. Lisää kasvisliemi ja soijakastike. Kun liemi on imeytynyt soijarouheeseen, lisää sipuli ja freesaa pikaisesti. 

pussillinen (400 g) tummaan makaronia

paprikajauhetta

valkopippuria

yrttejä esim. timjami, oregano

5 dl kasvislientä

2 dl Planti kaurakermaa

rypsiöljyä

korppujauhoja

Keitä makaranonit al dente. Sekoita paprika, pippuri ja yrtit kasvisliemeen. Sekoita voidellussa uunivuossa makaronit ja soijarouhe. Kaada joukkoon kasvisliemi, sekoita ja kaada vielä päälle kaurakerma. Hulauttele päälle reippaasti rypsiöljyä, sillä tässä ei ole rasvaa liikoja. Ja sitten vielä päälle korppujauhoja. Paista uunissa 200 asteessa 30-40 minuuttia.

Valkokastikkeen tekeminen kannattaa opetella. Enemmän tietoa löytyy allekirjoittaneen kastikeakatemiasta, jossa ensimmäisenä listalla oli juuri valkokastike eli bechamel. Se toimii hyvänä pohjana monille kastikkeille. Halusin testata, miten Plantin riisijuoma soveltuisi kyseiseen soosiin maidon tilalla. Alkuepäilyksen aiheuttaa riisijuoman hieman ummehtunut tuoksu ja kevyesti makea maku. Ajattelin, että ainakin hieman maustetumpaan kastikkeeseen se sopisi varmuudella. Ja niin sopikin. Tästähän tuli ihan jäätävän hyvää, kiittäkkää Polkkapossua oi maailman kaikki vegaanit ja maitoallergikot. 

Soijasuikale-currykastike riisimaidosta

Valmista bechamel eli valkokastike ja mausta se reilusti currylla. Lisää lopuksi maustetut soijasuikaleet. Ne voit valmistaa esim. näin. Maistuu erityisen hyvältä keitettyjen perunoiden ja mustaherukkahillon kanssa. Tätähän ei edes saa valmistaa ilman mustaherukkahilloa.

3 rkl kasvismargariinia

3 rkl vehnäjauhoja

6 dl Planti riisijuomaa

ripaus muskottipähkinää

ripaus valkopippuria

suolaa

maustettuja soijasuikaleita

mustaherukkahilloa

Sulata margariini, sekoita joukkoon vehnäjauhot. Älä päästä ruskistumaan, lisää maito hiljalleen samalla hyvin sekoittaen vispilällä. Anna kiehua miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Mausta muskottipähkinällä, pippurilla ja suolalla. Lisää lopuksi curryjauhetta haluamasi määrä. Maistele.

Haluan ehdottomasti nostaa vielä pari muuta juttua Plantin valikoimasta pramille: kahvijuomat ja jugurtit. Kahvijuomamakuja on mocha ja latte, mainioita molemmat. Jugurteista parhautta edustaa soijapohjainen, laktoositon Trooppiset hedelmät, josta tuli ensi maistamalta possukeittiön suosikki. Raikas ja hyvät maut. Loistava tuote ja sitä ollaan syöty jo monesti. Jugurttivalikoimassa on myös raparperia, mustikkaa, mustaherukkaa ja maustamatonta.

Vielä yksi juttu. Monet erikoistuotteet tuppaavat olemaan hieman hintavia. Ihanaa että Plantilla hinnat ovat erittäin kohtuullisia. Ja hei, tötterötkin ovat mukavan raikkaan näköisiä, lisää tietoja Plantin sivuilta.

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Kavlin kanssa. Planti on Kavlin rekisteröity tavaramerkki.

Soijasuikaleet kookos-ananaskastikkeessa, masentavan hyvää

Vaan tulipahan loistava setti, oli tarkoitus syödä tästä parikin kertaa, mutta kaikki meni autoa ja asuntoa myöten. 

Soijaruokien valmistaminen kotikeittiössä ei ole haastavaa eikä työlästä. Sen verran kannattaa löysätä hikinauhaa ja survoa kättä pois sieltä, missä se onkaan, että unohtaa sen ainoan tuntemansa soijatuotteen (rouheen). Soijasuikaleista tulee jäätävän hyvää sapuskaa, kun vaan osaa käsitellä soijan oikein. Ei rouheessakaan toki mitään muuta vikaa ole, paitsi että siinä on jotain vikaa.

Soijasuikaleet kookos-ananaskastikkeessa (2-3 annosta, vegaaninen)

150 g soijasuikaleita

Hyväksi todettuja soijasuikaleita tekee saksalainen Vantastic Foods, miellyttävä tekstuuri. Firman tuotteita saa esim. Vegetukusta.

1. Keitä suikaleita kasvisliemessä 10 minuuttia. 

2. Puristele kuiviksi (tämän voi tehdä esim. painelemalla jollain lituskaisella lastalla)

3. Marinoi yön yli. 

Mitä paremmin puristelet suikaleista keitinnesteen pois, sitä paremmin nuo jaksavat imeä marinadia. Kaiken a ja o tässä onkin marinointi. Mitä kauemmin marinoit sen makoisampi safka. Muutama tuntikin riittää, mutta vanha kunnon yön yli -sääntö toimii paremmin.

marinadi

2 tl korianterinsiemeniä

3-4 valkosipulinkynttä pilkottuna

2 cm pätkä inkivääriä raastettuna

1 chili (väkevyys maun mukaan)

½ rkl kookossokeria 

1½ rkl soijakastiketta

½ rkl balsamiviinietikkaa

½ dl rypsiöljyä

½ oliiviöljyä

½ sitruunan mehu

Murskaa korianterinsiemenet morttelissa, huumaannu tuoksusta ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Huumannu uudestaan tuoksusta ja laita keitetyt soijasuikaleet marinoitumaan vähintään pariksi tunniksi, mieluiten pidempään. Nyt suikaleet ovat käyttövalmiita.

kastike

1 keltasipuli

marinoituja soijasuikaleita

pikku purkki ananasta paloiteltuna ja sen mehu

3 dl kookosmaitoa

maizenaa

nyrkillinen tuoretta korianteria

1 lime

Jos ja kun soijasuikaleet eivät ole jaksaneet imeä kaikkea marinadia, kannattaa käyttää loppumarinadi kastiketta maustamaan. Itselläni jäi juuri sopivasti ja muita mausteita en juurikaan enää tarvinnut, suolaa lisäsin hieman. Mutta lisää kastikkeeseen aineksia maun mukaan, esim valkosipulia, inkivääriä, suolaa, chiliä, samoja joita käytit marinadissa.

Freesaa pilkottua keltasipulia hetki pannulla. Lisää soijasuikaleet ja paista hetki. Kaada ylijäämämarinadi mukaan ja ananaspalat. Lisää kookosmaito, anna muhia hiljalleen viisi minuuttia. Itse suurustin hieman kastiketta ja lisäsin ananasmehuun ruokalusikallisen maizenaa, sekoitin, sitten lisäsin sen pannulle taas sekoittaen ja nopea kiehautus. Tarkasta vielä suola ja lisää lopuksi hakattua korianteria.

Kastike lautaselle riisin kanssa ja päälle puristus limen mehua. Jes! Tosiaan, ihan masentavan hyvää. 

Pasta alla puttanesca - 12 minuuttia ja valmista

Ruokakirjoittajien on tämän pastan kohdalla vaikeaa olla panettelematta pikkutuhmilla vitseillä. Pasta alla puttanesca tarkoittaa nimittäin pastaa ilotytön tapaan. Nimen alkuperästä on arveltu, että yön naiset saivat tästä pikaisen aterian asiakkaiden välissä, tai että ruuasta lähti niin hyvä tuoksu, että se houkutteli asiakkaita kadulle.

Kumpikin kyllä antaa oikeutta ruualle: valmistaminen vie ajan, jonka veden lämpeneminen ja pastan kypsyminen ottaa ja tuoksu on vähintäänkin huumaava. Veikkaan silti, että molemmat teoriat ovat vääriä ja kyseessä onkin kiinteistönvälittäjän mukaan nimetty pasta.Tuon lieron, joka värikkäine kyltteineen houkuttelee ihmisiä tuhlaamaan asuntoon ja pastan ohella paahtaa levyllä niin kotoisen tuoksuisia kahvipapuja.

Pasta alla puttanesca

spagettia
oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä pilkottuna
chiliä
iso lusikallinen kapriksia
oliiveja viipaloituna
muutama anjovisfile (kolmeen osaan)
1 tlk tomaattimurskaa
reilusti persiljaa silputtuna
suolaa, sokeria ja etikkaa

Keitä spagetti runsaassa vedessä al dente.

Freesaa valkosipuleita ja chilipaloja nopeasti oliiviöljyssä. Lisää kaprikset oliivit ja anjovikset ja minuutin jälkeen tomaattimurska. Anna muhia 5-7 minuuttia ja lisää maun mukaan suolaa, sokeria ja happoa. Lisää persilja ja sekoita kastike pastan kanssa. 

Päälle voi toki raastaa vielä parmesaania.

Punajuuri-metsäsienilasagne

Syksy on hienoa aikaa: pääsee nautiskelemaan makeista juureksista, tajunnanräjäyttävistä sienistä, arvokkaista marjoista ja mitä niitä nyt olikaan. Kuitenkin. Tällä hetkellä punajuuri pomppii lautasella muodossa jos toisessa. Tänään uitin sitä lassessa, josta tulikin ihan törkeän hyvää.

Tähän voi käyttää oikeastaan mitä tahansa sientä, minkä voi heittää suoraan pannulle. Ja jos et jaksa metsään lähteä, herkkusienetkin toimii.

Punajuuri-metsäsienilasagne

 

5 isoa punajuurta

1 iso keltasipuli

4 valkosipulinkynttä

kaksi isoa kämmenellistä metsäsieniä pilkottuna

tuoretta timjamia

tuoretta persiljaa

suolaa 

pippuria

Keitä punajuuret kuorineen. Kuori ja leikkaa viipaleiksi. Halkaise keltasipuli, kuori, ja leikkaa puolikuusiivuiksi. Pilko valkosipulit. Freesaa sipuleita hetki pannulla, poista sipulit ja freesaa myös sieniä siten, että saat suurimmat nesteet pois. Yhdistä punajuuret, sipulit ja sienet ja mausta timjamilla, persiljalla, suolalla ja pippurilla. 

Kastike: 

Tee bechamel-kastike tämän ohjeen mukaan, mutta tuplana. Jatka se mornayksi lisäämällä mieleistäsi juustoraastetta niin paljon, että kastikkeesta tulee melko paksua. Itse käytin tällä kertaa valmiiksi raastettua mozzarellaa, paketti sitä sattui hengaamaan kaapissa.  Huolehdi, että kastiketta on tarpeeksi: kuiva lasagne syö miestä vähintään yhtä paljon kuin oravaa talvipähkinäkätkön päälle kasattu tukkipino. Yhteen 30x22 uunivuokaan, menee vajaa litra kastiketta.

lasagnelevyjä

rypsiöljyä

mozzarellaraastetta

Voite uunivuoka kevyesti öljyllä. Laita sen päälle kastiketta ja sitten punajuuri-sipuli-sienisekoitusta. Sitten lasagnelevyjä. Ja sama juttu niin monta kertaa kuin aineksia riittää, päällimäinen kerros kuitenkin bechamelia. Siihen voi vielä heittää päälle juustoraastetta. 

Paista 200 asteessa n. puoli tuntia. Mozzarella tummuu herkästi, älä välitä.Tarjoa puolukkahillon kanssa. 

Joku väitti, että punajuuri ja vehnäolut olisi hyvä yhdistelmä. Nyt kun ruoka on syöty, mietin, että kun on kyseessä hieman tuhdimpi punajuuriruoka eli lasagne, mitenköhän joku hauska vehnäbock toimisi tässä? Jätetään odottamaan.

Herkkutatti-hernerisotto - täydellisen risoton muistelua

Nostanpa pramille herkkutatti- ja hernekauden avajaisten kunniaksi vajaan seitsemän vuoden takaisen ohjeistuksen risoton tekemisestä. Myös sen takia, että eräs rakas lukijani muistutti sen olemassaolosta ja kiitteli siitä possua epäilemättä jopa ansaitsemattomilla ylisanoilla.

Täydellisen risoton valmistaminen on nimittäin kakun pala, mutta vaatii sinulta herkkymättömän huomion vajaaksi puoleksi tunniksi. Olen joskus maininnut, ettei risoteeraaminen ole lempipuuhaani, mutta käännän tässä kohtaa takissani vuoripuolen esiin, vaikkei punainen silkkivuori niitä kaikkein kauneimpia olekaan.

Niin, risottohan on siis ruokalaji, mutta ennemminkin sen voisi käsittää ruoanlaittotekniikkana. Se koostuu muutamasta pääideasta, jotka vaikuttavat ennen kaikkea lopputuloksen rakenteeseen. Ja koska minä olen rakennemies, ei mikään voi olla (tai oikeastaan monikin asia) ärsyttävämpää kuin ei-toivottu rakenne. Mausta tietenkään tinkimättä.

Jyvät ja akanat. Risottoa hallitsee kolme riisilajiketta: arborio, vialone ja carnaroli. Nämä siksi, että niissä on paljon tärkkelystä ja ne pystyvät kaikki imemään huomattavan määrän keitinlientä, mutta silti pysymään tikissä. Riisinhän ei pitäisi olla ylikypsää mössöä, vaan al denteä. Tällöin jyvän kuoriosa toimii aperitiivina antaen kevyen purutuntuman ja houkuttaa jatkamaan kohti suussa sulavaa riisin keskiosaa. Arborioriisi on lajikkeista käsittääkseni käytetyin. Sitä on helppo hanskata, se ei välttämättä edes kärsi muutaman minuutin ylikeittämisestä. Hienostunein maultaan on carnaroli, jota pidetään yhtenä parhaista risottoriiseistä.

Mitäs seuraavaksi? Älä ainakaan missään tapauksessa huuhtele riisiä. Tärkkelystä on juuri sopivasti sen verran, että lopputuloksena on sopivasti tahmea puuromainen kokonaisuus, joka läsähtää lautasella.

Sitten voitkin jo laittaa levyn päälle, pilkkoa sipulin ja laittaa viereiselle levylle liemen lämpenemään. Freesaile sipulia hetki voin ja oliiviöljyn seoksessa, mutta älä päästä ottamaan väriä. Kippaa seuraavaksi riisit kattilaan ja freesaile. Älä anna riisin ottaa yhtään väriä, sekoittele koko ajan. Riisi imee nyt parhaat palat voista ja sipulista. Kohta riisikin on muuttunut läpinäkyväksi. Parisen minuttia alkaa olla jo maksimiaika. Jos freesat riisiä liikaa, jyvä kovettuu eikä pysty enää imemään nestettä maksimiteholla.

Liemi. Parhaan tuloksen saat, kun käytät keitinliemenä itse tehtyä kunnollista liha-/kana-/kasvislientä. Useimmiten käytän kanalientä kuten muussakin kokkailussani. Liemikuutioitakin toki saa käyttää, jos ei jaksa poristella omia keitoksia. Nesteenä käytetään usein valkoviiniä. Myös vermutti on huippuainetta, sillä saadaan keittiöön mahtava tuoksu ja riisiin kunnioitusta herättävä maku. Tästä hetkestä riisin valmistumiseen menee 17-20 minuuttia. Nyt kun siis riisit ovat imeneet rasvan ja sipulin maut, annetaan niille lisää makuja eli lisätään ensin kunnon tujaus valkoviiniä tai vermuttia. Näitä en juurikaan mittaile, antaa mennä vaan ihan mutulla. Alkoholi haihtuu pois, mutta riisi imee käyneiden viinirypäleiden jalostetun tunnun. Tästä lähtien toimit niin, että aina kun liemi on loppumaisillaan, lisäät sitä viereisestä kiehuilevasta kattilasta ja sekoittelet ahkerasti. Sitten riisi onkin jo valmista, sopivan puuromaista.

Risottoon sekoitetaan usein myös parmesaania. Jos minulta kysytään, se on pakollista. Monet heittävät vielä kunnon köntin voita ja/tai kermaa. Minä laitan valkosipulista voisulaa, joka viimeistään räjäyttää tajunnan.

Herkkutatti-hernerisotto

sipuli
voita
valkoviiniä/vermuttia
arborioriisiä
kanalientä
herkkusieniä

herneitä

persiljaa
3 valkosipulinkynttä
parmesaania

Eilen tein herkkutatti-hernerisottoa, joka suli juuri sillä tavalla suussa kuin täydellisen risoton pitääkin. Eli kaiken tein juuri edellä mainitulla tavalla, mutta sipulin kanssa freesailin herkkutatteja ja keittelyn lopuksi lisäsin riisin sekaan vielä neljäksi minuutiksi kiehumaan herneet. Kun riisi oli jo valmista lisäsin nyrkillisen pilkottua persiljaa. Jokaisen annoksen päälle kaadoin hieman voisulaa, johon oli puristettu valkosipulinkynsiä ja laitoin vielä pöytään kupin, josta jokainen pääsi  viimeistelemään ruokansa parmesaanilla.

Voi hyvänen aika.

Voikukannuppu-oliivipasta

Kävin eilen tutustumiskäynnillä Brinkhallin kartanossa Turun Kakskerrassa. Kaikille paikka ei varmaan ole kovinkaan tuttu, mutta samoissa maisemissa on kuvattu Hovimäki-sarja. Omenapuu-puutarhassa kävellessäni en malttanut olla ottamatta pussia taskunpohjaltani ja keräämättä muutamaa voikukannuppua. Nälkäkin alkoi ilmoitella tulostaan, joten ajattelin, että tästä saa pikaisen aterian, kun kotiudun. 

Jos jollain on ennakkoluuloja tätä katkerankitkerää rikkaruohoa kohtaan, voin kertoa, että tuloksena oli älyttömän hyvänmakuinen pasta. Valmistuu n. 10 minuutissa.

Voikukannuppu-oliivipasta

1 rkl voita
4 dl voikukannuppuja
2 valkosipulinkynttä
2 tomaattia
15 oliiviia
1 rkl balsamicoa
½ rkl sokeria
½ dl oliiviöljyä
kourallinen persiljaa
suolaa
mustapipuria

fusilli-pastaa
parmesaania

Keitä pasta reilussa suolavedessä ohjeen mukaan. Huuhtele voikukannuput hyvin siivilässä. Sulata pannulla voi ja freesaa nuppuja 3 minuuttia, lisää valkosipulinkynnet ja freesaa pari minuuttia. Pilko tomaatit sormenpään kokoisiksi kuutioiksi ja oliivit siivuiksi. Lisää tomaatit ja oliivit pannulle. Lisää balsamico ja sokeri ja pian perään oliiviöljy. Mausta suolalla ja pippurilla ja heitä päälle vielä kunnon nippu silputtua tuoretta persiljaa. Sekoita pastan kanssa ja päälle vielä loraus oliiviöljyä ja parmesaania.

Sanoisin, että voikukannuput ovat pannulla parhaimmillaan, silloin kun ne alkavat ihan ihan hitusen aueta.

Korvasieni-nokkosraviolit ja sitruunainen valkosipuli-voisula

En ala tässä reseptissä käymään yksityiskohtaisesti läpi pastataikinan tai raviolien valmistamista. Niitä voi googletella tai vaikkapa katsoa täältä oppia. Korvasienten tai nokkosten käsittelystäkään ei sen enempää, niistäkin on tupa täynnä tarinaa. Tämä ohje on siis lähinnä suuntaa antava. Ja inspiraatiota. Ja ideoita. Raviolien täyte ja kastike toki tarjotaan.

Korvasieni-nokkosraviolit

Täyte:

käsiteltyjä korvasieniä
paistettua nokkosta
hienoksi hakattua punasipulia
ricottaa
timjamia
suolaa
mustapippuria

Sekoita keskenään ja mausta sopivaksi timjamilla, suolalla ja pippurilla. Täytä ravioleiksi ja keitä perusohjeistuksen mukaan.

Valmista sitruunainen valkosipuli-voisula.

iso köntti voita
pilkottua valkosipulia
sitruunamehua
fariinisokeria

Heitä kasariin voi ja anna sulaa. Lisää pilkotut valkosipulit, älä anna saada väriä. Purista sekaan varovainen määrä sitruunamehua ja lisää yhtä varovainen määrä fariinisokeria. Valmis.

Raviolit lautaselle, kastike päälle, parmesaanilastuja höyläykseen.

Nokkospesto-kirsikkatomaattipasta

Kirsikkatomaatti-pestopasta on yksi luetuimmista Polkkapossu-resepteistä. En ihmettele: lopputulos on nopea, vaivaton ja makoisa. Hortoilukauden ollessa parhaimmillaan, en malta olla tuunaamatta tuota kesto-ohjetta hieman polttavampaa suuntaan: perinteinen basilikasta tehty pesto korvataankin nyt nokkospestolla. Muuten siis lähes sama ohje. Eikä se tietenkään polttele.

Nokkospesto-kirsikkatomaattipasta
(3 annosta)

400 g spagettia
15-20 kirsikkatomaattia
4 valkosipulinkynttä
5 rkl nokkospestoa
3 rkl oliiviöljyä
½ dl pastan keitinvettä
mustapippuria
parmesaania

Laita pastavesi kiehumaan. Halkaise kirsikkatomaatit astiaan, johon lisäät pilkotut valkosipulit, peston ja oliiviöljyn. Sekoita hyvin ja laita kippo jääkaappiin. Lisää spagetit keitinveteen, reilusti suolaa ja keitä paketin ohjeen mukaan. Ota keitinvedestä osa pestoon, kaada loppu vesi pois ja kääntele tomaatti-nokkospestohässeli pastan sekaan. Lisää öljyä ja pestoa oman tarpeen mukaan. Lisää annokseen vielä mustapippuria myllystä ja raasta päälle parmesaania.

Jean Sibeliuksen paremmat cannelonit

Juuri tällä hetkellä (22.4.) on Järvenpäässä menossa Sibelius-laulukilpailu, alkuerät loppuu tänään, grande finaali riimitellään lauantaina. Valitettavasti en päässyt jatkoon alkukarsinnoista slaagerilla Laulu ristilukista, vaikka olin pukeutunutkin ristilukiksi. Joko eivät uskoneet minun olevan sääntöjen mukaisesti Itämeren kansalainen tai alle 35-vuotias. Veikkaisin keskimmäistä.

Suomen suurimman säveltäjän syntymästä on 150 vuotta. Sattuman kautta pääsin osalliseksi Ainolan pitoihin, joissa astuin Sibeliuksen perhettä 60 vuotta palvelleen keittäjän, Helmi Vainikaisen kenkiin. Noin niinkuin kuvainnollisesti. Kenkien luontaisten odourien lisäksi olin haistavani pohjallisista osia jo hieman palaneesta kahdeksannesta sinfoniasta ja ehkä myös vappuisista omenakierukoista.

Jean oli vannoutunut ostereiden ystävä, mutta arkista herkkua oli perunat ja läskisoosi. Itse hän ei viihtynyt keittiössä, paremmin Kajanuksen ja Gallénin kanssa Kämpissä symposium-piirissä, usein kosteallakin ilmalla. Vaimon tiedusteltua Jannelta, mihin aikaan tämä oli tulossa kotiin Kämpistä, oli Janne vastannut hänen olevansa säveltäjä eikä suinkaan ennustaja. Minäkin olen säveltänyt kappaleita mm. Keisaripaavin pastoraali uruille ja Maailman rumin nainen. Ei tarvi tässäkään olla ennustaja: kyllä, nuo edustavat hieman eri tyylilajeja.

Vapaalla Sibelius harrasti muuraamista sydämeni laulun tahdissa.

Seuraavan reseptin nappasi pääkokki Leipurin Tytär Lehmuskoskien kirjasta Jean Sibeliuksen pöydässä. Vastustamattomia ohjeita ja mukavaa tarinointia. En ihan tarkkaan muista reseptiä enkä varsinkaan määriä, mutta näin tulee taatusti hyvää.

Pinaatilla ja ricotalla täytetyt cannelonit ja tomaattikastiketta

Pasta: 

250 g lasagnelevyjä

Keitä lasagnelevyjä muutama kerrallaan suolatussa vedessä n. 3 minuuttia. Nostele varovasti liinan päälle, ei päällekäin tai jäävät kiinni. Puolita lasagnelevyt saksilla.

Tomaattikastike:

600 g tomaattimurskaa

1 dl valkoviiniä

oliiviöljyä

4 valkosipulinkynttä

sokeria

suolaa

pippuria

basilikanlehtiä

Lämmitä tomaattimurska kasarissa, lisää valkoviini ja oliiviöljy. Kuori valkosipulinkynnet ja heitä sekaan (alkuperäisessä ohjeessa nämä otettiin lopuksi pois, mutta ei tässä). Anna muhia 15 minuuttia. Tasoita tomaatin happamuutta sokerilla ja mausta suolalla ja pippurilla. Revi vielä joukkkoon puoli kourallista basilikanlehtiä.

 Täyte:

500 g ricottaa (tai maustamatonta tuorejuustoa)

250 g pakastepinaattia

100 g parmesaania

1 muna

hyppysellinen muskottipähkinää

suolaa

pippuria

Lämmitä pinaatti pannulla ja sekoita kipossa muiden ainesten kanssa. 

Kokoaminen:

+ 80 g parmesaaniraastetta

Helpoiten täytteen lisääminen lasagnelevyjen päälle käy pursotinpussilla. Ruittaa levylle pari raitaa ja kääri rullaksi. Voitele uunivuoka, lusikoi pohjalle hieman tomaattikastiketta ja asettele rullia vieri viereen. Kaada päälle kerros tomaattikastiketta ja kruunaa parmesaaniraasteella. Paista uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia. Alkuperäinen ohje kehottaa paistamaan folion alla. Annoin sille piut ja paut.

Tämän ohjeen voi tietty toteuttaa myös valmiilla canneloni-putkilla. Ehkä Jannen aikaan niitä ei Järvenpään citymarketissa vielä ollut saatavilla.

Felixin maustetahnat ja majoneesit testissä

Arkiruuanlaitto kaipaa joskus jotain kättä pidempää. En tarkoita tällä pippurisumuttetta tai teleskooppipamppua, vaikka niilläkin maustaminen ja kokkailu pahimmassa hätätilassa varmasti  onnistuisikin. Felix-maustetahnat on kelpo kättä pidempi tuotesarja kotikokille. Nopea muovituubi, helppo ja kätevä annostella, ei pelkoa ylimääräisestä veitsen aiheuttamasta verenvuototaudista. Makuina basilika, chili, inkivääri ja valkosipuli.

Graavilohipasta

 

Tahnojen avulla valmistui hyvinkin nopea pasta, valmistumisaika melko tarkkaan 11 minuuttia. Ensin pastavesi kiehumaan. Kaappiin jäänyt graavattu lohi kuutioiksi ja lohi kippoon. Joukkoon basilika-, valkosipuli- ja inkivääritahnaa oman maun mukaan, puristelin vielä hieman sitruunamehua ja hyppysellistin sokeria. Päälle vajaa desi hyvää oliiviöljyä. Ja lohi maustumaan siksi aikaa töhnään, kun pasta kypsyy. Spagetti  kiehumaan reilusti suolattuun veteen. Loppuvaiheessa kaadetaan n. 1 dl suolaista keitinvettä lohikippoon. Spagetti pois vedestä, huuhtelu pikaisesti ja sekoittaminen lohen ja kastikkeen kanssa. Päälle vielä parmesaania ja jotain vihreää, itselläni sattui olemaan persiljaa. Mahtavaa.

 

Mitäs muuta? Niin, noiden lisäksi Felix ilahdutti soosien, kastikkeiden ja tahnojen ystäviä uudella kurkkumajoneesilla. Mukavan raikas hyvä majo moneen käyttöön. Mutta vielä enemmän ilahduin piparjuurisesta voileipämajoneesista. No hitto vieköön, se on jaloa tavaraa. Jopa niin hyvää, että otin oman tötterön mukaan silakkamarkkinoille paistettujen muikkujen seuraksi. 

Pöllömäisen päheältä tuo piparjuurinen ihanuus maistui myös rukiisen kalahampurilaisen kanssa. Rusipalojen väliin kalaa joko puikkoina tai muussa muodossa, paistettua sipulia, salaattia, suolakurkkua, tomaattia ja mitä muuta nyt mieleen tuleekaan. Meikäläisen keittiössä hyvinkin yleiseksi tullut pikaruoka joko hyvän salaatin tai maalaisperunoiden kanssa.

Ja vielä pari sanaa piparjuuresta, koska se ei ole kaikille tuttua tavaraa. Piparjuuri on aikas vahva maultaan, voisi jopa sanoa väkevä. Mutta silti pehmeä. Jos pidät sinapista, pidät ehkä myös rucolasta. Jos pidät rucolasta, pidät todennäköisesti myös piparjuuresta. Jos pidät piparjuuresta, pidät varmasti myös wasabista. Itse asiassa kaupasta ostettavat wasabit ovat monesti tahnaksi vedettyä piparjuurta, joka on värjätty vihreäksi. Jos pidät hyvästä ruuasta, sinun on pakko pitää piparjuuresta. Hauen klassikkoescort on ollut piparjuurikastike.

Juttu on tehty yhteistyössä Orkla Foodsin kanssa.

Paprika-vuohenjuustopasta

Suomesta on muutaman vuoden saanut angello-paprikoita, Turunkin torilta silloin tällöin. Angellot ovat ällötävän söpön pieniä, siemenettömiä, rapeita ja mukavasti rouskuvia, mahtavia vaikka dippailuun. Ne ovat myös miellyttävän makeita ja vielä makeammiksi ne saa uunissa paahtamalla. Ulkonäöltään ne muistuttavat erehdyttävästi chilejä, mutta potkua niistä ei löydy kuin itse niitä monottamalla ja siinä en näe sen enempää järkeä.

Ensimmäisen paahdetun maistettuani tiesin, mihin paprikat päätyisivät: ruoskisin niitä säälittä haisevan vuohenjuuston seuralaisena. Ja niinhän se on, vuohenjuusto rakastaa makeaksi paahdettua paprikaa.

Paprika-vuohenjuustopasta (kahdelle)

penne-pastaa
20 angello-paprikaa
½ dl oliiviöljyä
½ dl pastan keitinvettä
1 limen mehu
2 valkosipulinkynttä
puoli kourallista persiljaa
1 chili tai oman maun mukaan
0,5-1 rkl hunajaa
suolaa
6 kirsikkatomaattia
pari kiekko vuohenjuustoa

Keitä pasta napakaksi.

Ripottele paprikoille öljyä ja paahda 200-asteisessa uunissa n. 25 minuuttia siten, että kuori alkaa hieman mustua. Poista kannat ja heitä suurin osa paprikoista (jätä muutama annokseen kokonaiseksi) kippoon lopun oliiviöljyn, keitinveden, limemehun, valkosipulien, persiljan, chilin ja hunajan kanssa. Survaise sauvalla. Maistele ja totea hyväksi, lisää suolaa, se vie pois paprikan luontaista karvautta. Lisää puolitetut kirsikkatomaatit ja anna marinoitua hetki. 

Sekoita soosi pastan kanssa. Kuumenna vuohenjuustokiekot nopeasti mikrossa ja käristä vielä kaasupolttimella väri pintaan. Laita annoksen päälle. Älä unohda kokonaisia pikkupaprikoita.

Hotelli Tornin juhannusriisi joulupöytään

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Olen päässyt mukaan hienoon sukuun, jossa leivotaan ja lauletaan paljon. Serkkuja on vaikka lainaksi asti, joten perhejuhlia riittää. Monissa juhlissa tarjotaan juhannusriisiä, joka on legendaarisen Hotelli Tornin lähes yhtä legendaarinen ohje. Alkuperäisessä ohjeessa ei varsinaisesti puhuta juhannusriisistä, se on tämän suvun oma nimitys ruualle, sillä muiden perhejuhlien ohella tätä syödään usein myös juhannuksena. Halusin julkaista ohjeen näin joulun kynnyksellä, sillä voisin yhtä hyvin nähdä tämän myös joulupöydässä. Ehkä näenkin. Ohje on käsittääkseni julkaistu vuosikymmeniä sitten Tornin asiakaslehdessä. Viime kesänä onni suosi meikäläistä, kun sain käsiini muutaman näistä lehdistä. Joitakin reseptejä kirjoittelin näistä ideakansioonikin, ehkä niitä joskus julkaistaan täälläkin.

En osaa sanoa, kuinka paljon alkuperäinen resepti on matkalla muuttuunut, vai onko lainkaan. Sain kuitenkin kädestä pitäen opastuksen kyseisen ruuan valmistukseen, kun suvun miellyttävä matriarkka hyväksyi minut essuilemaan hellansa ääreen. Mahtavaa. Samalla opeteltiin myös Hilma Alexandran piimäjuusto, mutta sen pidän omana tietonani. Tämän ohjeen haluan kuitenkin jakaa, sillä kyseessä on todellinen herkku ja vielä erittäin näyttävä sellainen.

Juhannusriisi (muutamalle nälkäiselle)


7 dl puuroriisiä

suolaa

sokeria

Keitä riisiä n. 20 minuuttia vedessä, jossa on suolaa ja sokeria. Huuhtele hyvin kylmällä vedellä ja anna valua muutama tunti.

1 purkki majoneesia

1 sitruunan mehu

kuohukermaa yhtä paljon kuin majoneesia

¾ tl valkopippuria

1 tl suolaa

¾ rkl sokeria

luraus etikkaa

reilusti hienonnettua tilliä

Sekoita ainekset keskenään ja yhdistä riisiin. Anna maustua muutama tunti.

graavilohta leikattuna viipaleiksi

salaattia

katkarapuja

sitruunaviipaleita
 tilliä
tomaattia

Kokoa vadille. Riisi pitkäksi keoksi. Reunoille salaattia. Päälle katkarapuja, graavia, sitruunaviipaleita, tilliä ja tomaattia.