Persimon-kanelipaistos

Joulu tulee, valmistelut käynnissä!

Persimonit ovat juuri nyt parhaimmillaan, satokausi on päällä. Tykkään mausta, mutta minulla on ollut aina suuria vaikeuksia kuvailla sitä. Persimonia luonnehditaan miedosti makeaksi ja siinä on vivahteita omenasta, luumusta ja tomaatista. Tiedä häntä. Mutta tässä paistoksessa toimii, eli kokeiluun vaan rohkeasti. 

Makeutuksessa olen käytänyt mainiota Tammirauhan hunajatilan Mustan mehiläisen hunajaa. Alkuperäinen resepti on Rosa Viini & Ruoka -sivustolta, mutta olen hieman tuunannut ohjetta.

Persimon-kanelipaistos

2 rkl hunajaa
0,25 dl vettä
1 vaniljatanko tai tippa vaniljaesanssia
1 tl kanelia tai pari kanelitankoa

muutama kota kardemumman siemeniä tai ripaus purkista

2 tähtinanista
0,25 dl appelsiinimehua
1 rkl voita
(1dl paahdettuja pistaasipähkinöitä)

Esilämmitä uuni 225 asteeseen.

Kuori persimonit, poista kanta ja leikkaa kuutioiksi. Laita kuutiot uunivuokaan. Sekoita hunaja kuumaan veteen ja lisää joukkoon halkaistun vaniljatangon sisus, kaneli, kardemumma ja tähtianikset.

Purista joukkoon appelsiinin mehu. Kaada liemi uunivuokaan persimonien päälle ja lisää voinokareita. Paista uunissa 30-35 minuuttia, kunnes hedelmänpalat ovat pehmeitä.

Anna jäähtyä hetki. Tarjoa lämpimän seoksen kanssa esimerkiksi jäätelöä.
Rouhi pistaasipähkinät karkeiksi paloiksi ja ripottele päälle.

Juomaksi tämän kanssa sopii jokin kevyesti makeahko kuovhuviini argentiinalainen La Rioja Moscato Spumante 12,98€. 

Ja hei, koska pelkällä makealla ei pärjää ja joulu ilman silliä on teeskentelyä, niin suosittelen laittamaan piakkoin lasimestarin sillin tulemaan.  Tähän ohje myös Rosa Viini & Ruoka -sivustolta, vaihdoin kokonaiset sillit valmiisiin fileiisiin.

Lasimestarin silli

4 sillifileetä

Liemi: 

3 dl vettä 
1 dl sokeria 
15 maustepippuria 
15 valkopippuria 
1 tl sinapinsiemeniä 
1 laakerinlehti 
2 dl porkkanakiekkoja 
2 dl sipulirenkaita 
1 dl väkiviinaetikkaa

Leikkaa sillit parin sentin paloiksi. Viipaloi kasvikset millin paksuisiksi kiekoiksi. Keitä lientä sokerin ja mausteiden kanssa 20 minuuttia. Lisää kasvikset ja jatka keittämistä pari minuuttia. Lisää etikka liemeen. Laita sillipalat, jäähtyneet mausteet ja kasvikset vuorotellen lasipurkkiin. Kaada jäähtynyt liemi päälle. Silli on valmista syötäväksi parin vuorokauden kuluttua.

Juomaksi australialainen Nugan Annelise Pinot Grigio 12,98€, joka sopii ihan kivasti pelkän läpätyksen seuraksi, mutta myös kalan kanssa.

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Cisa Drinks Oy:n kanssa.

Ehdoton klassikko – Tarte Tatin

Tarte Tatin eli omenakeikauskakku on klassikko siinä missä burgundinpata, tiramisu, paella tai marjapavlovakin. Kuten klassikoihin yleensä, tähänkin liittyy monta syntytarinaa. Kuuluisin lienee vanha kunnon se-syntyi-vahingossa.

Keittiössäni on huumaavat tuoksut. Ne kantavat kymmenien, ehkä jopa satojen metrien päähän. On hyvin suuri todennäköisyys, että hissiini työntyy kohta hullaantunut peuralauma, tai kolme jo muutenkin valmiiksi sekaisin olevaa rusakkoa. Tarkistan oven ja vedän varmuuslukon päälle. Eläimet tunnetusti rakastavat omenoita, saati sitten kakkuja.

Kuusi kertaa ilmaan ja neljästi kiinni

Ranskalaiset sisarukset Caroline ja Stephanie Tatin asuivat 1800-luvun lopulla pienessä maalaiskylässä Ranskassa Loirejoen laaksossa, jossa he pyörittivät hotellia. Stephanie oli hyvä keittiössä, mutta ajatuksenjuoksusta päätellen kuusi kertaa heitetty ilmaan, neljästi otettu kiinni. Stepahien bravuuri oli rapeahko, ihanasti karamellisoitunut ja suussa sulava omenakakku. Vaan kerrankos sitä käy niin, että unohtaa vahingossa laittaa pohjataikinan ja hädässä heittää sen sitten omenoiden päälle. Mutta voi ihanuutta, vaikkei Stephanie istunutkaan aivan Eiffel-tornin ylimmällä rappusella, tuli väärinpäinkakusta hitti. Lopullisen läpimurtonsa se teki, kun pariisilainen huippuravintola Maxim's otti kakun listoille.

Ja onhan tämä hyvää. Helppo tehdä, makean maistuva, hedelmäinen, houkutteleva, uskomaton ihanuus.

Tarte Tatin – omenakeikauskakku

3 voitaikinalevypalaa (sulata ja kauli paistinpannun kokoiseksi)
4 isohkoa omenaa kuorittuna ja viipaloituna
80 g voita
1 dl sokeria
kanelia

Ota uuninkestävä paistinpannu. Sulata sokeri ja voi pannulla ja lisää omenaviipaleet, kanelia päälle. Jos haluat järjestää kauniisti, tee ihmeessä niin. Itse en ollut kiinnostunut. Levitä voitaikina päälle, taikinan reunat pannun reunoille. Painele muutama pistos haarukalla ja paista 225 asteessa noin puoli tuntia. Anna ihan hieman jäähtyä, kumoa vadille ja tarjoa vaniljajäden tai vaniljakastikkeen kanssa.

MIkä erottaa jäätelön ja jäätelön?

Tämän kesän vaatimaton tavoitteeni on ollut maistella vain sellaisia jäätelöitä,  joita en ole ikinä testannut. No sen verran paljon olen tykännyt esim. Classicin tummasuklaa-karpalosta ja Kingis-mintusta, että niihin olen sortunut kahdesti.

Vaan aloinpa oikein mietiskellä, mikä jäätelöstä tekee hyvää ja miten joku jäätelöpaketti eroaa toisesta eri tekijän tekemästä vastaavasta mausta. Tällä hetkellä suolaisen, kylmän ja makean yhdistelmä maistuu suussani erityisen hyvältä.

Seuraavan kerran kun syöt jäätelöä, pohdi näitä asioita.


Mitä aineosaluettelo kertoo?

Aidot raaka-aineet kunniaan. Vai pidätkö enemmän esansseista. Sisältääkö mansikkajätskisi aitoa mansikkaa, vai onko mukana vain keinotekoista makua nimeksi. Entä vaniljajäätelö? Tässä jäätelö punnitaan: onko raaskittu ripauttaa Madagaskarin aitoa vaniljaa, vai millä jäätelö on saatu vaniljaiseksi? Suklaajädeä syödessä voi miettiä, onko mukana aitoa suklaata, vai pelkkää sanahelinää kaakaojauheesta. Ja hei, vaikka vihreä smurffi on päärynäistä ja väri on vihreä, niin päärynäjäätelö ei ole luonnostaan vihreää vaan vaaleaa. Vihreyden ovat saaneet keinotekoiset väriaineet aikaan.

Paino

Tässä on superkusetuksen paikka. Oletko ikinä ihmetellyt, miksi toinen litran jäätelöpurkki painaa selvästi vähemmän kuin jokin toinen litran jäätelöpurkki. Menehän hetkiksi puntaroimaan jäätelöpurkkeja, niin löydät selkeitä eroja.

Jutun juoni on se, että kun myydään litraa, myydään tilavuutta. Paino on se, mikä ratkaisee, välillä olet saattanut ostaa ilmaa. Aidoista raaka-aineista tehdyt jäätelöt pääsääntöisesti myös painavat enemmän, tällöin litraan mahtuu enemmän makua. Ole tietoinen, sinua on varoitettu!

Kotimaiset marjat

Olemme todella onnekaita täällä Suomessa, kun meillä on niin upeat marjamaastot. Suomalainen marja on puhdasta ja terveellistä. Kaikkialla näin ei ole. Söisninkö Puolassa valmistettu puolalaisista vadelmista tehtyä vadelmajäätelöä? No söisin, koska olen niin perso jäätelölle. Mutta jos en antaisi alapääni päättää, niin en söisi.

Kokonaisuus

Laadukas jäätelö on tarkkaan vaalittu ja harkittu kokonaisuus. Rakenteen pitää olla pehmeä eikä hileinen. Maun pitää olla tasapainoinen ja vastata jäätelön kuvausta. Jos tuutissa lukee mansikkajäätelö, on helvetin karua, että joskus saa paskaa vaniljaa, jonka päällä on pieni mansikkainen hillosilmä. Ei se ole mansikkajäätelöä. Se on kusetusta.

Myös kinuskin kanssa tulee välillä pettymys. Ja minulle se on todella suuri, sillä rakastan kinuskia. Joskus tuo jumalainen kastike kerta kaikkiaan hukkuu jäätelöön ja se on ihan syvältä. Se on katastrofi. Ja jälleen kusetusta. Kinuskin pitää näkyä, tuntua ja maistua. Sen pitää sotkea niin, että syömäri tiedostaa syöneensä kinuskia ja naapurikin joutuu kysymään, mitä sinulla on viiksessäsi. Entä toisessa?

Silmät kiinni ja suu auki

Mistä tämä sanonta lähtee? Ei suinkaan siitä, että lapselle yritetään väkipakolla tunkea jotain eltaantunutta pilttistä, silmät kiinni hän ei sitä näe. Tämä lähtee siitä, että kun silmät laittaa kiinni, makuelämys muuttuu. Syödessämme näkömuisti palauttaa jo pienen määrän makuhistoriapankista tietoisuuteen ja antaa olettaa ruuan maistuvan jo joltain tietyltä. Silmät kiinni tuo jää tapahtumatta. Testaahan huviksesi. Jäätelömaailmakin menee samalla ihan uusiksi.

Tai siis voi olla, että puhuin äsken ihan kakkulia, mutta voisi näkömuistin palauttaminen olla ihan tottakin. Älkää käyttäkö tätä (tälläkään kertaa) lähteenä rakkaat Rauman lukiolaiset, kiitos.

Ja sitten on tietysti meitsin tekemät kylmät asiat

Sanomattakin on selvää, että ne edustavat parhautta. En siis sano. Testaa kuitenkin:

• Kuusenkerkkäfrozen
• Kaura-hunajajäätelö (respeptikilpailun voittaja)

• Raparperi-ginisorbetti

Hunajaisen herkullista ruuanlaittoa

Turun ruokamessut järjestetään 6.-8.10.2017 Turun messukeskuksessa ja siellä on mukana myös Varsinais-Suomen Mehiläishoitajat ry. Luvassa on ainakin hunajan ja raejuuston yhdistelmää,  Antti Vahteran hunaja-suklaamoussea ja muuta mukavaa.  Tänä vuonna on juhlavuosi, Suomen Mehiläishoitajain Liitto täyttää 100 vuotta.  Vuosi huipentuu marraskuussa pidettävään juhlaan. Jokin toinenkin iso satavuotisjuhla taitaa olla juuri tulossa. Kuinka hienoa!

Juteltiin kavereideni kanssa hunajasta ja mitä siitä tulee mieleen. Kyselin myös, moniko käyttää sitä ruuanlaitossa makeuttajana tai maustajana. Vaikka hunaja onkin kaikessa hienoudessaan aivan loistava tuote, pitää hunajan suurkuluttajanakin muistaa, että sokeria se on hunajakin ja energiaa paukkuu. Mutta koska hunaja aistitaan valkoista sokeria 1,3 kertaa makeampana, hunajaa riittää myös pienempi määrä. Jos ohjeessa on sanottu vaikka yksi desi  valkoista sokeria, olen korvannut sen n. 0,5-0,75 desillä hunajaa.

Ehkä parhain terveyteen ja hunajaan liittyvä kokemus itselläni on yskän hoidossa. Samasta vihjaisee myös käypä hoito -suositukset. Yskänlääkkeistä en saa oikein mitään apua, mutta kun laitan kuppiin reilusti hunajaa ja hiukan muita aineksia (ks. resepti alla), niin yskä helpottuu lähes välittömästi. Mikäli haluat koittaa tätä lapsesi akuuttiin yskään, muista, että hunajaa saa antaa vain yli 1-vuotiaille. Olenkin jo aiemmin blogittanut tämän juoman parannuksena mm. miesflunssaan, hehheh, mutta laitan ohjeen tähän vielä uudestaan. Hunaja on mahtava luonnon raaka-aine lähes missä vaan ruuanlaitossa. Yskänkarkottajan lisäksi laitan tähän nautittavaksenne muutaman muunkin hunajaisen herkullisen reseptin.

Yskänkarkottaja

pätkä inkivääriä
pätkä kurkumaa 
luomusitruuna

mintunlehtiä
reilusti varsinaissuomalaista hunajaa

Jauha morttelissa pätkä inkivääriä, kurkumaa, puolikkaan sitruunan hedelmäliha ja mintunlehdet töhnäksi. Raasta myös pestyn sitruunan kuori. Jos omistat haudutuspannun, laita töhnä siivilään ja kaada pannu täyteen vettä. Onnistuu ihan myös teemukissa, neste pitää vaan siivilöidä. Lisää hautuneeseen juomaan reilusti hunajaa.

Hunaja-raparperimehu

6 raparperinvartta (n. 40 senttisiä)

350 g varsinaissuomalaista hunajaa

0,5 dl sitruunamehua

2 l vettä

Pilko raparperit. Lisää joukkoon sitruunamehu ja juuri kiehautettu vesi. Lisää hunaja ja sekoittele hyvin, niin että hunaja sulaa joukkoon. Säilytä viileässä ja sihtaa raparperit pois seuraavana päivänä. Mikäli haluat makeampaa, voit lisätä hunajaa kiehauttamalla mehun tässä vaiheessa. Tai laimenna tarvittaessa vedellä, mikäli koet liian makeaksi. Myös kivennäisvesi toimii hyvin juoman kanssa.

Hunaja-inkiväärimarinoidut broilerin siivet ja piparjuuridippi

2 rkl hunajaa
3 rkl soijaa
3 rkl rypsiöljyä
1 rkl vettä
2 tl raastettua inkivääriä
1 tl savupaprikajauhetta
mustapippuria

broilerin siipiä 

1,5-2 rkl raastettua piparjuurta

2 dl maustamatonta jugurttia

2 viipaletta suolakurkkua ihan pieniksi kuutioiksi pilkottuina 

(loraus suolakurkku-/etikkakurkkulientä)

Sekoita marinadin ainekset. Kaada pussiin ja kääntele siipiä siinä. Anna marinoitua vähintään kolme tuntia. Paista leivinpaperin päällä uunipellillä 200-asteisessa uunissa.  Tarjoa piparjuuridipin kanssa. Itse laitoin vielä aveciksi uuniin perunaveneitä ja sekoitin niitä varten toisen dipin, johon tuli ainoastaan jugua ja sweet chili –kastiketta.

Paahdetut viikunat, pähkinöitä, hunajaa ja jugurttia

4 viikunaa

jotain pähkinöitä, esim. cashew, saksanpähkinä tms.

raastettua appelsiinin kuorta

kardemummaa

maustamatonta jugurttia

varsinaissuomalaista juoksevaa hunajaa

Murskaa pähkinät ja paahda ihan pikaisesti pannulla pienessä määrässä rypsiöljyä ja mausta suolalla. Leikkaa viikunoiden päälle ristikkäisviilto ja levitä hieman. Täytä viilto pähkinöillä, pienellä määrällä pestyä appelsiininkuorta (oranssia osaa) ja muutamalla kardemummamurulla. Paahda uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Tarjoa lämpimänä kylmän jugurtin kanssa ja lorauta päälle reilusti juoksevaa hunajaa. Tiesithän, että viikunan voi syödä ihan kokonaan siis kuoret myös.

Kinuskikastiketta, kohmeisia marjoja ja jäätelöä

Mikäpä sen ihanampaa kuin kohmeiset marjat ja kuuma kinuski. Jos kaapissa sattuu olemaan vielä jäätelöä, niin siitä. Kinuskin voi valmistaa monellakin tapaa, vaikkapa keittämällä kokoon kondensoitua maitoa. Jos haluaa saada herkut nopeammin esiin, niin suosittelen seuraavaa:

Kinuskikastike

2 dl kuohukermaa
1,5 dl fariinisokeria
ripaus suolaa

Sekoita kattilassa ja keitä muutama minuutti kinuskiksi. Lisää suolaa. Lautaselle kohmeisia marjoja esim. vadelmia, mustikoita herukoita ja karpaloita.

Gluteenittomat letut

Gluteenittomat letut

2 kananmunaa
5 dl maitoa

1 ylikypsä banaani

1 dl riisijauhoja (esim. Risenta)
1 dl kookosjauhoja (esim. Risenta)
1 tl suolaa
1 rkl voisulaa

Vatkaa kananmunat maidon joukkoon. Muussaa banaani ja heitä sekaan. Sekoita kaikki ainekset. Anna levätä puoli tuntia, sekoita ja paista pannulla rasvassa pieniä lettusia. Tarjoa mustikkahillon, tyrnimarjojen ja kermavaahdon kanssa.

Ettei menisi ihan mohosteluksi, niin päästetään Hulio irti.

Raparperi-ginisorbetti

Valitse raparpereista punaisimmat varret, jotta saat sorbettiin kauniin värin. Älä unohda säästää ginistä puolta desiä. Jos kuitenkin unohdit, sekin on ihan ok. Tästä tulee ihanan kirpeä sorbetti, olisin voinut jopa jättää inan sokeria pois. Mutta kun kirpeä on uusi musta.

Raparperi-ginisorbetti

1 dl vettä
2,2 dl sokeria
1 l raparperia kuutioituna
muutama suklaamintun lehti
muutama sitruunamelissan lehti
½ dl giniä (bombay)
1 kananmunan valkuainen vatkattuna

Mittaa kattilaan vesi sekä sokeri. Kiehauta ja anna sokerin sulaa. Lisää raparperi ja anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Lisää mintut ja melissat, vedä sauvalla tasaiseksi massaksi. Mittaa gini ja sekoita joukkoon. Lisää myös valkuainen ja sekoita taas. Valmista jäätelökoneessa koneen ohjeen mukaan sorbetiksi. Sorbetin voi valmistaa myös pakastimessa: kaada massa kulhoon ja sekoita tunnin välein, kunnes sorbetti on kokonaan jämähtänyt. 

Banaani-myslikeksit

Tästä ei kaurakeksien tekeminen voi enää paljon helpottua. Kaksi raaka-ainetta, uuniin ja siinä. Maku on aivan loistava, vedin pellillisen kahdelta istumalta. Jos haluat lisää rapeutta, kannattaa paistaa hieman kauemmin.

Mikäli kaipaat versiota, johon ei ole lisätty sokeria lainkaan, korvaa mysli kaurahiutaleilla ja kuivatuilla karpaloilla tai rusinoilla.

2 banaania
3,5 dl omena-karpalomysliä

Soseuta banskut haarukalla. Lisää mysli ja sekoita hyvin. Lusikoi leivinpaperille haluamasi kokoisia keksejä. Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Pannacotta ja kirsikkahilloke

Alkumusalautasella Lord Huron: Meet me in the woods
_______________________________________

Kyllä nyt harmittaa, jos ei ole keitellyt sesonkina kirsikkahilloa. En voi nimittäin väittää, että kirsikka-aika olisi parhaimmillaan, mutta kyllä kirsikoita aina jostain saa. Lumen alta voisin niitä yrittää kaivaa, jos vain lunta olisi. Mutta kun ei ole, stokka lienee ratkaisu. Selkeä johtopäätös. 

Maskun Sukula tarjosi minulle oivaa keitettyä kermaa ja omista puista kerätyistä kirsikoista tehtyä hilloketta. Ei, hän ei ollut Niemisen Jarkko, vaikka liikkuukin humpan tahtiin.

Pannacotta ja kirsikkahilloke (4 annosta)

2 liivatelehteä
3 dl kermaa
1 dl maitoa
0,7 dl sokeria
½ vaniljatanko kaavittuna (tai vaniljasokeria)

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 10 minuuttia. Heitä kattilaan kerma, maito, sokeri ja vaniljan siemenet. Myös tangon voi laittaa makua antamaan. Anna kiehahtaa. Lisää liotetut ja puristetut liivatelehdet kuumaan nesteeseen ja sekoita hyvin. Kaada annosvuokiin ja anna jämähtää jääkaapissa muutama tunti.

Valmista kirsikkahilloke:

4 dl kirsikoita
0,7 dl sokeria

Poista kirsikoista kivet ja puolita kirsikat. Keittele kattilassa n. 10 minuuttia ja jäähdytä. Jaa jämähtäneiden pannacotta-annosten päälle.

Nieleskelen tyhjää - pannukakku

Ettei joulusta vanhaksi menevät maidot joutuisi viemäriin...

Pannarin pitää olla sopivan kuohkea, sen täytyy uunissa kehittää kuplivia kukkuloita, eikä pohjan kevyt rapeuskaan ole pahitteeksi. Olen jo pitkään tehnyt pannukakkuni tällä perusohjeella. Se vaan on paras, ei sisällä turhia kikkailuja vaan rehellistä ruuanlaittoa. Sokeria tai vaniljasokeria en laita lainkaan taikinaan, kuitenkin tulee viriteltyä hilloja tai jotain muita makeita kompotteja. Leivinjauhekin on turhuutta, kyllä taikina muutenkin paisuilee. Oikeastaan ainoa muutos, minkä perustaikinaan saatan joskus tehdä, on kaurahiutaleiden lisääminen. Joskus, harvoin. Lättytaikinaan taas laitan lähes poikkeuksetta hiutaleita.

Ja jos ei vielä tullut selväksi, millaiselta pannarin pitäisi näyttää juuri tultuaan uunista, niin tässä on siitä täydellinen esimerkki. Anoppi aina naureskelee, että kun näen jotain herkkuja, alan kuulemma nieleskellä tyhjää. Tiedän, se tapahtui juuri.

Pannukakku

1 l kevytmaitoa
4 munaa
ripaus suolaa
4-5 dl vehnäjauhoja

Sekoita maidon joukkoon munat ja suola. Lisää jauhot ja anna turvota puolisen tuntia. Kaada taikina leivinpaperin päälle pellille ja paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Niin, tällä tulee muuten täydellinen pannukakku, mutta pohjastahan ei millään voi tulla kuin juuri ja juuri rapea. Koska lupasin, ettei ohjeeseen kuulu kikkaosuutta, niin laitetaan se vasta nyt ohjeen jälkeen. Rapeus syntyy siitä, että unohdetaan leivinpaperi. Kun taikina on turvonnut 10 minuuttia, laita uuni lämpiämään ja syvä uunipelti uuniin. Ota pelti vartin päästä pois ja heitä siihen muutama kunnon knölli voita. Nyt ei puhuta enää nokaretasolla. Kaada taikina voin sulattua pellille ja paista puolisen tuntia.

Itsetehdyt joulunamuset

Joulu on perinteisesti erilaisten  käsityökaramellien aikaa. Paitsi ettei karamelli-sanaa kuulemma enää käytetä, olkoon siis namusten aikaa. Namunenhan tunnetaan lähes synonyymina ajattomalle karkille. Kaivoin arkistojen kätköstä pari jo aiemmin julkaisemaani helppoa ohjetta: maapähkinänamuset ja karpaloiset suklaa-maapähkinänamuset. 

Tänä jouluna teen kuitenkin eri jutut: suunnitelmissa valkosuklaa-turkinpippurinamuset ja porkkanakakkufudge. Porkkanakakkufudgen ohje myöhemmin kun saan sen mietittyä. 

Valkosuklaa-turkinpippurinamusten ohje on hyvinkin yksinkertainen: suklaa sulatetaan, turkinpippurit murskataan pussissaan rouheisiksi, jutut yhdistetään, pursotetaan konvehtipaperiin ja annetaan jämähtää. 

Maapähkinänamuset

100 g voita
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl maapähkinälevitettä
1 3/4 dl tomusokeria
2 tl vanilliinisokeria
saksanpähkinöitä

Sekoita pehmennyt voi, tuorejuusto ja maapähkinälevite kuohkeaksi vatkaimella. Lisää tomusokeri ja vanilliinisokeri ja sekoita taas. Laita massa pursotinpussiin ja pursota karkkivuokiin. Paina kunkin pintaan puolikas saksanpähkinä. Anna kovettua jääkaapissa.

Karpaloiset suklaa-bastognenamuset

180 g Bastogne-keksejä
1 dl kuivattuja karpaloita
200 g tummaa suklaata

1. Murenna keksit - ei nyt ihan hienoksi, mutta sillai sopivasti.
2. Veistele karpalot pienemmiksi.
3. Sulata suklaa vesihauteessa.
4. Yhdistä ainekset.
5. Muovaile kahdella pikkulusikalla karamellivuokiin pikku namupalleroisia.
6. Laitaa jääkaappiin kovettumaan.

Vinkkilän luomutuote, Kalevi Pollari ja liikuntahalli

Jos tässä vaiheessa satutte ihmettelemään, miksi taas kirjoitan jotain Vehmaan Vinkkilään liittyvää, niin on sille selityksensä. No onhan se nyt aika erikoinen, hieno ja erikoisen hieno paikka. Vinkkilässä asuu ehkä maksimissaan kolme ihmistä, silti kaikki palvelut on vieressä: lähimaisemissa on kauppa, koulu, eläinlääkäri, terveyskeskus, päiväkoti, grilli, Varsinais-Suomen paras leipomo, luomutila ja punaista graniittia. Kansa on hyvin vastaanottavaista ja toivottaa sinut lämpimällä kädellä vastaan: Torpparin tupaan kun astut lauantai-iltana, eräs noista kolmesta asukkaasta vetää sinua takuuvarmasti lättyyn ihan vaan mielenkiinnosta, kun nyt joku ulkopaikkakuntalainen kerrankin sattuu baariin astumaan. Ei hän sitä pahuuttaan tee, se nyt vaan kuuluu asiaan.

Huristelin kuulaana syyspäivänä Vinkkilään katsomaan, vieläkö marjatilalla olisi tyrnejä poimittavana. Vinkkilän luomutuotteen tila on helppo löytää, autosta ikkuna auki ja nokka kohti ulkona kuuluvaa musiikkia. Luulin jo hetken saapuneeni reiveihin, mutta pensasmustikoiden seasta tavoittamani harjoittelija kertoi kyseessä olevan tarkkaan harkittu musiikki, joka pitää linnut poissa. Tekno kuulemma toimii hyvin, mutta paras tulos saadaan Radio Suomella. En olisi ikinä arvannut, mutta ymmärrän kyllä. Ei kai variksetkaan voi pitää Kalevi Pollarin Sekahausta. Paitsi sen hetken kun Kalevi tykittää Yves Montandin Barbaraa.

Vinkkilän luomutila on saanut uudet omistajat 2014, tällä hetkellä tilan pääpaino on tyrnissä, pensasmustikoissa ja aroniassa. Mitä itse tyrnin poimintaan tulee, niin onhan se aika haastavaa. Itsekin notkuin tyrnipensaiden alla jonkin tunnin ja sen verran monta kertaa alakerran herran nimeä huusin piikitettyäni itseäni silmään, nenään ja arempiinkin paikkoihin, että pelkäsin jo Vinkkilän katolisen kirkon lähettävän manaajan paikalle. Ei tullut: voi tietty olla, että katolinen kirkko on yksi niistä harvoista palveluista, joita lähimaastossa ei vaan kerta kaikkiaan ole, vaikka nyt esimerkiksi apteekki ja liikuntahalli osuukin helposti silmään. Kyllä, siis liikuntahalli! Mitenköhän mahtaa onnistua salivuoron saaminen tuossa ihmismassassa?! Itsepoiminnan haastetta lisää myös se, että koska marjat poimitaan yksi kerrallaan ja tyrnit ovat jo aika hyvin kypsyneet tässä vaiheessa vuotta, marja saattaa siihen tarttuessa helposti puristua mehuksi pensaaseen. Onneksi en ole olen kuuluisa kärsivällisyydestä ja itsehillinnästä. Vaan tätäpä en tiennyt: itsepoimintaa huomioimatta marjat poimitaan tilalla siten, että oksa katkaistaan, heitetään pakkaseen ja sitten marjat erotellaan. Kätevää. Näin eräässä pensasvälikössä myös jonkin helvetinkoneen, jonka päättelin marjaimuriksi. Silläkin siis saadaan satoa talteen. Saattoi se olla myös Pollari. Poliisiasemaa en Vinkkilässäkään nähnyt, palokunta kylläkin majesteettisine rakennuksineen osoitteessa vinkkiläntie 36. 

Silti. Vaikka tyrnien poimiminen onkin aika hidasta hommaa, on se myös todella palkitsevaa.

Joskus aikoinaan kun ekan kerran maistoin tyrniä, ei se vielä osoittautunut lempimarjakseni, mutta hiljalleen olen oppinut rakastamaan sitä. Aina olen toki pitänyt kirpeästä ja happamasta, mutta tyrni on näiden päälle muutenkin ekstra-aromikasta ja voimakasta. Itse saatan napostella marjoja pelkiltään pakkasesta, vasta-alkajalle en sitä kuitenkaan suosittele, vaikkakin pakastetun marjan vitamiinipitoisuus saattaa olla korkeampi. Tyrni on aivan mahtava marja, intensiivinen maku ja mikä terveyspommi! Jäätävä määrä C-vitamiineja, hyviä rasvahappoja ja flavonoideja, joiden on todettu aiheuttavan syöpäsoluissa apoptoosia eli itsetuhoa.

Vinkkilän luomutuotteella on erinomaisen informatiiviset kotisivut, siksi en ala tässä enempää kertoilemaan luomuviljelystä, tyrneistä tai Kalevi Pollaristakaan. Firmalla on myös verkkokauppa, josta bongasin mm. tyrnijääpaloja, mielenkiintoista. 

Tässäpä vielä muutama linkki tyrnisiin ruokaohjeisiini. Ehdoton suosikkini on voimahilloksi ristimäni autuus, joka on oikeasti tyrni-porkkanahilloa. Juuri mikään ei ole parempaa paahtoleivän päällä, oivariinin (ja juuston) kanssa. 

Voimahillo

Tyrni-matjessillilautanen

Sitruunalla hyydytetty kermavanukas ja tyrni-appelsiinikastike

Ja näiden lisäksi tyrni on tietty hyvä smoothieaines ja kuoria käytän kuivattuna leipätaikinoissa. Myös valkosuklaan kanssa tyrnistä saa kivan jädekastikkeen, eikä oranssi ihan kamalaa ole tiramisussakaan. Vehmaalla on asukkaita vähän yli 2300, Vinkkilä on Vehmaan taajama ja ihmiset ovat oikein mukavia.

Makoisan kostea raparperi-mansikkapiirakka

Jälkkärilautasella kirpeän makeaa, musalautasella pehmeän makeaa.

Tämän jälkkärin makeutus on hoidettu kookossokerilla. Tuloksesta tulee hieman tummempi kuin valkoisella, muttei se ainakaan makua haittaa. Jos kookossokeria ei juuri nyt ole saatavillasi, voit korvata sen valkoisella.

Raparperi-mansikkapiirakka

Pohja: 

2 dl kaurahiutaleita

3 dl vehnäjauhoja

3 dl kookossokeria

2 tl leivinjauhetta

0,75 tl ruokasoodaa

1 tl kardemummaa

1 tl kanelia

0,5 tl inkivääriä

1 dl sulaa voita

1 kananmuna

3 dl maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja kosteat aineet keskenään, sen jälkeen sekä kuivat että kosteat keskenään. Levitä taikina leivinpaperin päälle uuninpellille.

Täyte: 

1 l pilkottua raparperia

4 dl pilkottuja mansikoita

1 rkl kookossokeria

0,5 tl kanelia

Pilko raparperit, heitä niihin sokeri ja kaneli, pyörittele vähän ja anna mehustua 30 minuuttia. Sekoita mansikat joukkoon. Kippaa raparperi-mansikkasatsi taikinan päälle.

Sokerimurut: 

0,5 dl (50g) voita

1 dl kaurahiutaleita

1 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

Nypi ainekset muruiksi ja heittele satunnaisesti piirakan päälle. Paista 200 asteisessa uunissa n. 30 minuttia. Parhaimmillaan piirakka on seuraavana päivänä, joten yritä edes malttaaa jättää yksi pala sinne asti. Jos et malta, ota edes kyytipojaksi vaniljajätskiä.

Kuusenkerkkäjäätelö

Frozen youghurt suomennetaan kait jääjugurtti, olkoon se nyt kuitenkin tässä jäätelö. Hieman enemmänkin tämä olisi kerkkäsiirappia kestänyt, itse en kuitenkaan raaskinut laittaa enempää. Ja siksi käytin makeutukseen myös sokeria, pelkällä jugulla ja siirapillahan tämä olisi toiminut myös.  Jäätelön päälle lorautin vielä valmistumisen jälkeen vienon teelusikallisen tuota jumalaista mahlaa. 6v poikani ystävystyi hyvinkin nopeasti kerkkäjäden kanssa. Minä ja.

Kuusenkerkkäjäätelö

350 g turkkilaista jugua
0,3 dl sokeria
0,5 dl kerkkäsiirappia

Sekoita sokeri jugurttiin. Anna jäätelökoneen laulaa. Lisää kerkkäsiirappi massaan, kun jäätelö on vielä kevyesti juoksevaa. Oma koneeni lauloi ensin 20 minuuttia, jonka jälkeen loppulibrettoa kerkän kanssa 10 minuuttia. 

Raparpericrumble

Raparperiaika on tulossa, jossain jo jopa parhaimmillaan. Kuten possukeittiön pihassa. Raparpericrumble ja vanhanajan vaniljajäde on jälkiruoka, josta tämä sika innostuu. Hapanta, makeaa, suolaista, kylmää, kuumaa, puuttuuko vielä umami, puuttukoon. 

Raparpericrumble

7 dl raparperia pilkottuna
2 tl kanelia
1 dl sokeria

Sekoita ainekset ja jätä mehustumaan puoleksi tunniksi. Voitele uunivuoka ja kaada ainekset vuokaan. Valmista päälle kauramuru.

4 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria
0,5 dl vehnäjauhoja
100 g voita

Nypi ainekset kauramuruksi ja laita tasaisesti raparperimössön päälle. Paista 200-asteisessa uunissa 25 minuuttia. Tarjoa vaniljajäätelön kanssa.

Suklaaleivokset ja paskaa dkala

Mikä loistava idea onkaan pikaleivokset, pashan ohella niitä syötiin pääsiäisen jälkkäripöydässä. Ei tämä kai paljon ohjetta kaipaa, mutta välillä saan niin tuimaa palautetta paskasta blogistani ja silloin tällöin hieman summittaisista ohjeistani, että jospa nyt ohjeistaisin. Kiitos hyvästä palautteesta Kuningas Kokille, köitan opia t>stä. Valitn että jouduin senuroimaan alkutrvehdyksn viestistäsi. Dkala myös sinulle. 

Suklaaleivokset

suklaakääretorttua
tötteröllinen kermavaahtoa
hyppysellinen mansikoita
ripaus pensasmustikoita

Leikkaa jossain kohtaa ohjeessa mainittu haluamasi raaka-aine siivuiksi. Pursota päälle ohjeessa mainittua valkoista vaahtoa. Koristele ohjeessa olevilla jutuilla.

Pikamämmi

Mämmistä tuli niin hyvää, että maistui myös oravalle. Ripulin tuo kyllä luultavasti sai, mutta mitäs kävi luvattomasti parvekkeellani mämmikutsuilla. Toivottavasti oli edes diabetesuhan alla, ruis tunnetusti vähentää diabetesriskiä. Salmonellan pelossa jouduin heittämään loppumämmin Aurajoen kiiskeille. Niiden suurta herkkua se on.

Hetken mietin, jaksanko alkaa väsätä mämmiä. Keittelyä, imeltämistä, lisäämistä, imeltämistä, paistamista. En jaksa, ainakaan perinteisellä 12 tunnin reseptillä. Enkä varsinkaan päivän jo käännyttyä reilusti ehtooseen. Laitoin kyselyn faceen ja ei aikaakaan, kun Kangasalan Gandalf, varsinainen ruokavelho, siis äitini riipaisi pöydälle pikamämmin ohjeen. Sattui nimittäin olemaan samana päivänä tuollainen Aamulehdessä. Ohje tosin näytti hieman vasurilla kirjoitetulta, muutenkin tein siihen pieniä muutoksia. Loppusiirapin lisäämisajankohtaa ei kerrottu lainkaan, joten päädyin viskomaan sen kattilaan aikas loppuvaiheessa. Siirapin määrää hieman vähensin ja myös appelsiinin.

Tämä ei ole siis perinteisen mämmin ohje, tähän ei tule esimerkiksi lainkaan maltaita. Ja imellyttämistä ei tapahdu, vaan makeuttaminen hoidetaan tummalla siirapilla. Mutta kyllä tästä erehdyttävästi sai mämmiset fiilikset ja oli erittäin hyvää kerman kanssa. Erittäin hyvää. Ja kyllä tämä mämminäkin menee. Koostumuskin oli oikea.

Hämeenlinnan Gandalfin vinkistä lisäsin massaan kardemummaa, antaa kuulemma hyvän säväyksen. No niin antoikin, ihan oikein. Alla hieman muutettu resepti, suluissa alkuperäinen.

 

Pikamämmi

1 l vettä

2 dl tummaa siirappia (2½ dl)

½ tl suolaa

2½ dl ruisjauhoja

½ appelsiinin kuori (1)

½ tl kardemummaa (ei lainkaan)

Kiehauta vesi ja lisää puolet siirapista ja suola. Anna muhia poreilevassa vedessä viitisen minuuttia. Älä kuitenkaan keitä liian lujalla, ettei siirappi pääse paakkuuntumaan. Lisää 0,75 desiä rusijauhoista kovaa sekoittaen ja anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Ota pois levyltä, lisää loput ruisjauhot, siirappi, appelsiinin kuori ja kardemumma. Anna asettua 20 minuuttia. Kaada voideltuun uunivuokaan ja paista 135 asteessa 3 tuntia. On kuulemma parin päivän päästä parhaimmillaan, vaikea sanoa, kun orava possutti mämmin.

Bioskannauksen seuraus: ternimaitopannari

Jo pitkään olen aamuisin bioskannannut itseni ja odottanut elimistön puolesta sopivaa hetkeä ternimaitopannarille. Tulihan se vihdoin. Bioskannaus osoitti eräänä aamuna erinäisiä autoimmuunihäiriöitä, hiivatulehduksia, allergioita, virusperäisiä poikkeavuuksia, tunnistamatonta bakteeritoimintaa, vanhenemisen oireita, ruoansulatuselimistön vajaatoimintaa, haavaisen koliitin, jalkapohjareuman ja muutaman muun yleisterveydentilaan negatiivisesti vaikuttavan tekijän.

Seuraavan aamun skannaus kertoi, että vaikka lieviä vanhenemisen oireita oli vielä havaittavissa, oli ternimaito tehnyt tehtävänsä. Peilistä en kyllä huomannut vanhenemistakaan, mutta ehkä katsoin väärällä silmällä ah niin sileitä poskiani.

Huomaa, että tähän pannariin ei tarvitse munia lainkaan. 

Ternimaitopannari

1 l ternimaitoa
5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2 ripaus vaniljasokeria

Sekoita ainekset ja anna turvota vähintään puoli tuntia. Paista leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä puolisen tuntia 215 astessa.

Jouluinen crème brûlée

Joskus pari vuotta sitten kehitin pomminvarman reseptin creme bruleelle. Varmalla tarkoitan sitä, että hyytyminen on taattua, toisaalta ei ole myöskään pelkoa munakokkelista. Helppokin on, ei turhaa säätämistä. Ja mikä parasta, pienellä viilaamisella tästä saa iisisti myös makeaa munakokkelia, siitähän me kaikki pidämme. Vesihaude pois ja uuni 250 asteeseeseen, tulos on taattu. No ei.

Tänä jouluna vähän fiksailin makuja ja tein jouluisamman version. Tai siis pikkujouluna tarkoitan.

 

 

Jouluinen crème brûlée (6 annosta)

Jos et halua jouluista, unohda appelsiini, kaneli, neilikka, kardemumma ja inkivääri.

 6 dl kuohukermaa

1,5 dl maitoa

1,5 dl sokeria

1 vaniljatanko

7-8 kananmunan keltuaista

1 pestyn appelsiinin kuori pienellä terällä raastettuna (ei valkoista osaa)

½ tl kanelia

½ tl kardemummaa

1/4 tl neilikkaa

1/4 tl inkivääriä

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Mittaa kattilaan kerma, maito ja sokeri. Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja kaavi pikkulusikalla siemenet kattilaan, lisää myös tanko. Kiehauta. Erottele keltuaiset. Ota tanko pois kattilasta ja anna massan jäähtyä. Riko keltuaisten rakenne, lisää kuori + mausteet ja lisää kermamassaan vispilällä koko ajan sekoittaen. Jaa annosvuokiin. Kypsennä uunissa vesihauteessa keskitasolla (vettä puoliväliin vuokia) n. 60 minuuttia. Ripottele pinnalle sokeria ja polta pinta ruskeaksi kaasupolttimella. 

Isänpäivämenu

Kolme ehdotusta: lihaisammalle isille, kalaisammalle isille, vegeisemmälle isille. Alku-, pää- ja jälkiruoka. Ja saahan näitä ristiinkin yhdistellä. Pääruualla jokaiseen peruna-palsternakkamuusi.

Jos haluaa heittäytyä ihan hurjaksi ja tehdä tästä neljän ruokalajin kokonaisuuden, niin alkuruuan ja pääruuan väliin voi ottaa vielä vaikkapa tyrnismoothien.

Lihaisammalle isille

Lime-korianterimarinoidut paahtopaistiviipaleet ja vihersalaattia
Possunselykset, konjakki-kermakastiketta ja etikkapunajuuria
Puolukka-omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta

Kalaisammalle isille

Sitruskypsennetty parmesaanilohi
Tillipesto-anjovistäytteiset silakkapihvit, voisulaa ja etikkapuunajuuria
Panna cotta ja glögipäärynät

Vegeisemmälle isille

Paahdettu valkosipulikeitto
Kaalinlehteen käärittyä bulguria, suppilovahveroita, karamellisoitua sipulia ja puolukkahilloa
Viinirypäle-rosmariini-hunajatyynyt ja vaniljajätskiä